Viime 1,5 vuoden aikana olen tutustunut noin 20 uuteen ihmiseen.Osasta porukasta oli selvää alusta alkaen,että he jäävät pinnallisiksi tuttaviksi,joiden kanssa vaihdetaan ainoastaan kuulumisia.
Toiset taas olivat sellaisia, joista olisi voinut tulla ja luulinkin tulevan minulle kavereita/jopa ystäviä, mutta joihin sain pettyä pahastikin.
Toisten suhteen minua hämäsi heidän alun aloitteellisuutensa tutustumisen suhteen.He tulivat itse esittäytymään,moikkasivat ja kyselivät kuulumisia.Tämä sai minut luulemaan,että he haluaisivat tutustua paremminkin.Väärässä olin.Kuulumisien kysymisen jälkeen he lähtivät aina heti pois,keskustelu ei edennyt syvemmille tasoille.Kun yritin itse viedä keskustelua alueille, joilla sitä voisi jatkaa periaatteessa niin kauan kuin osapuolet itse haluavat ja syventää henkilökohtaisemmaksi sen verran kuin itsestään haluaa jakaa,tuli kuin seinä vastaan.Vastattiin mahdollisimman lyhyesti ja melko tylysti lähdettiin heti pois.Osoitettiin, ettei minuun haluta tutustua sen paremmin.
Koin joiltakin näistä henkilöistä myös sellaista,ettei minulle ollenkaan vastattu kun törmäsin heihin jossakin ja yritin ystävälliseen tyyliin vaihtaa pari sanaa tuttujen kanssa.
Osaan tästä uusien tuttujen joukosta sain pettyä tosi pahasti.Porukasta muutama oli sellaisia,joiden kanssa minulla synkkasi hyvin ja joiden kanssa olin enemmänkin yhteyksissä.Näistä uskoin jo löytäneeni ystäviä itselleni.
Yksi näistä oli erityisen paha pettymys.Hän oli todella viehättävä,mukava ja meillä oli paljon yhteistäkin. Puhuttiin molemmat tapaamisista&yhteydenpidosta,mutta sain pian huomata yhteydenpidon olevan vain minun varassani.Puheistaan huolimatta hän ei soittanut eikä järjestänyt aikaa tapaamisillemme.Itseasiassa hänellä oli tapana lupailla jatkuvasti kaikenlaista ilman että koskaan piti lupauksiaan.Hän teki minulle monta pahaa oharia, mitkä loukkasivat minua syvästi.Silti hän aina jatkoi näiden katteettomien lupaustensa jakelemista.Piti sitten todeta,etten ole hänelle yhtä tärkeä kuin hän oli minulle,todella arvostamiaan henkilöitä ei kohtele noin,vaan oikeasti järjestää aikaa tapaamiselle ja pitää huolen että täyttää lupauksensa.
Toinen soitteli minulle jatkuvasti,jopa monta kertaa päivässä.Olin hänelle laskiämpäri,johon hän vuodatti kaikki ongelmansa.Minua hän ei jaksanut kuunnella.Jos itse puhuin jotain,hän ei kuunnellut vaan saattoi alkaa puhumaan päälle -omia asioitaan.Hän oli myös päällepäsmäri ja saattoi jopa alkaa huutamaan minulle siitä,mitä minun pitäisi tai mitä en saisi (hänen mielestään) tehdä.Porukassa hänen piti saada aina olla keskipiste.Jos joku muu sai enemmän huomiota,hänen oli heti varastettava show tai hän suuttui ja alkoi kiukuttelemaan enemmän huomiota saaneelle.Hän myös juoruili ja kertoi kaikki asiat eteenpäin.En puhunut hänelle henkilökohtaisista asioistani siksi mitään.Hänkin teki ohareita ja petti luottamukseni pari kertaa pahasti.Eikä pyytänyt anteeksi kun kerroin, miten hänen käytöksensä minua loukkasi, puolusteli vaan itseään.Ja myöhemmin väitti,että muka oli pyytänyt anteeksi!Häneen olen nyt ottanut etäisyyttä ja oloni on paljon parempi.
