Masentava karsastus

Lapsethan tunnetusti sanovat suoraan kaikki asiat mitä havaitsevat. Ja he ovat hyviä havaitsemaan kaikenlaista. Lapsia varmasti kiinnostaa jos joku vaikkapa katsoo erilailla kuin muut...
Keskustelun aloitus onkin saattanut tulla lapsen puolelta ja äiti on saattanut hänelle asiaa valaista.
En jaksa uskoa, että kukaan olisi tahallaan ilkeä tai säälivä, lähinnä kai normaali uteliaisuus nostaa päätään. Karsastuksesta ei monikaan ( kuten en minäkään) tiedä paljoa ja se saattaa herättää kiinnostusta.

Pää pystyyn ja ole uljaasti oma itsesi!

setä? kirjoitti:

Lapsethan tunnetusti sanovat suoraan kaikki asiat mitä havaitsevat. Ja he ovat hyviä havaitsemaan kaikenlaista. Lapsia varmasti kiinnostaa jos joku vaikkapa katsoo erilailla kuin muut...
Keskustelun aloitus onkin saattanut tulla lapsen puolelta ja äiti on saattanut hänelle asiaa valaista.
En jaksa uskoa, että kukaan olisi tahallaan ilkeä tai säälivä, lähinnä kai normaali uteliaisuus nostaa päätään. Karsastuksesta ei monikaan ( kuten en minäkään) tiedä paljoa ja se saattaa herättää kiinnostusta.

Pää pystyyn ja ole uljaasti oma itsesi!

Lue lisää

olen 17-vuotias ja kärsin karsastuksesta. kavereita minulla on mutta välillä tulee aika alemmuudentunto varsinkin uusien ihmisten seurassa. aina mietin että puhutaanko minusta että se on se tyttö joka katsoo kieroon jos nimeä ei muista. pinnalliset pojat pysyy kyllä kaukana mikä on toisaalta ihan hyvä asia.

jossu kirjoitti:

olen 17-vuotias ja kärsin karsastuksesta. kavereita minulla on mutta välillä tulee aika alemmuudentunto varsinkin uusien ihmisten seurassa. aina mietin että puhutaanko minusta että se on se tyttö joka katsoo kieroon jos nimeä ei muista. pinnalliset pojat pysyy kyllä kaukana mikä on toisaalta ihan hyvä asia.

Lue lisää

Kiitos teille kaikille jotka ootte vastanneet/vastaatte. Elämä menee eteenpäin, vaikka en olekaan nykyihanteiden mukainen ulkonäöltäni. (Ei sillä, en varmaan olisi minkään ihanteiden mukaan kaunis.)
Tuntuu muuten, että tästä viasta puhutaan todella vähän. Kaiken maailman sairauksista toitotetaan joka suunnalta(myös niiden parannuskeinoista), mutta karsastuksesta ei hiiskutakaan. Silti tämä vika varmasti aiheuttaa monelle siitä kärsiville vaikka minkälaisia ongelmia. Moni ei varmasti edes tiedä, että leikkaus voi parantaa koko vian. Oletko "jossu" käynyt puhumassa lääkärille/silmälääkärille? Olet nuori ja voin kokemuksesta sanoa, että kannattaa ottaa selvää asioista! Minulla on ainakin monta asiaa jäänyt tekemättä/kokematta tämän vikani takia. Olihan se aika suuri kynnys mennä lääkärille ja myöntää oma vikansa. Ja vielä pyytää apua.
Minäkin mietin monesti, mitä muut puhuvat selkäni takana. Ja kyllähän ne puhuvatkin, niinkuin tuosta edellä olevasta jutustanikin käy ilmi. Ja ikinä ei kukaan ns. "suosittu" poika ollut/ole minusta kiinnostunut. Se tuntui niin epäreilulta. Muut saavat elää normaalisti, täysipainoista elämää. Se tuntuu vieläkin epäreilulta! Mutta katsotaan miten asiat menevät. Ehkä leikkauksen jälkeen minäkin voin olla normaali. Ja ehkä minutkin otetaan sitten tosissaan. :)

Ninnu kirjoitti:

Kiitos teille kaikille jotka ootte vastanneet/vastaatte. Elämä menee eteenpäin, vaikka en olekaan nykyihanteiden mukainen ulkonäöltäni. (Ei sillä, en varmaan olisi minkään ihanteiden mukaan kaunis.)
Tuntuu muuten, että tästä viasta puhutaan todella vähän. Kaiken maailman sairauksista toitotetaan joka suunnalta(myös niiden parannuskeinoista), mutta karsastuksesta ei hiiskutakaan. Silti tämä vika varmasti aiheuttaa monelle siitä kärsiville vaikka minkälaisia ongelmia. Moni ei varmasti edes tiedä, että leikkaus voi parantaa koko vian. Oletko "jossu" käynyt puhumassa lääkärille/silmälääkärille? Olet nuori ja voin kokemuksesta sanoa, että kannattaa ottaa selvää asioista! Minulla on ainakin monta asiaa jäänyt tekemättä/kokematta tämän vikani takia. Olihan se aika suuri kynnys mennä lääkärille ja myöntää oma vikansa. Ja vielä pyytää apua.
Minäkin mietin monesti, mitä muut puhuvat selkäni takana. Ja kyllähän ne puhuvatkin, niinkuin tuosta edellä olevasta jutustanikin käy ilmi. Ja ikinä ei kukaan ns. "suosittu" poika ollut/ole minusta kiinnostunut. Se tuntui niin epäreilulta. Muut saavat elää normaalisti, täysipainoista elämää. Se tuntuu vieläkin epäreilulta! Mutta katsotaan miten asiat menevät. Ehkä leikkauksen jälkeen minäkin voin olla normaali. Ja ehkä minutkin otetaan sitten tosissaan. :)

Lue lisää

Mulla on ollut lapsesta saakka sama ongelma, tiedän täysin tunteen, ei edes haluaisi katsoa ihmisiä silmiin ja just noi kommentit saa joksikin aikaa masentumaan. Varsinkin teini-iässä inhosin itseäni. Mulla on leikkaus ollut jo, joten en tarvi laseja karsastuksen korjaukseen siinä määrin kuin ennen. Tosin silmiä rasittavissa tilanteissa se tuleee näkyviin ja tämän takia joissain tilanteissa tarvitsen laseja kuten lukulasit. Siitä kannattaa itse puhua avoimesti niin se auttaa. Koita jaksella :) Rakasta itseäsi!

siipirikko000 kirjoitti:

Mulla on ollut lapsesta saakka sama ongelma, tiedän täysin tunteen, ei edes haluaisi katsoa ihmisiä silmiin ja just noi kommentit saa joksikin aikaa masentumaan. Varsinkin teini-iässä inhosin itseäni. Mulla on leikkaus ollut jo, joten en tarvi laseja karsastuksen korjaukseen siinä määrin kuin ennen. Tosin silmiä rasittavissa tilanteissa se tuleee näkyviin ja tämän takia joissain tilanteissa tarvitsen laseja kuten lukulasit. Siitä kannattaa itse puhua avoimesti niin se auttaa. Koita jaksella :) Rakasta itseäsi!

Lue lisää

Minulla on myös ollut karsasus toisessa silmässäni lähes koko elämäni(tuli esiin noin 4 vuotiaana) nyt olen 25-vuotias. Koskaan minua ei ole kiusattu asiasta, mutta muista syistä kuitenkin (tekikö karsatukseni siitä helpompaa, sitä en tiedä)

Mutta empä ole antanut asian häiritä... lukioiässä jätin silmälasitkin pois, koska eivät tuntuneet vaikuttavan asiaan mitenkään ja näkökin on hyvä.

omituisinta, mutta toisaalta todella upeaa on ollut huomata, että kun en välitä asiasta ja jopa korostan meikillä silmiäni ovat monet kehuneet silmiäni todella kauniiksi!

Ps. meikkivinkiksi kaikille... vahvat rajaukset häivyttävät silmien epäsymmetrisyyttä!

Lähinnä on kosmeettinen vaiva ja ihmisiä on vaikea katsoa silmiin.

Vaiva ollut lapsuudesta asti ja vanhoja kuvia katsellessa huomaa, että toinen silmä on ties missä. Kotona asiasta lapsena paljon puhuttiin ja leikkausta lääkäri ehdotti, mutta en uskaltanut, olin silloin alle 10v.

Naapurin poika haukkui itä-länsi viitaksi ja rippikoulussa kierosilmäksi.

Karsastan oikealla silmällä ulospäin.

Kummallisinta oli se,että silmälääkäri ei edes sitä ensin huomannu, mutta sanoikin, että pystyn tsempaamaan hyvin että katse pysyy suorassa :)
mutta teki pari näkötestiä ja ei epäilystäkään siitä ettäkö en karsastaisi.

Hän ehdotti, että jos leikkaushaluni herää niin tulen vaan hänen vastaanotolle ja hän laittaa lähetteeen tyksiin. Tosin jono on varmsti pitkä, mutta...

Eli kysynkin, että onko aikuisiällä leikauttujen kokemuksia?
Miten homma toimi ja oliko apua?


Tosiaan pitkä linkki joka alkaa näemmä jo 5 vuoden takaa :)

Karsastaja 73 kirjoitti:

Lähinnä on kosmeettinen vaiva ja ihmisiä on vaikea katsoa silmiin.

Vaiva ollut lapsuudesta asti ja vanhoja kuvia katsellessa huomaa, että toinen silmä on ties missä. Kotona asiasta lapsena paljon puhuttiin ja leikkausta lääkäri ehdotti, mutta en uskaltanut, olin silloin alle 10v.

Naapurin poika haukkui itä-länsi viitaksi ja rippikoulussa kierosilmäksi.

Karsastan oikealla silmällä ulospäin.

Kummallisinta oli se,että silmälääkäri ei edes sitä ensin huomannu, mutta sanoikin, että pystyn tsempaamaan hyvin että katse pysyy suorassa :)
mutta teki pari näkötestiä ja ei epäilystäkään siitä ettäkö en karsastaisi.

Hän ehdotti, että jos leikkaushaluni herää niin tulen vaan hänen vastaanotolle ja hän laittaa lähetteeen tyksiin. Tosin jono on varmsti pitkä, mutta...

Eli kysynkin, että onko aikuisiällä leikauttujen kokemuksia?
Miten homma toimi ja oliko apua?


Tosiaan pitkä linkki joka alkaa näemmä jo 5 vuoden takaa :)

Lue lisää

Mulla on molemmat silmät leikattu karsastuksen takia noin 18-vuotiaana. Karsastus oli todella voimakasta ja siksi operoitiin ensin toinen ja sitten toinen. Nyt yli 10v myöhemmin asia ei juuri vaivaa. Laseissani on pieni prismakorjaus, mutta käytän myös piilolinssejä jolloin karsastuksen huomaa. Se on toki lievää aikaisempaan verrattuna. Leikkauksista ei mitään huonoa sanottavaa. Päinvastoin!

Nyt tosin mietin taittovirheen korjausta laserilla, että pääsis laseistakin eroon. Pitää jutella lääkärin kanssa, voisiko lopun karsastuksestakin hoitaa kuntoon.

Tyttönen.. kirjoitti:

Minulla on myös ollut karsasus toisessa silmässäni lähes koko elämäni(tuli esiin noin 4 vuotiaana) nyt olen 25-vuotias. Koskaan minua ei ole kiusattu asiasta, mutta muista syistä kuitenkin (tekikö karsatukseni siitä helpompaa, sitä en tiedä)

Mutta empä ole antanut asian häiritä... lukioiässä jätin silmälasitkin pois, koska eivät tuntuneet vaikuttavan asiaan mitenkään ja näkökin on hyvä.

omituisinta, mutta toisaalta todella upeaa on ollut huomata, että kun en välitä asiasta ja jopa korostan meikillä silmiäni ovat monet kehuneet silmiäni todella kauniiksi!

Ps. meikkivinkiksi kaikille... vahvat rajaukset häivyttävät silmien epäsymmetrisyyttä!

Lue lisää

antakee armoa.

Inhottava vaiva. Joskus pienempänä sain siitä kuulla kavereilta, nyttemmin en enää, tuntui ett ois menny ohi...

Mutta nyt abivuonna on taas huomannu, varsinkin lukiessa, että vasen silmä kattoo nenänpieleen.

Silmälaseja mulla ei oo koskaan ollut ja näkö on kaikissa testeissä ollut hyvä, molemmilla silmillä.

Kahdessa karsastusleikkauksessa olen käynyt, 4-6 vuotiaana.

Pitäisköhän mennä vielä silmälääkärille?

En tiennyt että netissä on tällainenkin foorumi. Kiitos rohkaisevista vastauksista kaikille. Sama vika on minullakin ollut koko elämäni ajan, n 60 v. Yhden leikkauksen olen läpikäynyt 70 luvulla, tuloksetta. Häpeäni on vieläkin voimakas, olen uskossa ja siinä onkin ollut nöyrtymisen paikka. Olen siitä Herralle kiukutellut lukemattomia kertoja. Kuitenkin Hän on sallinut minun löytää ihanan puolison joka ei vikaani edes huomioi. Sensijaan vielä nytkin jotkut "aikuiset" työtoverini irvailevat pilkkallisin laulunsanoin ns. ohimennen.

Mulla on myös karsastus ja se on todellakin rasittavaa ja muun muassa välillä häpeän sitä :O mulla on ollu karsastusta jo ihan pienestä saakka ja molemmat silmät leikattu. yhessa vaiheessa nää oli oikeestaa ihan suorat mut nyt toinen silmä on alkan mennä ulospäin ja kaiken lisäks mä nään kahtena mikä on todella rasittavaa.

mmää kirjoitti:

Mulla on myös karsastus ja se on todellakin rasittavaa ja muun muassa välillä häpeän sitä :O mulla on ollu karsastusta jo ihan pienestä saakka ja molemmat silmät leikattu. yhessa vaiheessa nää oli oikeestaa ihan suorat mut nyt toinen silmä on alkan mennä ulospäin ja kaiken lisäks mä nään kahtena mikä on todella rasittavaa.

Lue lisää

Jep, samaa ongelmaa ollut minullakin, karsastusta siis. Kahtena en tosin ole koskaan nähnyt. Olen kyllä miettinyt, saattaako sitä alkaa ilmaantua vasta myöhemmällä iällä? Olen nyt 22-vuotias.

Yhdessä leikkauksessa olin lapsena, molemmissa silmissä oli karsastusta. Ilmeisesti kuitenkin ns. piilokarsastusta, sillä se ei minulla aina näy, ainoastaan esimerkiksi väsyneenä. Rasittavaa siitä tekee se, etten koskaan tiedä itse, koska silmät katsovat oikeaan suuntaan ja koska eivät..

Ja kyllä, on nuorempana peruskoulussa kiusattukin tuon takia. Ahdistaa vieläkin - esimerkiksi tilanteita joissa leikkaa luokassa jotakin saksilla ja muut kuittailevat "näetköhän sä nyt".

Lukulasit hankin muutama vuosi sitten kun aloin opiskelun ohessa lukea enemmänkin ja tämä aiheutti suunnattomia päänsärkyjä. Ne tosin ovat hävinneet lasien saamisen myötä, onneksi.

Mutta jakselkaapa ongelman kanssa! Ahdistavaahan se voi olla, mutta kannattaa koittaa olla välittämättä.

asdf kirjoitti:

Jep, samaa ongelmaa ollut minullakin, karsastusta siis. Kahtena en tosin ole koskaan nähnyt. Olen kyllä miettinyt, saattaako sitä alkaa ilmaantua vasta myöhemmällä iällä? Olen nyt 22-vuotias.

Yhdessä leikkauksessa olin lapsena, molemmissa silmissä oli karsastusta. Ilmeisesti kuitenkin ns. piilokarsastusta, sillä se ei minulla aina näy, ainoastaan esimerkiksi väsyneenä. Rasittavaa siitä tekee se, etten koskaan tiedä itse, koska silmät katsovat oikeaan suuntaan ja koska eivät..

Ja kyllä, on nuorempana peruskoulussa kiusattukin tuon takia. Ahdistaa vieläkin - esimerkiksi tilanteita joissa leikkaa luokassa jotakin saksilla ja muut kuittailevat "näetköhän sä nyt".

Lukulasit hankin muutama vuosi sitten kun aloin opiskelun ohessa lukea enemmänkin ja tämä aiheutti suunnattomia päänsärkyjä. Ne tosin ovat hävinneet lasien saamisen myötä, onneksi.

Mutta jakselkaapa ongelman kanssa! Ahdistavaahan se voi olla, mutta kannattaa koittaa olla välittämättä.

Lue lisää

Kyllä, kärsin samasta ongelmasta.

molemmissa silmissä on karsastusta, muttei onneksi ilmeisen pahaa, sillä se ei haittaa näköä ja ilmaantuukin yleensä vain silloin kun olen väsynyt.

Ja siinä se juuri onkin, kun on väsynyt.

kuinka moni ihminen on koulussa väsynyt. Niin, lukeudun myös niihin. Olen vasta 13 vuotias, muttei minulle oltu vaivasta koko ikääni huomauteltu. mutta nyt kuulin kavereiltani, että muutamat luokkani pojat olivat sanoneet : se on kyllä muuten hyvä tyyppi mutta sen silmät jäävät välillä silleen tuijottamaan. meinasin itkeä siinä vaiheessa, mutta naureskelin vain ja sanoin :" hah, kuinka pinnallisia nekin on.." Olin juuri ajatellut edellisenä iltana olevani onnellinen kun asiasta ei huomautella. Inhottavissa tilanteissa yritän pitää mielessäni 16 vuotiaan naapurin tytön, jolla on sama vaiva. hänellä on kavereita, poikia joka sormelle ja erittäin hyvät arvosanat koulussa. Ja silloin vain ajattelen, että ne jotka eivät minusta tälläisenä pidä, ne joiden takia minun pitäisi tehdä jotain, ne eivät tulisi koskaan pitämään minusta. sillä ihmisestä ei pysty pitämään/olla pitämättä vai kosmeettisista syistä.
tuota yritän itselleni tuputtaa.. itsetunto nousee hetkeksi, mutta en pysty sanomaan olevani onnellisempi näin , kuin terveillä silmillä.

Siis, onko teillä ideoita, vippaskonsteja tai jotain muuta millä karsastusta saisi vieläkin vähemmälle? ( yritän olla valvomatta..)
En ole ollut missään leikkauksessa, eivätkä ne varmaan sitä kosmeettisista syistä mieluusti tekisivätkään. Auttavatko silmälasit??

...-... kirjoitti:

Kyllä, kärsin samasta ongelmasta.

molemmissa silmissä on karsastusta, muttei onneksi ilmeisen pahaa, sillä se ei haittaa näköä ja ilmaantuukin yleensä vain silloin kun olen väsynyt.

Ja siinä se juuri onkin, kun on väsynyt.

kuinka moni ihminen on koulussa väsynyt. Niin, lukeudun myös niihin. Olen vasta 13 vuotias, muttei minulle oltu vaivasta koko ikääni huomauteltu. mutta nyt kuulin kavereiltani, että muutamat luokkani pojat olivat sanoneet : se on kyllä muuten hyvä tyyppi mutta sen silmät jäävät välillä silleen tuijottamaan. meinasin itkeä siinä vaiheessa, mutta naureskelin vain ja sanoin :" hah, kuinka pinnallisia nekin on.." Olin juuri ajatellut edellisenä iltana olevani onnellinen kun asiasta ei huomautella. Inhottavissa tilanteissa yritän pitää mielessäni 16 vuotiaan naapurin tytön, jolla on sama vaiva. hänellä on kavereita, poikia joka sormelle ja erittäin hyvät arvosanat koulussa. Ja silloin vain ajattelen, että ne jotka eivät minusta tälläisenä pidä, ne joiden takia minun pitäisi tehdä jotain, ne eivät tulisi koskaan pitämään minusta. sillä ihmisestä ei pysty pitämään/olla pitämättä vai kosmeettisista syistä.
tuota yritän itselleni tuputtaa.. itsetunto nousee hetkeksi, mutta en pysty sanomaan olevani onnellisempi näin , kuin terveillä silmillä.

