Hei, en jaksa perustella, miksi haluan jättää ystävän.Sanotaan vain syyksi, että ystäväni on jollakin tavalla erittäin dominoiva ja herkästi suuttuva ihminen. Se on stessaava yhdistelmä. Uskon, että jokaisella on kokemusta siitä, miksi ei vain halua enää jatkaa yhteydenpitoa johonkin ihmiseen.
Eli, mitä teen? Olen joskus koittanut ratkoa ongelmiamme, nätisti ottamalla asioita esille, mutta tämä ei pysty ollenkaan ottamaan vastaan sitä, että hän olisi toiminut jotenkin väärin. Tämä on stressaavaa, olemme olleet ystäviä jo aika monta vuotta, mutta aikaisemmin hän oli paljon nöyrempi ja se kaunisti häntä. Nyt hän on määräilevä, minua ehkä jollakin tavalla halveksuva, hyvin tod.näk puhuu seläntakanakin. Tilanne on vaan tosi epäaito ja teennäinen, kun näemme.
Olen yrittänyt kuihduttaa, mutta siitäkin suuttuu, eli jos en pidä yhteyttä niin usein. Hän haluaa nähdä kerran viikossa vähintään. Minä itse koen sen tukahduttavana. Haluan kyllä sitoutua ihmisiin ja minulla on hyviä ystäviä, mutta mitä teen? Koen, että tällä tavalla hän alistaa minua.
Eli, mitä teen? Olen joskus koittanut ratkoa ongelmiamme, nätisti ottamalla asioita esille, mutta tämä ei pysty ollenkaan ottamaan vastaan sitä, että hän olisi toiminut jotenkin väärin. Tämä on stressaavaa, olemme olleet ystäviä jo aika monta vuotta, mutta aikaisemmin hän oli paljon nöyrempi ja se kaunisti häntä. Nyt hän on määräilevä, minua ehkä jollakin tavalla halveksuva, hyvin tod.näk puhuu seläntakanakin. Tilanne on vaan tosi epäaito ja teennäinen, kun näemme.
Olen yrittänyt kuihduttaa, mutta siitäkin suuttuu, eli jos en pidä yhteyttä niin usein. Hän haluaa nähdä kerran viikossa vähintään. Minä itse koen sen tukahduttavana. Haluan kyllä sitoutua ihmisiin ja minulla on hyviä ystäviä, mutta mitä teen? Koen, että tällä tavalla hän alistaa minua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Dominoivaan ihmiseen et luultavasti saa välejä katkaistua rauhanomaisesti, mutta voithan ainakin sinä yrittää puoleltasi toimia mahdollisimman hyvin. Jos tuntuu että puhuessa jäät ystäväsi jalkoihin heti kättelyssä, suosittelisin kirjoittamaan ystävällesi vaikkapa sähköpostia. Perustele siihen miksi haluat tehdä näin ja miltä sinusta on tuntunut. Jos mahdollista, älä hauku ja syyllistä. Toteat vaan että näin on asiat sinun puoleltasi, etkä voi hyvin tällaisessa ihmissuhteessa, jossa et koe olevasi tasavertainen toisen kanssa. Voit varautua ystäväsi vihanpurkaukseen ja haukkumisryöppyyn, mutta rauhoituttuaan ja ajan (kenties pitkänkin) kuluessa hän ehkä pystyy ymmärtämään sinunkin kantasi tässä asiassa.
Laita välit poikki, Niin tein minäkin sellaiselle ystävälle joka käytti vaan minua hyväksi. Eli seura kelpasi aina kun hän tarvitsi esim autokyytiä tai muuta tälläistä apua, tai jos hänellä meni jonkun mies henkilön kanssa suhde poikki niin silloin kelpasi taas minun seura pikkasen aikaa että toipui sydänsurusta..Muuten hänestä ei kuulu koskaan mitään.. Eli tarvitsi minua vaan kun siltä hänestä itsestään tuntui, oikea ystävä pitää yhteyttä jatkuvasti eikä vaan esim että saattaa mennä 2kk että ei kuulu yhtään mitään jne.
Oltiin parhaita ystäviä monta vuotta, mutta siinä ajassa kerkesin tutustua häneen kunnolla ja huomasin tämän piirteen hänessä ja hänen muutkin ystävät on huomanneet saman piirteen..Eli annoin kengää ystävyydelle,etsikäät jonkun toisen ketä käyttää hyväksi tästä eteen päin.
Minulla on hiukan sama ongelma, Itse ole ratkaissut asian taas kypsästi niin, että annan yhteydenpidon vaan hiipua.
Oma loppuunpalaminen ystäväni kanssa johtuu hänen ailahtelevasta luonteesta ja siitä että häneen ei voi luottaa. Olen ottanut tyhjiä lupauksia ja selittelyjä vastaan jo vuosia, ja nyt riitti. Muuten ystävyytemme on sujunut oikein hyvin, mitä nyt olemme täysin eri maailmoista. Hän on merkkiuskollinen pintaliitäjä, itse tämän vastakohta. Hänen pääasiallinen harrastus on kännääminen ja baareissa juoksu, kun itse olen jo tuon elämän elänyt vuosia sitten loppuun.
Hankala itselleenkin myöntää, että taas yksi raastava ystävyyssuhde on loppu. En tiedä mikä siinä onkin, että kerään aina kavereikseni jotenkin vajaita tai epäluotettavia ja pintaliitoisia ihmisiä. No, ehkä taas opin jotain näistäkin 9 vuodesta.