Yhden todellinen karva paljastui, kun hän sai mielestäni mitättömästä asiasta raivarin ja haukkui minua rumasti.Hän meni henkilökohtaisuuksiin ja arvosteli persoonaani ikävästi.Tuli sellainen olo,että hän on tarkkaillut minua todella intensiivisesti ja muodostanut minusta erittäin negatiivisen ja ruman kuvan.En oikeastaan edes halua olla sellaisen tyypin kaveri,joka ajattelee minusta niin rumasti.Vaikka olin tuossa tilanteessa hyvin sovitteleva ja yritin rauhoitella ja lepytellä häntä, hän vain yltyi koko ajan ja jatkoi riehumistaan ja haukkumistani todella kauan.Kaiken mitä olin hänelle aikaisemmin puhunut hän lyttäsi,tyrmäsi ja haukkui samoin kuin koko persoonani.Kuitenkin hän sanoi,etten minä tunne häntä tarpeeksi hyvin, että olisin kykenevä arvioimaan hänen persoonaansa millään tavalla...
Tiedän, että hänellä on riitaa jatkuvasti kaikkien kanssa ja hän rumasti haukkuu muut ihmiset lyttyyn riehuessaan jopa täysin ilman syytä.En noin arvaamattoman ja tuulella käyvän henkilön kanssa halua olla enempää tekemisissä.Toiset hakevat riitelykaveria, minä pyrin sellaisia välttämään.
Koko porukassa on kuitenkin yksi henkilö,johon en ole joutunut pettymään millään tavalla.Hän on todella kiva, hauska, fiksu, samanhenkinen ja melko samankaltainen kuin minä.Viihdymme toistemme seurassa ja hänkin pitää huolta yhteydenpidosta.Mitä paremmin häneen tutustuu, sen paremmalta vain vaikuttaa. Häntä voisin jo kutsua ystäväkseni!
Tarinan opetus on se,että ystävät ovat harvassa ja harvinaisia kuin kallisarvoinen helmi.Etsiessäsi ystävää joudut tutustumaan suureen joukkoon ihmisiä,joista suurimpaan osaan joudut todennäköisesti ainakin jossain määrin pettymään.Ilmeisesti,ainakin oman kokemuksen mukaan tämä suhde on 1/20 eli suunnilleen yksi kahdestakymmenestä on todellista ystäväainesta.
Toiset taas olivat sellaisia, joista olisi voinut tulla ja luulinkin tulevan minulle kavereita/jopa ystäviä, mutta joihin sain pettyä pahastikin.
Toisten suhteen minua hämäsi heidän alun aloitteellisuutensa tutustumisen suhteen.He tulivat itse esittäytymään,moikkasivat ja kyselivät kuulumisia.Tämä sai minut luulemaan,että he haluaisivat tutustua paremminkin.Väärässä olin.Kuulumisien kysymisen jälkeen he lähtivät aina heti pois,keskustelu ei edennyt syvemmille tasoille.Kun yritin itse viedä keskustelua alueille, joilla sitä voisi jatkaa periaatteessa niin kauan kuin osapuolet itse haluavat ja syventää henkilökohtaisemmaksi sen verran kuin itsestään haluaa jakaa,tuli kuin seinä vastaan.Vastattiin mahdollisimman lyhyesti ja melko tylysti lähdettiin heti pois.Osoitettiin, ettei minuun haluta tutustua sen paremmin.
Koin joiltakin näistä henkilöistä myös sellaista,ettei minulle ollenkaan vastattu kun törmäsin heihin jossakin ja yritin ystävälliseen tyyliin vaihtaa pari sanaa tuttujen kanssa.
