Mikä miehiä vaivaa, kun ystävyys on niin kovin aliarvostettua. En halua ihmissuhteita ystävieni kanssa, mutta sanoin juu tai ei ystävyys on menetetty ja sekö on sitten minun syyni. En ole koskaan yrittänyt liehitellä miespuolisia ystäviäni, mutta höh taitaa olla sama asia, että kun haluaa olla ystävä ja viettää aikaa yhdessä niin no voidaan kai yhtä hyvin seurustella höpö höpö...ei ystävien välisissä suhteissa vikaa ole mutta ne eivät ole minua varten. En halua olla sydäntensärkijä...wäh wää vastatkaa tapauksia kokeneet ja etenkin naiset, oma aivotoiminta lyö tämän suhteen tyhjää!!!!
poojaat
luksis
4380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi ystävyyttä aliarvostetaan...? en voi puhua kenenkään muun puolesta kuin itseni....on faktaa että useimmille naisille tuottaa vaikeuksia alkaa seurustelemaan ystävän kanssa...mikä on mielestäni suht naurettavaa...koska eikö suhde ole vakaammalla pohjalla jos tuntee toisen jo pidemmältä ajalta...? ja toiseksi siihen miksi myönnän hiukan ala-arvostavani ystävyyttä niin mitä hyötyä siitä on loppuen lopuksi...aina kun ystäviä tapaa niin ainut mihin kelpaa on itkumuurina olemiseksi...aina saa kuulla juttuja tyyliin " ai hitsi kun se on niin ihana" siinä vaiheessa nykyään alan haukotella...ystäville minä olen se johon voi luottaa ja johon viimeiseksi luotetaan...tosin..vain viimeisenä vaihtoehtona...joten mitä minä pienistä kun ei pienetkään minusta...
Sun pitää hankkia itselles joku gay-poika kaveriks... Ne on parhaita kavereita, joita naiset voi saada miehistä!
No olisi kyllä ihan jees ryhtyä faghagiksi, mutta
eipä täällä syrjäsessä ole kuin homofobiasta kärsiviä ns.tosimiehiä. Mutta ajatus hyvä 10 ja papukaijamerkki!!!
Tietysti, tuo voi pitää paikkansa. MUTTA EI PIDÄ YLEISTÄÄ! Monesti ajatellaan, että mies ja nainen ei voi olla ystäviä keskenään, ellei mies ole homo!
Tässä vaiheessa huomautankin ja kerron omaa tarinaani hieman. Elikkä olen ollut yhden naisen hyvä ystävä jo kymmentä vuotta. Olen myöskin heteromies. Elän kauniissa parisuhteessa avovaimoni kanssa ja hän ei ole moksiskaan tästä ystävästäni. Tietysti on minulla muitakin ystäviä taikka kavereita.
Myönnän, että aluksi kun tapasimme, Olimme nuoria ja koitimme olla kimpassa. Hommasta ei kuitenkaan tullut mitään, joten päätimme olla vain ystäviä! vuosien saatossa ystävyytemme on koko ajan vahvistunut. Voimme kertoa toisillemme asioita mitä ei kaikille pysty kertomaan.
En ajattele ystävästäni seksuaalisesti, en näe hänestä märkiä unia. Vaimoni on minulle tarpeeksi.
Lainaten jonkun joskus sanomaa: Ystävyys ei katso minkänäköinen olet, ystävyys ei katso kumpaa sukupuolta olet, ystävyys ei välitä oletko lihava tai laiha.
Jokainen tarvitsee ystäviä ja sillä ei ole väliä kumpaa sukupuolta on!