Tässä loput.
Nainen aloitti sitten pari kertaa kk tapahtuva opiskelut paikkakunnalla jossa asun ja näimme syyskuussa täällä "vaan" ystävinä..vaikka ainakin itselläni oli tunteet edelleen pinnassa. Päätimme, että näemme sitten taas seuraavan kerran kun hän tulee opiskelemaan mutta hänestä ei kuulunut mitään. Näin hänet (hän ei nähnyt minua) kuitenkin samana iltana "vieraan" (ei aviomiehensä) kanssa kaupungilla ja menevän erääseen hotelliin..silloin tuntui että maailma romahti ja olin aivan shokissa. Illalla häneltä tuli sitten viesti että valitettavasti ei ehtinytkään näkemään minua kun oli muita kiireitä, jolloin vastasin hänelle että näin hänet kaupungilla. Nainen sanoi miehen olleen vaan ystävä..enkä maininnut mitään että näin heidän menneen hotelliin. Viestitelimme parina seuraavana päivänä ja koitin häntä saada kertomaan asiasta itse..koska olimme aina kertoneet kaikista asioista. Mutta sitten lopulta soitin hänelle ja kerroin mitä tiedän jolloin hän myönsi asian ja kertoi suhteen alkaneen pari kuukautta meidän suhteen loppumisen jälkeen yms. Lopulta sanoin että en halua olla hänen kanssaa enää yhteyksissä koska hän on satuttanut minua niin paljon..sekä uuden suhteen aloittamisella että valheillaan. Olimme elokuun jälkeen nähneet pari kertaa ennen tuota tapahtumaa ja jotenkin silloin aavistelin hänestä että kaikki ei ole "kohdallaan"..mutta ajattelin olevani väärässä.
Siinä menikin sitten pari kuukautta ettemme olleet missään tekemisissä kunnes taas jotenkin päädyimme tapaamaan joulukuun alussa ja puhumaan asioista koska molemmilla oli ollut paha mieli että kaikki päättyi niin. Vannotin häntä olemaan valehtelematta tapaamisessessamme ja hän lupasinkin..kysyin uudelleen uuden suhteen alkamisesta ja hän kertoi samat asiat kuin aiemmenkin. Olin kuitenkin kuullut ystävieni kautta jotka asuvat samalla paikkakunnalla kuin hän että oikeasti tämä suhde oli alkanut viikko sen jälkeen kun meidän suhde oli loppunut..olivat tavanneet baarissa silloin ja alkaneet suhteeseen.
Tämän uuden valehtelun myötä taas meni jonkin aikaa, ettemme olleet yhteyksissä enkä antanut hänelle anteeksi sitä. Kunnes jälleen tapasimme tällä viikolla ja tällä kertaa hän oli minulle täysin rehellinen..ainakin niin uskon. Jonka jälkeen tajusin, että rakastan edelleen häntä ja kerroinkin sen hänelle..että en mä voi saada elämääni kuntoon jos mä rakastan häntä. Ja päädyimme että lopetamme jällleen kerran kaiken yhteydenpidon ja poistamme toisemme FB kavereista. Mutta ei mennyt kuin vrk kun olin muuttanut jälleen mielipidettäni..että en vaan voi poistaa tosta vaan ihmistä elämästäni jolle olen avannut itseni tässä maailmassa eniten ja joka tuntee mut parhaiten. Ja yritän jostain löytää anteeksiannon häntä kohtaan ja eritoten itseäni kohtaan..koska olen koko syksyn ollut vihaa täynnä häntä ja itseäni kohtaan että edes ikinä aloin hänen kanssaan suhteeseen. Myös koko syksyn meidän yhteiset muistot ovat tehneet tosi kipeää, tuntuu että kaikki mitä meillä oli, oli valhetta. Ja sen jollain tapaa tiedän, että omat tunteeni ja muistoni häntä kohtaan ovat aidot, mutta en voi olla koskaan varma miten hänen tunteensa ja muistonsa minua kohtaan olivat.
Nainen pitää kuulemma edelleen satunnaisesti yhteyttä tähän mieheen, mutta on kuulemma ajankysymys milloin se loppuu..tosin kun tunnen hänet niin varmasti on vaikea päästää irti. Kuitenkin hän sanoo, että hän ei rakasta tätä miestä vaan enemmänkin se on ollut jonkinlainen ylimenosuhde minusta. Eivätkä olisi rakastelleeet tms..toisaalta uskon senkin (koska minunkin kanssa meni yli vuosi ennenkuin rakasteltiin ja hän sanoi, että hänen pitää rakastaa syvästi ennen kuin on valmis tekemään sen) ja toisaalta sitten en ole varma. Mutta silti ajatukset siitä ja meidän yhteistä muistoista tuntuvat turmeltuneen kun ajattelee että hän alkoi heti keräämään uusia muistoja toisen ihmisen kanssa..