Siis, onko teillä ideoita, vippaskonsteja tai jotain muuta millä karsastusta saisi vieläkin vähemmälle? ( yritän olla valvomatta..)
En ole ollut missään leikkauksessa, eivätkä ne varmaan sitä kosmeettisista syistä mieluusti tekisivätkään. Auttavatko silmälasit??

Lue lisää

Olen 15-vuotias. Minulla on ollut karsastusta oikeassa silmässä jo 4-vuotiaasta. Olen ollut jos oikein muistan 3 leikkauksessa ja minulle on kerrottu ettei asialle voi tehdä enää mitään. Minua on kiusattu jo pienestä asian takia ja edelleen on ihmisiä jotka asiasta jaksavat nakittaa. En ole voinut vieläkään hyväksyä silmääni. En vain voi. Sen takia minulle on kehittynyt jonkin sortin trauma. En tiedä miten sitä kuvata. En jaksaisi kuunnella enää sanaakaan silmästäni. Olen kokenut paljon samaa kanssasi. Toivon, että sinulla on vielä mahdollisuus. Hitsi kuulostan säälittävälle, mutta vähän vaikea tässä on olla olematta. Noh... näkisin sitten hyvin tai huonosti, kolmiulotteisesti tai ei niin olen minä ja sinä olet sinä. Yrittää kestää vaikka mikä olisi. Ihmiset on pinnallisia. Se on selviytymiskeino joka on kai jäänyt vanhoilta ajoilta. Jaaha... jäin taas pulisemaan jotain. ^^;; Tsemppiä sullekkin!

...-... kirjoitti:

Kyllä, kärsin samasta ongelmasta.

molemmissa silmissä on karsastusta, muttei onneksi ilmeisen pahaa, sillä se ei haittaa näköä ja ilmaantuukin yleensä vain silloin kun olen väsynyt.

Ja siinä se juuri onkin, kun on väsynyt.

kuinka moni ihminen on koulussa väsynyt. Niin, lukeudun myös niihin. Olen vasta 13 vuotias, muttei minulle oltu vaivasta koko ikääni huomauteltu. mutta nyt kuulin kavereiltani, että muutamat luokkani pojat olivat sanoneet : se on kyllä muuten hyvä tyyppi mutta sen silmät jäävät välillä silleen tuijottamaan. meinasin itkeä siinä vaiheessa, mutta naureskelin vain ja sanoin :" hah, kuinka pinnallisia nekin on.." Olin juuri ajatellut edellisenä iltana olevani onnellinen kun asiasta ei huomautella. Inhottavissa tilanteissa yritän pitää mielessäni 16 vuotiaan naapurin tytön, jolla on sama vaiva. hänellä on kavereita, poikia joka sormelle ja erittäin hyvät arvosanat koulussa. Ja silloin vain ajattelen, että ne jotka eivät minusta tälläisenä pidä, ne joiden takia minun pitäisi tehdä jotain, ne eivät tulisi koskaan pitämään minusta. sillä ihmisestä ei pysty pitämään/olla pitämättä vai kosmeettisista syistä.
tuota yritän itselleni tuputtaa.. itsetunto nousee hetkeksi, mutta en pysty sanomaan olevani onnellisempi näin , kuin terveillä silmillä.

Siis, onko teillä ideoita, vippaskonsteja tai jotain muuta millä karsastusta saisi vieläkin vähemmälle? ( yritän olla valvomatta..)
En ole ollut missään leikkauksessa, eivätkä ne varmaan sitä kosmeettisista syistä mieluusti tekisivätkään. Auttavatko silmälasit??

Lue lisää

Itsellänikin on ollut karsastusta hyvin nuoresta saakka. Mutta eipä minua siitä ole ikinä kiusattu. Joskus vaan tulee kommentteja tyyliin: "Miks sun silmä tekee noin?" Ihan avoimesti olen kertonut ja selittänyt kavereilleni 'vaivastani'. Tietysti hieman ärsyttää, kun kaikissa kuvissa se oikea silmä näyttää hieman omituiselta. Hommatessani silmälasit karsastus väheni. Ikinä en ole ollut korjausleikkauksessa. Itse pystyn säätelemään, kummalla silmällä katson, vai katsonko molemmilla. Itselläni siis on ulospäinkarsastus. :)

...-... kirjoitti:

Kyllä, kärsin samasta ongelmasta.

molemmissa silmissä on karsastusta, muttei onneksi ilmeisen pahaa, sillä se ei haittaa näköä ja ilmaantuukin yleensä vain silloin kun olen väsynyt.

Ja siinä se juuri onkin, kun on väsynyt.

kuinka moni ihminen on koulussa väsynyt. Niin, lukeudun myös niihin. Olen vasta 13 vuotias, muttei minulle oltu vaivasta koko ikääni huomauteltu. mutta nyt kuulin kavereiltani, että muutamat luokkani pojat olivat sanoneet : se on kyllä muuten hyvä tyyppi mutta sen silmät jäävät välillä silleen tuijottamaan. meinasin itkeä siinä vaiheessa, mutta naureskelin vain ja sanoin :" hah, kuinka pinnallisia nekin on.." Olin juuri ajatellut edellisenä iltana olevani onnellinen kun asiasta ei huomautella. Inhottavissa tilanteissa yritän pitää mielessäni 16 vuotiaan naapurin tytön, jolla on sama vaiva. hänellä on kavereita, poikia joka sormelle ja erittäin hyvät arvosanat koulussa. Ja silloin vain ajattelen, että ne jotka eivät minusta tälläisenä pidä, ne joiden takia minun pitäisi tehdä jotain, ne eivät tulisi koskaan pitämään minusta. sillä ihmisestä ei pysty pitämään/olla pitämättä vai kosmeettisista syistä.
tuota yritän itselleni tuputtaa.. itsetunto nousee hetkeksi, mutta en pysty sanomaan olevani onnellisempi näin , kuin terveillä silmillä.

Siis, onko teillä ideoita, vippaskonsteja tai jotain muuta millä karsastusta saisi vieläkin vähemmälle? ( yritän olla valvomatta..)
En ole ollut missään leikkauksessa, eivätkä ne varmaan sitä kosmeettisista syistä mieluusti tekisivätkään. Auttavatko silmälasit??

Lue lisää

Sinun pitää ehdottomasti käydä silmälääkärillä tilanteen arvioimiseksi. Silmälaseilla saadaan osa karsastuksesta hoidettattaua ja jos ei niin useinmiten seuraavaksi on vuorossa leikkaus. Karsastuksen syitä on useita ja jokaisella on omanlaisensa. Tämän vuoksi näiltäkin palstoilta luettavaa tietoa ei voi aina soveltaa itseensä.

Vielä haluaisin painottaa, että kosmeettinen haitta on ehdottomasti syy leikkauksen tekemiseen, sillä ihmisen terveys koostuu niin fyysisestä kuin henkisestäkin osasesta. Leikkausjonossa saa olla vuosia, sillä kosmeettisena haittana sitä ei ole välttämätöntä leikata välittömästi, jolloin monet muut kiilaavat jonossa eteen.

mmää kirjoitti:

Mulla on myös karsastus ja se on todellakin rasittavaa ja muun muassa välillä häpeän sitä :O mulla on ollu karsastusta jo ihan pienestä saakka ja molemmat silmät leikattu. yhessa vaiheessa nää oli oikeestaa ihan suorat mut nyt toinen silmä on alkan mennä ulospäin ja kaiken lisäks mä nään kahtena mikä on todella rasittavaa.

Lue lisää

Luultavasti olet joku 12-18 vuotias? Karsastusleikkauksissa useinmiten silmänlihasten lähtökohtia tai pituutta muuttetaan. Lihakset kehittyvät vielä nuorilla ja näinollen pysyvämpiä tuloksia saadaan vasta vanhemmalla iällä. Käy silmälääkärillä tilanteen arvioimiseksi ja voipi olla, että leikkauspöytä odottaa jonottelujen jälkeen.

asdf kirjoitti:

Jep, samaa ongelmaa ollut minullakin, karsastusta siis. Kahtena en tosin ole koskaan nähnyt. Olen kyllä miettinyt, saattaako sitä alkaa ilmaantua vasta myöhemmällä iällä? Olen nyt 22-vuotias.

Yhdessä leikkauksessa olin lapsena, molemmissa silmissä oli karsastusta. Ilmeisesti kuitenkin ns. piilokarsastusta, sillä se ei minulla aina näy, ainoastaan esimerkiksi väsyneenä. Rasittavaa siitä tekee se, etten koskaan tiedä itse, koska silmät katsovat oikeaan suuntaan ja koska eivät..

Ja kyllä, on nuorempana peruskoulussa kiusattukin tuon takia. Ahdistaa vieläkin - esimerkiksi tilanteita joissa leikkaa luokassa jotakin saksilla ja muut kuittailevat "näetköhän sä nyt".

Lukulasit hankin muutama vuosi sitten kun aloin opiskelun ohessa lukea enemmänkin ja tämä aiheutti suunnattomia päänsärkyjä. Ne tosin ovat hävinneet lasien saamisen myötä, onneksi.

Mutta jakselkaapa ongelman kanssa! Ahdistavaahan se voi olla, mutta kannattaa koittaa olla välittämättä.

Lue lisää

Mulla on kahtena näkymistä mutta ei niin pahasti kuitenkaan että ilman lasejakin pystyn olemaan siis ihan normaalit lasit on olen kyllä harkinnut prismoja. Olen 23 vuotias nainen.. Kiusattu on siitä ja silleen ja sitten ujoudesta myös mutta taitaa enemmän olla syynä tuo karsastus... Mulla on oikea silmä kahtoo nenään päin koko ajan eli en saa sitä suoraan katsomaan :( Ikinä ei ole tehty leikkausta.. Eli prismalasitko auttaa siihen kosmeettiseen vaivaan??? eli onko hyvät???

Hei vaan!

Itse olen 24-vuotias ja sananen vastattavana...

Minulla on sellainen karsastus, että pystyn kyllä katsomaan molemmilla silmillä, etenkin silloin, kun olen silmälasit päässä (n. -5 eli useimmiten olen lasit päässä). Kuitenkin pystyn säätelemään, katsonko yhdellä vai kahdella silmällä, ja jos yhdellä, niin sen, että kummalla katson. Etenkin silloin, kun luen ilman laseja, luen yhdellä silmällä. Lukeminen on hankalaa molemmilla silmillä, silloin en oikein pysty keskittymään tekstin sisältöön vaan joudun keskittymään siihen, että luen todellakin molemmilla silmillä...

Äidilläni on samanlainen vaiva, joten sieltä tämä on peritty. Itselläni näkö tuntuu huonontuvan pikkuhiljaa, ja olen miettinyt, liittyykö näön huonontuminen karsastukseen vai ei? Onko tietoa?

Itsekin mietin karsastustani jatkuvasti, mutta en välttele ihmisten silmiin katsomista tai muutakaan juurikaan. Väsyneenä tai muuten jos tuntuu olevan huono silmä-päivä, huomaan kyllä vältteleväni...

Olen myös miettinyt, vaatiiko tämä vaiva tarkempaa tutkimusta? Joskus lapsena optikko tai ehkä myös silmälääkäri on tästä jotakin tiennyt ja mielestäni ensimmäisillä silmälaseilla karsastustani korjattiinkin. Sitäkään en oikein tiedä, mikä niissä silmälaseissa sitten on se "korjaava" ominaisuus??? Vai riittäävätkö tavalliset silmälasit. En tiedä... Tietääkö joku niistä tarkemmin?

Kuitenkin nykyisin kun hankin uusia silmälaseja, en tuo karsastustani itse esiin, koska pystyn säätelemään sitä melko hyvin. Peittelen sitä ja olen kuin sitä ei olisikaan... Onkohan tällä seurauksia????

Joka tapauksessa, meitä muitakin karsastuksesta kärsiviä on ja uskoisin, että itse teemme asiasta suuremman kuin onkaan!! Joten paljon tsemmpiä ja jaksamista.

lahjakas silmien käyttäjä ;) kirjoitti:

Hei vaan!

Itse olen 24-vuotias ja sananen vastattavana...

Minulla on sellainen karsastus, että pystyn kyllä katsomaan molemmilla silmillä, etenkin silloin, kun olen silmälasit päässä (n. -5 eli useimmiten olen lasit päässä). Kuitenkin pystyn säätelemään, katsonko yhdellä vai kahdella silmällä, ja jos yhdellä, niin sen, että kummalla katson. Etenkin silloin, kun luen ilman laseja, luen yhdellä silmällä. Lukeminen on hankalaa molemmilla silmillä, silloin en oikein pysty keskittymään tekstin sisältöön vaan joudun keskittymään siihen, että luen todellakin molemmilla silmillä...

Äidilläni on samanlainen vaiva, joten sieltä tämä on peritty. Itselläni näkö tuntuu huonontuvan pikkuhiljaa, ja olen miettinyt, liittyykö näön huonontuminen karsastukseen vai ei? Onko tietoa?

Itsekin mietin karsastustani jatkuvasti, mutta en välttele ihmisten silmiin katsomista tai muutakaan juurikaan. Väsyneenä tai muuten jos tuntuu olevan huono silmä-päivä, huomaan kyllä vältteleväni...

Olen myös miettinyt, vaatiiko tämä vaiva tarkempaa tutkimusta? Joskus lapsena optikko tai ehkä myös silmälääkäri on tästä jotakin tiennyt ja mielestäni ensimmäisillä silmälaseilla karsastustani korjattiinkin. Sitäkään en oikein tiedä, mikä niissä silmälaseissa sitten on se "korjaava" ominaisuus??? Vai riittäävätkö tavalliset silmälasit. En tiedä... Tietääkö joku niistä tarkemmin?

Kuitenkin nykyisin kun hankin uusia silmälaseja, en tuo karsastustani itse esiin, koska pystyn säätelemään sitä melko hyvin. Peittelen sitä ja olen kuin sitä ei olisikaan... Onkohan tällä seurauksia????

Joka tapauksessa, meitä muitakin karsastuksesta kärsiviä on ja uskoisin, että itse teemme asiasta suuremman kuin onkaan!! Joten paljon tsemmpiä ja jaksamista.

Lue lisää

Moikka!
Minulla ainakin on piilareissa sylinterit, simälasien linssit käytetään myös jossain päin Saksaa hiotettavina, kun on erikoiset, eli minun tapauksessani ainakin on erilaiset linssit. Sitä kandee kysästä omalta optikolta. Käsittääkseni kuitenkin tuo vääränlaisten lasien käyttö ei ole hyväksi näölle.

olen itse nyt 13v ja kärsin harvinaisesta karsastuksesta karsastus on oikeassa silmässäni ja aina kun tulee tylsä hetki silmäni siirtyy ylänurkkaan mutta silloin nään melkein 90 prosenttisesti taakseni lääkärit jotka ovat tutkineet silmääni 6v asti eivät ole koskaan nähneet mitään vastaavaa eivätkä he ole uskaltaneet leikata mulla ei käyttetty lappua mutta silmii annetii mun muistaakseni jotain tippoja ja piti olla silloin pois koulusta koska läheltä näki sumeasti ja aina ku sen silmän peittää nii se menee sinne ylänurkkaan meijän pitää koko ajan rampata lääkärissä kattoos sitä silmää mut rehellisesti sanottuna mä pelkään sairaaloita se haju on pelottava ja saa levottomaks sit ne pistää yleensä kattomaan sellasee koneeseen mis on vähä niinku silmän reijät sit se peittää kans mun toisen silmän ja kysyy et montako sormee mulla on pystyssä? rehellisesti se on perseestä kouluski oon saanu kuulla Pissiksiltä ja muilta tyypeiltä ku katon sillee!

tiiän miltä susta tuntuu elämä on perseestä ku sairastaa karsastusta!

...pystyn säätelemään kummalla silmällä katson. Korjaako sulla piilarit karsastuksen? Minulla ei onneksi huomaa jos piilarit päässä. Itsekin joskus unohdan. Mieheni ei asiasta tiedä, enkä aio koskaan kertoakaan. Pystyn peittämään karsastuksen ja pitämään silmät suorana, silloin en vain näe ilman laseja tai piilareita...

"Merirosvolapun" tarkoitus on pikemminkin pitää karsastava silmä toiminnalisena, eli sen näkökyvyn parantaminen. Tämä tapahtuu mahdollisimman aikaisin kun näkökyky vielä kehittyy.

Uskoisin, että silmälihaksen halvaantuessa sen toimintaa on mahdoton palauttaa normaaliksi. Leikkauksessa tällöin voidaankin varmaan silmän perusasento fiksoida vain johonkin tiettyyn suuntaan esim. eteenpäin. Toisaalta halvaus aiheuttaa halvaantuneen lihaksen surkastumisen ja voi olla, että leikkaaminen lisävahinkojen välttämiseksi on riskialttiimpaa? Toivottavasti uudella lääkärilläsi oli kaikki mahdollinen tieto saatavilla edeltäviltä käynneiltäsi.

Tsemppiä ja jaksamista. Kaikki kaverisi ja lahipiirin ihmiset ovat varmasti tottuunet silmiisi sellaisina kuin ne ovat, eivätkä kiinnitä siihen mitään erityistä huomiota :) Uusia ihmisiä tavattaessa he saattavat aluksi havahtua silmiisi, mutta eipä aikaakaan kun tämä on vain heidänkin mielessään vain yksi monista ominaisuuksistasi :) Myös 270 000 muuta suomalaista karsastavat enemmän tai vähemmän, eikä sitä tarvitse kenenkään hävetä.

Mun vasen silmä karsastaa sisäänpäin, ja mua on mietittäny semmonen (oon jostain lukenu) et voiko sisäänpäinkarsastus todella häipyä iänmyötä itsestään? Ku muistelin et silmälääkäriki ois joskus näin sanonu, mutta en oo varma.
Mun karsastus ei näy enää kovin helposti, mut pienempänä se näky todella selvästi.
Et mä oon ainakin huomannu muutosta-.

daadeli kirjoitti:

Mun vasen silmä karsastaa sisäänpäin, ja mua on mietittäny semmonen (oon jostain lukenu) et voiko sisäänpäinkarsastus todella häipyä iänmyötä itsestään? Ku muistelin et silmälääkäriki ois joskus näin sanonu, mutta en oo varma.
Mun karsastus ei näy enää kovin helposti, mut pienempänä se näky todella selvästi.
Et mä oon ainakin huomannu muutosta-.

Lue lisää

Moi!

oon 15v ja oon karsastanu koko ikäni. Taitaapi olla niin että molemmat silmät karsastaa, ja katselen vain yhdellä silmällä kerrallaan... Itse pystyn säätelemään kummalla, taino se menee automaattisesti, sillä mulla menee niin hassusti että vasen silmä näkee läheelle ja oikea kauas...
Silmälääkäri sanoi että lasit tulee, piti tulla jo yli vuosi sitten, siinä vaiheessa kun oikeakaan ei nää enää kauas, mutta hyvin nään vielä...

Itteeni kiusattiin koulussa kasilla, ja nyt oon todella onnellinen et pääsen peruskoulusta muutamien kuukausien päästä pois. Kiusaaminen loppui kyllä kun valitin, ja koska kiusaamiseen liittyi paljon muutakin kuin vain sanallista, joten poliiseillehan se sitten loppujenlopuks meni. Eniten sattu varmasti se silmistä vittuilu, sen verran arka asia kuitenkin...

Kaverit kyllä sanoo ettei sitä huomaa, ja että ei siihen kiinnitä minkäänlaista huomiota... Nytte peruskoulun jälkeen kun lähen opiskelemaan, en aijo sanoa kellekkään mitään koko helkutin karsastuksesta, jos vaikka kukaan ei huomaisi...

