Toisen suhteita on helppo neuvoa. Ystävättäreni pohtii kanssani asioita hänen suhteesta. Käännettäessä oma suhteeni toisinpäin; ikään kuin tilanne olisi toisella, olen yhtä veuvoton.
Tiedän miestäni, mutta haasteet suhteessamme ovat... suuria.Hänen rasittavaksi käyvä entinen puoliso hengittää niskaamme ja tekee olostamme epäuskoisen. Ei tällaista voi olla kuin helvetissä!
Missä menee se raja, jolloin ei tarvitse enää sietää suhteen huonoja puolia?
Hän keskittyy jokaisella solullaan tuhoamaan meidän suhteen. Itsestään selvyys; kumppanini entinen tyttöystävä ei ole päässyt tunteistaan eroon ja siksi kostaa kaiken minulle, meille. Hän uhkailee fyysisesti; enkä epäile hetkeäkään, etteikö toteuttaisi sanojansa teoiksi. Tämä nainen puhuu, että käytän huumeita ja olen usuttanut miehenikin samoille teille. Hän kertoo kaikille, että petän miestäni (vaikka se ei ole minun kannaltani mitenkään mahdollista). Hän vainoo meitä kaikkialla. Hän on käynyt mieheni päälle ja tulee varmasti tekemään sen minulle. Tämä asia ei huolestuta minua lainkaan, vaan se, että hän on täysin kykenevä rikkomaan meidän suhteen.
Olen yrittänyt selittää asiaa miehelleni, mutta hän ei käsitä, miksi mittani rupee olemaan täynnä. Hän sanoo - Se vain yrittää saada meidät eroamaan. Aika parantaa kaiken? Pitäisikö minun kestää hänen entistä puolisoaan vain, koska rakastan miehestäni? Pitäisikö minun niellä kaikki paska, mitä minusta puhutaan? Ja varsinki, pitäisikö minun elää pelon sekaisessa tilassa milloin hän tuhoo suhteemme, milloin minä en enää jaksa? Se on valtavan raskasta. Ja se käy vielä raskaammaksi.
Ja se, ettei tällä naisella ole mitään rajaa. Hän kertoo ihme juttuja minusta mieheni äidille, miehelleni, hänen ja meidän ystävilleen. Ja kaikki pelkkää valhetta.
Kuten yleensä, tässäkin asiassa on mutta. Heillä on lapsi. Eli mieheni mukana tulee psykoottisen mustasukkainen ihminen. Haluaisin muuttaa mieheni kanssa yhteen ja rakentaa sellaista, mistä kummatkin unelmoivat, mutta ajatuskin siitä, että hänen entinen nainen riehuu oven takana eikä tietoakaan rauhallisuudesta ole, karmii minua.
Ja pahemmaksi käy, jos mieheni lapsi tulee meille; nainen vaikka poraa itsensä ovesta päästäkseen sisään.
En ole meidän suhteen aikana nähnyt mieheni lasta. Pari kertaa yritimme, mutta se päättyi kaaokseen. Mitä ihmeellisimmistä paikoista tämä nainen juoksi luoksemme ottaen lapsensa mukaan...
Mitäs tässä nyt pitäisi tehdä? Olemme olleen kaksi vuotta yhdessä enkä edes tunne miestäni isänä. Emme voi edetä suhteessa, koska mieheni puoleltaan tuleva nainen tuhoo kaiken.
Tiedän täysin, ettei mieheni siedä entistä naistaan, mutta vaaditaanko minulta nyt hänen sietämistä?
Tiedän miestäni, mutta haasteet suhteessamme ovat... suuria.Hänen rasittavaksi käyvä entinen puoliso hengittää niskaamme ja tekee olostamme epäuskoisen. Ei tällaista voi olla kuin helvetissä!
Missä menee se raja, jolloin ei tarvitse enää sietää suhteen huonoja puolia?
Hän keskittyy jokaisella solullaan tuhoamaan meidän suhteen. Itsestään selvyys; kumppanini entinen tyttöystävä ei ole päässyt tunteistaan eroon ja siksi kostaa kaiken minulle, meille. Hän uhkailee fyysisesti; enkä epäile hetkeäkään, etteikö toteuttaisi sanojansa teoiksi. Tämä nainen puhuu, että käytän huumeita ja olen usuttanut miehenikin samoille teille. Hän kertoo kaikille, että petän miestäni (vaikka se ei ole minun kannaltani mitenkään mahdollista). Hän vainoo meitä kaikkialla. Hän on käynyt mieheni päälle ja tulee varmasti tekemään sen minulle. Tämä asia ei huolestuta minua lainkaan, vaan se, että hän on täysin kykenevä rikkomaan meidän suhteen.