Niin...en tiedä miksi tämän kirjoitin ja tuntui että asian kirjoittaminen ei aivan hirveästi tunteita herättänyt vaan oli jotenkin kuin olisin kirjoittanut tämän tarinan kolmantena osapuolena. Silti tunteet ja ajatukset vellovat vähän väliä päässäni..että mihin mä olen menossa ja tuntuu että olen hukassa tässä elämässäni. Ja että pystynkö ikinä antamaan tälle naiselle ja henkilölle anteeksi. Ja saadaanko me se ystävyys hänen kanssaa takaisin (koska meillä on ollut paljon ystävyyttäkin ei pelkästään suhdetta). Sitten välillä ajatukset karkaan siihen rakkauteenkin häntä kohtaan. Että tälläinen elämä sekaisin tarina minulla..milloinkahan tää elämä mahtaa taas olla seesteistä ja onnellista? :S ..ajatelen häntä tosi paljon ja elän elämääni ulospäin ihan ok, mutta sisäänpäin ihan hukassa..en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.
Nainen aloitti sitten pari kertaa kk tapahtuva opiskelut paikkakunnalla jossa asun ja näimme syyskuussa täällä "vaan" ystävinä..vaikka ainakin itselläni oli tunteet edelleen pinnassa. Päätimme, että näemme sitten taas seuraavan kerran kun hän tulee opiskelemaan mutta hänestä ei kuulunut mitään. Näin hänet (hän ei nähnyt minua) kuitenkin samana iltana "vieraan" (ei aviomiehensä) kanssa kaupungilla ja menevän erääseen hotelliin..silloin tuntui että maailma romahti ja olin aivan shokissa. Illalla häneltä tuli sitten viesti että valitettavasti ei ehtinytkään näkemään minua kun oli muita kiireitä, jolloin vastasin hänelle että näin hänet kaupungilla. Nainen sanoi miehen olleen vaan ystävä..enkä maininnut mitään että näin heidän menneen hotelliin. Viestitelimme parina seuraavana päivänä ja koitin häntä saada kertomaan asiasta itse..koska olimme aina kertoneet kaikista asioista. Mutta sitten lopulta soitin hänelle ja kerroin mitä tiedän jolloin hän myönsi asian ja kertoi suhteen alkaneen pari kuukautta meidän suhteen loppumisen jälkeen yms. Lopulta sanoin että en halua olla hänen kanssaa enää yhteyksissä koska hän on satuttanut minua niin paljon..sekä uuden suhteen aloittamisella että valheillaan. Olimme elokuun jälkeen nähneet pari kertaa ennen tuota tapahtumaa ja jotenkin silloin aavistelin hänestä että kaikki ei ole "kohdallaan"..mutta ajattelin olevani väärässä.
Siinä menikin sitten pari kuukautta ettemme olleet missään tekemisissä kunnes taas jotenkin päädyimme tapaamaan joulukuun alussa ja puhumaan asioista koska molemmilla oli ollut paha mieli että kaikki päättyi niin. Vannotin häntä olemaan valehtelematta tapaamisessessamme ja hän lupasinkin..kysyin uudelleen uuden suhteen alkamisesta ja hän kertoi samat asiat kuin aiemmenkin. Olin kuitenkin kuullut ystävieni kautta jotka asuvat samalla paikkakunnalla kuin hän että oikeasti tämä suhde oli alkanut viikko sen jälkeen kun meidän suhde oli loppunut..olivat tavanneet baarissa silloin ja alkaneet suhteeseen.
Tämän uuden valehtelun myötä taas meni jonkin aikaa, ettemme olleet yhteyksissä enkä antanut hänelle anteeksi sitä. Kunnes jälleen tapasimme tällä viikolla ja tällä kertaa hän oli minulle täysin rehellinen..ainakin niin uskon. Jonka jälkeen tajusin, että rakastan edelleen häntä ja kerroinkin sen hänelle..että en mä voi saada elämääni kuntoon jos mä rakastan häntä. Ja päädyimme että lopetamme jällleen kerran kaiken yhteydenpidon ja poistamme toisemme FB kavereista. Mutta ei mennyt kuin vrk kun olin muuttanut jälleen mielipidettäni..että en vaan voi poistaa tosta vaan ihmistä elämästäni jolle olen avannut itseni tässä maailmassa eniten ja joka tuntee mut parhaiten. Ja yritän jostain löytää anteeksiannon häntä kohtaan ja eritoten itseäni kohtaan..koska olen koko syksyn ollut vihaa täynnä häntä ja itseäni kohtaan että edes ikinä aloin hänen kanssaan suhteeseen. Myös koko syksyn meidän yhteiset muistot ovat tehneet tosi kipeää, tuntuu että kaikki mitä meillä oli, oli valhetta. Ja sen jollain tapaa tiedän, että omat tunteeni ja muistoni häntä kohtaan ovat aidot, mutta en voi olla koskaan varma miten hänen tunteensa ja muistonsa minua kohtaan olivat.