Minulla meinattiin pienenä leikata silmiä/silmää (?), mutta ei sitten leikattu, kun he tuumasivat että se auttaisi vain hetken ja sitten karsastus olisi vain pahempaa... Heidän mielestään karsastukseni on hyvin pientä, ja että silmät ovat kosmeettisesti suorassa (justjoo, meinasin ruveta itkemään ja nauramaan samanaikaisesti kun ne sano tän mulle, kaiken sen kiusaamisen keskellä). En sitten tiedä, mukavaa ois jossain leikkauksessa kävästä, jos vaikka sais normaalimmat silmät... Musta vielä tuntuu itestään niin pahalta, isot ruskeat silmät, ja menevät ihan hukkaan kun ei silmiin kehtaa ketään katsoa. Mahtaakohan silmien koko vielä suurentaa asiaa, kunpa ei olisi tälläiset mulkosilmät, peittävät puoli naamaa!

Nykyää on niin että joskus tätä karsastusta ajattelee ja sitten joskus ei jaksa ja vaan pitää hauskaa.. Vihaan kun kaverit rupee puhumaan silmistä, automaattisesti tulee sellanen olo että piilovittuilevat mulle, vaikka kaveria ovatkin, mitäpä jos ovat siirtyneet kiusaajieni puolelle. Tosin tähän voi vaikuttaa se, että kuten aikaisemmin kerroin, he eivät kuulema huomaa edes asiaa. Olen vaan vainoharhainen ja kauhean luulotautinen, pitäisi ymmärtää ettei koko maailma pyöri mun silmien ympärillä, minun maailma ehkä, muttei heidän...

Kai sitä on vaan opeteltava elämään näiden kanssa, varmasti joku kettuilee vielä joskus, mutta ajan pitäisi parantaa haavat...

VOIMIA KAIKILLE!
(anteeksi romaani :D)

daadeli kirjoitti:

Mun vasen silmä karsastaa sisäänpäin, ja mua on mietittäny semmonen (oon jostain lukenu) et voiko sisäänpäinkarsastus todella häipyä iänmyötä itsestään? Ku muistelin et silmälääkäriki ois joskus näin sanonu, mutta en oo varma.
Mun karsastus ei näy enää kovin helposti, mut pienempänä se näky todella selvästi.
Et mä oon ainakin huomannu muutosta-.

Lue lisää

Jooh mulla samaa ongelmaa kun muilla... Itse olen 17 ja kärsinyt karsastuksesta lähes koko ikäni alkoi n. 3 vuotiaana... Yhdessä leikkausessa olen käynyt n. 7 vuotiaana... Koulussa minua ei ole kauheasti kiusattu joskus ala-asteella tullut vaa heittoo ''mitä sinä kierosilmä siinä toljotat''... Ylä-asteella sitten vaa ovat kyselleet miks katot kieroon... Nyt tuo oikea silmä on ruvennut enemmän katsomaa tuonne ohimoon päin... Nykyjään sitä ei käykkään muualla kun koulussa ja sielläkin vaa tuijottaa omia varpaita nyt ois alkamassa suullisen esityksen kurssi jännittää jo mitä siitäkin tulee... Mites sitä uusia nais tuttavuuksia saa kun ei uskalla katsoa ihmisiä 3 sekunttii kauemmin silmiin... Yks suhde mulla on ollut ja kesti 1.4v... Joskus sitä kysyy iteltä miks juuri minun pitää olla se erinlainen.. Kyllä tämä karsastus rajoittaa elämää kun häpeää sitä.. Tarkotus ois käydä leikkauksessa vielä jos löytäävät ne paperit et tietää mitä ovat operoinu viimeks...

Mutta hyvää kevättä kaikille!! Jakselkaa :)

"Silmälasien karsastusta korjaava ominaisuus on nimeltään prismakorjaus. Se voidaan toteuttaa vain silmälaseihin, ei piilolaseihin. http://www.optometria.fi/?act=9"

Kirjoituksesi oli muuten aivan kuin minun kynästäni, mutta minulla myös piilarit korjaa karsastuksen. Tai siis ei korjaa, mutta karsastusta ei huomaa kun minulla on linssit päällä, vaan silloin ikäänkuin katson koko ajan kaukaisuuteen, vaikka pystynkin tarkentmaan lähelle silmien karsastamatta. Kärsin kuivista silmistä, oten piilarit eivät ole muukavat kuin tunnin, pari. Oletko kokeillut piilolinssejä?

Mun silmät on leikattu sisäänpäin karsastuksen takia 4vuotiaana ja se autto muutaman vuoden mut kouluiässä kaikki alko kiusaamaan ja sitä jatku 10 vuotta..

Itsetunto on menny niin huonoks ettei enää kehtaa käydä missään ettei kukaan vaan ala pilkkaamaan.
Nyt en oo käyttäny laseja enää moneen vuoteen mut täytyy taas hankkia sellaset ku näkö on vähän huonontunu. Nykyään 22 vuotiaana ei onneks kovinkaan usein kukaan huomauttele karsastuksesta vaikka se näkyy aika hyvin..mut aina joku sanoo jotain typerää ja sit taas masentuu lisää ja haluu mennä vaan kotiin piiloon:(
Ihmisten kanssa jutellessakin keskittyy vaan siihen miten karsastus näkyis vähiten eikä joskus edes kuuntele mitä se toinen puhuu..eikä vieraita ihmisiä edes kehtaa aina kattoo silmiin. Elämä olis tosi helppoa "tavallisilla" silmillä.

Onneks on sentään muutamia hyviä kavereita jotka ei välitä asiasta ja kohtelee mua ihan normaalina ihmisenä. Ja kiva huomata et ei oo yksin tän asian kanssa:)

täälläkin kirjoitti:

Mun silmät on leikattu sisäänpäin karsastuksen takia 4vuotiaana ja se autto muutaman vuoden mut kouluiässä kaikki alko kiusaamaan ja sitä jatku 10 vuotta..

Itsetunto on menny niin huonoks ettei enää kehtaa käydä missään ettei kukaan vaan ala pilkkaamaan.
Nyt en oo käyttäny laseja enää moneen vuoteen mut täytyy taas hankkia sellaset ku näkö on vähän huonontunu. Nykyään 22 vuotiaana ei onneks kovinkaan usein kukaan huomauttele karsastuksesta vaikka se näkyy aika hyvin..mut aina joku sanoo jotain typerää ja sit taas masentuu lisää ja haluu mennä vaan kotiin piiloon:(
Ihmisten kanssa jutellessakin keskittyy vaan siihen miten karsastus näkyis vähiten eikä joskus edes kuuntele mitä se toinen puhuu..eikä vieraita ihmisiä edes kehtaa aina kattoo silmiin. Elämä olis tosi helppoa "tavallisilla" silmillä.

Onneks on sentään muutamia hyviä kavereita jotka ei välitä asiasta ja kohtelee mua ihan normaalina ihmisenä. Ja kiva huomata et ei oo yksin tän asian kanssa:)

Lue lisää

Joo eli olen nyt 22v nuorimeis.Silmäni on leikattu ensi kertaa 5v ja sitten jälkeenpäin 18v.Noh,edelleen vasensilmä nojailee nenän varteen,väsyneenä minne sattuu.Erityisen kovan palan tästä tekee se että olen synnynnäinen perfektionisti.Koulussa minua on kiusattu luokilta 1-9 ja vielä jokusen kerran ammattikoulussakin."vitun kierosilmä" "hei kato tänne päin" "monta sormee on pystyssä?".kaikki tämä kiusaus on johtanu siihen että että omistan tasan 0% itseluottamusta.Olen todella sulkeutunut,enkä ole IKINÄ seurustellut...enkä ihmettele...kukapa haluaisi seurustella kierosilmän kanssa kun on "normaaleitakin" ihmisiä tarjolla.Tämä on asia joka muistuttaa joka ikinen päivä ja monta kertaa.Kuljen aina katsoen varpaisiini ettei kukaan vai sattuisi katsomaan minua suoraan silmiin(aina kun näin tapahtuu niin katsojan silmät kohdistuvat kieroon hetkeksi).Onneksi omistan pari kaveria jotka eivät huomauttele tästä tukalasta viasta.Lääkärit kutsuvat tätä "pieneksi kosmeettiseksi onglemaksi" mutta psykologisesti paine on miltei sietämätön.Olen nyt 22v ja näen tulevaisuudessani vain yksinäisyyttä.

Everyday kirjoitti:

Joo eli olen nyt 22v nuorimeis.Silmäni on leikattu ensi kertaa 5v ja sitten jälkeenpäin 18v.Noh,edelleen vasensilmä nojailee nenän varteen,väsyneenä minne sattuu.Erityisen kovan palan tästä tekee se että olen synnynnäinen perfektionisti.Koulussa minua on kiusattu luokilta 1-9 ja vielä jokusen kerran ammattikoulussakin."vitun kierosilmä" "hei kato tänne päin" "monta sormee on pystyssä?".kaikki tämä kiusaus on johtanu siihen että että omistan tasan 0% itseluottamusta.Olen todella sulkeutunut,enkä ole IKINÄ seurustellut...enkä ihmettele...kukapa haluaisi seurustella kierosilmän kanssa kun on "normaaleitakin" ihmisiä tarjolla.Tämä on asia joka muistuttaa joka ikinen päivä ja monta kertaa.Kuljen aina katsoen varpaisiini ettei kukaan vai sattuisi katsomaan minua suoraan silmiin(aina kun näin tapahtuu niin katsojan silmät kohdistuvat kieroon hetkeksi).Onneksi omistan pari kaveria jotka eivät huomauttele tästä tukalasta viasta.Lääkärit kutsuvat tätä "pieneksi kosmeettiseksi onglemaksi" mutta psykologisesti paine on miltei sietämätön.Olen nyt 22v ja näen tulevaisuudessani vain yksinäisyyttä.

Lue lisää

Kiusaaminen on kyllä tosi kurjaa, kokemuksesta tiedän! Mullakin heikko itsetunto. Kun joskus löydät jonkun tytön niin jos se sua rakastaa niin se rakastaa sellasena ku oot :) Oikeesti.

On mullakin muutama jätkä ollut, ihme kyllä. Asiasta eivät ole mulle huomautelleet, mut en sit tiedä onko mun kanssa noloa kulkea tuolla ku oon tällanen kummallinen :s

minä vain kirjoitti:

Kiusaaminen on kyllä tosi kurjaa, kokemuksesta tiedän! Mullakin heikko itsetunto. Kun joskus löydät jonkun tytön niin jos se sua rakastaa niin se rakastaa sellasena ku oot :) Oikeesti.

On mullakin muutama jätkä ollut, ihme kyllä. Asiasta eivät ole mulle huomautelleet, mut en sit tiedä onko mun kanssa noloa kulkea tuolla ku oon tällanen kummallinen :s

Lue lisää

Pahimpia ovat unet jossa vihdoin löydän sen yhden ihaanan naisen ja olen NIIIN onnellinen...kun yht'äkkiä *räps* silmät avautuu ja tajuan näheeni vain unta.Tässä vaiheessa suulta vierähtää sanat "ei vittu !" ja rinnassa tuntuu kuin sydän halkeisi yksinäisyydestä.Jotenkin tuntuu vain mahdottomalta että joskus tapaisin naisen joka oikeasti rakastuisi MINUUN ja ettei silmistäni olisi isompaa vaivaa hänelle.Nykyään kun kaikkien pitäis olla kuin Brad Pitt :P...on aika vaikea päästä tähän standardiin vaikka olenkin kova kuntoilemaan ja pidän itseni muuten kunnossa,mutta silmiinhän ne ihmiset katsovat aina ensi.Aina se sama ilme "oho...hyi.." kun huomaavat vaikka toisen lauseen kohdalla silmäni kun vihdoin nostan katseeni maasta nopeasti vilkaistakseni silmii...ihan vaan kohteliaisuus syistä.Huomaan koko ajan että tykkään ollan enemmän ja enemmän yksin...esim junaa odotellasani hakeudun paikkaan josta kukaan ei nää minua.Kun käyn kävelyllä tai lenkillä teen sen myöhään illalla jolloin muita lenkkeiliöitä ei tule vastaan..kun menen punttisalille niin olo huojentuu kummasti jos huomaankin että sali on miltei tyhjä (pirun seinät on pelilasia jotenkin ainakun katson ylös jostain joku katsoo minua silmiin ja b00m !).No juu...taas tälläinen kevyt latenight RANT ...tai noh..kellohan on 5 aamulla :D huppista.
Ei muutakun öitä kummalliset ystäväni !

ps.Helpottaa todella paljon että nähdä etten joudu elämään tämän paskan kanssa aivan yksin...Jotekin kun luin muiden tarinoita niin ne olivat melkein kuin omasta elämästäni...

Everyday kirjoitti:

Pahimpia ovat unet jossa vihdoin löydän sen yhden ihaanan naisen ja olen NIIIN onnellinen...kun yht'äkkiä *räps* silmät avautuu ja tajuan näheeni vain unta.Tässä vaiheessa suulta vierähtää sanat "ei vittu !" ja rinnassa tuntuu kuin sydän halkeisi yksinäisyydestä.Jotenkin tuntuu vain mahdottomalta että joskus tapaisin naisen joka oikeasti rakastuisi MINUUN ja ettei silmistäni olisi isompaa vaivaa hänelle.Nykyään kun kaikkien pitäis olla kuin Brad Pitt :P...on aika vaikea päästä tähän standardiin vaikka olenkin kova kuntoilemaan ja pidän itseni muuten kunnossa,mutta silmiinhän ne ihmiset katsovat aina ensi.Aina se sama ilme "oho...hyi.." kun huomaavat vaikka toisen lauseen kohdalla silmäni kun vihdoin nostan katseeni maasta nopeasti vilkaistakseni silmii...ihan vaan kohteliaisuus syistä.Huomaan koko ajan että tykkään ollan enemmän ja enemmän yksin...esim junaa odotellasani hakeudun paikkaan josta kukaan ei nää minua.Kun käyn kävelyllä tai lenkillä teen sen myöhään illalla jolloin muita lenkkeiliöitä ei tule vastaan..kun menen punttisalille niin olo huojentuu kummasti jos huomaankin että sali on miltei tyhjä (pirun seinät on pelilasia jotenkin ainakun katson ylös jostain joku katsoo minua silmiin ja b00m !).No juu...taas tälläinen kevyt latenight RANT ...tai noh..kellohan on 5 aamulla :D huppista.
Ei muutakun öitä kummalliset ystäväni !

ps.Helpottaa todella paljon että nähdä etten joudu elämään tämän paskan kanssa aivan yksin...Jotekin kun luin muiden tarinoita niin ne olivat melkein kuin omasta elämästäni...

Lue lisää

Minäkin haluan olla mahdollisimman piilossa. Tuntuu että julkisella paikalla katsotaan aina pitkään :( Eihän se sun seurustelemattomuus välttämättä edes johdu niistä silmistä? Mulla pari tuttua, seurusteli ekan kerran myös päälle kakskymppisenä eikä kummallakaan ole mitään silmävikaa. Ihme että näinkin moni kirjottanu tähän ketjuun. Musta aina tuntuu että kaikkien muiden ulkonäköön liittyväät vajeet jne on normaaleja (esim ylipaino) mutta että tätä karsastusta olis vain harvoilla.. en ole monia nähnyt. Mutta kuitenkin täällä foorumilla näitä näköjään löytyy.

minä vain jälleen kirjoitti:

Minäkin haluan olla mahdollisimman piilossa. Tuntuu että julkisella paikalla katsotaan aina pitkään :( Eihän se sun seurustelemattomuus välttämättä edes johdu niistä silmistä? Mulla pari tuttua, seurusteli ekan kerran myös päälle kakskymppisenä eikä kummallakaan ole mitään silmävikaa. Ihme että näinkin moni kirjottanu tähän ketjuun. Musta aina tuntuu että kaikkien muiden ulkonäköön liittyväät vajeet jne on normaaleja (esim ylipaino) mutta että tätä karsastusta olis vain harvoilla.. en ole monia nähnyt. Mutta kuitenkin täällä foorumilla näitä näköjään löytyy.

Lue lisää

Heippa minä vain ! Niin...Jos meitän karsastajia olisin yhtä paljon kuin ylipainoisia niin ehkä meidänkin asema olisi melkein "normaali" mutta meitä kun tuntuu olevan yksi tuhannesta niin tottakai olemme aikas "sircus freak" kamaa. Mutta myöskin leffoissa yms yleensä vain pilaillaan kierosilmillä,esim komedioissa ihmisiä nauratetaan sillä että joku kattoo kieroon...Vituttaa niin ankarasti kun näin käy kun esim katselen kavereiden kanssa jotain elokuvaa ja tulee tälläinen kohtaus."hieman" acward tilanne.. Ja muuten voihan olla että meitä onkin enemmän mutta kaikki olemme vain kotona piilossa ettei kukaan pääse loukkaan meitä :O ?? Eikä siinä mitään...olen jo niin lopen uupunut ihmiset loukkauksiin että ymmärrän täysin jos meidän tapaisista ihmisistä tulee sulkeutuneita. Ja mitä seurusteluihini tulee niin se varmaan johtuu negatiivisistä kokemuksista naisiin liittyen.Nykyään vaan tuntuu että varaudun aina samaan "hyi" reaktioon jonka olen kokenut ziljoona kertaa mennessäni jonkun tytön lähelle. Tämä on johtanu siihen että melkein mieluiten "välttelen" naisia koska pelkään että taas joku satuttaa mua. Jätkät melkein nykyään ovat mukavempia minulle kuin tytöt koska en ole "uhka" heille ja saan heidät näyttään super hyviltä koska ihmiset automaattisesti "vertailee" ihmisä alitajusesti.Voihan myös olla että se ihana tyttö on vaan vielä löytymättä ja joskus sitten tiemme kohtaa...Tosin en tähänkään haluaisin uskoa koska muuten elämäni on vaan venaamista ja huomena herään ja toteen olevani 50v ja vieläkin yksin. Pahinta tässä on että olisin jo omasta mielestäni ja elämäntilanteeltani valmis rauhoittumaan ja aloittamaan perhe elämän. Lapsiakin haluaisin joku päivä saada mutta tavallaan pelottaa jos heistäkin tulisi "kierosilmiä" niin he joutuisivat kokemaan tämän saman paskan...en kestäisi elää siinä tiedossa että oma pikkuiseni joutuu kestämään saman pilkkauksen jonka itse olen joutunut kestämään. t:Everyday ps.Kiva että joku vielä lukee mun postauksii..ajattelin jo että tämä oli jo ihan kuollut aihe alue. Kiitti sulle tästä Minä vain :o) !

Everyday kirjoitti:

Heippa minä vain ! Niin...Jos meitän karsastajia olisin yhtä paljon kuin ylipainoisia niin ehkä meidänkin asema olisi melkein "normaali" mutta meitä kun tuntuu olevan yksi tuhannesta niin tottakai olemme aikas "sircus freak" kamaa. Mutta myöskin leffoissa yms yleensä vain pilaillaan kierosilmillä,esim komedioissa ihmisiä nauratetaan sillä että joku kattoo kieroon...Vituttaa niin ankarasti kun näin käy kun esim katselen kavereiden kanssa jotain elokuvaa ja tulee tälläinen kohtaus."hieman" acward tilanne.. Ja muuten voihan olla että meitä onkin enemmän mutta kaikki olemme vain kotona piilossa ettei kukaan pääse loukkaan meitä :O ?? Eikä siinä mitään...olen jo niin lopen uupunut ihmiset loukkauksiin että ymmärrän täysin jos meidän tapaisista ihmisistä tulee sulkeutuneita. Ja mitä seurusteluihini tulee niin se varmaan johtuu negatiivisistä kokemuksista naisiin liittyen.Nykyään vaan tuntuu että varaudun aina samaan "hyi" reaktioon jonka olen kokenut ziljoona kertaa mennessäni jonkun tytön lähelle. Tämä on johtanu siihen että melkein mieluiten "välttelen" naisia koska pelkään että taas joku satuttaa mua. Jätkät melkein nykyään ovat mukavempia minulle kuin tytöt koska en ole "uhka" heille ja saan heidät näyttään super hyviltä koska ihmiset automaattisesti "vertailee" ihmisä alitajusesti.Voihan myös olla että se ihana tyttö on vaan vielä löytymättä ja joskus sitten tiemme kohtaa...Tosin en tähänkään haluaisin uskoa koska muuten elämäni on vaan venaamista ja huomena herään ja toteen olevani 50v ja vieläkin yksin. Pahinta tässä on että olisin jo omasta mielestäni ja elämäntilanteeltani valmis rauhoittumaan ja aloittamaan perhe elämän. Lapsiakin haluaisin joku päivä saada mutta tavallaan pelottaa jos heistäkin tulisi "kierosilmiä" niin he joutuisivat kokemaan tämän saman paskan...en kestäisi elää siinä tiedossa että oma pikkuiseni joutuu kestämään saman pilkkauksen jonka itse olen joutunut kestämään. t:Everyday ps.Kiva että joku vielä lukee mun postauksii..ajattelin jo että tämä oli jo ihan kuollut aihe alue. Kiitti sulle tästä Minä vain :o) !

