Tarvitsisin hiukan apua.. olen elänyt tän asian kanssa jo noin 3 vuotta ... elikkäs olen seurustellut saman miehen kanssa jo 7 vuotta ja kihloissa ollaan oltu 3 vuotta ja siinä on ollut kaksi lyhyttä eroa..! 3 vuotta olen kärsinyt hänen juomisestaan... en mielestäni naputa ja valita pienestä mut ei ole ihan normaalia juoda joka viikonloppu ja molemmat päivät.. ja joskus juo myös sunnuntaisin ja arkisinkin muutaman.. olen niin kypsä tähän touhuun jo! ite juon noin kerran kuukaudessa...myönnän et joskus tosi tosi harvoin tulee myös otettua koko viikonloppu mut sitä tapahtuu noin 4 kertaa vuodessa... olen puhunut asiasta miehelleni etten jaksa kattoa sitä joka viikonloppusta juomista.. aina alkaa se sama virsi.. kyllä muittenki muijat antaa miestensä juoda eikä ne siitä naputa... mieheni joi taas eilen ja itkin ku tuntui etten jaksa enää..sanoin miehelleni että rakastan sua todella paljon mut jos alkoholi on tärkeempi ku minä niin mun on pakko lähteä... sit hän vaan totes et hae uus mies ja et en mä nytkään ole kännissä olen juonu vaan ``muutaman`` et lopeta toi helvetin naputus... rakastan miestäni ylikaiken ja en todellakaan enää tiedä mitä teen :/ onko mulla muita vaihtoehtoja kun jättää hänet tai kattoo loppuelämäni tota juomista?!???? sillon kun oltiin erossa noin 3 kuukautta niin olin masentunut ja join vaan...en pysty elämään ilman miestäni koska rakastan hänt ihan liikaa....kiitos jo etukäteen...
hei!
ninnni88
3206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mies juo itsensä hengiltä 45:na, riippuu vähän minkä ikäisiä nytten ootte.
Pystytkö itse analysoimaan, miten suorastaan mielipuolista on olla tuollaisessa suhteessa. Parempia miehiä on pilvin pimein, niin mitä saa tuollaisesta mitä paremmasta suhteesta ei saisi? Mikä hämärtää useimpienkin naisten järjellistä ajattelutapaa. Tuota on jatkunut liian kauan (ottanut muka vain muutaman!); loppua ei ole näkyvissä, koska ei pysty käsittämään tilaansa ("... muittenkin muijat antavat juoda") jne.
Tuohan johtaa siihen että Sinustakaan lopulta "ei tule mitään" kun kaikki energia menee tuolla tapaa vaivaisen kanssa taisteluun...
En nyt ole herttanen, joten varaudu sietämään suoraa krittiikkiä.
Tekstisi perusteella kuulostaa siltä että teillä molemmilla on enemmän tai vähemmän alkoholi se ongelmien ratkaisukeino. Samaten kuulostaa siltä, että te roikutte siinä suhteessanne ja selitätte sitä "rakkaudella".
Olet tuntenut miehen 7v joista viimeisenä 3:na hän on alkanut juoda säännöllisesti, ymmärsinkö oikein?
Jos näin on niin kandeis palata sinne 3 vuoden päähän tutkimaan mitä sillon tapahtui että mies alkoi nojautua viikonloppujuomimiseen noin aktiivisesti.
Vai oliko se kenties niin, että yhteen muutto teki siitä jatkuvasta juomisesta mahdollisen?
Jos taas on kyse työstressin purkamisesta, olis aika kokeilla vaikka jotain harrastusta sen juomisen sijaan, siis jotain toista tapaa irrottautua työn rasitteista kuin alkoholi. Sitä voisit hänelle ehdotella. On sitten hänen asiansa innostuuko hän ideasta vaiko ei.
Fakta on, että sinä et häntä raittiiksi saa. Hän on aikuinen ihminen joka itse valitsi alkoholin, itse valitsi käyttää sitä joka ikinen viikonloppu ja itse siten myös tapansa muuttaa. Ulkopuolinen voi vaan ohjata häntä näkemään ongelmansa laajuuden ja vaikutuksen ympärillä oleviin läheisiin, ei muuta.
Sä kuulostat olevan tyypillinen nainen joka omalla rakkaudellasi haluaisit simsalabim muuttaa miehesi tavat ja tottumukset. No, se ei onnistu, kuten olet jo 3 vuoden aikana nähnyt.
Sitä paitsi hänhän kieltää ettei hänellä ole ongelmaa, hän tekee mieluummin vastahyökkäyksen ja syyttää sinua "naputtamisesta" koska sä vaadit häntä muuttumaan.
Alkoholismin eka merkki on kieltäminen.
Ei mulla mitään ongelmaa oo, voin lopettaa koska vaan, ja saa ne muutkin miehen ryypätä ja blaa blaa...
Ensin hänen pitäisi itse herätä näkemään onglemansa, myöntää, että juominen on hänellä jo toistuva kuvio joka on nyt ajamassa jo parisuhteenkin eroon, ja sitten hänen olisi herättävä haluamaan muutosta itse, alettava etsimään syitä juomiseensa tai hakeuduttava vaikka a.a:han, jotta asiat TODELLA muuttuisivat.
Sinun uhkailusi erolla ja lähdöllä ei tietenkään säikäytä häntä, koska te olette aina palanneet yhteen.
Jos sinä lähtisit nyt, olisi sun parasta lähteä lopullisesti, jotta sillä päätöksellä olisi mitään katetta.
Nyt sä selittelet sitä erossa elämistäkin mahdottomuudella, joten tietenkään sitä eroa ei silloin tule.
Vastauksena kysymykseesi onko muita vaihtoehtoja: älä tee nyt juuri muuta radikaalia kuin menet Al-Anon-ryhmään. Siellä alkoholistien jäsenet juttelevat ja opettelemat kanssaelämään/auttamaan oikealla tavalla, itseään uhraamatta. Lukaisepa myös Melody Beattien klassikkokirja Irti läheisriippuvuudesta.
Hyvää jatkoa sinulle, yksin tai yhdessä.