Nainen pitää kuulemma edelleen satunnaisesti yhteyttä tähän mieheen, mutta on kuulemma ajankysymys milloin se loppuu..tosin kun tunnen hänet niin varmasti on vaikea päästää irti. Kuitenkin hän sanoo, että hän ei rakasta tätä miestä vaan enemmänkin se on ollut jonkinlainen ylimenosuhde minusta. Eivätkä olisi rakastelleeet tms..toisaalta uskon senkin (koska minunkin kanssa meni yli vuosi ennenkuin rakasteltiin ja hän sanoi, että hänen pitää rakastaa syvästi ennen kuin on valmis tekemään sen) ja toisaalta sitten en ole varma. Mutta silti ajatukset siitä ja meidän yhteistä muistoista tuntuvat turmeltuneen kun ajattelee että hän alkoi heti keräämään uusia muistoja toisen ihmisen kanssa..
Niin...en tiedä miksi tämän kirjoitin ja tuntui että asian kirjoittaminen ei aivan hirveästi tunteita herättänyt vaan oli jotenkin kuin olisin kirjoittanut tämän tarinan kolmantena osapuolena. Silti tunteet ja ajatukset vellovat vähän väliä päässäni..että mihin mä olen menossa ja tuntuu että olen hukassa tässä elämässäni. Ja että pystynkö ikinä antamaan tälle naiselle ja henkilölle anteeksi. Ja saadaanko me se ystävyys hänen kanssaa takaisin (koska meillä on ollut paljon ystävyyttäkin ei pelkästään suhdetta). Sitten välillä ajatukset karkaan siihen rakkauteenkin häntä kohtaan. Että tälläinen elämä sekaisin tarina minulla..milloinkahan tää elämä mahtaa taas olla seesteistä ja onnellista? :S ..ajatelen häntä tosi paljon ja elän elämääni ulospäin ihan ok, mutta sisäänpäin ihan hukassa..en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No ainakin lopetat tuon rutinan toisen valheista ja vikinän siitä, pystytkö antamaan anteeksi. Kuka sinä olet vaatimaan rehellisyyttä keneltäkään? Uskomatonta tekopyhyyttä...
Kiitos kommentista..kyllä mä tiedän että jossain välissä pystyn antamaan anteeksi. Se miksi se on niin vaikeata, on että kyseinen henkilö on ollut ainoa henkilö maailmassa jolle en ole koskaan valehdellut mistään..edes pienestä asiasta. Ja uskon että hän ei valehdellut myöskään minulle ennen syksyä mistään..siksi se kaikki olikin niin ihmeellistä.
Mutta ymmärrän kommenttisi myös tuosta kuka minä olen vaatimaan rehellisyyttä keneltäkään :S
nyt hyvä mies avioliittosi VAIMOSI kanssa.
Tuo nainen on satavarmasti (sori nyt vaan kun kerron sulle totuuden) lutka! Luuletko tosiaan että ei paneskele miest kun menee sen kanssa hotelliin? Älä viitsi!
Sä olit semmoinen turvallinen nallekarhu ja luulet, että se käyttäytyy sun kanssa samalla laila kuin muidenkin kanssa. Luultavasti sillä on useampia suhteita samaan aikaan!
RYHDISTÄYDY! Katso saatko oman avioliittosi toimimaan, mutta älä tee sitä virhettä että menet kertomaan syrjähypystäsi, sillä silloin avioliittosi ON OHI! Ja vaikka haluaisitkin sen olevan ohi, niin ÄLÄ SILTI KERRO. Se jää kaihertamaan vaimosi sydäntä lopun elämäksi ja voi haitata teidän suhdetta avioeron jälkeen (lapset kärsii).
Nyt järki käteen ja tunteet syrjään!
Sillä mä ajattelen ettei se ois paneskellut koska mekin oltiin hotelleissa yötä ilman paneskelua..mutta eihän sitä tiedä koskaan.