Lue lisää

Aihe alueen kuolleisuudesta en tiedä mutta minä ainakin olen käynyt täällä lukemassa :D Joidenki ajatukset niin samoja ku itellä :( Toki enhän minä tiedä paljonko karsastavia on ku itse yritän lähinnä tuijotella katuja kaupungilla liikkuessani, en sitä miten muut kattoo ja mihin. Mäkin haluaisin lapsen. Tosin olen aika nuori vielä. Mutta tulevaisuudessa sitten. Joskus oli suorastaan vauvakuume mutta se on menny ohi :D Ei niitä lapsia mun mielestä kovin nuorena kannata ruveta tekemään eikä liian vanhanakaan. Jokainen tavallaan toki. Itsekin pelkään että jos lapsi tulis niin se sais tän saman vaivan :( Alkaisin varmaan juoksuttaan sitä pienestä pitäen silmälääkärissä ja jos sille ehdotettais leikkausta kuten mulle niin laittaisin sen siihen vaikka väkisin. Koska tästä kärsii viimeistään vähän vanhempana sitten. Sen olen ikävä kyllä huomannut.

Everyday kirjoitti:

Heippa minä vain ! Niin...Jos meitän karsastajia olisin yhtä paljon kuin ylipainoisia niin ehkä meidänkin asema olisi melkein "normaali" mutta meitä kun tuntuu olevan yksi tuhannesta niin tottakai olemme aikas "sircus freak" kamaa. Mutta myöskin leffoissa yms yleensä vain pilaillaan kierosilmillä,esim komedioissa ihmisiä nauratetaan sillä että joku kattoo kieroon...Vituttaa niin ankarasti kun näin käy kun esim katselen kavereiden kanssa jotain elokuvaa ja tulee tälläinen kohtaus."hieman" acward tilanne.. Ja muuten voihan olla että meitä onkin enemmän mutta kaikki olemme vain kotona piilossa ettei kukaan pääse loukkaan meitä :O ?? Eikä siinä mitään...olen jo niin lopen uupunut ihmiset loukkauksiin että ymmärrän täysin jos meidän tapaisista ihmisistä tulee sulkeutuneita. Ja mitä seurusteluihini tulee niin se varmaan johtuu negatiivisistä kokemuksista naisiin liittyen.Nykyään vaan tuntuu että varaudun aina samaan "hyi" reaktioon jonka olen kokenut ziljoona kertaa mennessäni jonkun tytön lähelle. Tämä on johtanu siihen että melkein mieluiten "välttelen" naisia koska pelkään että taas joku satuttaa mua. Jätkät melkein nykyään ovat mukavempia minulle kuin tytöt koska en ole "uhka" heille ja saan heidät näyttään super hyviltä koska ihmiset automaattisesti "vertailee" ihmisä alitajusesti.Voihan myös olla että se ihana tyttö on vaan vielä löytymättä ja joskus sitten tiemme kohtaa...Tosin en tähänkään haluaisin uskoa koska muuten elämäni on vaan venaamista ja huomena herään ja toteen olevani 50v ja vieläkin yksin. Pahinta tässä on että olisin jo omasta mielestäni ja elämäntilanteeltani valmis rauhoittumaan ja aloittamaan perhe elämän. Lapsiakin haluaisin joku päivä saada mutta tavallaan pelottaa jos heistäkin tulisi "kierosilmiä" niin he joutuisivat kokemaan tämän saman paskan...en kestäisi elää siinä tiedossa että oma pikkuiseni joutuu kestämään saman pilkkauksen jonka itse olen joutunut kestämään. t:Everyday ps.Kiva että joku vielä lukee mun postauksii..ajattelin jo että tämä oli jo ihan kuollut aihe alue. Kiitti sulle tästä Minä vain :o) !

Lue lisää

muakin ärsyttää toi jos joku katsoo kieroon esimerkiks jossai gallerian kuvis tms ollakseen hauska. joo pitäis ottaa huumorilla mut jotenki vaan vituttaa.

minä vain kirjoitti:

muakin ärsyttää toi jos joku katsoo kieroon esimerkiks jossai gallerian kuvis tms ollakseen hauska. joo pitäis ottaa huumorilla mut jotenki vaan vituttaa.

Vihaan itekki sitä jos joku yrittää muka-olla-hauska ja naurattaa sillä että pistää silmät kieroon. Se ottaa oikeesti hermoo iha vitusti. (vieläku oma isä tekee tätä ku ei se taida ajatella mun karsastusta koskaan, eikä sitte tajuu et se sattuu...) everyday, tiiän miten inhottavaa on ku kiusataan! (huomasin että tässä ketjussa on jo yks mun kirjottama juttu, oon siis toi 15v tuola ylempänä joo kuitenki) Mut kuitenki uskon et jossainvaiheessa löydät itelles naisen ja saat perustettua perheen! Itekki oon miettiny kauheesti sitä että jos joskus saan lapsia, tuleekoha niistäki "kierosilmiä". En millään haluaisi tätä, koska en halua, että omia lapsia kiusataan ! :(

dfghktreu kirjoitti:

Vihaan itekki sitä jos joku yrittää muka-olla-hauska ja naurattaa sillä että pistää silmät kieroon. Se ottaa oikeesti hermoo iha vitusti. (vieläku oma isä tekee tätä ku ei se taida ajatella mun karsastusta koskaan, eikä sitte tajuu et se sattuu...) everyday, tiiän miten inhottavaa on ku kiusataan! (huomasin että tässä ketjussa on jo yks mun kirjottama juttu, oon siis toi 15v tuola ylempänä joo kuitenki) Mut kuitenki uskon et jossainvaiheessa löydät itelles naisen ja saat perustettua perheen! Itekki oon miettiny kauheesti sitä että jos joskus saan lapsia, tuleekoha niistäki "kierosilmiä". En millään haluaisi tätä, koska en halua, että omia lapsia kiusataan ! :(

Lue lisää

Voi voi... Olen parhaillani ihastunut mieheen, jonka silmät karsastavat... Katsokaas tekin toisia, itseänne silmiä syvälle sieluun niin moiset tekoerheet eivät vie onnellisuutta pois elämästänne. Hymyä ja aurinkoa kesäänne.

Minunkin pienellä pojalla karsastusta, mutta itselläni eikä miehelläni ole. Sen sijaan mieheni äidillä karsastusta. Itse ihan syyllistin itseäni siitä, kun en tiennyt mikä poikani vilkkauden aiheutti. Karsastus, likinäköisyys ja syvyysnäön puute. Nyt sitten näkee kolmiuloitteisesti silmälasien kanssa. Itsekin oon miettinny, et pitäs olla joku karsastus ry tai vastaava, sillä ihan pulassa oon ollu äitinä lapseni takia. Ja jotakin kuntoutusta/vertaistukiryhmää karsastaville henkilöille ja pienten lasten vanhemmille. Niin koville todellakin ottaa tämä äitinä olo, kun on karsastava lapsi, jota tahtoisin auttaa enemmän ja ennen kaikkea ymmärtää hänen näkökulmaansa/näköänsä.

Perhejumpassa lasteni kanssa ihan valitin siitä, kun laulettiin ja leikittiin Peikkotanssi-laulua. Miten se menikään, että... ja ruokopilli soi, ruokopillin tahdissa tanssiakin voi, käännä silmät käännä silmät näin, peikkotanssi tanssitaan silmät väärinpäin. Kaikki muut aikuiset nauroivat ja isommat lapset, mutta ei yksikään meidän perheestä.

Aina rampataan tuolla silmälääkäreillä ja pojalleni sanon, että oikeassa silmässä vikaa, että sitä pitää korjata silmälapulla. Ja muuta vikaa ei sussa oo. Eikä olekaan lukuunottamatta vilkkautta, keskittymöttömyyskyvyttömyyttä, sosiaalisuutta, temperamennttisuutta ja uhmakkuutta. Kysyn vaan, että millainen sen ihmisen tulis olla, että muut hyväksyisivät hänet paremmin.

Viestin ensimmäiselle kirjoittajalle voin vain kirjoittaa, että yhden äidin sanomiselle ei kannata paljoa antaa arvoa. Ja tottahan se on, että jos silmä/t karsastaa niin kieroonhan silloin katsoo. Aina voi sanoa, että tosta mulle tuli paha mieli, niin eiköhän yleensä tunteva ihminenkin osaa pyytää anteeksi tai ymmärrä toisen näkökulman, että jos vitsinä heittää, että taisi tulla tosiaan paha mieli. Voin sanoa itsekin, vaikka ei itselläni ole karsastusta, että usein tulee tästä karsastus asiasta paha mieli, kun päiväkodin tädit pakottavat, että katso silmiin ja poikani ei osaa katsoa. Päiväkodissa kyllä vielä tietävät, että lapseni karsastaa, mutta haluavat vaan kiusata. Kiusaamiselle tulee stoppi, sillä vaihdan lapseni päiväkotia. Että sen verran on tullut minullekin äitinä paha mieli lastani puolustaessa ihan vaan karsastuksen vuoksi.

tunneäiti kirjoitti:

Minunkin pienellä pojalla karsastusta, mutta itselläni eikä miehelläni ole. Sen sijaan mieheni äidillä karsastusta. Itse ihan syyllistin itseäni siitä, kun en tiennyt mikä poikani vilkkauden aiheutti. Karsastus, likinäköisyys ja syvyysnäön puute. Nyt sitten näkee kolmiuloitteisesti silmälasien kanssa. Itsekin oon miettinny, et pitäs olla joku karsastus ry tai vastaava, sillä ihan pulassa oon ollu äitinä lapseni takia. Ja jotakin kuntoutusta/vertaistukiryhmää karsastaville henkilöille ja pienten lasten vanhemmille. Niin koville todellakin ottaa tämä äitinä olo, kun on karsastava lapsi, jota tahtoisin auttaa enemmän ja ennen kaikkea ymmärtää hänen näkökulmaansa/näköänsä.

Perhejumpassa lasteni kanssa ihan valitin siitä, kun laulettiin ja leikittiin Peikkotanssi-laulua. Miten se menikään, että... ja ruokopilli soi, ruokopillin tahdissa tanssiakin voi, käännä silmät käännä silmät näin, peikkotanssi tanssitaan silmät väärinpäin. Kaikki muut aikuiset nauroivat ja isommat lapset, mutta ei yksikään meidän perheestä.

Aina rampataan tuolla silmälääkäreillä ja pojalleni sanon, että oikeassa silmässä vikaa, että sitä pitää korjata silmälapulla. Ja muuta vikaa ei sussa oo. Eikä olekaan lukuunottamatta vilkkautta, keskittymöttömyyskyvyttömyyttä, sosiaalisuutta, temperamennttisuutta ja uhmakkuutta. Kysyn vaan, että millainen sen ihmisen tulis olla, että muut hyväksyisivät hänet paremmin.

Viestin ensimmäiselle kirjoittajalle voin vain kirjoittaa, että yhden äidin sanomiselle ei kannata paljoa antaa arvoa. Ja tottahan se on, että jos silmä/t karsastaa niin kieroonhan silloin katsoo. Aina voi sanoa, että tosta mulle tuli paha mieli, niin eiköhän yleensä tunteva ihminenkin osaa pyytää anteeksi tai ymmärrä toisen näkökulman, että jos vitsinä heittää, että taisi tulla tosiaan paha mieli. Voin sanoa itsekin, vaikka ei itselläni ole karsastusta, että usein tulee tästä karsastus asiasta paha mieli, kun päiväkodin tädit pakottavat, että katso silmiin ja poikani ei osaa katsoa. Päiväkodissa kyllä vielä tietävät, että lapseni karsastaa, mutta haluavat vaan kiusata. Kiusaamiselle tulee stoppi, sillä vaihdan lapseni päiväkotia. Että sen verran on tullut minullekin äitinä paha mieli lastani puolustaessa ihan vaan karsastuksen vuoksi.

Lue lisää

Kauhea päiväkoti, jos aikuiset ihmiset yrittää pientä kiusata :( Hei tässä nyt aluillaan oleva foorumi. Sinne vaan rohkeasti ihmisiä keskustelee kokemuksistaan. Ei tarvisi olla yksin.

karsastus.foorumit.fi

Olen 22-vuotias nainen ja vasen silmäni karsastaa ulospäin. Itse olen myös törmännyt tähän karsastuksen vähättelyyn.. Koulussa kiusattu karsastuksen takia, mutta se oli enemmän sellaista hiljaista kiusaamista, eli ei sanottu suoraan, kuiskittiin, piilovihjailtiin yms. Kavereilta olen kysynyt karsastuksestani, mutta kaikki (yhtä lukuun ottamatta joka itsekin kärsii pienestä karsastuksesta) väittävät ettei sitä muka edes huomaa.. Vasta toista keskusteluketjua, koskien karsastusta, lukiessani ymmärsin että multa ilmeisesti sitten puuttuu se stereonäkö.. Pienenä jo ihmettelin miksen nähnyt 3D kuvissa mitään ihmeellistä. Kun nyt aikuisiällä veljeni pyysi minua katsomaan 3D kuvaa niiden lasien kanssa sanoin etten näe siinä mitään eroa verrattuna tavalliseen.. Äiti puuttui asiaan, neuvoi miten laseja "tulee käyttää" ja kun en siltikään ymmärtänyt mitä he tarkoittivat/ näkivät mitä minä en nähnyt, äitini suuttui ja tiuskaisi että: sä et osaa katsoa niillä lasilla oikein! Hmm.. nyt siis tiedän etten karsastukseni takia vain pysty siihen.. :] Välillä hävettää ihan älyttömästi kun ei ole "normaali". Näin "vanhemmiten" (kun tiedostaa paremmin vajaavaisuutensa) en halua katsoa ihmisiä silmiin, korkeintaan vain vilkaisen välillä, ja ihmiset jotka eivät välttämättä hoksaa karsastustani luulevat vilkuilun johtuvan ujoudesta, vilpillisyydestä tms.. Inhoan valokuvissa olemista, koska yhden hyvän kuvan voi saada ehkä tuurilla jos kuvia otetaan useita kymmeniä.. O_o
Silmälääkärissä en ole uskaltanut käydä vuosiin, vaikka ehkä pitäisi... Viimeksi kun kouluterveydenhoitaja tarkasti näköni niin kauhisteli että vasemman silmän näkö on kuin 4-kymppisellä! Jos peitän oikean silmäni, en näe istuessani lukea mitään tietokoneruudulta.. Olen vältellyt optikolle menoa, koska joskus teini-ikäisenä siellä kävin, mulle sovitettiin erilaisia linssejä vasemmalle silmälle (oikeassa silmässä siis normaalinäkö) mutta eivät auttaneet mitään, vetivät näön vain "sumeaksi", koska kun yritän katsoa kauas tarkkaan, vasen silmä tekee jotain pientä sivuliikettä yritteän tarkentaa katsomaani..
Silmäleikkauksessa olin 5-vuotiaana ja sen jälkeen (ja ennen leikkausta) vasenta silmää piti jumpata, eli peittää oikea silmä silmälapulla.. Mutta eipä sitä silloin lapsena kovin innokkaasti halunnut pitää koska muut lapset kyselivät aina tiuhaan että mikä sun silmään on sattunut.. :/
Olen miettinyt auttaisiko tuo silmäjumppa enää näin vanhemmiten..? Ja vaikka karsastus sillä vähän paranisikin olisiko viisasta hommata piilari vasempaan silmään..?
Silmälääkäriinkö siis..? :S *ei pidä ajatuksesta*

Mire kirjoitti:

Olen 22-vuotias nainen ja vasen silmäni karsastaa ulospäin. Itse olen myös törmännyt tähän karsastuksen vähättelyyn.. Koulussa kiusattu karsastuksen takia, mutta se oli enemmän sellaista hiljaista kiusaamista, eli ei sanottu suoraan, kuiskittiin, piilovihjailtiin yms. Kavereilta olen kysynyt karsastuksestani, mutta kaikki (yhtä lukuun ottamatta joka itsekin kärsii pienestä karsastuksesta) väittävät ettei sitä muka edes huomaa.. Vasta toista keskusteluketjua, koskien karsastusta, lukiessani ymmärsin että multa ilmeisesti sitten puuttuu se stereonäkö.. Pienenä jo ihmettelin miksen nähnyt 3D kuvissa mitään ihmeellistä. Kun nyt aikuisiällä veljeni pyysi minua katsomaan 3D kuvaa niiden lasien kanssa sanoin etten näe siinä mitään eroa verrattuna tavalliseen.. Äiti puuttui asiaan, neuvoi miten laseja "tulee käyttää" ja kun en siltikään ymmärtänyt mitä he tarkoittivat/ näkivät mitä minä en nähnyt, äitini suuttui ja tiuskaisi että: sä et osaa katsoa niillä lasilla oikein! Hmm.. nyt siis tiedän etten karsastukseni takia vain pysty siihen.. :] Välillä hävettää ihan älyttömästi kun ei ole "normaali". Näin "vanhemmiten" (kun tiedostaa paremmin vajaavaisuutensa) en halua katsoa ihmisiä silmiin, korkeintaan vain vilkaisen välillä, ja ihmiset jotka eivät välttämättä hoksaa karsastustani luulevat vilkuilun johtuvan ujoudesta, vilpillisyydestä tms.. Inhoan valokuvissa olemista, koska yhden hyvän kuvan voi saada ehkä tuurilla jos kuvia otetaan useita kymmeniä.. O_o
Silmälääkärissä en ole uskaltanut käydä vuosiin, vaikka ehkä pitäisi... Viimeksi kun kouluterveydenhoitaja tarkasti näköni niin kauhisteli että vasemman silmän näkö on kuin 4-kymppisellä! Jos peitän oikean silmäni, en näe istuessani lukea mitään tietokoneruudulta.. Olen vältellyt optikolle menoa, koska joskus teini-ikäisenä siellä kävin, mulle sovitettiin erilaisia linssejä vasemmalle silmälle (oikeassa silmässä siis normaalinäkö) mutta eivät auttaneet mitään, vetivät näön vain "sumeaksi", koska kun yritän katsoa kauas tarkkaan, vasen silmä tekee jotain pientä sivuliikettä yritteän tarkentaa katsomaani..
Silmäleikkauksessa olin 5-vuotiaana ja sen jälkeen (ja ennen leikkausta) vasenta silmää piti jumpata, eli peittää oikea silmä silmälapulla.. Mutta eipä sitä silloin lapsena kovin innokkaasti halunnut pitää koska muut lapset kyselivät aina tiuhaan että mikä sun silmään on sattunut.. :/
Olen miettinyt auttaisiko tuo silmäjumppa enää näin vanhemmiten..? Ja vaikka karsastus sillä vähän paranisikin olisiko viisasta hommata piilari vasempaan silmään..?
Silmälääkäriinkö siis..? :S *ei pidä ajatuksesta*

Lue lisää

Kävin lasteni kanssa äskettäin katsomassa Ice Age 3 3D:nä, ja tulipahan todettua, että eipä näkynyt! Koskaan en ole tullut ajatelleeksi, että karsastus voisi siihen vaikuttaa (en ole siis 3D:tä aiemmin kokeillut).

