on ulkoilla koiran kanssa.
Minä en ehdota enkä suosittele kenellekään koiran hankkimista suinpäin, mutta eikö kaikilla ole sukulaisia/naapureita, jotka kaipaavat joskus apua koiran ulkoiluttamiseen?
Oma kokemus on ainakin se, että lähes yksikään ihminen ei kävele ohi sanaakaan sanomatta, kun vierellä kulkee maailman_suloisin_koira. Puheenaihekin on siinä vierellä, joten ei tarvitse keksiä mitään teennäistä jutustelua.
Minä en ehdota enkä suosittele kenellekään koiran hankkimista suinpäin, mutta eikö kaikilla ole sukulaisia/naapureita, jotka kaipaavat joskus apua koiran ulkoiluttamiseen?
Oma kokemus on ainakin se, että lähes yksikään ihminen ei kävele ohi sanaakaan sanomatta, kun vierellä kulkee maailman_suloisin_koira. Puheenaihekin on siinä vierellä, joten ei tarvitse keksiä mitään teennäistä jutustelua.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Voi jösses. Sitten kun sä olet vaihtanut pari sanaa jonkun ohikulkijan kanssa ja jatkat matkaa, niin tunnetko että olet jotenkin tutustunut tänä ohikulkijaan?
siihen toisen ohikulkijan koiraan. :)
Kyllä tuntemattoman ihmisen hetkellinen ystävällisyyskin tuntuu ihan hyvältä, ainakin normaaleista ihmisistä.
No joo mutta otsikossa puhutaan nimenomaan ihmisiin tutustumisesta.
Jostainhan se tutustuminen alkaa. Koiran kanssa liikuskellessa saa enemmän pieniä ihmiskontakteja kuin yksinään. Joskus se voi johtaa tutustumiseenkin, vaikka useimmiten tietysti ei. (Ja tietysti sen koiran pitäisi ihanteellisesti olla sellaista rotua, mitä muut ihmiset ei kierrä lähtökohtaisesti kaukaa...)
Mutta ei koiraa kyllä sen takia kannata kenenkään hankkia, sehän on selvä.
Niin, ja voihan sille koirallekin puhua.
Hankinpa heti (sit kun voin) maailman suloisimman näköisen (ja luonteisen) koiran. Mikä rotu se olisi? Eikä mitään seinään pahki juosseen näköistä... Vai onks se jostain söpöjä?
hoitaa toisten koiria. Mitään halpaahan koirien pitäminen ei ole, kuten olen saanut havaita. Hoitokoirani on metsästystarkoituksiin hankittu eikä siten kenties söpöydellään kaikkia pehmitä. :)
Minkä kokoluokan koiraa ajattelet? Haluatko harrastaa sen kanssa, ja kuinka paljon? Pidätkö lyhyt- vai pitkäkarvaisista?
Pieni koira, jos se olisi kuitenkin koiran näköinen eikä räkyttäis ja jaksaisi kävellä pitkiäkin matkoja. Tai keskikokoinen koira. Lyhyt- tai pitkäturkkinen. Harrastaisin sen kanssa kävelemistä.
Oraakkelinvaistoni sanoo, että sinulle sopisi shetlanninlammaskoira.
Aika hyvin, Oraakkeli! Mulla on kokemusta suomenlapinkoirista. Toi shetlanninlammaskoira hieman kultivoituneempi versio... Ei ehkä hauku (ja ulvo) niin paljon kuin lapinkoira.
Joo, sheltit ovat yleensä hiljaisia koiria, ja silti tarvittaessa täynnä energiaa. Todella mukavia otuksia, ihanteellisia lemmikkejä. (Itse tunnen jostain syystä vetoa vaativiin, neuroottisiin ja kovapäisiin rotuihin... huoh.)
Toinen rotu, joka voisi sopia hyvin kuvaukseesi, on shiba.
Shiba! En ollut enne kuullutkaan sellaisesta. Kun tossa äsken luin kommentistasi ton nimen, ekaksi tuli mieleeni, että voisin ottaa shiban ihan vain sen takia, kun sen nimi on shiba. Sitten googlasin shiban. Shiba mulla voisi tosiaan olla!
Koirassa on vaan se ongelma että jos siihen kyllästyy niin sitä ei voi vain heivata keskuspuistoon koska se ei osaa pyydystää itse ruokaansa niinkuin kissa.
Ei kissoja saa heivata keskuspuistoon. Eläimiä pitää kohdella hyvin.
Kyllä ne siellä pärjää. Syövät lintuja, oravia ja citykanin poikasia. Ja kyllä kissa talvellakin tarkenee paksun turkkinsa ansiosta.
Kyllä jokainen kissa ansaitsee lämpimän kodin, silitystä, sylin ja kermaa. Ympäri vuoden.
Heiii... Tuo ei ole reilua. Ajattele, jos itse olisit kissa ja yrittäisit saada kiinni jotain lintua tai oravaa ja vittu ne vaan menis karkuun. Ja citykanit syö tavallisia kissoja. Sitä paitsi ollenkaan kaikilla kissoilla ei ole niin paksu turkki, että ne tarkenisivat talvella ulkona.
Tuo on feikki.
Tuo on feikki.
Niin kai. Kuulostikin yllättävän fiksulta.
Olen fiksu!
Pöh.
