http://tinyurl.com/6g2mbcr
Olen pyrkinyt luomaan mielikuvaa, että naisten ja elämän puuttuessa muka olisin kehittänyt itseäni suuressa yksinäisyydessäni sofistikoituneeseen suuntaan. Nyt korkeakulttuurinen imagoni kuitenkin kokee näennäisen kolauksen, kun julkituon tämän päivän aikaansaannokseni: melodia, rytmiikka ja harmonia ovat varsin rahvaanomaisia, instrumentaatiosta puhumattakaan. Tässäkö todella vuosikymmenten työn tulos kaikessa arkaaisuudessaan?
Ei suinkaan. On otettava huomioon IRONINEN TASO. Soittotyöskentelyni eri instrumenttien parissa ei suinkaan ole epätäydellistä osaamattomuuden vuoksi, vaan siksi, että tahdoin tämän teoksen muistuttavan mahdollisimman paljon edellisen sukupolven nuoruuden tanssilavojen tarjontaa. Siksi ei haittaa, että rummut (joita olen nyt pari viikkoa opetellut soittamaan) on äänitetty vain yhdellä mikrofonilla: käännän kotistudion tekniset rajoitukset edukseni lisäämään vanhahtavaa uskottavuutta. Ei kai kukaan minun ikäiseni vakavissaan tällaista tekisi! Soitin teoksen isälleni, ja hän ei löytänyt siitä mitään humoristista - toivoi vain että tekisin tällaisia enemmän. Se jos mikä on varma todiste siitä, että tämä on akateemista pilailua tuulipukukansan sun muiden perussuomalaisten kustannuksella.
No niin, selitys meni täydestä, ja kaikki uskovat että olen vain ironinen, vaikka salaa nautin oikeastikin (myös) simppelistä ja rahvaanomaisesta musiikista niin kuunneltuna kuin soitettuna.
Seuraavan linkin takana sitten näpertelyn sijasta todellista neroutta, korsolainen esikuva tyylilajissa: http://www.youtube.com/watch?v=2xnYowUP4NU
(Ja oliko tällä jotakin tekemistä palstan aiheen kanssa? Ei kai. Viime aikoina tosin juuri millään ei ole ollut, joten ehkä saan anteeksi.)
Olen pyrkinyt luomaan mielikuvaa, että naisten ja elämän puuttuessa muka olisin kehittänyt itseäni suuressa yksinäisyydessäni sofistikoituneeseen suuntaan. Nyt korkeakulttuurinen imagoni kuitenkin kokee näennäisen kolauksen, kun julkituon tämän päivän aikaansaannokseni: melodia, rytmiikka ja harmonia ovat varsin rahvaanomaisia, instrumentaatiosta puhumattakaan. Tässäkö todella vuosikymmenten työn tulos kaikessa arkaaisuudessaan?
Ei suinkaan. On otettava huomioon IRONINEN TASO. Soittotyöskentelyni eri instrumenttien parissa ei suinkaan ole epätäydellistä osaamattomuuden vuoksi, vaan siksi, että tahdoin tämän teoksen muistuttavan mahdollisimman paljon edellisen sukupolven nuoruuden tanssilavojen tarjontaa. Siksi ei haittaa, että rummut (joita olen nyt pari viikkoa opetellut soittamaan) on äänitetty vain yhdellä mikrofonilla: käännän kotistudion tekniset rajoitukset edukseni lisäämään vanhahtavaa uskottavuutta. Ei kai kukaan minun ikäiseni vakavissaan tällaista tekisi! Soitin teoksen isälleni, ja hän ei löytänyt siitä mitään humoristista - toivoi vain että tekisin tällaisia enemmän. Se jos mikä on varma todiste siitä, että tämä on akateemista pilailua tuulipukukansan sun muiden perussuomalaisten kustannuksella.
No niin, selitys meni täydestä, ja kaikki uskovat että olen vain ironinen, vaikka salaa nautin oikeastikin (myös) simppelistä ja rahvaanomaisesta musiikista niin kuunneltuna kuin soitettuna.
Seuraavan linkin takana sitten näpertelyn sijasta todellista neroutta, korsolainen esikuva tyylilajissa: http://www.youtube.com/watch?v=2xnYowUP4NU
(Ja oliko tällä jotakin tekemistä palstan aiheen kanssa? Ei kai. Viime aikoina tosin juuri millään ei ole ollut, joten ehkä saan anteeksi.)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.