Hei!
Tarvitsen kipeästi mielipiteitä, apua, vinkkejä ja kertomuksia omista kokemuksista. Olen 23-vuotias tyttö, jolle on tapahtunut paljon muutoksia lähiaikoina. Erosin 3,5v. suhteesta syksyllä 2009. Tapasin uuden, ihanan miehen heti loppuvuodesta 2009. Aloimme tapailla aina kun molempien aika vain riitti. Asuin tuolloin toisella paikkakunnalla. Kesällä hain oman alan töitä, niin omalta paikkakunnalta kuin miehenikin paikkakunnalta (välimatka 100 km). Syksyllä 2010 muutin työn ja miehen perässä hänen paikkakunnalleen. Tällöin tapahtuin siis muutoksia paljon: virallisesti lapsuuden kodista muutto, uusi vastuullinen työ ja muutto miesystävän kanssa ensi kertaa yhteiseen kämppään asumaan. Meillä on kaikki paremmin kuin hyvin: molemmilla hyvä työ, suhteessa asiat todella hyvin (ei riitelyä, molemmat kohtelee toisia hyvin jne) MUTTA.. parin viikon aikana minulle on tullut aivan kamala olo. Ahdistaa, tuntuu että tukehdun, ruoka ei maistu sekä oksettaa. Nämä oireet ilmaantuvat aina aamuisin, päivän mittaan olo helpottuu ja illalla olen lähestulkoon normaali. Samalla kun oireet tulevat, ahdistun aivan hirveästi miesystävästäni.. Tuntuu etten halua häntä lähelleni, vaan tahdon vaan omaa tilaa. Olemme puhuneet asiasta, ja hän on hyvin surullinen ja peloissaan, koska tietenkin pelkää pahinta. Työni on melko stressaavaa, ja siksi ajattelinkin alkuun, että kenties olo on siitä.. mutta nyt olen huomannut,että miesystäväni on se mikä eniten ahdistusta aiheuttaa.. Kaiken kukkuraksi tänään jopa aamulla oksensin, koska oloni oli niin hirveä.. Nyt pidämme n. viikon taukoa, ja olen omissa oloissani.. En halua erota, hän on niin kunnollinen, kultainen ja ihana mies, mutta jokin mättää.. Tekisin mitä vaan, kunhan saisin tämän kauhean olon pois.. Miksi ahdistun hänestä? Onko elämässäni tapahtunut vain niin paljon muutoksia, enkä osaa käsitellä niitä? Onko jollain ollut joskus samankaltaisia oireita? Ikävöin omalle paikkakunnalleni, koska perheeni ja suurinosa ystävistäni on siellä, mutta miksi tämä olo kohdistuu miesystävääni.. se on hirveintä.. Auttakaa.. En halua tuntea näin, toivon vaan että oloni olisi niin kuin ennen ja voisimme olla yhtä onnellisia kuin ennenkin..
Tarvitsen kipeästi mielipiteitä, apua, vinkkejä ja kertomuksia omista kokemuksista. Olen 23-vuotias tyttö, jolle on tapahtunut paljon muutoksia lähiaikoina. Erosin 3,5v. suhteesta syksyllä 2009. Tapasin uuden, ihanan miehen heti loppuvuodesta 2009. Aloimme tapailla aina kun molempien aika vain riitti. Asuin tuolloin toisella paikkakunnalla. Kesällä hain oman alan töitä, niin omalta paikkakunnalta kuin miehenikin paikkakunnalta (välimatka 100 km). Syksyllä 2010 muutin työn ja miehen perässä hänen paikkakunnalleen. Tällöin tapahtuin siis muutoksia paljon: virallisesti lapsuuden kodista muutto, uusi vastuullinen työ ja muutto miesystävän kanssa ensi kertaa yhteiseen kämppään asumaan. Meillä on kaikki paremmin kuin hyvin: molemmilla hyvä työ, suhteessa asiat todella hyvin (ei riitelyä, molemmat kohtelee toisia hyvin jne) MUTTA.. parin viikon aikana minulle on tullut aivan kamala olo. Ahdistaa, tuntuu että tukehdun, ruoka ei maistu sekä oksettaa. Nämä oireet ilmaantuvat aina aamuisin, päivän mittaan olo helpottuu ja illalla olen lähestulkoon normaali. Samalla kun oireet tulevat, ahdistun aivan hirveästi miesystävästäni.. Tuntuu etten halua häntä lähelleni, vaan tahdon vaan omaa tilaa. Olemme puhuneet asiasta, ja hän on hyvin surullinen ja peloissaan, koska tietenkin pelkää