Olen yrittänyt selittää asiaa miehelleni, mutta hän ei käsitä, miksi mittani rupee olemaan täynnä. Hän sanoo - Se vain yrittää saada meidät eroamaan. Aika parantaa kaiken? Pitäisikö minun kestää hänen entistä puolisoaan vain, koska rakastan miehestäni? Pitäisikö minun niellä kaikki paska, mitä minusta puhutaan? Ja varsinki, pitäisikö minun elää pelon sekaisessa tilassa milloin hän tuhoo suhteemme, milloin minä en enää jaksa? Se on valtavan raskasta. Ja se käy vielä raskaammaksi.
Ja se, ettei tällä naisella ole mitään rajaa. Hän kertoo ihme juttuja minusta mieheni äidille, miehelleni, hänen ja meidän ystävilleen. Ja kaikki pelkkää valhetta.
Kuten yleensä, tässäkin asiassa on mutta. Heillä on lapsi. Eli mieheni mukana tulee psykoottisen mustasukkainen ihminen. Haluaisin muuttaa mieheni kanssa yhteen ja rakentaa sellaista, mistä kummatkin unelmoivat, mutta ajatuskin siitä, että hänen entinen nainen riehuu oven takana eikä tietoakaan rauhallisuudesta ole, karmii minua.
Ja pahemmaksi käy, jos mieheni lapsi tulee meille; nainen vaikka poraa itsensä ovesta päästäkseen sisään.
En ole meidän suhteen aikana nähnyt mieheni lasta. Pari kertaa yritimme, mutta se päättyi kaaokseen. Mitä ihmeellisimmistä paikoista tämä nainen juoksi luoksemme ottaen lapsensa mukaan...
Mitäs tässä nyt pitäisi tehdä? Olemme olleen kaksi vuotta yhdessä enkä edes tunne miestäni isänä. Emme voi edetä suhteessa, koska mieheni puoleltaan tuleva nainen tuhoo kaiken.
Tiedän täysin, ettei mieheni siedä entistä naistaan, mutta vaaditaanko minulta nyt hänen sietämistä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minusta raja kulkee siinä, että kun hyvinvointisi (henkinen ja fyysinen) on uhattuna tai jo kärsinyt ja mitään keinoja ei ole parantaa tilannetta.
Nyt sanon, että ÄLÄ muuta yhteen tuollaisessa tilanteessa. Niin ikävää kuin se onkin, niin tuollaisessa tilanteessa, jossa on kyseessä siis täysin sekopäinen ex, joka ei mitenkään tiedosta kunnollisen käyttäytymisen rajoja ja sitä mikä on oikein ja väärin sekä käyttää omaa lastaan pelinappulana (katkeruus sinulle ja exälle tärkeämpää kuin lapsi), niin en usko muutosta tapahtuvan. :( Tuo on siihen asti vähintään taakkananne, kun lapsi kasvaa aikuiseksi.
Enkä usko, että mies onnistuu asettamaan rajoja exälleen kotinsa suhteen. Niin tehokkaasti tuo mies on kynnysmatoksi tehty ja se isyys "epävarmaa".
Vaikka rakkaus tärkeää onkin, niin mielestäni aikuisten täytyy kuitenkin arvostaa omaa henkistä hyvinvointiaan ja kantaa vastuuta myös omasta hyvinvoinnistaan. Eikä niinkään nuo juorut (niitä viljellessään ex menettää nopsaan kaiken uskottavuutensa), mutta se lapsen pelinappulana käynti ja elämäänne tunkeutuminen. Mä näen jo monta muuta keinoa, joita varmasti hyödyntäisi tehdäkseen teidän elämästä surkean, jos asuisitte yhdessä. Mä pelkään, että se musertaisi myös sua, mutta sekä miestä ja parisuhdettanne. :(
Itse teet valintasi ja kannat niistä seuraamukset. Mutta tämä on mielipiteeni. Eli jos kyseessä pienempi lapsi, niin ne vuodet voivat olla aikamoista tuskaa. Vilkasepas uusperhepalstaa (uusionni.net/uusionni), vaatii kyllä kirjautumisen. Josko sieltä vaikka saisit apua samassa tilanteessa olevilta ja niiltä, joilla tuollainen ex on ja elävät yhdessä miehen kanssa.
Tsemppiä. Ja tietenkään sinun ei tarvitse sietää tuollaista! Se valitettava seikka on, että en tiedä onko sinulla mahdollisuuksia muuttaa tilannetta ollessasi miehen kanssa. :(