Sain äskettäin pesänjakajan osituspäätöksen missä ositusta ei vaatimuksestani huolimatta ollut kohtuullistettu. Pohdin kannattaisiko asiaa viedä eteenpäin käräjäoikeuteen??
kohtuullistamisella yritettiin saada n. 12 te arvoinen harrastusväline kokonaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Syynä: selvästi suuremmat tuloni 30-50te/vuosi vs. ex:n 0-10te. Välineen hankintaan saatu lahjoitus 7 te lähiomaiselta (ei erityismainintoja lahjakirjalla). muutenkin olen toiminut enemmän yhteisen talouden hyväksi, kerryttänyt varallisuuden suhteessa 10/90 kaikki kulut huomioden 9 vuotta kestäneessä avioliitossa .Lisäksi ex:llä oli välillä pankkikortti tililleni mistä hän maksoi omia kulujaan jne. Ja luonnollisesti se että kyseessä on omaan harrastukseen käytetty väline joka ei ns. perheen varallisuutta vaan yksilöitävissä minulle.
Käytännössä kohtuullistamisella saatava maksimihyöty tasinkoon olisi n. 6te. Asianajaja käytössä, harkinnassa meneminen oikeuteen ilman, jotta kulut pysyy pienenä.
Mielipiteitä / kokemuksia oikeuden päätöksistä ovatko linjassa pesänselvittäjän päätösten kanssa?
kohtuullistamisella yritettiin saada n. 12 te arvoinen harrastusväline kokonaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Syynä: selvästi suuremmat tuloni 30-50te/vuosi vs. ex:n 0-10te. Välineen hankintaan saatu lahjoitus 7 te lähiomaiselta (ei erityismainintoja lahjakirjalla). muutenkin olen toiminut enemmän yhteisen talouden hyväksi, kerryttänyt varallisuuden suhteessa 10/90 kaikki kulut huomioden 9 vuotta kestäneessä avioliitossa .Lisäksi ex:llä oli välillä pankkikortti tililleni mistä hän maksoi omia kulujaan jne. Ja luonnollisesti se että kyseessä on omaan harrastukseen käytetty väline joka ei ns. perheen varallisuutta vaan yksilöitävissä minulle.
Käytännössä kohtuullistamisella saatava maksimihyöty tasinkoon olisi n. 6te. Asianajaja käytössä, harkinnassa meneminen oikeuteen ilman, jotta kulut pysyy pienenä.
Mielipiteitä / kokemuksia oikeuden päätöksistä ovatko linjassa pesänselvittäjän päätösten kanssa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Älä vaivaudu. Ei tule onnistumaan. Itse lähes saman kokenut ja tappioni niellyt. Ei tule toistumaan.
On ihan yleisessä tiedossa ettei kaltaisesi keski/hyvätuloisen kannata mennä perseaukisen kanssa avioon ilman avioehtoa, jos ei liitosta hyödy jotenkin muuten. Edes varakkaiden vanhempien varaan ei kannata laskea. Olet mokannut. Mokilla on aina hintansa. Tuosta selviää vitutuksella ja vyön yhden reiän kiristyksellä. Vaikka voittaisit, menee hyöty riitelyn kuluihin perseaukisen exäsi maksattaessa omat kulunsa verorahoistasi.
Jeesustelijat pysykööt nahoissaan. Rahaa ja rakkautta ei kannata sotkea!
mistä teitä hyväuskoisia miehiä riittää?onko teillä vielä 2000-luvullakin ajatus että suurituloisemman pitää elättää pienituloisempaa ja kartuttaa sen omaisuutta.jos toinen ei ole viitsinyt opiskella vaan tekee jotain alipalkattua työtä nälkäpalkalla, jos yleensä viitsii mitään tehdä, niin tehkää edes avioehto, eihän toinen viitsi mitään tehdäkkään, kun maksaja on tiedossa.ja lapsihan on hyvä syy olla tekemättä mitään, se täytyy itse hoitaa kotona.järki käteen miehet.