Minusta vastaamattomuus taas on pahinta missä tahansa ihmissuhteessa. On reilumpaa sanoa toiselle ystävyyden olevan ohi ja selittää (vaikka lyhyesti) miksi näin, niin asia on ainakin selvä, eikä nöyryyttää toista jättämällä vaan vastaamatta. Se tuntuu toisesta osapuolesta todella turhauttavalta ja saa tuntemaan itsensä idiootiksi, jos yrittää ottaa yhteyttä, lähettelee tekstareita (vuosien ystävyyden jälkeen) ja toinen ei vastaa yhtään mitään eikä sano että haluaako pitää yhteyttä vai ei. Mielestäni siinä vaan lietsoo riitaa lisää ja varmistaa sen että asia/ystävyys on edelleen "kesken". Se joka ei vastaa, ottaa tavallaan ohjat käsiinsä ja hallitsee ihmissuhdetta.
Ei sekään reilua ole vaan ilkeää ja kostonhimoista käytöstä.
Eri asia on sitten jos ei uskalla/pysty/halua sanoa ettei halua enää pitää yhteyttä, eikä ota enää itse yhteyttä ja sanoo ettei sovi jos toinen ottaa yhteyttä. Parempi olisi sanoa vaan suoraan ettei halua enää olla yhteyksissä, niin molemmat säästyvät enemmältä vaivalta ja mielipahalta.
Tämä on ensimmäinen teksti, jossa oikeasti esitetään, mitä on kypsä käytös, eikä suojella vain omia ratkaisuja.
Olen itse katkaissut ystävyyden kirjoittamalla sähköpostin, jossa selitän juurtajaksain syyn siihen, asiallisesti ja ystävällisesti tosin. Kyseiselle henkilölle olin useita kertoja huomautellut samoista epäkohdista hänen käytöksessään ja pyytänyt häntä lopettamaan kyseiset tavat ainakin minun seurassani. Tämä ei auttanut ja kirjeessä selitin, etten jaksa enää.
Olen myös yksinkertaisesti lopettanut yhteydenpidon ja yhteydenottoihin vastaamisen silloin kun voimavarani eivät ole tällaisen kirjeen kirjoittamiseen riittäneet tai ei ole tuntunut hyvältä ajatukselta sitä tehdä. Pari kertaa sama juttu on tehty myös itselleni ja mielestäni se on loppujenlopuksi ihan asiallinen ja kivuton tapa lopettaa yhteydenpito. Kun ei haluta olla "ilkeitä" ja sanoa ikäviä asioita tyypille, jonka kanssa ei vain haluta enää hengata. Itse olen tajunnut aika nopeasti kun yhteydenottoihini ei enää vastata, mistä on kyse.
Olen miettinyt, haluaisinko itse edes kuulla mitään selityksiä asialle, ja olen tullut siihen tulokseen, että voi olla parempi etten niitä saakaan, haluaisinko kuulla ties miten negatiivista palautetta itsestäni? En välttämättä, huomattavasti parempi olo voi jäädä näin.
Kyllä sen tajuaa sitten jälkikäteen, usein jo ennen loppua, kun toisen suhtautuminen itseä kohtaan on muuttunut ja ollut ynseämpi jo pidemmän aikaa jo ennen yhteydenpidon loppua. Itsekin olen ihan kivuttomasti sitten luopunut kyseisistä henkilöistä ymmärrettyäni yskän ja suosiolla jättänyt heidät rauhaan, jossain määrin kyennyt jopa ymmärtämään heidän syynsä ratkaisuilleen.
Minulle kyllä yksi tyyppi alkoi vastaavassa tilanteessa riehumaan ja VAATIMAAN selitystä (ihan kuin meillä olisi ollut joku suhde! Mielestäni tuossa tilanteessa ei mitään selitysvelvollisuutta ole, mutta kirjoitinpa sitten sille sen haluamansa selityksen ja pitkä kirje siitä tulikin!) Ja eräs toinen hankala -dominoiva- henkilö piinasi minua melko kauan, soitteli tuntemattomasta numerosta jne. mutta lopulta kuitenkin tajusi ja jätti minut rauhaan.
Luulisi aina tällaisen välirikon myötä henkilön menevän itseensä ja miettivät rehellisesti syytä asiaan. Ainakin syytä olisi. Toivottomimmat tapaukset eivät kykene näkemään mitään vikaa itsessään, mutta jälkikäteen ajateltuna mietittyäni minut "jättäneitä" henkilöitä ja omaa käytöstäni heidän seurassaan kykenin näkemään tiettyjä käyttäytymismalleja, jotka todennäköisesti olivat syynä heidän ärsyyntymiseen/ahdistumiseen seurassani. Kyse ei ollut mistään ilkeydestä tms. huonosta käytöksestä eivätkä he koskaan huomauttaneet minulle näistä asioista, mutta luulen niiden olleen syynä heidän ratkaisuilleen ja olen ottanut opiksi ja lopettanut nämä "tavat" muiden seurassa.
Onpas sinulle välirikkoja siunaantunut. Kertonee tosin enemmän sinusta kuin kohdatuista.
Eiköhän niitä tapahdu kaikille ihmisille. Eivätkä kaikki välirikot tapahdu toisen pottumaisen luonteen takia. Joskus sitä vain kasvetaan erilleen, kyllästytään tai ärsyynnytään toiseen vaikkei tässä olisi varsinaisesti mitään vikaa. Erilaiset elämäntilanteet ja uusien ystävien löytyminen voivat myös olla syitä miksei johonkin toiseen haluta/jakseta enää pitää yhteyttä.
>Minulle kyllä yksi tyyppi alkoi vastaavassa tilanteessa riehumaan ja VAATIMAAN selitystä (ihan kuin meillä olisi ollut joku suhde!
No, olihan teillä suhde. Ystävyys-suhde!