Olen ollu kohta kolme vuotta samassa suhteessa jonka ensimmäisen vuotena minua kohtaan tehtiin mielestäni paljon väärin. avomieheni oli suudellut auhteen alkuaikoina toista naista, mistä näin valokuvan ja asia tuli näin ilmi, muutaman kuukautta myöhemmin suhteessa mieheni oli tekstannut naispuoliselle kaverilleen rakastavansa tätä ja ettö haluisi tämänluo yöksi, vuoden seurustelun jlkeen mies antoi ymmärtää että olin lihonut liikaa(3.5kiloa)
Puhuimme asioista kun nämä taphtuivat ja annoin kai anteeksi, nyt kuitenkin asiat vaivaavat minua ja pelkään että kohta olen niin katkera ja vihainen etten tiedä mitä teen.. kostaminen on mielestäni aina ollut väärin mutta nykyään sekin houkuttelee. en tiedä auttaako asioista puhuminen enää koska tiedän että mieheni on nämä varmaan jo unohtanut..
Puhuimme asioista kun nämä taphtuivat ja annoin kai anteeksi, nyt kuitenkin asiat vaivaavat minua ja pelkään että kohta olen niin katkera ja vihainen etten tiedä mitä teen.. kostaminen on mielestäni aina ollut väärin mutta nykyään sekin houkuttelee. en tiedä auttaako asioista puhuminen enää koska tiedän että mieheni on nämä varmaan jo unohtanut..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Turha valehdella ittelleen ja väittää, että anteeksi kai annoin kun samaan hengenvetoon tunnustaa olevansa katkera.
Katkeruus johtuu juuri siitä, että sä kelaan edelleen, "kohta kolmen vuoden" takaisia juttuja niin kuin ne olisivat se ainut asia jolla määritellä sun ja sun kumppanisi suhdetta. Ne alun töppäilyt. Haloo?!
Saa siinä sitten pelätä pahinta ja kytätä ja vaatia ja raivota ja hyppiä vaikka parvekkeelta alas, kun edelleenkin vaan roikkuu menneissä negatiivisissa kokemuksissaan, vaikka yhtä paljon hyvääkin on TAKUULLA tapahtunut noiden kolmen vuoden aikana.
Ei yksikään täysjärkinen aikuinen ala vapaaehtoisesti raahaamaan toista aikuista perässään, etenkään sellasta tyyppiä joka valitsee katkeroitumisen.
Luulen, että syy miksi otat mielessäsi asioita esiin nyt 3 vuoden jälkeen saattaa olla se, että haluat miehestä eroon. Silloinhan juuri nuo mokat tulee pintaan. Etsit ehkä alitajuisesti syitä lopettaa, etkä näe että suhteenne alun tarina on mitään sellaista mitä haluaisit vaalia ja kertoa lapsillesi. Mutta tiedoksesi, mikään ihmissuhdekuvio ei ole aina satua.
Puhu näistä tuntemuksista miehesi kanssa, siis mukavaan sävyyn, ei syyttäen. Jos hän ei ole valmis erittelemään tapahtumia enää, kysy miten tärkeänä sitten suhteenne näkee, koska tämä sinua vaivaa kuitenkin ja paljon.