pahinta. Työni on melko stressaavaa, ja siksi ajattelinkin alkuun, että kenties olo on siitä.. mutta nyt olen huomannut,että miesystäväni on se mikä eniten ahdistusta aiheuttaa.. Kaiken kukkuraksi tänään jopa aamulla oksensin, koska oloni oli niin hirveä.. Nyt pidämme n. viikon taukoa, ja olen omissa oloissani.. En halua erota, hän on niin kunnollinen, kultainen ja ihana mies, mutta jokin mättää.. Tekisin mitä vaan, kunhan saisin tämän kauhean olon pois.. Miksi ahdistun hänestä? Onko elämässäni tapahtunut vain niin paljon muutoksia, enkä osaa käsitellä niitä? Onko jollain ollut joskus samankaltaisia oireita? Ikävöin omalle paikkakunnalleni, koska perheeni ja suurinosa ystävistäni on siellä, mutta miksi tämä olo kohdistuu miesystävääni.. se on hirveintä.. Auttakaa.. En halua tuntea näin, toivon vaan että oloni olisi niin kuin ennen ja voisimme olla yhtä onnellisia kuin ennenkin..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla oli alkuun tuon tapaista ahdistusta, jotain sitoutumiskammoa kenties ja pelkoa siitä että toinen lähtee. Tavallaan niinkun "lähe ennen kun toinen lähtee" olo. Pelkäsin nöyryytetyksi tulemista ja siksi yritin kieltää tunteet toista kohtaan. Olin välillä varmaan tosi kylmä ja välinpitämätön. :/ Hävettää ja nolottaa näin jälkeenpäin. MUTTA:
Nyt ollaan oltu yhdessä puoltoistavuotta, tuntuu kuin olisin löytänyt poikaystäväni uudelleen. Ihankuin olisin taas ihastunut, en ollenkaan ahdistunut toisesta. Näen toisessa vain hyviä puolia ja seksikin maistuu. Haluisin joka hetki hänen kainaloonsa. Aikamoinen muutos vanhasta. Kärsin jonkinlaisesta masennuksesta, joten voi kai olla että oireet tuli siitäkin ... tai nopeasta muutoksesta. En tiedä. Tilannetta tuntui parantavan uuden ehkäisymenetelmän löytäminen, ihan kuin rakkauteen olis tullut uutta potkua. Hassua. Vai onko mieliala vaan parempi, en tiedä. Mutta niin, ei kannata luovuttaa! :) Itse rakastan tuota miestä enkä vaihtaisi mihinkään. Onneks en itse mennyt ja lähtenyt.
Mullakin samanlaisia fiiliksiä just vuoden tuntemisen jälkeen, ahdisti ja ärsytti ja ihmettelin että mikä. Kannattaa googlata sanaa "suhteen vaiheet". Sä käyt nyt läpi ns. eritytymisvaihetta ja se on täysin luonnollinen osa parisuhdetta, ei tarkota välttämättä sitä että teidän taru on ohitse.
Myös työstressi todennäköisesti kuitenkin vaikuttaa tunteisiisi. Stressi on pitkäaikainen asia ja vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen elämään. Eli stressaava työ voi myös aiheuttaa sen, että kotona haluaisit olla enemmän yksin, rentoutua ja rauhoittua (kuten olet myös tottunut tekemään) mutta nyt sinut on pakotettu 'sietämään' tämän toisen ihmisen läsnäoloa. Varmista että syöt ja nukut hyvin, yritä pitää työ mahdollisimman stressittömänä ja sopikaa vaikka että kun haluat olla yksin, menet vaikka makuuhuoneeseen ja suljet oven. Kuuntele vaikka musiikkia, lue, ajattele, tee omia juttuja jonkun aikaa ja sitten ole taas miehen kanssa. Mieti myös mikä miehessä eniten vaivaa silloin kun ärsyttää, eli onko se läheisyys, koetko että mies vaatii sinulta jotain (vaikka ei ääneen pyytäisikään) vai jokin muu? Syyn selvitäminen helpottaa asian käsittelemistä. Ja kuten edelliset sanoivatkin, niin suhteeseen myös kuuluu näitä erilaisia vaiheita, joskus täytyy vain selvitä niistä yli ja selvittää sitä omaa pääkoppaa :)
Kiitos kaikille äärettömän paljon vastauksista! Tätä juuri kaipasin, että saan kuulla mielipiteitä muilta, ja helpottaa kun en ole ainut jolla ollut tällaisia olotiloja..
