Hei onko kellään yksinhuoltajalla vastaavanlaisia kokemuksia??
Erosin n. kolme vuotta sitten..minulla on kaksi lasta. oon nätti vaalea hoikka nuori nainen ja ongelmani on se että tuntuu siltä että kaikki miehet johon ihastun ovat kaikki sellaisia jotka eivät halua sitoutua. Haluavat nähdä kun lapset isällään satunnaisen hauskan pidon merkeissä..nautin näistä hetkistä mutta kuitenkin tulee jälkeenpäin kauhea morkkis ja tunnen itseni vain panopuuksi. Oon itse aktiivinen seksissä ja en halua ilmankaan olla ja nämä miehet ketä yleeensä tapailen ovat tosi komeita ja ihania muutenkin minua kohtaan mutta kuitenkin menevät omia menojaan ja minä omiani.
Haluaisin seurustella oikeasti mutta sellainen joka olisi valmis ottamaan minut ja lapset elämäänsä niin eivät taas mua kiinnosta. ulkonäkö ei riitä tai muutenkin liian nössö ym.. jatkan näitä seksisuhteita aina muutaman kuukauden ja sitten kun ihastun ja tajuan ettei homma etene osaan kyllä päästää irti. mutta heti sseuraavana viikonloppuna tapaan jo uuden miehen..tää on kierre josta en pääse irti. ja välissä saattaa olla yhden yön juttujakin..tosin niitä vähemmän kun ne yhden yön jutut jatkuvat kyllä pidempäänkin..mutta aina sama juttu. homma alkaa seksillä ja päättyy seksiin..alkaa tuntua siltä että musta ei oo muuhun kuin seksiseuraksi.
niin ja viikonloppuisin tulee paljon puheluita ja tekstiviestejä eri miehiltä..alussa tää huomion saaminen oli hauskaa mutta enää ei naurata..oon ollut varmaan kolmenkymmenen eri miehen kanssa kolmen vuoden aikana. en muuta haluais kun olla sen yhden kanssa mutta kun sitä ei vaan löydy..
ikuisestiko seksimagneetti ?
Erosin n. kolme vuotta sitten..minulla on kaksi lasta. oon nätti vaalea hoikka nuori nainen ja ongelmani on se että tuntuu siltä että kaikki miehet johon ihastun ovat kaikki sellaisia jotka eivät halua sitoutua. Haluavat nähdä kun lapset isällään satunnaisen hauskan pidon merkeissä..nautin näistä hetkistä mutta kuitenkin tulee jälkeenpäin kauhea morkkis ja tunnen itseni vain panopuuksi. Oon itse aktiivinen seksissä ja en halua ilmankaan olla ja nämä miehet ketä yleeensä tapailen ovat tosi komeita ja ihania muutenkin minua kohtaan mutta kuitenkin menevät omia menojaan ja minä omiani.
Haluaisin seurustella oikeasti mutta sellainen joka olisi valmis ottamaan minut ja lapset elämäänsä niin eivät taas mua kiinnosta. ulkonäkö ei riitä tai muutenkin liian nössö ym.. jatkan näitä seksisuhteita aina muutaman kuukauden ja sitten kun ihastun ja tajuan ettei homma etene osaan kyllä päästää irti. mutta heti sseuraavana viikonloppuna tapaan jo uuden miehen..tää on kierre josta en pääse irti. ja välissä saattaa olla yhden yön juttujakin..tosin niitä vähemmän kun ne yhden yön jutut jatkuvat kyllä pidempäänkin..mutta aina sama juttu. homma alkaa seksillä ja päättyy seksiin..alkaa tuntua siltä että musta ei oo muuhun kuin seksiseuraksi.
niin ja viikonloppuisin tulee paljon puheluita ja tekstiviestejä eri miehiltä..alussa tää huomion saaminen oli hauskaa mutta enää ei naurata..oon ollut varmaan kolmenkymmenen eri miehen kanssa kolmen vuoden aikana. en muuta haluais kun olla sen yhden kanssa mutta kun sitä ei vaan löydy..
ikuisestiko seksimagneetti ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
parempi kuin ei mitään?
mut mistä arvelet löytäväs miehen kun olet varmaan ehtinyt saavuttaa kaupungissasi jo "maineen"
onnea matkaan kuitenkin
kyllähän tuollainen jakorasiana toiminen ja vielä kaksi lasta ajaa kaikki semmoiset miehet tiehensä, joilla on vähänkin valinnanvaraa. panopuuksi aina toki nätti nainen kelpaa, vaimoksi kattellaan kuitenkin semmoinen, joka ei ole itseään kuluttanut.