Oikea silmäni on karsastanut sisäänpäin 3-vuotiaasta lähtien, hoitona oli siihen aikaan silmälasit ja peitelappu. Vasen silmäni on normaalikuntoinen.
Ollessani 13v. silmälasit lähtivät jonkkaan silmälääkärin todetessa niiden käytön olevan ihan se ja sama. "Ei parannusta mutta ei pahemmaksikaan ihan heti menisi. Kosmeettisen haitan saisi leikkauksella pois vaikka 90-vuotiaana."

Nyt olen ollut 20v. ilman laseja, silmä vaeltelee edelleen varsinkin väsyneenä.
Näkökyky on huonontunut vuosien mittaan aika paljon oikeassa silmässä, vasen peitettynä en näe kuin muutaman sekunnin suht selvästi, sitten alkaa kuvat sumentua ja näkyä useina kappaleina vääristyneenä. Ja tosiaan sitä 3D -leffaa en nähnyt kolmiulotteisena vaan ihan normisti ilman efektitykytyksiä. *BLÄÄH*.

Kosmeettiset haitat tuosta silmän kieroudesta eivät ole näin aikuisiällä juurikaan vaivanneet, lapsena kyllä sai kuulla kierosilmästä ihan tarpeeksi usein. Jo pelkät silmälasit aiheuttivat siihen aikaan koulukiusaamista, lappuhoito vielä sitä kiihdytti entisestään.
Aviomies tosin jaksaa silloin tällöin kuittailla killisilmäisyydestäni, etenkin kun olen väsynyt. x)
Olen asiakaspalvelualalla, naamatusten ihmisten kanssa, mutta työelämässä en ole joutunut omasta mielestäni kärsimään vaivastani kosmeettiselta kantilta katsottuna. Eniten mietityttää vain tämä näön selvä heikkeneminen.
Kaipa sitä pitää suunnistaa näin "vanhoilla päivillään" lääkärin juttusille, josko tähän hakisi nyt apua. Lasit? Leikkaus?

Tiiperoinen kirjoitti:

Kävin lasteni kanssa äskettäin katsomassa Ice Age 3 3D:nä, ja tulipahan todettua, että eipä näkynyt! Koskaan en ole tullut ajatelleeksi, että karsastus voisi siihen vaikuttaa (en ole siis 3D:tä aiemmin kokeillut).

Oikea silmäni on karsastanut sisäänpäin 3-vuotiaasta lähtien, hoitona oli siihen aikaan silmälasit ja peitelappu. Vasen silmäni on normaalikuntoinen.
Ollessani 13v. silmälasit lähtivät jonkkaan silmälääkärin todetessa niiden käytön olevan ihan se ja sama. "Ei parannusta mutta ei pahemmaksikaan ihan heti menisi. Kosmeettisen haitan saisi leikkauksella pois vaikka 90-vuotiaana."

Nyt olen ollut 20v. ilman laseja, silmä vaeltelee edelleen varsinkin väsyneenä.
Näkökyky on huonontunut vuosien mittaan aika paljon oikeassa silmässä, vasen peitettynä en näe kuin muutaman sekunnin suht selvästi, sitten alkaa kuvat sumentua ja näkyä useina kappaleina vääristyneenä. Ja tosiaan sitä 3D -leffaa en nähnyt kolmiulotteisena vaan ihan normisti ilman efektitykytyksiä. *BLÄÄH*.

Kosmeettiset haitat tuosta silmän kieroudesta eivät ole näin aikuisiällä juurikaan vaivanneet, lapsena kyllä sai kuulla kierosilmästä ihan tarpeeksi usein. Jo pelkät silmälasit aiheuttivat siihen aikaan koulukiusaamista, lappuhoito vielä sitä kiihdytti entisestään.
Aviomies tosin jaksaa silloin tällöin kuittailla killisilmäisyydestäni, etenkin kun olen väsynyt. x)
Olen asiakaspalvelualalla, naamatusten ihmisten kanssa, mutta työelämässä en ole joutunut omasta mielestäni kärsimään vaivastani kosmeettiselta kantilta katsottuna. Eniten mietityttää vain tämä näön selvä heikkeneminen.
Kaipa sitä pitää suunnistaa näin "vanhoilla päivillään" lääkärin juttusille, josko tähän hakisi nyt apua. Lasit? Leikkaus?

Lue lisää

Aika paljon tullut samaa juttua mitä itekki on kokenut. Toi leffojen kierosilmä -läpät on just niit hetkii huomaa ku tullu eka hyvää läppää ja nauretaan siinä kavereitten kans ja sit se pamahtaa siihen ni jokanen tajuaa tukkii turpansa, se on kiusallinen tilanne mut en sit tiiä miten suhtautus jos kaverit tällekki viel naurais. Ja sit ne 3D leffat ja kaikki trikkikuvat ''tuijota tätä kuvaa 30sec ja sit kato muualle tjsp..'' täs kohtaa tulee se paska fiilis ku tietää ettei pysty siihen, eli olen kykemätön asiaan mihin muut pystyvät? Tuntuu vitun pahalta. Mut silti kaverit pyytää sua 3D leffaa tai kattoo niit kuvii. Ja kun meet ostaan niitä leffa lippuja sinne 3D leffaan ni mitäköhän se myyjäkin ajattelee? Ja sanoisko se jotain, et ei ehkä kannata - saisinko mahdollisesti vammaisalennusta, en sillä et kehtaisin ottaa mutta.. Ja sitten nää jotka vääntää silmiänsä kieroon, ja kun on sitten muuten HAUSKA läppä, ihan törkeen hauska.Ja sit nää sanat ja sanonnat mitkä sattuu; kierosilmä - tää sattuu paljon, toinen ja pahin on ''toinen silmä kattoo kattoon ja toinen kattoo mihin kattoo''
Oppinu käsitteleen tätä aihetta ehkä nyt 48h sisäl enemmän ku koko 18v elämäni aikana, nyt tunnen pystyväni puhuun siitä ja tunnen että jos joku avaa sen sanaisen arkkunsa niin pystyn vastaan siihen.
Ei sillä et mua kiusattu paljon ois, ala-asteella kiusattiin semisti yläasteella ehkä 2 kertaa ja lukiossa ei kertaakaan. Parilta oon kuitenkin kuullut jotain paskaa täs vuoden sisään.. Kavereit on aina ollut, ja parhaat onkin ollut ja luulen et just siks mulle ei ookkaan kukaan avautunut ja jos on ni ne on ollut niitä piripäitä / romaneita joita nyt en muutenkaan pidä edes ihmisen arvoisena. Muutenkin ollut aina se energinen, se kellä on järkipäässä silti rento jne. Mut itsetunto on vähän vitun nolla kun et voi kattoo ketään suoraan silmiin, on vitun mageeta mennä vetää esitelmää luokan eteen ku muuten kykenis siihen 100-0 itsetunnolta mut sitä katsetta ei voi siitä paperista kohottaa, ja tätä ei tunnu moni tajuavan mutta jos ihmiseltä puuttuu mahd. katsekontaktiin puuttuu myös hyvä itsetunto. Tuntuu ihan törkeen hyvältä vuodattaa tähän tää, vaikkei kukaan lukiskaan - paskat siitä se lukee nyt tässä. Nyt jokanen sieltä kotoo ulos ja skarppii tohon minäkään en alennu vaikka oon karsastanut 4veestä - tähän päivään, yhes leikkaukses käyny auttanut ei. Mut toivottavasti tästä seuraa jotain hyvääkin. Jos ei muuta niin toivottavasti saa intin tän takia passattuu, näkökyky on perfect ja vasen silmä on hallitseva käytän tosin molempia lähes vuorotellen, sivulle katsottaessa silmäni ovat normaalit.
Jos jollain on kokemuksii pystyykö intin skippaan tän takia ni voi ilmottaa, mulla ei oo turhaa 6kk tän maanpuolustamiseen mistä tehdään palkallista heti sen jälkeen ku oon siellä rämpinyt.

qwerty4567 kirjoitti:

Aika paljon tullut samaa juttua mitä itekki on kokenut. Toi leffojen kierosilmä -läpät on just niit hetkii huomaa ku tullu eka hyvää läppää ja nauretaan siinä kavereitten kans ja sit se pamahtaa siihen ni jokanen tajuaa tukkii turpansa, se on kiusallinen tilanne mut en sit tiiä miten suhtautus jos kaverit tällekki viel naurais. Ja sit ne 3D leffat ja kaikki trikkikuvat ''tuijota tätä kuvaa 30sec ja sit kato muualle tjsp..'' täs kohtaa tulee se paska fiilis ku tietää ettei pysty siihen, eli olen kykemätön asiaan mihin muut pystyvät? Tuntuu vitun pahalta. Mut silti kaverit pyytää sua 3D leffaa tai kattoo niit kuvii. Ja kun meet ostaan niitä leffa lippuja sinne 3D leffaan ni mitäköhän se myyjäkin ajattelee? Ja sanoisko se jotain, et ei ehkä kannata - saisinko mahdollisesti vammaisalennusta, en sillä et kehtaisin ottaa mutta.. Ja sitten nää jotka vääntää silmiänsä kieroon, ja kun on sitten muuten HAUSKA läppä, ihan törkeen hauska.Ja sit nää sanat ja sanonnat mitkä sattuu; kierosilmä - tää sattuu paljon, toinen ja pahin on ''toinen silmä kattoo kattoon ja toinen kattoo mihin kattoo''
Oppinu käsitteleen tätä aihetta ehkä nyt 48h sisäl enemmän ku koko 18v elämäni aikana, nyt tunnen pystyväni puhuun siitä ja tunnen että jos joku avaa sen sanaisen arkkunsa niin pystyn vastaan siihen.
Ei sillä et mua kiusattu paljon ois, ala-asteella kiusattiin semisti yläasteella ehkä 2 kertaa ja lukiossa ei kertaakaan. Parilta oon kuitenkin kuullut jotain paskaa täs vuoden sisään.. Kavereit on aina ollut, ja parhaat onkin ollut ja luulen et just siks mulle ei ookkaan kukaan avautunut ja jos on ni ne on ollut niitä piripäitä / romaneita joita nyt en muutenkaan pidä edes ihmisen arvoisena. Muutenkin ollut aina se energinen, se kellä on järkipäässä silti rento jne. Mut itsetunto on vähän vitun nolla kun et voi kattoo ketään suoraan silmiin, on vitun mageeta mennä vetää esitelmää luokan eteen ku muuten kykenis siihen 100-0 itsetunnolta mut sitä katsetta ei voi siitä paperista kohottaa, ja tätä ei tunnu moni tajuavan mutta jos ihmiseltä puuttuu mahd. katsekontaktiin puuttuu myös hyvä itsetunto. Tuntuu ihan törkeen hyvältä vuodattaa tähän tää, vaikkei kukaan lukiskaan - paskat siitä se lukee nyt tässä. Nyt jokanen sieltä kotoo ulos ja skarppii tohon minäkään en alennu vaikka oon karsastanut 4veestä - tähän päivään, yhes leikkaukses käyny auttanut ei. Mut toivottavasti tästä seuraa jotain hyvääkin. Jos ei muuta niin toivottavasti saa intin tän takia passattuu, näkökyky on perfect ja vasen silmä on hallitseva käytän tosin molempia lähes vuorotellen, sivulle katsottaessa silmäni ovat normaalit.
Jos jollain on kokemuksii pystyykö intin skippaan tän takia ni voi ilmottaa, mulla ei oo turhaa 6kk tän maanpuolustamiseen mistä tehdään palkallista heti sen jälkeen ku oon siellä rämpinyt.

Lue lisää

Mä ainakin luen näitä täällä vaikkei viestejä usein tulekkaan.

Mariannnnee kirjoitti:

Mä ainakin luen näitä täällä vaikkei viestejä usein tulekkaan.

Mulla karsastaa toinen silmä (lievästi?) sisäänpäin. Oon aina iloisesti kuvitellut ettei tätä kukaan huomaa, mutta lähiaikoina olen kokenut ihanan "ahaa" -elämyksen - ihmiset kyllä huomaavat, kukaan ei vaan halua sitä suoraan myöntää. Kaverit väittävät, etteivät muka koskaan ole huomanneet silmissäni mitään erikoista ja moni on sanonut, ettei tiennyt koko asiasta ennen kuin siitä kerroin. En suostu uskomaan, koska itse näen peilistä katsoen toisen silmäni olevan selkeästi kierossa.

Luettuani ton toisiks viimeisen kirjoituksen, tuli mieleen NIIIN monia inhottavia tilanteita, jotka voivat hyvinkin johtua karsastuksestani :( Esim. kerran päätin flunssasta ja kurkkukivusta huolimatta lähteä shoppailemaan (siis ääni oli aika käheä ja lähti välillä pois :S) ja kun sanoin myyjälle "moi", ääni päätti tietysti juuri silloin kadota (olin jo tässä vaiheessa vajoamassa maan alle).. No, ojentaessani myyjälle 5 e setelin, hän katsoi minua hieman halveksuen/alentavasti "päästä varpaisiin"-katseella kuin vammaista ja sanoi "tässä on vasta vitonen" naputtaen tiskiä. Kiehuin raivosta, koska olin samaan aikaan kaivamassa loppuja kolikoita ja ärsytti myyjän töykeys mua kohtaan.. Ajattelin, että onpa ihanaa, jos tuokin pitää mua jonain vammaisena, joka ei osaa edes laskea..

Kävin viime keväänä hyvän ystäväni kanssa katsomassa Himoshoppaaja -leffan ja muistan varmasti ikuisesti vähintään tämän kohdan, jossa päänäyttelijä sanoo jotakin tyyliin "I HAD to bought this! I felt so sorry for the seller, she had a lazy eye.." ja sen kaveri vastaa "Mmm.. I understand". Toi nyt ei ollut edes niin paha, mutta vielä pahempi on joku musavideo, mikä loppuu siihen, että selvästi kierosilmäinen rullatuolissa istuva vammainen nainen tulee siihen rullatuolinsa kanssa.. -.-

Ärsyttävää. Haluun, että mun silmät on normaalit.. Onneksi pääsen sentään leikkaukseen, mutten todellakaan tiedä milloin.

Mire kirjoitti:

Olen 22-vuotias nainen ja vasen silmäni karsastaa ulospäin. Itse olen myös törmännyt tähän karsastuksen vähättelyyn.. Koulussa kiusattu karsastuksen takia, mutta se oli enemmän sellaista hiljaista kiusaamista, eli ei sanottu suoraan, kuiskittiin, piilovihjailtiin yms. Kavereilta olen kysynyt karsastuksestani, mutta kaikki (yhtä lukuun ottamatta joka itsekin kärsii pienestä karsastuksesta) väittävät ettei sitä muka edes huomaa.. Vasta toista keskusteluketjua, koskien karsastusta, lukiessani ymmärsin että multa ilmeisesti sitten puuttuu se stereonäkö.. Pienenä jo ihmettelin miksen nähnyt 3D kuvissa mitään ihmeellistä. Kun nyt aikuisiällä veljeni pyysi minua katsomaan 3D kuvaa niiden lasien kanssa sanoin etten näe siinä mitään eroa verrattuna tavalliseen.. Äiti puuttui asiaan, neuvoi miten laseja "tulee käyttää" ja kun en siltikään ymmärtänyt mitä he tarkoittivat/ näkivät mitä minä en nähnyt, äitini suuttui ja tiuskaisi että: sä et osaa katsoa niillä lasilla oikein! Hmm.. nyt siis tiedän etten karsastukseni takia vain pysty siihen.. :] Välillä hävettää ihan älyttömästi kun ei ole "normaali". Näin "vanhemmiten" (kun tiedostaa paremmin vajaavaisuutensa) en halua katsoa ihmisiä silmiin, korkeintaan vain vilkaisen välillä, ja ihmiset jotka eivät välttämättä hoksaa karsastustani luulevat vilkuilun johtuvan ujoudesta, vilpillisyydestä tms.. Inhoan valokuvissa olemista, koska yhden hyvän kuvan voi saada ehkä tuurilla jos kuvia otetaan useita kymmeniä.. O_o
Silmälääkärissä en ole uskaltanut käydä vuosiin, vaikka ehkä pitäisi... Viimeksi kun kouluterveydenhoitaja tarkasti näköni niin kauhisteli että vasemman silmän näkö on kuin 4-kymppisellä! Jos peitän oikean silmäni, en näe istuessani lukea mitään tietokoneruudulta.. Olen vältellyt optikolle menoa, koska joskus teini-ikäisenä siellä kävin, mulle sovitettiin erilaisia linssejä vasemmalle silmälle (oikeassa silmässä siis normaalinäkö) mutta eivät auttaneet mitään, vetivät näön vain "sumeaksi", koska kun yritän katsoa kauas tarkkaan, vasen silmä tekee jotain pientä sivuliikettä yritteän tarkentaa katsomaani..
Silmäleikkauksessa olin 5-vuotiaana ja sen jälkeen (ja ennen leikkausta) vasenta silmää piti jumpata, eli peittää oikea silmä silmälapulla.. Mutta eipä sitä silloin lapsena kovin innokkaasti halunnut pitää koska muut lapset kyselivät aina tiuhaan että mikä sun silmään on sattunut.. :/
Olen miettinyt auttaisiko tuo silmäjumppa enää näin vanhemmiten..? Ja vaikka karsastus sillä vähän paranisikin olisiko viisasta hommata piilari vasempaan silmään..?
Silmälääkäriinkö siis..? :S *ei pidä ajatuksesta*

Lue lisää

Silmälappu tai tipat vaikuttavat ensimmäisten elinvuosien aikana, jolloin silmän näkökyky kehittyy. Näkökykyä ei käsittääkseni voi enää kymmenennen ikävuoden jälkeen kehittää. Uusi leikkaus saattaa silti tilanteessasi tulla kysymykseen karsastuksen hoidossa. Suosittelisin kyllä ehdottomasti käymään silmälääkärillä :)

En tiedä minkä takia silmälääkärissä käynti ei ajatuksia miellytä, mutta harvemmin siellä käynti fyysistä kipua ainakaan aiheuttaa :) Karsastus useimmilla vaikuttaa itsetuntoon ja psyykkeeseen, jolloin sen esiintuominen on varmasti vaikeaa. Voin kuitenkin 100% varmuudella luvata, että lääkärit eivät arvostele eivätkä tuomitse sinua millään tavalla. Myös empatia on keskeinen osa kyseistä alaa. On luonnollista, että vastaanotolla käynti saattaa kuulostaa etovalta ja muistot eivät ole aina positiivisiä. Useinmiten kun jo sanan karsastus kuuleminen saa sykkeen nousemaan ja ajatukset katoamaan. Kuitenkin toivon, että niin sinä kuin kaikki muutkin täällä uskallatte hakea apua ongelmiin kuin ongelmiin.