Osaan tästä uusien tuttujen joukosta sain pettyä tosi pahasti.Porukasta muutama oli sellaisia,joiden kanssa minulla synkkasi hyvin ja joiden kanssa olin enemmänkin yhteyksissä.Näistä uskoin jo löytäneeni ystäviä itselleni.
Yksi näistä oli erityisen paha pettymys.Hän oli todella viehättävä,mukava ja meillä oli paljon yhteistäkin. Puhuttiin molemmat tapaamisista&yhteydenpidosta,mutta sain pian huomata yhteydenpidon olevan vain minun varassani.Puheistaan huolimatta hän ei soittanut eikä järjestänyt aikaa tapaamisillemme.Itseasiassa hänellä oli tapana lupailla jatkuvasti kaikenlaista ilman että koskaan piti lupauksiaan.Hän teki minulle monta pahaa oharia, mitkä loukkasivat minua syvästi.Silti hän aina jatkoi näiden katteettomien lupaustensa jakelemista.Piti sitten todeta,etten ole hänelle yhtä tärkeä kuin hän oli minulle,todella arvostamiaan henkilöitä ei kohtele noin,vaan oikeasti järjestää aikaa tapaamiselle ja pitää huolen että täyttää lupauksensa.
Toinen soitteli minulle jatkuvasti,jopa monta kertaa päivässä.Olin hänelle laskiämpäri,johon hän vuodatti kaikki ongelmansa.Minua hän ei jaksanut kuunnella.Jos itse puhuin jotain,hän ei kuunnellut vaan saattoi alkaa puhumaan päälle -omia asioitaan.Hän oli myös päällepäsmäri ja saattoi jopa alkaa huutamaan minulle siitä,mitä minun pitäisi tai mitä en saisi (hänen mielestään) tehdä.Porukassa hänen piti saada aina olla keskipiste.Jos joku muu sai enemmän huomiota,hänen oli heti varastettava show tai hän suuttui ja alkoi kiukuttelemaan enemmän huomiota saaneelle.Hän myös juoruili ja kertoi kaikki asiat eteenpäin.En puhunut hänelle henkilökohtaisista asioistani siksi mitään.Hänkin teki ohareita ja petti luottamukseni pari kertaa pahasti.Eikä pyytänyt anteeksi kun kerroin, miten hänen käytöksensä minua loukkasi, puolusteli vaan itseään.Ja myöhemmin väitti,että muka oli pyytänyt anteeksi!Häneen olen nyt ottanut etäisyyttä ja oloni on paljon parempi.
Yhden todellinen karva paljastui, kun hän sai mielestäni mitättömästä asiasta raivarin ja haukkui minua rumasti.Hän meni henkilökohtaisuuksiin ja arvosteli persoonaani ikävästi.Tuli sellainen olo,että hän on tarkkaillut minua todella intensiivisesti ja muodostanut minusta erittäin negatiivisen ja ruman kuvan.En oikeastaan edes halua olla sellaisen tyypin kaveri,joka ajattelee minusta niin rumasti.Vaikka olin tuossa tilanteessa hyvin sovitteleva ja yritin rauhoitella ja lepytellä häntä, hän vain yltyi koko ajan ja jatkoi riehumistaan ja haukkumistani todella kauan.Kaiken mitä olin hänelle aikaisemmin puhunut hän lyttäsi,tyrmäsi ja haukkui samoin kuin koko persoonani.Kuitenkin hän sanoi,etten minä tunne häntä tarpeeksi hyvin, että olisin kykenevä arvioimaan hänen persoonaansa millään tavalla...
Tiedän, että hänellä on riitaa jatkuvasti kaikkien kanssa ja hän rumasti haukkuu muut ihmiset lyttyyn riehuessaan jopa täysin ilman syytä.En noin arvaamattoman ja tuulella käyvän henkilön kanssa halua olla enempää tekemisissä.Toiset hakevat riitelykaveria, minä pyrin sellaisia välttämään.
