Hei,
Aloitan siitä, että rakastan miestäni erittäin paljon. Meidän piti mennä naimisiinkin. Sairastuin infektioon ja väsähdin, olin niin väsynyt, että välillä itketti töissäkin pelkkä väsymys. En ehdi myöskään nukkua riittävästi, joten infektion tai lääkekuurin vaikutus oli tavanomaista voimakkaampi. Hän suuttui minuun, ei kertonut, etääntyi vain. Sitten hän oli jättänyt tietokoneelle auki treffi-ilmoituksensa, oli pyytänyt naisilta sähköpostiosoitteita, joltakin kauniimmalta tapaamista. Kysyessäni vähätteli, sanoi olevan vanha treffi-ilmoitus, sanoi rakastavansa minua (ei ole koskaan myöntänyt elämässään rakastaneensa ketään toista) ja perhettämme, ja lohdutti, ettei minun tarvitse huolestua. Selitti kirjoittaneensa naisille vain ollessaan minulle niin vihainen, kun olin niin väsynyt.
Eilen hän lähti kauppaan, soitin perään, kun tuntui, että hän viipyy liian kauan. Miten osaan taas luottaa? Aina hän on saanut mennä miten lystää, en ole perään turhia kysellyt. Olen luottanut rakkauteemme. Mutta hänessä jäytää rakkauden lisäksi viha ja/tai kosto minua kohtaan siitä, että soitin jonkun kerran lapseni isälle viikon pari sen jälkeen, kun tapasin hänet, siis nykyisen mieheni. Soitin lapsen asioissa, mutta mieheni ei sitä usko. Hän uskoo minun olevan pettäjätyyppiä, vaikka itse tunnen itseni parhaiten ja tiedän, ettei se ole totta. Hän uskoo, että mies kuin mies, jos astuu kotini ovesta sisään, on tervetullut sänkyyni.
En rakasta ketään toista kuin häntä, enkä halua ketään toista kuin häntä. Hän ja lapseni, he ovat kaikki mitä minulle on tässä elämässä ja joiden vuoksi jaksan. Kunpa osaisin olla hänelle se täydellinen. Tiedostan puutteeni ja yritän, silti en aina jaksa olla se täydellinen.
Aloitan siitä, että rakastan miestäni erittäin paljon. Meidän piti mennä naimisiinkin. Sairastuin infektioon ja väsähdin, olin niin väsynyt, että välillä itketti töissäkin pelkkä väsymys. En ehdi myöskään nukkua riittävästi, joten infektion tai lääkekuurin vaikutus oli tavanomaista voimakkaampi. Hän suuttui minuun, ei kertonut, etääntyi vain. Sitten hän oli jättänyt tietokoneelle auki treffi-ilmoituksensa, oli pyytänyt naisilta sähköpostiosoitteita, joltakin kauniimmalta tapaamista. Kysyessäni vähätteli, sanoi olevan vanha treffi-ilmoitus, sanoi rakastavansa minua (ei ole koskaan myöntänyt elämässään rakastaneensa ketään toista) ja perhettämme, ja lohdutti, ettei minun tarvitse huolestua. Selitti kirjoittaneensa naisille vain ollessaan minulle niin vihainen, kun olin niin väsynyt.
Eilen hän lähti kauppaan, soitin perään, kun tuntui, että hän viipyy liian kauan. Miten osaan taas luottaa? Aina hän on saanut mennä miten lystää, en ole perään turhia kysellyt. Olen luottanut rakkauteemme. Mutta hänessä jäytää rakkauden lisäksi viha ja/tai kosto minua kohtaan siitä, että soitin jonkun kerran lapseni isälle viikon pari sen jälkeen, kun tapasin hänet, siis nykyisen mieheni. Soitin lapsen asioissa, mutta mieheni ei sitä usko. Hän uskoo minun olevan pettäjätyyppiä, vaikka itse tunnen itseni parhaiten ja tiedän, ettei se ole totta. Hän uskoo, että mies kuin mies, jos astuu kotini ovesta sisään, on tervetullut sänkyyni.
En rakasta ketään toista kuin häntä, enkä halua ketään toista kuin häntä. Hän ja lapseni, he ovat kaikki mitä minulle on tässä elämässä ja joiden vuoksi jaksan. Kunpa osaisin olla hänelle se täydellinen. Tiedostan puutteeni ja yritän, silti en aina jaksa olla se täydellinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.