Tää viiminen palsta oli ehkä enemmän suunnattu kaikille, jotka tätä palstaa lukee ;)

qwerty4567 kirjoitti:

Aika paljon tullut samaa juttua mitä itekki on kokenut. Toi leffojen kierosilmä -läpät on just niit hetkii huomaa ku tullu eka hyvää läppää ja nauretaan siinä kavereitten kans ja sit se pamahtaa siihen ni jokanen tajuaa tukkii turpansa, se on kiusallinen tilanne mut en sit tiiä miten suhtautus jos kaverit tällekki viel naurais. Ja sit ne 3D leffat ja kaikki trikkikuvat ''tuijota tätä kuvaa 30sec ja sit kato muualle tjsp..'' täs kohtaa tulee se paska fiilis ku tietää ettei pysty siihen, eli olen kykemätön asiaan mihin muut pystyvät? Tuntuu vitun pahalta. Mut silti kaverit pyytää sua 3D leffaa tai kattoo niit kuvii. Ja kun meet ostaan niitä leffa lippuja sinne 3D leffaan ni mitäköhän se myyjäkin ajattelee? Ja sanoisko se jotain, et ei ehkä kannata - saisinko mahdollisesti vammaisalennusta, en sillä et kehtaisin ottaa mutta.. Ja sitten nää jotka vääntää silmiänsä kieroon, ja kun on sitten muuten HAUSKA läppä, ihan törkeen hauska.Ja sit nää sanat ja sanonnat mitkä sattuu; kierosilmä - tää sattuu paljon, toinen ja pahin on ''toinen silmä kattoo kattoon ja toinen kattoo mihin kattoo''
Oppinu käsitteleen tätä aihetta ehkä nyt 48h sisäl enemmän ku koko 18v elämäni aikana, nyt tunnen pystyväni puhuun siitä ja tunnen että jos joku avaa sen sanaisen arkkunsa niin pystyn vastaan siihen.
Ei sillä et mua kiusattu paljon ois, ala-asteella kiusattiin semisti yläasteella ehkä 2 kertaa ja lukiossa ei kertaakaan. Parilta oon kuitenkin kuullut jotain paskaa täs vuoden sisään.. Kavereit on aina ollut, ja parhaat onkin ollut ja luulen et just siks mulle ei ookkaan kukaan avautunut ja jos on ni ne on ollut niitä piripäitä / romaneita joita nyt en muutenkaan pidä edes ihmisen arvoisena. Muutenkin ollut aina se energinen, se kellä on järkipäässä silti rento jne. Mut itsetunto on vähän vitun nolla kun et voi kattoo ketään suoraan silmiin, on vitun mageeta mennä vetää esitelmää luokan eteen ku muuten kykenis siihen 100-0 itsetunnolta mut sitä katsetta ei voi siitä paperista kohottaa, ja tätä ei tunnu moni tajuavan mutta jos ihmiseltä puuttuu mahd. katsekontaktiin puuttuu myös hyvä itsetunto. Tuntuu ihan törkeen hyvältä vuodattaa tähän tää, vaikkei kukaan lukiskaan - paskat siitä se lukee nyt tässä. Nyt jokanen sieltä kotoo ulos ja skarppii tohon minäkään en alennu vaikka oon karsastanut 4veestä - tähän päivään, yhes leikkaukses käyny auttanut ei. Mut toivottavasti tästä seuraa jotain hyvääkin. Jos ei muuta niin toivottavasti saa intin tän takia passattuu, näkökyky on perfect ja vasen silmä on hallitseva käytän tosin molempia lähes vuorotellen, sivulle katsottaessa silmäni ovat normaalit.
Jos jollain on kokemuksii pystyykö intin skippaan tän takia ni voi ilmottaa, mulla ei oo turhaa 6kk tän maanpuolustamiseen mistä tehdään palkallista heti sen jälkeen ku oon siellä rämpinyt.

Lue lisää

"piripäitä / romaneita joita nyt en muutenkaan pidä edes ihmisen arvoisena" Aika outoo että haluat muilta ymmärrystä mutta sitte annat tälläsiä kommentteja. No ehkä se vaan lipsahti siihen eikä meinannu mitään enemäpää :) . Inttiä et pysty skippaan karsastuksen takia. Yks silmä riittääpi vallan hyvin. Toivottavasti karsastus ei oo syynä siihen minkä takia sen suorittaminen tuntuis vastenmieliseltä. Kyl siel pärjää vaikka välillä ihme touhua onkin. Silmiin siel pitäis toisia kattella aina välillä mutta kyllä ymmärrystä suurimmalta osalta porukasta riittää. Ja ne joilta sitä ei heru kulkee jo valmiiks vähä hitaammalla.

Onko nykyään prismalasien linssit sellaset n.4mm paksut? Eli saako ne hiotettua sellaseks niinkun normaalilasitkin? Kun mulla on nyt tavan lasit mutta olen jo pitkään harkinnut niitä prismalaseja.
Itsellä oli prismalasit kolme vuotta sitten ja ne oli sellaset paksut joten en niitä ilennyt sitten käytää ihmisten ilmoilla. Onneks ne oli ilmaset :) Ja mikä on niiden hinta?

Karsastaja -87 kirjoitti:

Onko nykyään prismalasien linssit sellaset n.4mm paksut? Eli saako ne hiotettua sellaseks niinkun normaalilasitkin? Kun mulla on nyt tavan lasit mutta olen jo pitkään harkinnut niitä prismalaseja.
Itsellä oli prismalasit kolme vuotta sitten ja ne oli sellaset paksut joten en niitä ilennyt sitten käytää ihmisten ilmoilla. Onneks ne oli ilmaset :) Ja mikä on niiden hinta?

Lue lisää

Prismat lähes tuplaavat linssien hinnan. Paksuuteen niillä ei ole suuremmin vaikutusta.

"Oon aina iloisesti kuvitellut ettei tätä kukaan huomaa, mutta lähiaikoina olen kokenut ihanan "ahaa" -elämyksen - ihmiset kyllä huomaavat, kukaan ei vaan halua sitä suoraan myöntää. Kaverit väittävät, etteivät muka koskaan ole huomanneet silmissäni mitään erikoista ja moni on sanonut, ettei tiennyt koko asiasta ennen kuin siitä kerroin. En suostu uskomaan, koska itse näen peilistä katsoen toisen silmäni olevan selkeästi kierossa."

Mä oon sitä mieltä että ihan sama jos huomaavat, koska tuskinpa sellainen, jota toisen karsastus tai muu kosmeettinen vaiva oikeasti haittaa, mikään kaveri oliskaan, vaan pelkkä pinnallinen kusipää! Vaikka valehtelulla haluais nimenomaan välttää loukkaamasta toista, niin silti se on perseestä, ja näkyy kyllä ulospäin niin että sen huomaa ennemmin tai myöhemmin.

karsastaja kirjoitti:

"Oon aina iloisesti kuvitellut ettei tätä kukaan huomaa, mutta lähiaikoina olen kokenut ihanan "ahaa" -elämyksen - ihmiset kyllä huomaavat, kukaan ei vaan halua sitä suoraan myöntää. Kaverit väittävät, etteivät muka koskaan ole huomanneet silmissäni mitään erikoista ja moni on sanonut, ettei tiennyt koko asiasta ennen kuin siitä kerroin. En suostu uskomaan, koska itse näen peilistä katsoen toisen silmäni olevan selkeästi kierossa."

Mä oon sitä mieltä että ihan sama jos huomaavat, koska tuskinpa sellainen, jota toisen karsastus tai muu kosmeettinen vaiva oikeasti haittaa, mikään kaveri oliskaan, vaan pelkkä pinnallinen kusipää! Vaikka valehtelulla haluais nimenomaan välttää loukkaamasta toista, niin silti se on perseestä, ja näkyy kyllä ulospäin niin että sen huomaa ennemmin tai myöhemmin.

Lue lisää

Ääääh, täytyisi lähiaikoina passikuvat ottaa kuvaajalla. helvetti kun täällä ei ole sellasia koppeja missä vois ottaa ne omatoimisesti. viimeks kun olin passikuvissa niin katoin vinoon enkä tykänny yhtään :( mieluiten olisin ottanu kuvat omissa oloissa mutta minkäs teet.. vähän jännittää.. vaikka olenkin viime aikoina katsonut kuvissa suoraan jne. muilla kokemuksia tällasesta?

....axen mainoksen telkkarissa? Se ku tyttö tulee ain juttelee sil pojal mut sit se poika kattoo kieroon ja sit tyttö ain lähtee pois. Mut sit ku se laittaa axee ni ne ei lähekkää. Must on aika törkeet antaa telkkarissa se kuva et jos kattoo kieroo ni sillo on joku hylkiö :/

-bnz kirjoitti:

....axen mainoksen telkkarissa? Se ku tyttö tulee ain juttelee sil pojal mut sit se poika kattoo kieroon ja sit tyttö ain lähtee pois. Mut sit ku se laittaa axee ni ne ei lähekkää. Must on aika törkeet antaa telkkarissa se kuva et jos kattoo kieroo ni sillo on joku hylkiö :/

Lue lisää

Juuh ei ole tullu katottuu nii tarkkaan.. Olen miettinyt jos kävis siinä karsastusleikkauksessa (yksi tehty joskus 7 vuotiaana). Silmälääkärillä kävin joku aika sitten sanoi vain että ei haitta ole kuin kosmeettinen vaa minulle se on kaikkea muuta kuin kosmeettinen. Vaikuttaakohan kaksoiskuvat siihen leikkaukseen? Kait sairauskuluvakuutus tai joku maksaa siitä leikkauksesta jotakin ettei kaikki omasta pussista mene? Ja passikuvista, kävin itse vähän aika sitten passikuvissa kyllähän nuo ihan onnistu kun väkisin silmiä yritti suorassa pitää:D Kyllähän sitä kuvien ottoa pitkitti ja pitkitti... Syke oli varmaan 190 ennen kuvien ottoa :D

qaas kirjoitti:

Juuh ei ole tullu katottuu nii tarkkaan.. Olen miettinyt jos kävis siinä karsastusleikkauksessa (yksi tehty joskus 7 vuotiaana). Silmälääkärillä kävin joku aika sitten sanoi vain että ei haitta ole kuin kosmeettinen vaa minulle se on kaikkea muuta kuin kosmeettinen. Vaikuttaakohan kaksoiskuvat siihen leikkaukseen? Kait sairauskuluvakuutus tai joku maksaa siitä leikkauksesta jotakin ettei kaikki omasta pussista mene? Ja passikuvista, kävin itse vähän aika sitten passikuvissa kyllähän nuo ihan onnistu kun väkisin silmiä yritti suorassa pitää:D Kyllähän sitä kuvien ottoa pitkitti ja pitkitti... Syke oli varmaan 190 ennen kuvien ottoa :D

Lue lisää

Se axen mainos on kyllä aika törkee.. Onhan se ahistavaa kun ite on 23 vuotias ja kun olin ammattikoulussa pari vuotta sitten niin sielä yks minusta pari vuotta nuorempi tyttö ihan ääneen aina sano että "tuo kattoo kieroon".. ja jossain baari kadullakin sano samalla lailla ja siinä oli avomies ja sen kavereita niin ne ei ehkä kuulu mut kyllä se omaan korvaan kuulu aika hyvin ja sitten se tyttö ja sen ukko oikein naurahtivat siinä että on se kyllä niin perseestä, siinä menee ilta pilalle... Ja joskus on ollut juttua sen tytön poikakaverin kanssa niin vissiin jääny kaivamaan mieltä ja sitten tolleen vittuilee..
Välillä sitä ei ajattele mut tyyliin aina ajattelee jos joku sua kahtoo niin aina tulee mieleen että sitä silmäähän tuokin katteli...

----- kirjoitti:

Se axen mainos on kyllä aika törkee.. Onhan se ahistavaa kun ite on 23 vuotias ja kun olin ammattikoulussa pari vuotta sitten niin sielä yks minusta pari vuotta nuorempi tyttö ihan ääneen aina sano että "tuo kattoo kieroon".. ja jossain baari kadullakin sano samalla lailla ja siinä oli avomies ja sen kavereita niin ne ei ehkä kuulu mut kyllä se omaan korvaan kuulu aika hyvin ja sitten se tyttö ja sen ukko oikein naurahtivat siinä että on se kyllä niin perseestä, siinä menee ilta pilalle... Ja joskus on ollut juttua sen tytön poikakaverin kanssa niin vissiin jääny kaivamaan mieltä ja sitten tolleen vittuilee..
Välillä sitä ei ajattele mut tyyliin aina ajattelee jos joku sua kahtoo niin aina tulee mieleen että sitä silmäähän tuokin katteli...

Lue lisää

Se axen mainos on kyllä ihan kamala. En siedä sitä yhtään.

Hei osaisko joku kertoa mulle vähän prismalaseista?
Karsastan sisäänpäin, ikinä ei oo tehty leikkausta. Omistan silmälasit.
Korjaako nuo lasit kosmeettista haittaa, jos hommaisin semmoset? ? Oisko mahdollista, että niiden lasien kanssa kattosin vähemmän kieroon?
Erooko ne paljon normaaleista laseista, onko linssit paksummat tai onko ne muuten erilaiset?
Onko kellään kokemuksia?

epäluuloinen? kirjoitti:

Se axen mainos on kyllä ihan kamala. En siedä sitä yhtään.

Hei osaisko joku kertoa mulle vähän prismalaseista?
Karsastan sisäänpäin, ikinä ei oo tehty leikkausta. Omistan silmälasit.
Korjaako nuo lasit kosmeettista haittaa, jos hommaisin semmoset? ? Oisko mahdollista, että niiden lasien kanssa kattosin vähemmän kieroon?
Erooko ne paljon normaaleista laseista, onko linssit paksummat tai onko ne muuten erilaiset?
Onko kellään kokemuksia?

Lue lisää

Itselläni on toinen silmä heikkönäköinen (synnynäinen) ja karsastanut sen takia aika reippaasti ulospäin. Valokuvista ains itse huomssi, että onpss se toinen silmä ikävän näköinen, mutta muuten ei asiasta kukaan juuri huomautellut. Eli karsastus kyllä näkyi heti, avrsinkin kun on ns. hengettömät silmälasit. Kävin kuitenkin viime syksynä karsastusleikkausessa, vaikka ikää on jo lähes 40. Leikkaus auttoi paljon ja pahin vinous saatiin kuriin. Pientä karsastusta jäi kaus katsottaessa, mutta se juurikaan häiritse. Eli tilanne oli selvästi parempi ja leikkaus olisi varmasti kannattanut tehdä aiemminkin. Eli kannustan kaikki vaivasta kärsiviä hakeutumaan tutkimuksiin, asiahan hoituu myös julkisella puolella pienen jonotuksen jälkeen.

----- kirjoitti:

Se axen mainos on kyllä aika törkee.. Onhan se ahistavaa kun ite on 23 vuotias ja kun olin ammattikoulussa pari vuotta sitten niin sielä yks minusta pari vuotta nuorempi tyttö ihan ääneen aina sano että "tuo kattoo kieroon".. ja jossain baari kadullakin sano samalla lailla ja siinä oli avomies ja sen kavereita niin ne ei ehkä kuulu mut kyllä se omaan korvaan kuulu aika hyvin ja sitten se tyttö ja sen ukko oikein naurahtivat siinä että on se kyllä niin perseestä, siinä menee ilta pilalle... Ja joskus on ollut juttua sen tytön poikakaverin kanssa niin vissiin jääny kaivamaan mieltä ja sitten tolleen vittuilee..
Välillä sitä ei ajattele mut tyyliin aina ajattelee jos joku sua kahtoo niin aina tulee mieleen että sitä silmäähän tuokin katteli...

Lue lisää

"tyyliin aina ajattelee jos joku sua kahtoo niin aina tulee mieleen että sitä silmäähän tuokin katteli..."

samoin mulla. ja mäkin vihaan sitä axen mainosta, alusta asti vihannut. inhottaa tollanen.. pilanteko karsastukseen liittyen. olen mä mielestäni ihan huumorintajuinen ihminen mutta tähän ei enää ymmärrys riitä. sain onneksi ne hemmetin passikuvat otettua sellasessa kopissa ja suoraan katoin.

karsastaja kirjoitti:

"tyyliin aina ajattelee jos joku sua kahtoo niin aina tulee mieleen että sitä silmäähän tuokin katteli..."

samoin mulla. ja mäkin vihaan sitä axen mainosta, alusta asti vihannut. inhottaa tollanen.. pilanteko karsastukseen liittyen. olen mä mielestäni ihan huumorintajuinen ihminen mutta tähän ei enää ymmärrys riitä. sain onneksi ne hemmetin passikuvat otettua sellasessa kopissa ja suoraan katoin.

Lue lisää

Onko muita, kenelle on tehty leikkaus siten että kun alunperi n oli ulospäinkarsastusta, niin päättivät leikata hieman ylikorjauksen puolelle sisäänpäin, kun kuulema ajan kanssa liukuu sivulle kuitenkin. Nyt kärsinyt leikkauksen jälkeen kierosilmäisyydestä 10 vuotta ja kommentteja satelee, sosiaaliset kontaktit loppuneet, ulkona en käy, enkä juhlissa tms..inhoan peilikuvaani, enkä anna valokuvata. Henkilöllisyystodistuksessa olen todella ruma siinä passikuvassa:-( Pitäisikö yrittää vielä päästä leikkukseen?

tähtitieteilijä kirjoitti:

Onko muita, kenelle on tehty leikkaus siten että kun alunperi n oli ulospäinkarsastusta, niin päättivät leikata hieman ylikorjauksen puolelle sisäänpäin, kun kuulema ajan kanssa liukuu sivulle kuitenkin. Nyt kärsinyt leikkauksen jälkeen kierosilmäisyydestä 10 vuotta ja kommentteja satelee, sosiaaliset kontaktit loppuneet, ulkona en käy, enkä juhlissa tms..inhoan peilikuvaani, enkä anna valokuvata. Henkilöllisyystodistuksessa olen todella ruma siinä passikuvassa:-( Pitäisikö yrittää vielä päästä leikkukseen?

Lue lisää

Itselläni karsastus toisessa silmässä ulospäin, jota ei kuin muut karsastavat normaalitilanteissa huomaa. Tosin väsyneenä tai humalassa muuttuu niin selkeäksi, että kaikki varmasti huomaavat, vaikken ihme kyllä juurikaan vittuilua asiasta ole kuullut. Leikkaus lienee mahdollinen, mutta epäilyttää juuri tuon vaivan vaihtelevuuden takia.

Koska vaiva ei vaikuta oikeastaan mitenkään elämään muutoin kuin varsinkin nuorempana tuli välillä ajateltua että mitäs ne muut oikein ajatteleekaan kun silmä kattoo minne sattuu. Ei koko vaiva tule mieleen ellei toista karsastavaa kadulla tai tv:ssä nää.

Elokuvissa hahmot joilla karsastaa ovat yleensä jollakin tavalla jälkeenjääneitä tai vähä-älyisiä, joten satunnaisella vaivasta tietämättömällä voi hyvin olla ennakkoluulo että niillä jotka karsastavat olisivat henkisesti heikkoja.

Ja sitten tämä uusi axen mainos. On kyllä aika julma karsastuksesta kärsiville, koko mainoskampanja perustuu idealle: "käytä axea, tai näytät karsastavalta, eli naiset katsovat inhon vallassa".

Onhan mainoksissa pilkattu esim ylipainoisia, mutta vaikea kuvitella kovin montaa sairautta taikka vaivaa, jonka pilkkaamiseen perustuisi koko kansäinvälisen yrityksen uusin mainoskampanja.

axe boikottiin kirjoitti:

Itselläni karsastus toisessa silmässä ulospäin, jota ei kuin muut karsastavat normaalitilanteissa huomaa. Tosin väsyneenä tai humalassa muuttuu niin selkeäksi, että kaikki varmasti huomaavat, vaikken ihme kyllä juurikaan vittuilua asiasta ole kuullut. Leikkaus lienee mahdollinen, mutta epäilyttää juuri tuon vaivan vaihtelevuuden takia.

Koska vaiva ei vaikuta oikeastaan mitenkään elämään muutoin kuin varsinkin nuorempana tuli välillä ajateltua että mitäs ne muut oikein ajatteleekaan kun silmä kattoo minne sattuu. Ei koko vaiva tule mieleen ellei toista karsastavaa kadulla tai tv:ssä nää.

Elokuvissa hahmot joilla karsastaa ovat yleensä jollakin tavalla jälkeenjääneitä tai vähä-älyisiä, joten satunnaisella vaivasta tietämättömällä voi hyvin olla ennakkoluulo että niillä jotka karsastavat olisivat henkisesti heikkoja.

Ja sitten tämä uusi axen mainos. On kyllä aika julma karsastuksesta kärsiville, koko mainoskampanja perustuu idealle: "käytä axea, tai näytät karsastavalta, eli naiset katsovat inhon vallassa".