Ja sen mä tiedän, että en tule vaimolleni ikinä kertomaan tästä asiasta. En vaikka erottaisiin tai saataisiin asiat kuntoon..koska en todellakaan halua hänelle aiheuttaa surua sillä. Ja vaikka itsellä on paha olla niin pitää vaan koittaa kestää ja olla näyttämättä / kertomatta vaimolle. Sen takia tänne varmaan kirjoitinkin että olis joku johon purkaa ajatuksia.
Kuules kun niin haluisin laittaa nuo tunteet syrjään mutta se on vaan niin helvetin vaikeata :(
Rakastuneena unohtuu helposti se alkuperäinen syy, miksi ylipäätään ajautui suhteeseen jonkun toisen kanssa. Sitä alkuperäistä syytä ei kuitenkaan pidä unohtaa, sillä sama kuvio on täysin mahdollista toistaa seuraavassakin parisuhteessa ellei sitä "ekaa kertaa" ole selvittänyt itselleen kunnolla.
Kysy itseltäsi rehellisesti, auttoiko se toinen nainen sua ystävyydellään ja sitten rakkaudellaan eteenpäin, vai pahensiko se sun olotilaasi ja tunnesolmujasi entisestään?
Ei ole järkeä jatkaa salasuhdetta, josta ei ole mitään hyötyä tai edes iloa enää. Ennemin tai myöhemmin sen suhteen aiheuttama tunnesekamelska alkaa näkyä ja siten vaikuttaa myös sun avioliittoosi, halusitpa sinä sitä tai et. Tuskin olet niin hyvä näyttelijä etteikö vaimosi alkaisi jossakin vaiheessa kummastella käytöstäsi jne.
Sekin on täysin mahdollista, että se toinen nainen pääsi ns. "pettämisen makuun" sinun kanssasi ja siksi se käy häneltä nyt vaikka jonkun kolmannenkin kanssa. Mutta se on hänen yksityinen asiansa eikä kuulu sinulle. Te olette tämän kaiken keskellä myös kaksi aikuista ihmistä, jotka elätte omia elämiänne kumpikin tavallanne.
Sen, että teillä oli hetken avoin ja rehellinen ystävyyssuhde, olisi jo pitänyt riittää auttamaan teitä molempia pääsemään takaisin toimintakykyiseksi siitä puhumattomuuden ja tyytymättömyyden tilasta johon te olitte tahoillanne ajautuneet aviopuolisoittenne kanssa. Siitä ystävyydestä saamanne energian te olisitte voineet käyttää myös parisuhteisiinne. Kumpikaan teistä ei valinnut sitä vaihtoehtoa. Kannattaa kysyä miksi.
Nyt te olette ajautumassa avio-ongelmienne LISÄKSi vielä keskinäiseen "rakastavaisten sotkuun" jossa syytellään valehtelusta ja kytätään uskollisuutta.
Jos ei muuta, niin ainakin tämä olkoon osoituksena siitä, että rakastuminen aiheuttaa ihan samanlaisia oireita ja sydänsuruja, olipa rakkauden kohde sitten aviovaimo tai rakastajatar, aviomies tai rakastaja.
Lue tuo oma selostuksesi uudelleen, niin kuulet ennen muuta pettyneen miehen äänen ja voit miettiä haluatko sä todellakin kuulostaa JA elää sellaisena yhä vieläkin? Kahden suhteen sekoittamana ihmisenä.
Ja sitten mä toivon, että sä löydät jostain aikaa lukea vielä tuolla "Suhteen lopettaminen" osastolla jutun "Pitkästä suhteesta eroaminen". Siinä on todellinen selviytymistarina aikuisen miehen äänellä, josta vois olla apua ja ehkä oppia sullekin. Se on pitkä juttu joten ei kande jäädä lukemaan niinkään muiden vastauksia, vaan etsiä sen alkuperäisen kirjottajan tekstit, niin kuulet miten hänen tilanteensa kehittyi, eteni ja päättyi.
Kiitos!
Kirjoitukseksi ja tuo "suhteen lopettaminen" kirjoitus sai minussa kyllä erittäin paljon ajatuksia liikkeelle. Tuon miehen kirjoitukset omasta vaimostaan tilanteen selkiintymisen jälkeen..saivat mut myös miettimään vaimostani sellaisia hyviä asioita mitä en ole pitkään pitkään aikaan miettinyt. Sitä miten mukavaa ja iloista meilä oli joskus, miten hän sai minut nauramaan yms yms..
En tiedä miten tämä tästä etenee, mutta aion varmasti miettiä asiaa aivan eri kantilta kuin aiemmin..