Tuo lapsikin on hyvä syy tiettyyn rajaan asti. Sitten kun aletaan vaatia puolia huviloista ja purjeveneistä "kun olen hoitanut lapsia kotona", ollaan jo kyseenalaisella alueella.
Ei niistä lapsenhoitohommista vaan huviloita tässä maailmassa maksella, hoiti omia tai vieraita!!
Nämä asiat pitäisi opettaa peruskoulussa vaikka pakkoruotsin sijaan.
toi miesten jatkuva pillitys rahasta täällä palstalla, yhyy...
Muistutan että nainen usein uhraa ansiomahdollisuutensa ja urakehityksensä jäämällä
kotiin hoitamaan lapsia mahdollistaen miehensä täyden panostuksen työelämään.
Sitten täällä itketään sitä, kun naiset jäävät kotiin ja ne pitää p...kule vielä elättääkin.
Sanon vaan, että jääkää kotiin muutamaks viikoks vaihtamaan (huom. yksin) hoitamaan
sitä vaipanvaihto-, pyykinpesu-, ruoanlaitto- ja leikkirumbaa!
Harva mies kestää sitä päivääkään.
Sen jälkeen ehkä osaatte arvostaa vaimonne tekemää työtä ja uhrauksia teidän uranne hyväksi
Veikkaanpa että kotiäidin työ on usein paljon raskaampaa kun niiden kahvikuppien kera työpöytänsä
takana tärkeiltä näyttävien puolisoiden työ. Siellä sitä ihastellaan uuden auton ominaisuuksia monta tuntia ja hupsis piipahdetaan parin tunnin lounaalla työkavereiden kanssa. Ei ole kuule kotiäidillä varaa samaan. Joten kasvata polvihousuihin jo lahkeet hyvä mies!
Pitäisi siitä rikastua että onb ollut niin tyhmä että jää kotiäidiksi koska kun on kotona 20 vuotta niin ei ole eläkekertymää eikä mitään muutakaan sitten viedään toisen maksamasta omaisuudesta puolet ja jos on vielä perittyä omaisuutta mihin puolisolla ei ole osaa eikä arpaa niin ne kuuluu avio-oikeuden piiriin. Tästä johtuen kannattaa pysyä avoliitossa tai tehdä avuioehto tai että yhteinen omaisuus myös maksetaan puoliksi niin hyvä tulee. Itse miehenä en olisi koskaan suostunut siihen että puolisoni olisi jäänyt kotiäidiksi. Nykyaikana jos toinen puolisoita olisi kotona niin toisen tulot pitäisi olla 10000 euron luokka jos silläkään bruttotulolla pystyisi perhettään elättämään.
olisi hyvä, että avioehto ja avio-oikeus olisi porrastettu.
Tämä mahdollistaisi omaisuuden jakoa muullakin tavalla kuin puoliksi
tai ei ollenkaan.
Tässä voisi ottaa huomioon avioliittovuodet ja mikäli toinen jää kotiin
hoitamaan lapsia.
Esim. jos naimisissa ollaan vaikka muutama vuosi ilman avioehtoa ja varallisuudessa
on huomattavia eroja, niin avio-oikeuteenkaan perustuvan osuuden ei pitäisi olla
50%. Tämä juuri edesauttaa niitä onnenonkijoita ja rahastajia keräämään omaisuutta
avioliittojen kautta. Toisaalta kun puhutaan 20 vuoden avioliitosta, jossa toinen on ehkä
uhrannut oman työuransa, asettanut perheen ja miehensä edelle ja jäänyt kotiin lasten
kanssa, on minusta kohtuullista että omaisuudesta joku osuus menee myös puolisolle.