Noin minäkin luulin ennen kuin rupesin osa-aikahoitajaksi eräälle hurmaavalle koiralle. Koira on nyt jo hyvin koulutettu parivuotias erittäin ystävälliseksi ja ihmisrakkaaksi tunnetun rodun kaunis edustaja. Yksikään mukava aikuinen mies ei ole ruvennut juttusille. Yhtään kertaa.
Koirattomat ihmiset eivät kiinnitä huomiota ollenkaan, korkeintaan joku vähän hymyilee ohimennessään häntäänsä heiluttavalle karvaturrille. Useimmat koiranulkoiluttajat katsovat vain koirani suuntaan ja riuhtovat omaansa hihnasta kauemmaksi. Yllättävän monet eivät ole näkevinään minua eivätkä koiraani ollenkaan, vaikka heidän oma koiransa lentäisi hihnan päässä kuin helikopteri. Jotkut päästävät koiransa hetkeksi nuuskimaan, mutta pitävät silmänsä tiukasti maassa ja suunsa supussa. Koirapuistossa koirat juoksevat keskenään ja ihmiset istuvat kaikki eri penkeillä ja loput aitaan nojaillen mahdollisimman kaukana toisistaan.
Juttelemaan tulevat ainoastaan pikkutytöt ja ne mummelit, joiden hihnan toisessa päässä on isompia tai kaikkia koiria pelkäävä, tutiseva, kotia kohti pyrkivä kääpiökoira.
ketään koirallista ohitseni ilman keskustelua. :) Hoitokoirani on pentu ja olen halunnut sosiaalistaa sitä.
Ihmiset jotka haluavat päästää koiransa tutustumaan kaikkiin vastaantuleviin koiriin ovat rasittavia. Muistan kun oma koirani oli pentu ja opetin sitä menemään OHI... niin joku tuli mussuttamaan, että tämä on pentu kans, on hyvä kun pentuja sosiaalistetaan.
Kyllä minäkin koiraani sosiaalistin, mutta irti juosten, tuttujen ja turvallisten koirien kanssa!
Hmm, kai sitä voi tehdä kumpaakin kuitenkin? Harjoitukseen sopivia ohitustilanteita kun tulee vastaan jatkuvasti, mutta on hyvä, jos koira pystyisi olemaan lähikontaktissakin remmissä rähisemättä - ja kahden pennun kohtaaminen on hyvä tuohon. Se, että koira saa joskus luvan tervehtiä sosiaalisen oloista tapausta remmissäkin, ei tarkoita sitä, että sen pitäisi vastaisuudessa saada mennä leikkimään jokaisen vastaantulijan kanssa... mutta makuasia tietysti.
Voi, jos se molemmille sopii, mutta kun nämä eivät paljon lupaa kyselleet vaan olivat tuomassa heti koiraansa omani iholle. He jotka sanoivat "voiko" ja ymmärsivät vastauksen "ei" olivat ok.
Riippuu myös koiran rodusta kannattaako hihnassa haistelluttaa. Omani on tällaista aika reagoivaa rotua, josta tulee helposti remmissä rähjääjä. Eli pidin parempana mennä johdonmukaisesti aina ohi. Poikkeuksena pari tuttua koiraa, joiden kanssa käydään säännöllisesti leikkimässä myös irti.
Niin, totta, lupaa kysymättä lähestyminen on aina paha. Lupaa kysymättä tai täysin yllättäen tulevat rapsuttelijatkin ovat ärsyttäviä.
"Omani on tällaista aika reagoivaa rotua, josta tulee helposti remmissä rähjääjä."
Samoin :) Mutta siksi mielestäni onkin tärkeää totuttaa koira erilaisiin kohtaamistilanteisiin. Aina kun ei ole mahdollisuutta vaan mennä rauhassa ohi.
Mutta tiedän kyllä todella monia omankin rodun parissa, jotka pärjäävät hyvin juuri johdonmukaisella ohimenemisellä, joten makuasiahan se.
koirallesi. Koirasi vaistoaa ihmisarkuutesi ja siksi siitä tulee remmissä rähisijä.
Toki itsekin vaistoan, jos vastaantuleva koira aikoo syödä pennun välipalaksi, joten siltä osin korjaan aikaisempaa kommenttiani enkä ole keskustellut kuin 99 %:sti vastaantulevien koiraihmisten kanssa.
Höpön pöpön. On jo aikuinen eikä rähise remmissä.
Koirista ei ole niin paljon kokemusta mutta mikään ei ole yhtä kova pillumagneetti kun lapsi. Kun seurustelin exän kanssa vietin aika paljon aikaa sen pojan kanssa ja vien poikaa edelleen välillä leffaan tai mihin nyt vienkin. Arvaa mitä? En ole kertaakaan saanut olla pojan kanssa kaksin. Aina joku nainen tulee juttelemaan. Osa siitä on ihan tavallista small talkia mutta sitten jos keskustelu käännetään naisen taholta lapsen äitiin ja siihen että olenko naimisissa tai avoliitossa niin ehkä siinä on taustalla jotain muutakin.
Siis mies, joka on lapsen seurassa, houkuttaa joitain naisia. Nainen jolla on lapsia mukanaan ei houkuta miehiä.
Kyllä. Yleensä naisia joilla on lapsi. Eroäitejä. Vaikutan kuulemma hyvältä isältä.