Ollessani 35-vuotias, olin vanhempieni ja oman perheeni kanssa samoissa juhlissa.
Ruokatarjoilun aikana isäni sanoi minulle, että älä nyt ota lisää, kun on tuota ylipainoa. Tuolloin ylipainoa oli n. 6 kg.
Eräänä toisena päivänä olessani vanhempieni luona, istuin tuolissa ( jolloin pakostakin reiden kohdasta hieman levenee, kun paino on tuolia vasten ). Isäni ohimennen katsoi reittäni ja sanoi, että sinullahan on kohta kuin ...... ........:n reidet ja viittasi erääseen erittäin lihavaan mieheen, jonka tuntee.
Nuo lausahdukset ovat jääneet mieleeni. Enkä mielestäni ollut mikään hirmuisen lihava kera 6 kilon.
Muutoin meillä on isäni kanssa ollut aina hyvät välit.
Nykyään kun menen vanhempieni luokse, tarkkailen syömisiäni. Vaikka olisi nälkäkin, yritän syödä vähemmän. Äitini toki aina kehottaa syömään hyvin.Sellaisia ne äidit ovat :) Kantavat huolta.
Olenko nyt vain liian herkkä reagoimaan ?
Ruokatarjoilun aikana isäni sanoi minulle, että älä nyt ota lisää, kun on tuota ylipainoa. Tuolloin ylipainoa oli n. 6 kg.
Eräänä toisena päivänä olessani vanhempieni luona, istuin tuolissa ( jolloin pakostakin reiden kohdasta hieman levenee, kun paino on tuolia vasten ). Isäni ohimennen katsoi reittäni ja sanoi, että sinullahan on kohta kuin ...... ........:n reidet ja viittasi erääseen erittäin lihavaan mieheen, jonka tuntee.
Nuo lausahdukset ovat jääneet mieleeni. Enkä mielestäni ollut mikään hirmuisen lihava kera 6 kilon.
Muutoin meillä on isäni kanssa ollut aina hyvät välit.
Nykyään kun menen vanhempieni luokse, tarkkailen syömisiäni. Vaikka olisi nälkäkin, yritän syödä vähemmän. Äitini toki aina kehottaa syömään hyvin.Sellaisia ne äidit ovat :) Kantavat huolta.
Olenko nyt vain liian herkkä reagoimaan ?
Vastaukset 21
Vanhimmat
..niin ja olen siis nainen.
"Riuku hiljaa!"
Ymmärtää varmasti huumoria kun huumorilla nitä kommenttejaan heittelee.
on junttieinari. Ei vanhempiaan voi valita, ja toisille sitten sattuu tunneälytön junttieinari.
isäsäi huomauttaa niin räjähdä kunnolla ja sanot isäällesi että sinun syömisesi ei kuulu sinulle ja mitä siinä oäätäsi suot ja ottako noin koville kun ei seiso enää ja seksi hommat ei suju niin isäsi voi tuveta ajattelemaan tai sitten ei mutta kunnon hyökkäys on paras puolustus. Toinen asia on että sanot isällesi että mikä mättää ja oletko masentunut ja töisää menee huonosti ja niin edelleen. Kolmanneksi annat isäälesi kunnon läimäyksen avokämmenellä poskelle ja sanot ettö nyt se víttuilu noppuu.
35 v vai 15 v?
Ehkä aggression oli tarkoitus kohdistua sinun kauttasi äitiisi ja isällä päästä vähän niin kuin edes jonkun naisen niskan päälle? Miehet kun ovat mielestään aina oikeassa parisuhderiidoissa, eikä nainen ainakaan saa sanoa viimeistä sanaa. Sinuna en piittaisi pätkääkään, vaan kääntäisin coolisti huomion juuri häneen tai kohauttaisin vain hartioita ja jatkaisin syömistä.
että miehillä on tosi usein taipumus silmänkääntötemppuihin. Huomio käännetään pois omaan itseen kohdistuvasta tyytymättömyydestä ja sen aiheuttajista (joihin uskotaan muiden kiinnittäneen huomiota) ja koetetaan vähän niin kuin tasata tilejä. Ehkä isä on alkanut kaljuuntua ja rasvoittua ja vanhentuminen muutenkin ahdistaa. Se voi aiheuttaa kateuttakin nuorempaa sukupolvea kohtaan, jonka myös ilmaisee, jos on kypsymätön. Edelleenkin voit suhtautua säälien.
Jos tuollainen satuttaa niin onkos sinu kiusattu koulussa toistuvasti vaikkapa 5 vuotta?
