Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kaksi vuotta, mutta nyt riidat käyvät liian raskaiksi. "Lyömiset", haukkumiset ja huudot ovat saaneet minut liian väsyneeksi, mutta silti rakastan häntä. olen nuori(vasta 16), enkä siis haluaisi joutua kärsimään tämmöisestä koko loppu elämääni. olemme aina riidan jälkeen sopineet että yritämme vielä, mutta nyt en enään jaksa. antakaa minulle voimia viedä tämä nyt loppuun, koska yksin en siihen pysty:( mitä teen? tämä sattuu niin hirveästi, mutta enään ei rakkaus riitä pitämään suhdettamme kasassa. en voi häntä enään kotiinikaan tuoda koska tänään isosiskoni joutui käskemään hänet ulos, kun minun sanani ei riittänyt.
KUN RAKKAUS EI ENÄÄN RIITÄ? HELP?
:(((
81431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
lyöminen ei kuulu suhteeseen koskaan. vaikka nyt tuntuisi pahalta lähteä suhteesta huomaat varmasti joskus että se oli oikea ratkaisu. sä olet vielä nuori ja varmasti elämällä on tarjota sinulle parempaa kuin noin rankka suhde.
Olet vasta aikuisuuden kynnyksellä ja turhat haukkumiset ja huudot voivat vaikuttaa itsetuntoosi vielä pitkään. Yritä nyt päästä irti tuollaisesta suhteesta vai haluatko elää poikaystäväsi kanssa seuraavat 64 vuotta (naisten keski-ikä yli 80) ja ero ei ole helpompaa kuukauden tai puolen vuoden kuluttua, aina se on vaikea, onhan teillä ollut myös hyvät hetket, mutta ne ovat ilmeisesti takanapäin. Rohkeutta.
Mitä pidempään odotat niin sitä vaikeampi on lähteä hänen luotaan....ja sitä enemmän teet vahinkoa itsellesi...olet 16 joten sinun ei pitäisi olla huolissasi ainakaan ettet löydä mistään parempaa kuin hän...Sinä löydät jos todella niin haluat...
Seurustelin yhden pojan kanssa yläasteella melkein kaksi vuotta ja meillä oli aika samanlaista kuin teillä(ilman lyömistä) tuntuu olevan nyt.. tapeltiin todella paljon ja jäteltiin toisiamme koko ajan, mutta silti aina sovittiin "yritetään vielä". Olin uupunut, sillä mikään ei kuitenkaan muuttunut koskaan.. Minulla ei kuitenkaan ollut rohkeutta tehdä jutustamme loppua, mutta onneksi poikaystäväni tajusi tehdä sen! Seurustelu ja rakkaus ovat semmoisia asioita, joista pitäisi nauttia, ei sinun kuulu olla uupunut! Tee loppu tosta! Ajattele kerrankin itseäsi! Olet aivan älyttömän nuori, joten miksi tuhlata elämän paras aika ihmiseen, jonka kanssa elämästä ei voi nauttia täysillä!?
Tsemiä! I´m here 4 u =)
entäs sopupanot. ajattele niitäkin.
Ymmärrän että on vaikeaa irrottautua suhteesta missä on vielä rakkautta,mutta tilanne on vielä helppo suhteessa tulevaan,koska teillä ei ole ymmärtääkseni lapsia yms..
Noin nuorena kuin nyt olet sinulla on vielä ihana tulevaisuus edessä..joskus tapaat "kivan" miehen jonka kanssa ei tarvitse tapella,vaikka tällä hetkellä tuntuukin kaukaiselta.Erot ovat aina vaikeita ja raastavia,mutta aika parantaa haavat.Ehkä nyt on tosiaan aika ajatella tätä juttua järjellä eikä tunteella..
Tuollainen juttu vie varmasti voimia!!
Hei,
Mä elän myös suhteessa, jossa me riidellään koko ajan.
Sit ollaan pitämättä yhteyttä, saattaa mennä poikkikin ja aina palataan yhteen.
Viimesimmästä meidän riidasta on nyt pari tuntia, ja mulla on jo nyt kamala ikävä sitä jätkää.
Nuori olen mäkin, 15, mut en haluu luovuttaa. En vielä.
Tätä meijän juttua on jatkunut nyt vajaan vuoden.
Mä vaan tahdon olla edes hetken onnellinen.
Aina, kun mä tiedän, ettei me olla yhdessä, mä en usko mihinkään. En osaa toimia, tehä asioita. Oon kamalan pelokas kokoajan.
Mun voimat on kiinni sen jätkän rakkaudessa.
- Ja se on väärin. Mun ikäsen ei pitäis olla näin kiinni vielä kenessäkään. Mun pitäis elää ja mennä. Tehä asioita ja kokee.
Mut tunteilleen ei voi mitään.
Ja mä en ole koskaan tehnyt asioita, koska ne on järkeviä. Mä elän tunteiden kautta.
Broken Heart
Kun rakkaus on rikki
ei mikään toimi
vain tuuli poimii hedelmiä
Kun rakkaus on rikki
ei mikään toimi
ei märkä loimi lämmitä
Kun rakkaus on rikki
ei mikään toimi
ei kyyneleistä kudottu
loimi lämmitä