Onhan mainoksissa pilkattu esim ylipainoisia, mutta vaikea kuvitella kovin montaa sairautta taikka vaivaa, jonka pilkkaamiseen perustuisi koko kansäinvälisen yrityksen uusin mainoskampanja.

Lue lisää

Olen 28-vuuotias mies ja oikeassa silmässä ulospäin karsastusta ollut 4-vuotiaasta saakka. Silmälappu terapiaa oli lapsena, mutta se jäi pois, en tiedä miksi, kai se voisi vieläkin auttaa. Puhetta oli että lapsena olisin mennyt leikkaukseen, mutta vanhemmat eivät suostuneet siihen. Olen siis käyttänyt laseja tähän päivään saakka, vasen silmä on normaali/terve ja näen sillä hyvin. 5 vuotta sitten, kun sain nykyiset lasini, jätettiin linsseistä prismakorjaus pois, siitä ei silmälääkärin mukaan ollut enää hyötyä. Nyt aikuisiällä karsatus leikkaus kiinnostaa tosella paljon, jos leikkauksella pystyisi oikeaa silmää normaalimmaksi saamaan. Asiaa en ole vain ole ottanut "työn alle" koska silmälääkärille ei ole ollut vielä asiaa kun näen nykyisillä laseillani aika hyvin. Tosin 5 vuotta samoilla laseilla on aika pitkä aika ja on lasit kyllä jo kuluneet/löystyneet käytössä että kyllä nämä täytyy uusia. Ja onhan linssit kehittyneet 5 vuodessa!

Minua on koulussa kiusattu silmälasien takia, ja itsetuntokin on huono. Pystyn kuitenkin katsomaan ihmisiä silmiin normaalisti ja kukaan ei ole aikuis iällä huomauttunut, että olisin "kierosilmä" tai että silmissäni olisi vikaa. Päinvastoin tykkään puhuessa katsekontaktista ja joskus katsoessäni ihmisiä silmiin ajattelen itsekseni mahtaako henkilöllä X olla karsastusta :D Ei tulisi mieleenikään möläyttää asiasta ääneen toiselle. Kukaan ei ole täydellinen.

karsastaja-82 kirjoitti:

Olen 28-vuuotias mies ja oikeassa silmässä ulospäin karsastusta ollut 4-vuotiaasta saakka. Silmälappu terapiaa oli lapsena, mutta se jäi pois, en tiedä miksi, kai se voisi vieläkin auttaa. Puhetta oli että lapsena olisin mennyt leikkaukseen, mutta vanhemmat eivät suostuneet siihen. Olen siis käyttänyt laseja tähän päivään saakka, vasen silmä on normaali/terve ja näen sillä hyvin. 5 vuotta sitten, kun sain nykyiset lasini, jätettiin linsseistä prismakorjaus pois, siitä ei silmälääkärin mukaan ollut enää hyötyä. Nyt aikuisiällä karsatus leikkaus kiinnostaa tosella paljon, jos leikkauksella pystyisi oikeaa silmää normaalimmaksi saamaan. Asiaa en ole vain ole ottanut "työn alle" koska silmälääkärille ei ole ollut vielä asiaa kun näen nykyisillä laseillani aika hyvin. Tosin 5 vuotta samoilla laseilla on aika pitkä aika ja on lasit kyllä jo kuluneet/löystyneet käytössä että kyllä nämä täytyy uusia. Ja onhan linssit kehittyneet 5 vuodessa!

Minua on koulussa kiusattu silmälasien takia, ja itsetuntokin on huono. Pystyn kuitenkin katsomaan ihmisiä silmiin normaalisti ja kukaan ei ole aikuis iällä huomauttunut, että olisin "kierosilmä" tai että silmissäni olisi vikaa. Päinvastoin tykkään puhuessa katsekontaktista ja joskus katsoessäni ihmisiä silmiin ajattelen itsekseni mahtaako henkilöllä X olla karsastusta :D Ei tulisi mieleenikään möläyttää asiasta ääneen toiselle. Kukaan ei ole täydellinen.

Lue lisää

Kiva lukea teidän muiden kokemuksia karsastuksesta. Itsekin olen karsastanut ihan vauvasta asti, nykyisin olen 29 vuotias. Sain silmälasit 16 kuukauden ikäisenä. Välillä niissä on ollut prismalisä, kuten nykyisin kaksoiskuvien vuoksi. Ennen osasin suodattaa toisen silmän kuvan pois, mutta 2004 vasemman silmän leikkauksen jälkeen aloin nähdä kahtena ja niitä kaksoiskuvia ei ole saatu prismoillakaan kokonaan pois. Ehkä osaan prismoilla paremmin hallita karsastusta, silmät eivät aina katso niin kieroon.

Pienenä ennen kouluikää vuonna 1988 vasemman silmän sisääänpäin karsastus korjattiin. Iän myötä silmä alkoi karsastaa ulospäin ja silmän lihas siirrettiin takaisin alkuperäiselle kiinnittymiskohdalleen alkuvuodesta 2004. Syksyllä 2004 yläsuora lihas korjattiin ja sen jälkeen tuli kaksoiskuvat. Ilmeisesti minulla oli joskus ollut yhteisnäkö lapsena ja silmien korjauksen myötä (silmät niin suorassa kuin voidaan saada) ne alkoivat nähdä kahtena. Harmillinen tilanne, mutta olen jo tottunut kaksoiskuviin etteivät ne niin häiritse.

Karsastusta ei niin hyvin huomaa ja ei kukaan enää aikuisiällä ole minua silmieni vuoksi kiusannut. Lapsena sain kokea kiusaamista, mutta lukiossa ei enää kukaan kiusannut. Myös kaveripiirissäni on yllättävän paljon muita karsastavia, joten en ole yksin.

3D kuvia en pysty edelleenkään näkemään, mutta pystyn kohdistamaan silmät niin että saan näkötesteissä leijonan koppiin. Ennen viimeisintä leikkausta en pystynyt tähän. Hieno saavutus tuokin, vaikka kaksoiskuvia onkin.

Olisikin hauska, jos joku keksisi joskus miten saada yhteisnäkö ja kyky katsoa 3D kuvia. Olisin heti ensimmäisenä testaamassa. :)

Synt. karsastava 81 kirjoitti:

Kiva lukea teidän muiden kokemuksia karsastuksesta. Itsekin olen karsastanut ihan vauvasta asti, nykyisin olen 29 vuotias. Sain silmälasit 16 kuukauden ikäisenä. Välillä niissä on ollut prismalisä, kuten nykyisin kaksoiskuvien vuoksi. Ennen osasin suodattaa toisen silmän kuvan pois, mutta 2004 vasemman silmän leikkauksen jälkeen aloin nähdä kahtena ja niitä kaksoiskuvia ei ole saatu prismoillakaan kokonaan pois. Ehkä osaan prismoilla paremmin hallita karsastusta, silmät eivät aina katso niin kieroon.

Pienenä ennen kouluikää vuonna 1988 vasemman silmän sisääänpäin karsastus korjattiin. Iän myötä silmä alkoi karsastaa ulospäin ja silmän lihas siirrettiin takaisin alkuperäiselle kiinnittymiskohdalleen alkuvuodesta 2004. Syksyllä 2004 yläsuora lihas korjattiin ja sen jälkeen tuli kaksoiskuvat. Ilmeisesti minulla oli joskus ollut yhteisnäkö lapsena ja silmien korjauksen myötä (silmät niin suorassa kuin voidaan saada) ne alkoivat nähdä kahtena. Harmillinen tilanne, mutta olen jo tottunut kaksoiskuviin etteivät ne niin häiritse.

Karsastusta ei niin hyvin huomaa ja ei kukaan enää aikuisiällä ole minua silmieni vuoksi kiusannut. Lapsena sain kokea kiusaamista, mutta lukiossa ei enää kukaan kiusannut. Myös kaveripiirissäni on yllättävän paljon muita karsastavia, joten en ole yksin.

3D kuvia en pysty edelleenkään näkemään, mutta pystyn kohdistamaan silmät niin että saan näkötesteissä leijonan koppiin. Ennen viimeisintä leikkausta en pystynyt tähän. Hieno saavutus tuokin, vaikka kaksoiskuvia onkin.

Olisikin hauska, jos joku keksisi joskus miten saada yhteisnäkö ja kyky katsoa 3D kuvia. Olisin heti ensimmäisenä testaamassa. :)

Lue lisää

Olen 23-vuotias, ja olen alkanut kesän kuluessa karsastamaan. Kaikilla muilla tässä ketjussa tuntuu vaiva alkaneen jo nuorena, ja mietinkin onko muita vanhemmalla iällä karsastamaan alkaneita? Vasen silmäni katsoo hieman sisäänpäin, mutta itse en sitä huomaa muuta kuin kuvista (en peilistä tai näkökentässä mitenkään), mutta muut ihmiset sen kyllä varmasti huomaavat. Ahdistaa! Toisaalta hyvä, että olen jo vanhempi, että kiusaamista tuskin (toivottavasti) joudun kokemaan, mutta asiaan on huomattavasti vaikeampi tottua kun on ollut "normaali" näinkin pitkään. Minulla on huono näkö kyllä muutenkin, toivottavasti laseilla silmän saa kuriin, joskin masentaa ajatus siitäkin etten pääsekään koskaan laseista eroon.

Tsemppiä kaikille kanssakärsijöille, kiva tietää etten ole yksin.

tähtitieteilijä kirjoitti:

Onko muita, kenelle on tehty leikkaus siten että kun alunperi n oli ulospäinkarsastusta, niin päättivät leikata hieman ylikorjauksen puolelle sisäänpäin, kun kuulema ajan kanssa liukuu sivulle kuitenkin. Nyt kärsinyt leikkauksen jälkeen kierosilmäisyydestä 10 vuotta ja kommentteja satelee, sosiaaliset kontaktit loppuneet, ulkona en käy, enkä juhlissa tms..inhoan peilikuvaani, enkä anna valokuvata. Henkilöllisyystodistuksessa olen todella ruma siinä passikuvassa:-( Pitäisikö yrittää vielä päästä leikkukseen?

Lue lisää

Itsellä oli syntyessä ulospäinkarsastusta reilusti ja kaksivuotiaana kävin ensimmäisessä leikkauksessa. Lopputuloksena todella lievä ja huomaamaton sisäänpäinkarsastus, mikä sitten näin vanhempana 30 alkoi karsastaa enemän vuosi vuodelta, ei kuitenkaan suuresti, sillä moni ei edes huomannut asiaa, ellen ollut väsynyt tms.

Ajattelin sitten mennä vielä uusintaleikkaukseen, jos tuota sisäänpäinkarsastusta saataisiin lievennettyä. Molemmat silmät leikattiin ja tänään aamulla sain lapun pois toisen silmän päältä, ja yllätys oli suuri kun nyt karsastaa ulospäin taas todella paljon.

Silmälääkäri oli aika yllättynyt tuloksesta, mutta rauhoitteli vain, että katsotaan kun ulkosuoralihaksista turvotus häviää, niin näkee sitten miten ne silmät asettuu.

Onneksi välillä tuntuukin siltä, että ulospäinkarsastus vähenisi, etenkin kun tekee käsillään ja katsoo vähän alaspäin, niin kolmiulotteista kuvaahan sieltä alkaa muodostua.. mutta jos suoraan katsoo pitkälle, niin toinen silmä katsoo suoraan, toinen ei todellakaan..

Varmaankin kolmas leikkaus saattaisi olla nyt tiedossa sitten, ellei nämä silmät tästä suoristu.. Tässä vaiheessa tuntuu siltä, ettei olisi pitänyt mennä tuonne takaisin ollenkaan, mutta aika sen näyttää.. Ainakaan ihmisten ilmoille en kehtaa tällaisena nyt mennä :(

Ja se unohtui sanoa, että en minäkään näe niitä piilokuvia, mutta 3D-leffat näen. Sitä stereonäköäkin siis voi olla monenlaista, ei vain on/off. Mulla se on jotenkin puutteellinen, mutta toimii jollakin tasolla.

One-eyed Mac kirjoitti:

Ja se unohtui sanoa, että en minäkään näe niitä piilokuvia, mutta 3D-leffat näen. Sitä stereonäköäkin siis voi olla monenlaista, ei vain on/off. Mulla se on jotenkin puutteellinen, mutta toimii jollakin tasolla.

Lue lisää

Oli kiva lukea lisää muiden kommentteja. Tuli tuosta 3D:sta mieleen, että näin jotain, jos on polarisoivat lasit päässä kuten Linnanmaan 4D teatterissa. Jos 3D on punaviherlaseilla, näen vain mihin kaksoiskuvani sijoittuvat ja en osaa katsoa yhteen kohteeseen silmilläni. Sormeeni pystyn kohdistamaan lähietäisyydeltä kummallakin silmällä. Kauemmas onkin hankalampaa.

Todellakin ikävintä on kun ei tiedä milloin oma silmä katsoo minne sattuu ja milloin ei. Esteettisesti tämä on tietenkin rumaa. Vaikkei näennäisesti karsastus muihin ihmisen ominaisuuksiin vaikutakkaan, näkyy se juuri tuon epätietoisuuden takia ainakin minulla huonona itsetuntona.

PS. ei ole asian takia kiusattu, mutta eipä ole tyttöystäviäkään ollut

m111111111111 kirjoitti:

Todellakin ikävintä on kun ei tiedä milloin oma silmä katsoo minne sattuu ja milloin ei. Esteettisesti tämä on tietenkin rumaa. Vaikkei näennäisesti karsastus muihin ihmisen ominaisuuksiin vaikutakkaan, näkyy se juuri tuon epätietoisuuden takia ainakin minulla huonona itsetuntona.

PS. ei ole asian takia kiusattu, mutta eipä ole tyttöystäviäkään ollut

Lue lisää

Olen 55 v. nainen, silmälasit sain 15 vuotiaana. Vauvasta asti karsastus vuorotellen sisäänpäin, jonkin verran myös ylös-alas-karsastusta ja silmien yhteisnäkö puuttuu. Lisäksi minulla on yksi katkennut kaulalihas, joka yhdessä silmien yhteisnäköpuutteen kanssa aiheuttaa helposti pään vinouden.
Varhaisin hoito merirosvolappu vuoropäivinä eri silmillä (tätä en itse muista). Karsastusleikkaukset 5- vuotiaana (molemmat silmät), 8 - vuotiaana (vasen silmä) ja 30 -vuotiaana (oikea silmä).
8-vuotiaana tehdyn leikkauksen jälkeen silmä tulehtui ja tulehduksen hoito kesti pitkän aikaa, Silloin sairaalassa oli sanottu, että saan itse aikuisena päättää, menenkö vielä leikkaukseen. Heikon itsetuntoni, arkuuteni, turhan auktoriteettiuskoisuuteni ja monenlaisten vaikeuksien takia kolmas silmäleikkaus oli vasta 30-vuotiaana.
Tämä leikkaus onnistui paremmin kuin minulle voitiin luvata. Minusta tuli suorasilmäinen ! Kun katson suoraan eteenpäin, silmät pysyvät suorina. Karsastuksen huomaa vielä, kun katson sivulle.
Kun tämän leikkauksen jälkeen katsoin peiliin ja silmät olivat suorat, tunsin, että hartiolitani otettiin paljon psyykkistä taakkaa pois.
Sairaalassa sanottiin tämän leikkauksen jälkeen, että oikeaa silmää oli käsitelty leikkauksessa niin paljon, että silmän nesteet eivät enää kierrä niin kuin normaalissa silmässä. Silmä ärtyy helposti.
Keski-ikäisenä silmät alkoivat oireilla. Ensimmäinen silmäm sarveiskalvon tulehdus oli 43-vuotiaana, toinen viisi vuotta myöhemmin ja kolmas tulehdus 2 vuotta sitten. Nykyisin käytän joka päivä silmiä kostuttavia tippoja .
Vasemman silmäni näkö on parempi kuin oikeassa silmässäni ja katson vaistomaisesti enemmän vasemmalla silmälläni.. Silmien yhteisnäköpuutteen vuoksi yksi silmä joutuu tekemään kahden silmän työn ja silmät väsyvät nopeammin kuin normaalit yhteisnäölliset silmät . Kun vasen silmä alkoi oireilla, ostin silmälasilinssiin kiinnitettävän lapun, jolla saan tarviitaessa silmän rauhoittumaan.
Karsastukseni (kierosilmäisyyteni) psyykkistä taakkaa käsittelen edelleen. Olen sosiaalinen jännittäjä ja nämä edellä kertomani asiat kertovat sosiaalisen jännittämisen syistä. Muistan lapsesta asti kuulemani sanomiset viallisista silmistäni ja haluaisin päästä tästä turhasta psyykkisestä taakasta eroon. Tämä kirjoittaminen on yksi tapa keventää taakkaa. Nykyisin ajattelen niin, että jos joku toinen ihminen saa jotain itselleen minun vaikeuksistani, niin tämä kaikki kärsimys ei ole ollut turhaa (uskon vertaistuen voimaan).
Kiitos teille kaikille, kun olette kertoneet karsastukseen liittyvistä asioista !

i55 kirjoitti:

Olen 55 v. nainen, silmälasit sain 15 vuotiaana. Vauvasta asti karsastus vuorotellen sisäänpäin, jonkin verran myös ylös-alas-karsastusta ja silmien yhteisnäkö puuttuu. Lisäksi minulla on yksi katkennut kaulalihas, joka yhdessä silmien yhteisnäköpuutteen kanssa aiheuttaa helposti pään vinouden.
Varhaisin hoito merirosvolappu vuoropäivinä eri silmillä (tätä en itse muista). Karsastusleikkaukset 5- vuotiaana (molemmat silmät), 8 - vuotiaana (vasen silmä) ja 30 -vuotiaana (oikea silmä).
8-vuotiaana tehdyn leikkauksen jälkeen silmä tulehtui ja tulehduksen hoito kesti pitkän aikaa, Silloin sairaalassa oli sanottu, että saan itse aikuisena päättää, menenkö vielä leikkaukseen. Heikon itsetuntoni, arkuuteni, turhan auktoriteettiuskoisuuteni ja monenlaisten vaikeuksien takia kolmas silmäleikkaus oli vasta 30-vuotiaana.
Tämä leikkaus onnistui paremmin kuin minulle voitiin luvata. Minusta tuli suorasilmäinen ! Kun katson suoraan eteenpäin, silmät pysyvät suorina. Karsastuksen huomaa vielä, kun katson sivulle.
Kun tämän leikkauksen jälkeen katsoin peiliin ja silmät olivat suorat, tunsin, että hartiolitani otettiin paljon psyykkistä taakkaa pois.
Sairaalassa sanottiin tämän leikkauksen jälkeen, että oikeaa silmää oli käsitelty leikkauksessa niin paljon, että silmän nesteet eivät enää kierrä niin kuin normaalissa silmässä. Silmä ärtyy helposti.
Keski-ikäisenä silmät alkoivat oireilla. Ensimmäinen silmäm sarveiskalvon tulehdus oli 43-vuotiaana, toinen viisi vuotta myöhemmin ja kolmas tulehdus 2 vuotta sitten. Nykyisin käytän joka päivä silmiä kostuttavia tippoja .
Vasemman silmäni näkö on parempi kuin oikeassa silmässäni ja katson vaistomaisesti enemmän vasemmalla silmälläni.. Silmien yhteisnäköpuutteen vuoksi yksi silmä joutuu tekemään kahden silmän työn ja silmät väsyvät nopeammin kuin normaalit yhteisnäölliset silmät . Kun vasen silmä alkoi oireilla, ostin silmälasilinssiin kiinnitettävän lapun, jolla saan tarviitaessa silmän rauhoittumaan.
Karsastukseni (kierosilmäisyyteni) psyykkistä taakkaa käsittelen edelleen. Olen sosiaalinen jännittäjä ja nämä edellä kertomani asiat kertovat sosiaalisen jännittämisen syistä. Muistan lapsesta asti kuulemani sanomiset viallisista silmistäni ja haluaisin päästä tästä turhasta psyykkisestä taakasta eroon. Tämä kirjoittaminen on yksi tapa keventää taakkaa. Nykyisin ajattelen niin, että jos joku toinen ihminen saa jotain itselleen minun vaikeuksistani, niin tämä kaikki kärsimys ei ole ollut turhaa (uskon vertaistuen voimaan).
Kiitos teille kaikille, kun olette kertoneet karsastukseen liittyvistä asioista !