Luulet ettei ole kuluttanut.......
no kylhän se paljastuu. ei tietty tarkat luvut mut se et onko ollut helppo vai ei. tai toki jos keksii aivan uuden menneisyyden itselleen niin ehkä sit ei mut eipä mahda suhdekaan kestää valheelle rakennettuna
Noh olin seitsemän vuotta lasteni isän kanssa yhdessä. Ja uskollinen ja hyvä vaimo sekä äiti..
Mutta hän petti minua ja lopulta jätti ja muutti toisen naisen luokse asumaan..
Olin seitsemän vuotta melkein kotiin kahlittuna..en käynyt ulkona juur koskaan. joten ehkä siksi tämä sinkkuilu on nyt mennytkin överiksi. mutta tämä panopuu on kyllä ihan oma valinta koska pidän seksistä. enkä kerro koskaan uudelle tuttavuudelle mitään seikkailuistani. ne loppuvat varmasti heti jos kohdalle osuu joku joka on tosissaan. ja minkäs sille voin etten saa olla missään rauhassa. kun miehet pyörivät ympärillä koko ajan.
niin ja sitten kun vielä kehutaan että oon paras nainen sängyssä ikinä..niin kyllä siitä tulee hyvä mieli :)
Mutta panopuu tai mikä tahansa niin kyllä tää yksinhuoltajuus on vaan sellanen leima mikä on otsassa koko elämän !
ole sun vika. Luehan aloituksesi niinkuin sivullisen silmin. Sä pokaat baareista vain ne komeimmat miehet, muut ei kiinnosta. Ja lankeat joka kerta tuohon ansaan, että olisit sängyssä paras nainen ikinä. Valitettavasti tuolla käytöksellä saat hyvin äkkiä helpon maineen. Et ole tainnut päästä vieläkään yli siitä, että miehesi jätti sinut toisen naisen takia. Haet pönkitystä huonolle itsetunnollesi vaihtamalla miestä kuin paitaa. Olisko noin? Et pysty etkä osaa olla yksin. Mitäs jos opettelisit?
Jokaisen asia, miten monen kanssa seksiä harrastaa. Itse olen ollut hyvin maltillinen eron jälkeen, kenet sänkyyni päästän. Seksistä tykkään ja voisin harrastaa sitä vaikka joka päivä. Mutta en halua tuollaista mainetta, kuin sinulla luultavasti jo on. Josta päästäänkin aasinsillan kautta siihen, että useampi mies kokee yksinhuoltajan jotenkin helpoksi nakiksi. Ja tämä johtunee siitä, että sinunlaisiasi, täysin hukassa olevia yksinhuoltajia on maailmalla pilvin pimein.
Nyt puhut asiaa. Ihan sama tilanne täällä. Siitä huolimatta 4 vuoden aikana minulla on ollut vain 3 kumppania ja jokaisen kanssa olen suunnilleen pari kk deittaillut. Suhteet ovat loppuneet minun aloitteesta, sillä minusta on tuntunut, etteivät ole tosissaan. Yhdenillan juttuihin en kajoa. Kyllä miehen täytyy jotain nähdä "sen" eteen ja olenkin käynyt noiden kanssa ensin päivätreffeillä ilman mitään intiimiä. Toisekseen en ole ketään koskaan tuonut kotiin. Siitä hulimatta, että näköä ja muotoa löytyy, sekä hyvää ammattia, niin eipä näytä kiinnostavan mikään syvempi tutustuminen. Nuo kolmekin jaksaa edelleen lähetellä viestejä ja haluavat uudelleen tavata, mutta en halua olla kenenkään lelu. Nyt hiljattain vielä tajusin, että tämä viimeinenkin mies on seurustellut samaan aikaan vakavasti, kuten 2 edellistäkin silloin kun tutustunut heihin.