Tällaisessa tapauksessa minusta vaimon jättäminen puille paljaille mahdollisesti ilman mitään omaisuutta on taas aika epäreilua. Jokainen aviopari ratkaisee nämä kysymykset kotiinjäämisen suhteen, mutta pienille lapsille toisen vanhemman jääminen kotiin on hyvä asia. Alle 3 v. tarvitsee lähinnä sitä turvallista aikuista; ei vielä niinkään muuta leikkiseuraa.
vai mahdatko vaan olla onnenonkija, joka on haistanut hyvän apajan...
tähän vois lisätä, että mitä pidempi kärsimys ja mitä suuremmat menetykset, niin sitä suuremmat 'kipurahat' puolin ja toisin...
"Sanon vaan, että jääkää kotiin muutamaks viikoks vaihtamaan (huom. yksin) hoitamaan
sitä vaipanvaihto-, pyykinpesu-, ruoanlaitto- ja leikkirumbaa!
Harva mies kestää sitä päivääkään."
Nykyiset kolmikymppiset ja sitä nuoremmat miehet kyllä pärjää lasten kanssa siinä missä äiditkin.
Meinaan pidin tässä isyyslomat ja hoitelin koliikkilasta siinä missä vaimonikin. Ainut asia mikä on raskasta on unen puute.
Persaukisen kanssa ei kannata avioon mennä. Eipä ollut ex persaukinen mennessämme naimisiin. Oli NIIN bisness että. Melkein sain kauppakorkeankin käytyä ennenkuin alkoi säätää firmojen kanssa 24/7. Siinä vaiheessa viimeistään olisi tarvinnut tehdä avioehto (tai avioero..). Ei vain tullut edes mieleen ehdottaa, kun hoidin yksinhuoltajana lapsukaisia kotona monta vuotta. Ex kävi kotona vain kääntymässä ja pesettämässä kalsarit. Exän rahat meni, velka jäi - eikä tuloja juurikaan tullut.
Erossa sain pidettyä lastenvalvojalla 5x2tunnin mittaiset sessiot lapset ( riidellä piti, vaikka x oli sanonut monta kertaa olevansa kusessa lasten kanssa ilman minua :)). Oikeuteen olisimme menneet, jos lapset olisivat olleet yhtään nuorempia ilmaisemaan omia ajatuksia. Elatusmaksuista sen sijaan menimme oikeuteen. Ei ex ollut koskaan ottanut osaa lastensa elättämiseen, niin miksi eron jälkeenkään...
Liiton aikana ex käytti minua ja sukulaisten rahoja hyväkseen. Myöhemmin myös minun rahojani ja todella huikeaa nousua työelämässä. Ero tuli kalliiksi, mutta silti se kannatti, kaikin puolin - niin henkisesti kuin rahallisesti. Eipähän tarvitse enää minun eikä sukulaisten tarvitse elättää exää. Siinä säästää jo vuodessa sievoisen summan.
Minä panostin lapsiin ja kodinhoitoon, exän panostaessa surkeisiin firmoihinsa 24/7. Elimme sukulaisteni avustusten varassa. Palatessani työelämään ansiokkaasti 10 kotivuoden jälkeen, tein kuitenkin kaikki kotityöt ja vietin edelleen aikaani lasten kanssa, työelämästä huolimatta enemmän kuin ex koskaan.
Työelämässä on omat haasteensa. Silti on helpottavaa, kun on vastuussa vain töistään (vaikka niitä tosiaan riittää ja niissä on haastetta ihan mielenkiintoista sellaista...). Kotityöt ja lastenhoito on paljon intensiivisempää eikä työaikoja ole. Se on todella rumbaa, kuten asian ilmaisit. Etenkin silloin, kun lapset ovat "pienimmillään". Itse en ikinä unohda miten jäin aina lasten kanssa yksin heti synnytyssairaalasta päästyäni. Exällä oli kiire hoitamaan firmojaan.
Maksoin exälle suuret tasingot, mutta eipä tarvitse enää maksaa mitään hänen kulujaan. Ei välillisiä eikä välittömiä. Ei tarvitse vanhempieni (jotka tosin ovat yhteensä varattomampia kuin exän isä..) enää maksaa mitään kulujamme.