Koko porukassa on kuitenkin yksi henkilö,johon en ole joutunut pettymään millään tavalla.Hän on todella kiva, hauska, fiksu, samanhenkinen ja melko samankaltainen kuin minä.Viihdymme toistemme seurassa ja hänkin pitää huolta yhteydenpidosta.Mitä paremmin häneen tutustuu, sen paremmalta vain vaikuttaa. Häntä voisin jo kutsua ystäväkseni!
Tarinan opetus on se,että ystävät ovat harvassa ja harvinaisia kuin kallisarvoinen helmi.Etsiessäsi ystävää joudut tutustumaan suureen joukkoon ihmisiä,joista suurimpaan osaan joudut todennäköisesti ainakin jossain määrin pettymään.Ilmeisesti,ainakin oman kokemuksen mukaan tämä suhde on 1/20 eli suunnilleen yksi kahdestakymmenestä on todellista ystäväainesta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa kovin tutulle tuo tekstisi.. Ite oon kans viimesen parin vuoden aikana tutustunu kymmeniin ihmisiin ja siitä porukasta yks ainut on minun hyvä ystävä nykyäänkin. Aika monen kanssa pidin yhteyttä, koitin tutustua paremmin ja osaan tutustuinkin. Mutta aina jossain vaiheessa yhteydenpito muuttui yksipuoliseksi.. toista ei yhtäkkiä enää kiinnostanukkaan.. vaikka ensin tultiin niin hyvin juttuun. Hmm.. en tiiä, mikä siinä on.. kai noilla ihmisillä on sitte ollu liikaa hyviä ystäviä..
Todelliset ystävät tosiaan ovat harvassa.
tosin mulla ehkä enemmän on sattunu kohalle noita ihmisiä joita mun ystävyys ei kiinnosta. mut on noita inhottavia ihmisiäkin sattunut muutamia..
Monet tällä palstalla ovat kirjoittaneet ongelmista ystävien kanssa. Ihmettelevät onko heissä vikaa kun ei löydy ystäviä tai ystävät ovat huonoja jne. Myös itselläni on ollut ongelmia ihmissuhteissa, olen kokenut tulleeni väärinkohdelluksi. Mutta olen miettinyt, että nämä ystäväongelmat johtuvat osaksi "ajan hengestä" eikä siitä että minussa ihmisenä olisi jotain kamalaa vikaa. Nykyään kun itsekorostuksen aika on niin huipussaan, se vaikuttaa ihmisiin jopa alitajuisesti.
Ohareiden teko on nykyään melko yleistä ihmissuhteissa. Perutaan ilman sen kummempia syitä, että ei mua nyt huvitakaan. Vaikka kyse ei olisi pelkästä kahvillakäynnistä vaan oikeasti jostain isommasta jutusta jolle on varattu aikaa ja sumplittu työvuoroja. Ihmiset menevät sinne ja tekevät sitä mikä on sillä hetkellä mukavinta, välittämättä siitä mitä on sovittu. Ne voi aina perua. Tämä tuntuu olevan nykyään ihan yleisesti hyväksyttyä käytöstä.
Ystävien saamiseen ei riitä nykyään se että olet mukava, yleensä hyvällä tuulella, osaat joustaa etkä jyrää toisia, osaat kuunnella toista ja kiinnostua toisen elämästä, pidät kiinni sovituista asioista ja olet luotettava ja annat toisen olla sellainen kuin on etkä vaadi ystävää muuttamaan ajatuksiaan arvomaailmaa samanlaiseksi kuin itsellä. Näitä ominaisuuksia ei voi edellyttää enää toiselta, ja jos näillä perusteilla valitsee ystäviä saa olla pian yksin. Ikävä kyllä olen huomannut sen omissa ihmissuhteissani. Nykyään ei sovi "ripustautua" yhteen juttuun, vaan pitää monta rautaa tulessa ja monta suunnitelmaa avoinna, niin ei joudu olemaan yksin. Puhua mahd vähän henkilökohtaisista asioista ja pysytellä porukan mukana.