Mietipä sitä...
Minua ei ole koulussa koskaan kiusattu. Eikä muutenkaan.
Noh, noin pieni "ylipaino" nyt ei meinaa mitään, mutta jospa isäsi ei tiedä, että kuinka minimaalisissa lukemissa pyöritään. Moni näyttää lihavemmalta tai laihemmalta kuin mitä numeroiden mukaan on. Rumastihan tuo oli sanottu (verrata nyt jonkun sällin reisiin), mutta moni vanhempi ihminen ei tajua loukkaavansa.
Isäsi on kenties karkeakäytöksinen ukonjunttura, kuten tässä maassa on tapana, mutta samalla myös huolissaan siitä, että tytär on lihonut. Niin paljon kuin naiset ylipainoa vähättelevätkin, on se ihan oikeasti epäterveellistä. Paino on aiheista aroin naisille ja siksi en ihmettelekään, että loukkaannuit.
Oma puolisoni on monesti närkästynyt, kun saa isältään kommenttia ylipainoonsa liittyen. Häneltä sitä tosin löytyykin useampi kymmenen kiloa ja isältään vielä roimemmin. Appiukolla ei ole myöskään kaunein ja rakentavin tapa ilmaista tällaisia asioita, mutta omien kokemustensa johdosta hän on vain tietenkin huolissaan tyttärensä huomattavasta ylipainosta. Koska asia on esitetty karkeasti, kun aloittajankin isä teki, jää neuvosta vaari ottamatta. Se näissä huomautuksissa on ongelma, vaikka asia huonosti ilmaistuna onkin tärkeä.
Minunkin isäni on joskus kommentoinut ulkonäköäni. Huomautuksia tulee lihomisista ja laihtumisista, kuin myös vaatetuksesta ja kun olin nuorempi niin meikeistä. Ne nyt oli sen tyylisiä kommentteja että " miehet ei tykkää tuollaisista maaleista naisten naamalla"...eli kai isä omalla tavallaan yritti valottaa tyttärelleen miesten maailmaa, mutta teki sen vähän tökeröllä tavalla. Ehkä isäsi on huolissaan terveydestäsi jos painosi lähtee nousuun ja siksi heittää tuollaisia typeriä kommentteja. Ehkäpä hän sanoo samanlaisia kommentteja myös äidillesi? Isää voi aina vähän "kouluttaa" ja sanoa takaisin että mites se iskän oma laihdutuskuuri/kuntokuuri sujuu :D...
"Minä tarvitsen jokaikisen kilon antamaan energiaa vieraillakseni teidän luona. JA minä haluan tehdä sen usein..olettehan vanhempiani" voit vielä jatkaa " jos olisimme arabimaissa minulla olisi erittäin hyvä vaihtoarvo, saisit jopa pari kunnon kamelia vaihtaessansi minut :) , sinusta en tiedä, arvosteleva puhetyylisi huomattavasti vähentää sinun arvoasi missätahaansa markkinoilla" ja sitten makeat naurut pälle.
Huumorilla hoystettyä oikaisua.
Sinun isäsi kommentit.
Itse en voisi kuvitellakaan kommentoivani kenenkään ulkoista olemusta, kaikkein vähiten tyttäreni.
Senverran olen oppinut elämäni varrella(pian 60v)
no mun isä on haukkunut mua huoraksi ja valehtelijaksi vaikka on itse täys sovari, miti miltä se tuntuu..
Luojan kiitos en kasvanut sen kanssa, olisin varmasti narkkari ja todellakin huora.teksti oli väliin sellaista et olis voinut kunnianloukkausta hakea, eikä anteeksipyyntöä ole tullut tähän päivään.
Olin nuorempana innokas kilpaurheilija ja menestystäkin tuli hyvin. Ja tietysti olin hoikka.
Lopettaessani harrastukseni ( kyllästyessäni jatkuvaan harjoitteluun jne ), lopetin myös liikunnan harrastamisen ja olin vain.
Tilalle tuli poikaystävä :)
Isäni kanssa olen aina ollut hyvissä väleissä. Joskin aina kun olen sanonut, että aion tehdä sitä tai tätä tai mennä esim. jonnekin lomamatkalle, hän on sanonut minulle, että älä nyt sitä tai tätä tai mene sinne tms. Aina erimieltä ja kyseenalaistanut jotenkin tekemisiäni.
Samoin äitini on kärkäs sanomaan lomamatkoistani jne. Miksi menet sinne, menisit tuonne tms. Menee rahaa, hui kun pelottava paikka ( vaikka eivät tiedä kohteesta mitään )....