Tässä varmasti myös muuta, kun se, että oma miesystävä jollain tasolla läsnäolollaan ahdistaa.. Töissä kova stressi, kun paljon vastuuta ja hommaa. Lisäksi nuo aamuiset olot (oksettava ja ahdistava olo, vatsa sekaisin ym) vaikuttavat mielialaan paljon.. Lisäksi lopetin 2kk sitten ehkäisyrenkaan käytön.. voihan sekin vaikuttaa...? Olen vain jotenkin sekaisin, kun en tiedä aiheuttaako poikaystäväni läsnäolo pelkästään nuo jutut, mitä suuresti kyllä epäilen.. mutta hän jotenkin vahvistaa pahaa oloani aamuisin.. ihan hönttiä.. Tänään aamulla oli taas todella ahdistava olo, ja muutenkin nukuin todella huonosti.. päivän mittaan olo parani, ja liikunnan jälkeen olo taas ihan melkein normaali.. Olen lukenut, että lievän masennuksen oireita ovat juuri tuollaiset aamuyön ahdistukset, ruokahaluttomuus, pahaolo jne. ehkä jotenkin kohdistan oireitani vielä miesystävääni ja kärsin jonkin sortin masennuksesta..
No, mutta aika näyttää, enkä todellakaan ole luovuttamassa. Toivon todellakin, että aika parantaa oloni ja kaikki on taas pian niinkuin ennen..
Käytätkö E-pillereitä? Kokeilepa olla 3 kk ilman. Älä ainakaan mielialalääkkeitä ala popsia jos syy on E-pillereissä?
Aamupahoinvointiahan se...
Käytin kesäkuusta joulukuun alkuun Nuvaring-nimistä ehkäisyrengasta. Tuli pääkipua jne. joten lopetin sen nyt n. 2 kk sitten.. Varmasti kehoni hormonit eivät ole vielä tasapainossa, mutta ei luulisi että näin suuria fyysisiä oireita silti tulisi.. mutta voi olla yksi aiheuttaja muiden joukossa. Aamupahoinvointia.. raskaustestit varuilta tehty kahteen otteeseen, ja negatiivisia olivat. Olin kyllä varma ettei raskaudesta voinut edes olla kyse :)
Ja noita mielialalääkkeitä vältän kyllä niiin viimeiseen asti, oikein pelottaa ajatus että joutuisi sellaisia napsia.. Kuullut niin paljon negatiivisia juttuja niistä, että en ihan alkuun haluaisi sellaisia kokeilla. Eiköhän tämä tästä :)
enkä tiedä, miten paljon ihmisten kokemukset ovat verrattavissa. Mä muutin joitain vuosia sitten yhteen miesystävän kanssa ja aloin heti yhteenmuuton jälkeen oireilla: oli ahdistusta, itketti, fyysistä pahaa oloa... Nyt kun koko tilanteesta on jo vuosia, niin jälkikäteisviisaudella sanoisin, että mua ahdisti meidän suhteen välinen epätasapaino. Meidän suhde ei ollut näkyvästi huono niin että olis ollut pettämistä, väkivaltaa, rajuja riitoja tms, mutta pikku jutuista syntyi mulle tunne, ettei mies ollut mukana yhtä tosissaan kuin minä (tai oikeastaan lainkaan tosissaan). Ahdistus taas oli sitä, että jollain tasolla tajusin tehneeni huonon valinnan, kun muutimme yhteen. Koitin sitten järkeilemällä ja selittelemällä sivuuttaa epäilyksiäni ja siitä tuli vain lisää ahdistusta.
Me myöhemmin erottiin, kun mies löysi toisen naisen. Loppupeleissä sain sen käsityksen, että olin miehelle "ihan kiva", mutten erityinen. Ja väittäisin mun aistineen tuon asetelman alusta asti. En vaan osannut kohdata sitä, ettei meidän välinen kiintymys ollut molemmilla yhtä voimakasta.
raskaana ?