Niin mikä on teidän politiikkanne yhteyden pidossa? Parempi 100% etäisyyden ottaminen ja kaiken yhteydenpidon katkaisu? Josko ei harmita erotessa, niin siinä vaiheessa kun seuraa facebookissa suhteen jälkeistä "yli pääsy irroittelua", saattaa alkaa ottamaan päähän kuitenkin. Vai oletteko mahdollisesti eronneet ja samantien kyenneet olemaan jotain kaverin tapaista? Niin siis mites teillä? Oma kokemukseni on, että on paljon kevyempi urakka, jos ei näe kuule tai mitään muutakaan hyvään toviin.
Kun eroaa
Sähäkkä kissanainen
5189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olla kevyempi homma, varmaan usein kaiken kaikkiaankin parempi ajatus, mutta itte oon ain menny hanuri edellä kuuseen, auts, ja pyrkinyt pitään edelleen jossain määrin yhteyksiä, alkaen välittömästi eron jälkeen, riippumatta siitä kumpi sen sopparin sitten purkikaan...
Mieluummin kyllä olen suoraan yhteydessä, kuin että jostain fb:stä huomaan tai mahdollisilta yhteisiltä kavereilta kuulen elämäntilanteiden muutoksista, vaikkei se varmaan kivuttominta ole. Toisaalta, se mikä ei tapa, se kasvattaa, eikä tuo "viisaus" kyllä harhaan juurikaan mene. Tapansa kullakin, yksi toimiva yhdelle, toinen toiselle.
"Oma kokemukseni on, että on paljon kevyempi urakka, jos ei näe kuule tai mitään muutakaan hyvään toviin."
Otin 100% etäisyyden.
Äh, ei mitään sääntöjä. Sitähän täytyy mennä sen mukaan mikä tilanne on. Mikä ihmisiä vaivaa? Ettekö osaa ajatella ja käyttää omaa harkintaa eri tilanteissa?
Ei kaikki erot ole samanlaisia. Itse erosin reilu neljän vuoden suhteesta tossa jokin aika sitten. Tiettyjen yhteisten kuvioiden tähden "joudutaan" olemaan tekemisissä mutta ei se meitä oo näyttänyt häiriivän. En tietenkään voi olla varma hänestä mutta mua ei häiritse niin kauan kun en huomaa että hänellä olisi paha olla.
Me erottiin todella sopuisasti niin että molemmat tajusi msitä on kyse. Päätös oli minun mutta varmistin että hän ymmärtää ratkaisuni. Ja kyllä hän ymmärtääkin. Tietää että ei ole "syytön" siihen ettei mun tunteet enää leisku ja kärsivällisyys riittänyt. Tiesi että olen ollut lähteämässä jo useasti aiemmin. Nyt ei enää vaan ollut halua kääntyä takaisin. Kaikki oli tehty, nähty, yritetty ja koettu, olin takki auki eikä tunteet enää riittänyt. Olen helpottunut ratkaisusta ja todella helpottunut siitä että hänen kanssaan pystyy kommunikoimaan edelleen luontevasti ja hyvällä fiiliksellä.
Eihän kukaan fiksu ihminen sitäpaitsi "tuuleta" tai muutoinkaan kommentoi tällaista asiaa Facebookissa! Minä ainakin varmistin pitkän tovin että hän ymmärtää tilanteen ennen kun muutin statuksen enkä ole kommentoinut kyselyjä joita ei onneksi tullut paljoa koska meillä on sen verran yhteisiä ystäviä jotka tajuaa tilanteen.
Olen itseasiassa todella yllättäin hurjan ihastunut ja sellastahan vois tehdä mieli tuulettaa, mutta en missään tapauksessa tekisi sitä Facebookissa tai mitenkään niin että exä joutuisi asiaa todistamaan. Vaikka en tiedäkään hänen fiiliksistään täysin ja hän vaikuttaa olevan ok, niin eihän se todellakaan ole korrektia, tahdikasta, fiksua toimintaa.
Eihän tallaset asiat tarvii muuta kun aikuisen ihmisen harkintakykyä.
riippuen ihan ihmisestä jonka kanssa ero tulee, sekä syistä miksi erotaan. Jos ero on ollut kauhean tulehtuneen yhteiselon seurausta, niin 100 % pesäero pysyvästi. Pelkkä naaman näkeminen riittää ärsyttämään kumpaakin, saati jos alkaisi vielä kaveeraamaan ihmisen kanssa joka on vaikka lyönyt sua. Never!
Jos taas on järki päässä erottu, koska on huomattu ettei yhdessä oleminen ole paras vaihtoehto syystä tai toisesta, niin silloin on yleensä ollut helppoa kohdatessa ja tavatessa puhua ja jäädä ikään kuin kaveriksi. Toki en pidä exiin järin tiiviisti yhteyttä, mutta pari on sellaista joiden kohdalla pari sanaa kuulumisia voi vaihtaa ja jutella tavatessa sattumalta. Vasiten en tapaile exiäni ja pyrin jättämään exän taaksepäin ja katsomaan eteenpäin.
Perus motto vois olla mulla, että eteenpäin ei taaksepäin...ja toivon exälleni parempaa tulevaa jonkun sopivamman kanssa. En kanna kaunaa ja osaan antaa anteeksi vakavampiakin asioita ajankuluessa (myös itselleni), mutta en näe syytä kaveerata sen ihmeemmin exien kanssa. Kyllä nykyinen suhde on se jota vaalin ja johon keskityn, sikäli kun suhteessa olen...
Miten ollakkaan pyrin ajattelemaan, että minä ja joku exä ei oltu paras mahdollinen pari ja siksi on erottu. Jonku toisen kanssa kaikki asiat voi loksahtaa kohilleen ja hän olla onnellinen. Samoin minä jonku muun kanssa. Eli näin ollen en jää vinkumaan exien perään..ja toivon ettei exätkään vingu mun perään. Vaan keskittyy uuden elämän tuomiin haasteisiin ja ihanuuksiin. :) Meillä oli hetkemme jne..
lainatakseni vain tahroja paperilla :)