Tuntuu kuin en nyt heidän mielestään osaisi pitää huolta itsestäni, aikuinen, perheellinen ihminen.
Olen myös ainut lapsi vanhemmilleni.
Nyt taisi jo mennä alkuperäisestäkirjoituksesta vähän sivuun, mutta tulipa jotain taustoista.
Vanhempani ovat paljon mukana perheeni elämässä. Ottavat lapsia luokseen, antavat rahaa lasten tavaroiden hankkimiseen jne.
En tiedä ovatko nuo 6-8 ylikiloa tehneet jotenkin minusta yliherkän reagoimaan isäni kommentteihin.
Miehenikin joskus sanoi minulle, että muutama vuosi sitten sinulla vielä oli vyötärö jne. Jotenkin isäni sanomiset kuitenkin satuttivat enemmän.
Et ole liian herkkä reagoimaan. Jos olisit sairaalloisen lihava, voisi ymmärtää että läheiset huomauttaisivat sinulle jo senkin takia, että ovat aidosti huolissaan ettet vaan ennen aikojas kupsahda, pumppu pysähdy tai jotain.
Mutta muutama kilo liikaa... ei hitto. Ei kuulu isällesi huomautella enkä ymmärrä miten hänellä voi olla ongelma edes tollaisen asian kanssa. Eikö hän rakasta sinua sellaisena kun olet? Mulla ainakin tulisi tollanen olo. En osaisi kuvitellakaan että oma isäni huomauttelisi muutamasta liikakilosta tai ulkonäöstä ylipäänsä. Se on aina tehnyt kaikkensa meiän eteen. Teininä se saatto kohottaa päivällisaikaan kohottaa kulmia ja sanoa itsestäänselvänä asiana "mee pesemään naamas" mikä kyllä oli aina vaan huvittavaa. Kun jälkeenpäin kattoo jotain vanhoja koulukuvia joissa oli joissain ihan pellemeikit niin isi oli kyllä täysin oikeassa siinä että eihän se hyvältä näyttänyt :p
itseäsi ja pilahda vaikka täyteen itkuun ja jatka sitä suureen ääneen niin kauan että tulee se anteeksipyyntö.jos isäsi on itsekin läski voit sanoa takaisin tai muuten loukata.
"Jos tuollainen satuttaa niin onkos sinu kiusattu koulussa toistuvasti vaikkapa 5 vuotta?
Mietipä sitä..."
>"Minua ei ole koulussa koskaan kiusattu. Eikä muutenkaan."
Meniköhän jutun idea vähän ohi? Jos olisit koulukiusattu tuollainen olisi sinun arkipäivääsi että KAIKKI haukkuisivat sinua. Silloin ymmärtäsi paremmin että suutut että sinua haukutaan mutta jos ei ole mitään huonja kokomuksia meneisyydestä niin noin pienestä ei pitäsisi suttua. Toivottavasti nyt tajuasit mitä tarkotan
johtuuko sitten sukupuolesta vai siitä, että olet vanhempien ainoa lapsi. Ehkä kaikilla mahdollisilla huomautuksilla yritetään pitää sinut vielä lapsen tasolla vanhempien otteessa. Kamppaile itsesi sisäisesti irti liiasta miellyttämisenhalusta ja vedä rajat oikeisiin kohtiin, niin kyllä se siitä.
Joko kuuntelet isääsi ja alat laihduttaa.
.....Tai kuuntelet omaa päätäsi. simple?
Ivallisuus ja epäkunnioittava käytös on perisyntinä monella kaikissa ikäluokissa.
Kotona pitää opettaa lapset aikanaan tietämään, että toisen arvostelu ja ivalliset huomautukset ovat huonoa käytöstä.
Ikävä kyllä, toisten arvostelu kuitenkin on suorastaan ammattina monelle, katso vain missikisoja ja Bb-taloja.
Jokaisella tuntuu olevan oikeus sanoa (aina?) negatiivinen mielipide kenestä tahansa henkilöstä, ja mitä nokkelampia lauseparsia käyttää, sen hauskempaa.
Vastaanottajan on nykyisessä kulttuurissamme otettava haukut vastaan hymyillen.
Se on tuota toisen posken kääntämistä.
Minä kyllä neuvosin vastaamaan nasevasti ja sanomaan, että tämä asia nyt on kuultu ja etkö tiedä, mistä nämä geenini ovat peräisin.
Kaikkea ei vanhemmilta tarvitse sietää.