Lue lisää

Teille, jotka mietitte karsastuksen psyykkisiä vaikutuksia.
Minua auttoi Tommy Tabermannin kirja: Kirje nuorelle rakastajalle.

Batesin metodiista löytyy tietoa Kalevi Karmitsan sivuilta Näön parantamisesta luonnonmukaisin keinoin

ii55 kirjoitti:

Batesin metodiista löytyy tietoa Kalevi Karmitsan sivuilta Näön parantamisesta luonnonmukaisin keinoin

Ihanaa että löysin tämän ketjun:) En siis olekaan maailman ainoa kierosilmä. Otan tämän avautumiseni terapian kannalta, koska aihe on minulle todella arka ja saa aina kyyneleet silmiin. Luin alkupäätä tänään töissä(niinhän ei saa tehdä, hyi mua)ja porua väänsin kun niin samanlaisia kohtaloita löytyi. Ja nyt on helpottavaa huomata että en olekaan kaikkein vanhin, toivoa ehkä vielä mullakin on.
Olen tällä hetkellä 31-v. Mä olen syntynyt ihan virheettömin silmin mutta olen sairastanut pari vuotiaana kaksi kertaa aivokalvontulehduksen(huom minä olin se 1 miljoonasta jolla se uusi). Toisella kerralla mut leikattiin kun epäiltiin että nenäontelossa on reikä josta bakteeri pääsee aivoihin. Ei ollut reikää. Kumminkin jossain vaiheessa vasen silmä vaurioitui. Alkuun katsoi sisään, mutta jossain vaiheessa muuttui katsomaan ulos. Lappuhoitoja ja vasemmassa silmässä äärimmäisen huono näkö. Stereonäköä mulle niiden tautien jälkeen ole ollutkaan. Muistan kun lapsena mentiin pistettä ja olin ihan fiiliksissä kun kurkin nurkan takaa ja väitin kaverille että mä nään tän seinän läpi..en siis tajunnut että katsoin vasemmalla silmällä, kun oikea(dominoiva)silmä oli piilossa. Jossain vaiheessa ala ja yläasteen taitteessa alkoi vasemman silmän näkö parantua itellään ja nyt siinä on ns "ajokorttinäkö". Harmi vaan että se on se laiska silmä enkä käytä sitä. Pystyn siirtämään näön siihen silmään mutta en pysty sitä kauaa siinä pitämään.
Jonki verran on kiusattu koulussa ja mulla on vieläkin yksi kaveri joka itsetuntoaan kohottaakseen väliin muistuttaa mun kierosilmäisyydestäni. En mäkään sano sille että se on läski vaikka se on. Onneksi muut tykkäävät musta näin. Mulla on paljon kavereita ja tutstun helposti ihmisiin. En arkaile katsoa silmiin, paitsi jos on äärettömän ihastuttava vastakkaisen sukupuolen edustaja kysessä;) Mulla on kaksi lasta, jotenkin kierosilmä sai huijattua itselleen 10 vuodeksi aviomiehen, nyttemmin olen eronnut. Mutta siis, jos karsastus olisi ollut synnynnäistä olisin harkinnut tarkkaan haluanko antaa lapsilleni sen lahjan että heillä on myös tällaiset silmät...en osaa sanoa. Tämä mun vajaavaisuus on jotenkin meidän perheessäkin tabu ettei siitä kauheasti puhuta..tai tuntuu siltä. Joskus isäni huomautti että taidat olla väsy nyt kun silmä kattoo taas minne sattuu..joo, varmasti mutta se ei tajunnu miten pahalta se musta tuntui/tuntuu edelleen.
Mua ei ole koskaan leikattu, en tiedä miksi. Nyt kävin pari viikkoa sitten kunnallisessa ja lääkäri ei meinannu antaa mulle lähetettä silmälääkärille leikkauskonsultointia varten. Onneksi soitti jollekin fiksummalleen ja sain maksusitoumuksen. Nyt vanhemmalla iällä silmä ei enää tottele ollenkaan, eikä sitä saa tsempattua katsomaan suoraan. Omat lapset ei ole kysyneet mitään, varmaan ovat niin tottuneet mun silmiin:)Keskiviikkona meen kuulemaan totuuksia..toivottavasti leikkaavat! Vaikka olen ulkoisesti vahvan tuntuinen, aina väliin tuleeisku vyön alle. Se aina vähän nakertaa itseluottamusta. Pahinta on kun lapset jää tuijottaan..eihän ne ymmärrä:( Nyt aloin miettimään tota 3 D juttua, näenköhän mä niitä ollenkaan niinkun pitäis nähdä.
Mua on alkanut pelottamaan sellanen typerä asia että mua enää kukaan huoli tän silmän takia:(Pitäs olla vaan kiitollinen että yleensä näkee, mutta en osaa.. Mielestäni mulla on ihan nätit silmät muttaa olis vielä kivempi jos ne kattois suoraan eikä naapuriin..
Kiitos ja anteeksi pitkä sepustaminen:) Koitetaan jaksaa *hali teille kanssa eläjille*

syysq kirjoitti:

Ihanaa että löysin tämän ketjun:) En siis olekaan maailman ainoa kierosilmä. Otan tämän avautumiseni terapian kannalta, koska aihe on minulle todella arka ja saa aina kyyneleet silmiin. Luin alkupäätä tänään töissä(niinhän ei saa tehdä, hyi mua)ja porua väänsin kun niin samanlaisia kohtaloita löytyi. Ja nyt on helpottavaa huomata että en olekaan kaikkein vanhin, toivoa ehkä vielä mullakin on.
Olen tällä hetkellä 31-v. Mä olen syntynyt ihan virheettömin silmin mutta olen sairastanut pari vuotiaana kaksi kertaa aivokalvontulehduksen(huom minä olin se 1 miljoonasta jolla se uusi). Toisella kerralla mut leikattiin kun epäiltiin että nenäontelossa on reikä josta bakteeri pääsee aivoihin. Ei ollut reikää. Kumminkin jossain vaiheessa vasen silmä vaurioitui. Alkuun katsoi sisään, mutta jossain vaiheessa muuttui katsomaan ulos. Lappuhoitoja ja vasemmassa silmässä äärimmäisen huono näkö. Stereonäköä mulle niiden tautien jälkeen ole ollutkaan. Muistan kun lapsena mentiin pistettä ja olin ihan fiiliksissä kun kurkin nurkan takaa ja väitin kaverille että mä nään tän seinän läpi..en siis tajunnut että katsoin vasemmalla silmällä, kun oikea(dominoiva)silmä oli piilossa. Jossain vaiheessa ala ja yläasteen taitteessa alkoi vasemman silmän näkö parantua itellään ja nyt siinä on ns "ajokorttinäkö". Harmi vaan että se on se laiska silmä enkä käytä sitä. Pystyn siirtämään näön siihen silmään mutta en pysty sitä kauaa siinä pitämään.
Jonki verran on kiusattu koulussa ja mulla on vieläkin yksi kaveri joka itsetuntoaan kohottaakseen väliin muistuttaa mun kierosilmäisyydestäni. En mäkään sano sille että se on läski vaikka se on. Onneksi muut tykkäävät musta näin. Mulla on paljon kavereita ja tutstun helposti ihmisiin. En arkaile katsoa silmiin, paitsi jos on äärettömän ihastuttava vastakkaisen sukupuolen edustaja kysessä;) Mulla on kaksi lasta, jotenkin kierosilmä sai huijattua itselleen 10 vuodeksi aviomiehen, nyttemmin olen eronnut. Mutta siis, jos karsastus olisi ollut synnynnäistä olisin harkinnut tarkkaan haluanko antaa lapsilleni sen lahjan että heillä on myös tällaiset silmät...en osaa sanoa. Tämä mun vajaavaisuus on jotenkin meidän perheessäkin tabu ettei siitä kauheasti puhuta..tai tuntuu siltä. Joskus isäni huomautti että taidat olla väsy nyt kun silmä kattoo taas minne sattuu..joo, varmasti mutta se ei tajunnu miten pahalta se musta tuntui/tuntuu edelleen.
Mua ei ole koskaan leikattu, en tiedä miksi. Nyt kävin pari viikkoa sitten kunnallisessa ja lääkäri ei meinannu antaa mulle lähetettä silmälääkärille leikkauskonsultointia varten. Onneksi soitti jollekin fiksummalleen ja sain maksusitoumuksen. Nyt vanhemmalla iällä silmä ei enää tottele ollenkaan, eikä sitä saa tsempattua katsomaan suoraan. Omat lapset ei ole kysyneet mitään, varmaan ovat niin tottuneet mun silmiin:)Keskiviikkona meen kuulemaan totuuksia..toivottavasti leikkaavat! Vaikka olen ulkoisesti vahvan tuntuinen, aina väliin tuleeisku vyön alle. Se aina vähän nakertaa itseluottamusta. Pahinta on kun lapset jää tuijottaan..eihän ne ymmärrä:( Nyt aloin miettimään tota 3 D juttua, näenköhän mä niitä ollenkaan niinkun pitäis nähdä.
Mua on alkanut pelottamaan sellanen typerä asia että mua enää kukaan huoli tän silmän takia:(Pitäs olla vaan kiitollinen että yleensä näkee, mutta en osaa.. Mielestäni mulla on ihan nätit silmät muttaa olis vielä kivempi jos ne kattois suoraan eikä naapuriin..
Kiitos ja anteeksi pitkä sepustaminen:) Koitetaan jaksaa *hali teille kanssa eläjille*

Lue lisää

Sama juttu, mulla on kaks lasta, olen eronnut. Nyt tuntuu ettei kukaan halua alkaa tällasen kierosilmän kanssa seurusteleen. Onhan se totta jos ajattelee, kyllähän miehiä hävettää jos on tällanen nainen seurassa

Samaistuin! Tsemppiä!

Olen myös toivoton, eronnut, enkä pysty tutustumaan kehenkään, yrittäisin lähteä etsimään ja niinku"vikittelemään"huhhuh kamala ajatus.Eihän mua kukaan huoli........

Olet ihana.Onnea suhteellenne ja olkaa ylpeitä toisistanne

Onneton yxinäinen kirjoitti:

Olet ihana.Onnea suhteellenne ja olkaa ylpeitä toisistanne

Ei karsastajan tarvitse hävetä itseään tai pitää itseään epätäydellisempänä muihin nähden. En sanoisi sitä edes sairaudeksi, vaan ominaisuudeksi. Tärkeintä olisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on (hyväksyminen ei tarkoita, etteikö siihen voisi pohtia muutoksia esim. leikkausten avulla). Kukaan meistä ei ole täydellinen, on lihavia, laiskoja, epärehellisiä yms. Itse keskosena ja hyvien monien erityissairauksien mm. veriasioiden vuoksi olen joutunut itse pohtimaan toisten ihmisten kommentteja ja suhtautumista minuun. Kun olen itseni kanssa päässyt tasapainoon, ei liikuta mitä muut puhuvat/huutelevat. He osoittavat vain tietämättömyytensä asioiden suhteen. Hyvä tapa pysäyttää huutelija on kysyä, mitä hän tietää karsastuksesta ja sen hoidosta ja sen vaikutuksesta päivittäiseen elämään? Hän todennäköisesti joutuu totetamaan, ettei tiedä mitään. Hän nolostuu, kun voit kertoa hänelle hyvinkin tarkkaan lääketieteeseen perustuvasti ominaisuudestasi (usein olet itse paljon parempi asiantuntija kuin tuo toinen). Usein on itselleni vastaavissa tilanteissa käynyt niin, että ihminen todella kiinnostuu ja haluaa tietää lisää (vilpittömästi). Olen joskus sanonut ihmisille, että semmoinen ominaisuus toisessa ihmisessä, mikä ei ole itse tehtyä, sitä meillä ei ole oikeus arvostella. Mikäli arvostelen, en ole kypsä ihmisenä hyväksymään erilaisuutta. Siten en voi hyväksyä kenenkään sanovan toista ihmistä rumaksi. Ei ole rumia ihmisiä, vaan jokainen on erilainen. Toinen voi olla hyvin kaunis ja toinen ei niin kaunis, mutta ei ruma. Vanha sanonta pitää paikkansa, että kauneus on katoavaista. Paljon tärkeämpää on se, mitä ihmisen sisällä tapahtuu ja on. Sillä on merkitystä

Keskonen kirjoitti:

Ei karsastajan tarvitse hävetä itseään tai pitää itseään epätäydellisempänä muihin nähden. En sanoisi sitä edes sairaudeksi, vaan ominaisuudeksi. Tärkeintä olisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on (hyväksyminen ei tarkoita, etteikö siihen voisi pohtia muutoksia esim. leikkausten avulla). Kukaan meistä ei ole täydellinen, on lihavia, laiskoja, epärehellisiä yms. Itse keskosena ja hyvien monien erityissairauksien mm. veriasioiden vuoksi olen joutunut itse pohtimaan toisten ihmisten kommentteja ja suhtautumista minuun. Kun olen itseni kanssa päässyt tasapainoon, ei liikuta mitä muut puhuvat/huutelevat. He osoittavat vain tietämättömyytensä asioiden suhteen. Hyvä tapa pysäyttää huutelija on kysyä, mitä hän tietää karsastuksesta ja sen hoidosta ja sen vaikutuksesta päivittäiseen elämään? Hän todennäköisesti joutuu totetamaan, ettei tiedä mitään. Hän nolostuu, kun voit kertoa hänelle hyvinkin tarkkaan lääketieteeseen perustuvasti ominaisuudestasi (usein olet itse paljon parempi asiantuntija kuin tuo toinen). Usein on itselleni vastaavissa tilanteissa käynyt niin, että ihminen todella kiinnostuu ja haluaa tietää lisää (vilpittömästi). Olen joskus sanonut ihmisille, että semmoinen ominaisuus toisessa ihmisessä, mikä ei ole itse tehtyä, sitä meillä ei ole oikeus arvostella. Mikäli arvostelen, en ole kypsä ihmisenä hyväksymään erilaisuutta. Siten en voi hyväksyä kenenkään sanovan toista ihmistä rumaksi. Ei ole rumia ihmisiä, vaan jokainen on erilainen. Toinen voi olla hyvin kaunis ja toinen ei niin kaunis, mutta ei ruma. Vanha sanonta pitää paikkansa, että kauneus on katoavaista. Paljon tärkeämpää on se, mitä ihmisen sisällä tapahtuu ja on. Sillä on merkitystä

Lue lisää

Tunnen olevani ns.kaunis, ulkoisesti ja erityisesti sisäisesti.Mutta kun kierot silmäni ajavat pois vastakkaiset sukupuolet....ne jotenkin hallitsevat minua kuitenkin.Koen olevani syrjitty puolisoa etsiessäni...

Unohdin mainita että käytännössä kaikki pallopelit (pingis,squash,tennis,koripallo,lentopallo,sähly,jalkapallo) ym. ja jääkiekko on lajeja joihin on turha osallistua koska olen joukkueen paskin pelaaja

Siksi harrastankin yksilölajeja kuten pyöräily mutta siinäkin on muistettava ennakointi ja näkyvyys (valot, vaatteiden väri).

Hanurista on tämä mutta huonomminkin voisi olla.

Ymmärrän ymmärrän, paremmin kuin uskotkaan. Miten olisi leikkaus kohdallasi mahdollista,niin miksi ei olisi! Hakeudu lääkärille ja juttele asiasta.

Mitä hän sanoi?

6+12 kirjoitti:

Mitä hän sanoi?

^^ tokaisi että oisit hyvännäköinen,jos sulla ei toi silmä olis tommonen,kannattais laittaa aurinkolasit päähän.. että semmosta. pistää mielen matalaksi joka kerta kun joku huomauttaa.Ihan kuin olisi itelle joku uusi juttu mitä en ole itse tajunnut ja aivan kuin voisin asiaan vaikuttaa..

Auttaako sulla lasit? käsittääkseni prismalaseilla saa näköä korjattua että katse on suorassa..Leikkausta ei aina voi suorittaa,ainakin jos myöhemmin karsastus on lievempää.Näin mulle lääkärit sano..

Valuvika 86 kirjoitti:

Auttaako sulla lasit? käsittääkseni prismalaseilla saa näköä korjattua että katse on suorassa..Leikkausta ei aina voi suorittaa,ainakin jos myöhemmin karsastus on lievempää.Näin mulle lääkärit sano..

Lue lisää

Lasit vähän joo auttaa :) Mulla ei oo kuitenkaan mitään prismalaseja. Karsastuksen kyllä silti huomaa, mulla siis karsastaa sisäänpäin. Lääkärit on sanonut että voin mennä leikkaukseen vähän vanhempana, ellei se korjaudu. Ja ok, mua ei varmaan haittaisikaan kauheasti että karsastus olisi lievää :)

Hyvähän tuo blogi olisi laittaa pystyyn,ei hullumpi idea,mutta se voi olla sitten että kuka sen alotteen tekee ja jaksaa ylläpitää.. itse olen vähän laiska sellaisiin hommiin.. :/ :p mutta olisi kyllä kiva kuulla muistakin "ongelman" kanssa painivista ja vaihtaa aatoksia ja jutustella muutenkin kun elämä potkii päähän.. Itsellä ei ole ainenkaan ketään tuttua,jolla olisi samanlaista ongelmaa kuin tällä palstalla muilla ja jotenkin tuntuu että ei tavis ihminen voi käsittää sitä mittasuhdetta miltä välillä ääripäässä voi tuntuakkaan..

Niin ja se vielä piti sanoa että mulla ei ole koskaan hoidettu millään tätä vaivaa. Luulin ennen että aina pitää käyttää prismalaseja ennen leikkausta, mutta mulla ei ole muuten tarvetta laseille, eli näkö on hyvä joten pääsen suoraan leikkaukseen.

Prismalaseilla saattaa hoitua. Yhteys ortoptistiin.

Leikkaus tehty. Vasen silmä kääntyi vain noin 30 astetta vasemmalle keskilinjasta ja vasemmalle alakulmaan vielä vähemmän. Toimenpide tehtiin puudutuksesssa ja anestesilääkärille pisteet, ei mitään kipuja toimenpiteen aikana. 3vkoa kulunut leikkauksesta ja kipua ei enää ole, mutta nyt silmä harittaa ulospäin ja on edelleen focusoivaa silmää ylempänä. ”Pinnistämällä” saan silmät suoraan. Leikkauksen tavoitteena vapauttaa silmän liikkeet, eikä korjata karsastusta, ja siinä on mielestäni onnistuttukin. Mikäli prismoilla ei saada nykyistä tilannetta korjattua, edessä on uusi ”sessio”. Ninnu, miten sinulla menee?

Anonyymi kirjoitti:

Leikkaus tehty. Vasen silmä kääntyi vain noin 30 astetta vasemmalle keskilinjasta ja vasemmalle alakulmaan vielä vähemmän. Toimenpide tehtiin puudutuksesssa ja anestesilääkärille pisteet, ei mitään kipuja toimenpiteen aikana. 3vkoa kulunut leikkauksesta ja kipua ei enää ole, mutta nyt silmä harittaa ulospäin ja on edelleen focusoivaa silmää ylempänä. ”Pinnistämällä” saan silmät suoraan. Leikkauksen tavoitteena vapauttaa silmän liikkeet, eikä korjata karsastusta, ja siinä on mielestäni onnistuttukin. Mikäli prismoilla ei saada nykyistä tilannetta korjattua, edessä on uusi ”sessio”. Ninnu, miten sinulla menee?

Lue lisää

Ninnu on tainnut mennä ns. kaulakiikkuun