MIKÄ TEITÄ MIEHIÄ VAIVAA?
Kaikkein eniten ihmettelen sitä, että kaikki nämä kolme olisivat halukkaita saamaan lapsia kanssani. Ovat itse 40v. lapsettomia, mutta haluavat jälkikasvua. Pitäiskö siihen "äidin etsintään" hankkia joku lapseton 40 lähestyvä nainen. Tärppäis varmaan paremmin kuin 36v. yh. Mulle kelpais parhaiten mies, jolla jo ennestään vähintään kouluikäisiä lapsi(a) ja haluavat parisuhteen, jossa voi harrastaa yhteisiä juttuja ja matkustella tms.
Tsemppiä sulle pohdintoihin! Luen mielelläni saamasi vastaukset. Jospa oppisin itsekin niistä jotain...
Juu mukava kuulla että joku tajuaa :)
Joo mullekin sopisi parhaiten joku eronnut mies jolla yksi tai kaksi n. kouluikäistä lasta..joka ymmärtäis tän mitä yh:n ja lapsiperheen arki on..ja sitten vois olla samanlaisia elämänkokemuksia ym.. :)
Ja eihän se oikea baarista löydy..ehkä netti vois olla parempi vaihtoehto? ehkä mäkin joku päivä rauhotun ja sitten se oikea vaan jostain vastaan tulla tupsahtaa..oon kolmekymmentä..joten eihän tässä kiirettä ole.
niin jä mä en ole lapsille esitellyt kuin yhden miehen kehen olin tosi rakastunut..joka parin kuukauden tapailun jälkeen vaan sanoi ettei olekaan valmis.
kaikki muut olen nähnyt kun he eivät ole kotona.
Lapset ovat kuitenkin etusijalla ja omasta mielestäni olen hoitanut äitiyden aina mallikkaasti.
Aika vaikeahan se on löytää elinkumppania lapsellisena ja pitkän historian omaavana uussinkkuna, ihan sama pätee myös meihin miehiin. Emme me kaikki miehet ole sitoutumishaluttomia, mutta niin moni asia saattaa mättää kypsässä iässä solmittavissa suhteissa. Lasten paras ajaa luonnollisesti kaiken muun edelle ja täytyy olla aivan järjettömän hyvä tuuri, jotta kaikki mätsäisi: elämäntilanne, kemiat, arvot, kiinnostuksen kohteet, asuinpaikka, huumori, seksi, ulkonäkö, jne. Esimerkiksi yhteishuoltajuuskuviossa asuinpaikka on aikalailla sidottu exän asuinpaikkaan, jotta lapset voivat käydä koulua molemmista kodeistaan. Välillä tuntuu, että yhtälö on mahdoton. On vain tyydyttävä siihen, mitä voi saada, eli mukavia hetkiä ihanan naisen kanssa, silloin harvoin kun molemmille sattuu sopimaan. Tämä tietenkin ilman sitoumusta, koska molemmat hakee parempaa yhtälöä. Tämä on sitä lapsellisen sinkun elämää, sietämättömän kevyttä.
Olet lahja meille miehille! Ei tuossa ole mitään ongelmaa. Älä suotta pode morkkista!
Et ole yhtään sen kummempi tapaus kuin ne kiltit, liian nössöt miehet, jotka joutuvat olemaan ilman naista ja joita naiset käyttävät muilla tavoilla hyväkseen. Sukupuoliroolit vain ovat vaihtuneet. Sitäpaitsi ei hyväkskäytöstä voi sun tapauksessa puhua kun miehet on kivoja sulle ja sinäkin saat nautintoa.
Kiitos, että on sun laisia naisia vielä. Älä muutu, muru! Sä nyt vaan viehätyt tuollaisista. Vastailit oikeastaan itse kysymyksiisi. Suhun vetoaa juurikin se "ei voi saada".
:) juu puhut asiaa ;)