Ex on silti hädissään, koska on käyttänyt maksamani tasingot liian suureen asuntoon, jossa on kallis vastike. Hänen asumiskulunsa ovat n. 40% suuremmat kuin minun ja lasten. Asunto on täysin mullinmallin - lapsia ei kiinnosta käydä tapaamassa isäänsä. Ei mikään ihme, kun isää ei ole koskaan huvittanut antaa heille aikaansa (eikä edes elatusta).
Minua ärsyttää pillittävien miesten lisäksi kaikki ne, jotka sanovat lasten kärsivän aina erosta. Tai yleensä antavat sellaisen kuvan kuin että lasten kärsimys voitaisiin pitää loitolla kunhan vanhemmat eivät eroaisi. Lapsi kärsii kaikkein eniten, jos hänen vanhemmillaan on huonot välit JA he asuvat yhdessä. Ero on aivan erinomainen ratkaisu huonon parisuhteen päätteeksi, myös lasten kannalta.
Teini-ikäiset lapset puhuivat kerran kavereidensa vanhempien erosta - puhuivat ystävistään "avioerolapsina". Sanoin heidänkin olevan avioerolapsia. Vanhempi sanoi "no eikä olla, sä oot aina ollu yksinhuoltaja, meidän syntymästä asti. Emme tehneet koskaan perheenä mitään , asuttiin vaan saman katon alla."
voit tehdä on vitkutella maksuissa eli maksat pikkuhiljaa vaikka 20€ kuussa tai olenkaan niin kyllä se ex siinä kypsyy ja sanot ihan suoraan että ei ole rahaa kun ne ovat kiinni niissä välineissä.
Näille tämäntyyppisille ukoille sitten ei sitä pillua ilmaiseksi ollenkaan!
Rahalipas sängyn viereen ja sinne joka panosta 50 euroa.
SE on kohtuullista! Alkuaikojen himojen kadotessa näin!
Ei kato sekoiteta rakkautta ja himoa keskenään.
Mulla muuttui vastenmielinen seksi ukon kans ihan siedettäväksi, kun pistin sen maksamaan laakeistaan.
Ja onhan tuo maksanut, muuten ei tipu!
Kolme kertaa viikossa tekee jo mukavan pesämunan itselleni.
"Ei kato sekoiteta rakkautta ja himoa keskenään."
Olipa loistava rinnastus, halpa huora.
Aloittajat eivät puhuneet sukupuolista mitään. Joku teki taas oletuksia..
olipa hyvä, kun sanoit..
Kerroin ukolle ja nostin hinnan 80 euroon!
kiitos! ja muuten, meillä mies nyt kumminkin saa...sä et taida muistaa edes vitun hajuu....etkä saa maksustakaan!
"kohtuullistamisella yritettiin saada n. 12 te arvoinen harrastusväline kokonaan avio-oikeuden ulkopuolelle. "
Kun olette olleet melkein 10 vuotta naimisissa, niin eipä tuollaiselle ole mitään erityistä perustetta.
Kaikki menee jakoon. Lahjat, perinnöt, osakkeet, kiinteistöt ym. ellei avioehtoa ole. Sitä ei huomioida yhtään jälkikäteen (noin pitkässä liitossa) kuka on maksanut enemmän yhteisiä kuluja, niillä ei ole mitään merkitystä. Kohtuullistaminen onnistuu vain jos liitto on alle 5v.
eli ei kannata tapella enää. Asianajajan kulut tulevat maksamaan sinulle niin että kadut pitkään jatkosotaasi. Ja 12 tuusan arvoinen hyödyke on aivan liian arvoton. Unohda koko tappeleminen ja pääset halvemmalla. Ja mieti mikä opetus tähän juttuun liittyy sinulle henkilökohtaisesti.