Masentava karsastus

Ninnu

Olen ikäni kärsinyt karsastuksesta, koska syntymävikana toisessa silmässäni ei ole juuri näköä. Olen nyt 24-vuotias. Vaivani rajoittaa elämääni ja olen joskus todella masentunut. Itsetuntoni on aina ollut huono. Minua myös kiusattiin pienempänä jo päiväkerhossa ja koulussa. (Kuitenkin muista syistä.) Minua ei varmaan enää olisi ilman rakastavaa miestäni.

Kavereita minulla on silti aina ollut. Karsastus on ajoittain niin pientä, ettei sitä edes huomaa. Jotkut eivät tiedä koko asiasta mitään. Kenenkään kanssa en halua asiasta edes puhua. Minua hävettää/nolottaa koko vaiva.

Nyt olen ollut vähän aikaa töissä päiväkodissa ja olen tähän asti tykännyt paikasta. Kukaan ei ole sanonut minulle mitään pahaa, eivät muutkaan työntekijät mielestäni ole täydellisiä, ainakaan ulkonäöltään.
Yhtenä päivänä kuitenkin eräs lapsista, jonka äiti työskentelee ko. päiväkodissa eri osastolla, sanoi jotakin niin uskomattoman masentavaa. "Äiti sanoi että sinä katsot vähän kieroon." Olin todella ällikällä lyöty ja tuntui että sydän pysähtyy. Koko loppu päivä meni itkua pidätellen. Samalla yritin olla niinkuin ei mitään olisi sattunut ja hymyilin tekohymyä. Ainoa lohtuni oli, ettei kukaan muu kuullut kommenttia. Onneksi, en olisi halunnut mitään säälittelyjä tai muuta.

Mielessäni pyöri monia ajatuksia; miksi tytön äiti oli asiasta puhunut? Miksi? Minusta tuntui että en ymmärrä mitään. Miten aikuinen ihminen ei ymmärrä että tällainen aihe voi olla arkakin?
Aiemmin olin kyllä huomannut että tämä ko. tytön äiti kohtelee minua kuin jotain jälkeen jäänyttä, säälittävää henkilöä. En kuitenkaan ole jälkeenjäänyt, jos se koulumenestyksessä mitataan. En myöskään ainakaan halua olla säälittävä.

Olen onnellinen etten ole kyseisessä työpaikassa enää kauaa. Opiskelut odottavat kauempana. Meni tosiaan fiilis töihin ym.

Kertokaapa nyt ihmiset, miten te suhtaudutte ihmiseen jolla on samanlainen vaiva kuin minulla? Ilkutteko selän takana, tirskutteko hänen kävellessä ohitsenne? Kohteletteko te häntä säälittävänä/jälkeenjääneenä ihmisenä?
Toivon että ihmiset alkaisivat ajattelemaan mitä sanovat tekevät. Jollekin pienikin sana voi olla henkilökohtainen maailmanloppu. Olkaa suvaitsevaisia. Nyt vaivun taas masentuneeseen maailmaani silmäleikkausta odotellessa. Leikkausjono on vuoden päähän. Toivottavasti jaksan siihen asti. Nyt vaikenen. Kohtalotovereille voimia.

138

20737

Vastaukset

  • Mun mielestä se "äiti" teki jotenkin typerästi, kun/jos on lapsen kanssa keskustellut asiasta. Tuo osoittaa kypsymättömyyttä/ajattelemattomuutta minun mielestäni.
    Onhan karsastusta monella ihmisellä, mutta siitä ei vaan puhuta paljoa. Johtuu varmasti juuri siitä, että se on niin kiusallinen vaiva. Joillakin julkisuuden henkilöilläkin on karsastusta, eikä se tunnu haittaavan heidän menoaan. (Mm.näyttelijä Martti Suosalo, kansanedustaja Irina Krohn, ulkomaalaisista mm. malli Kate Moss, joka on oikein kuuluisa "lazy eyes".)

    Tsemppiä sinulle, jätä tuollaiset kommentit omaan arvoonsa. Leikkausjonot ovat tosiaan pitkät näissä tapauksissa, koska tämä vaiva ei ole ns. hengenvaarallinen. Mutta niinkuin kirjoituksestasi tulee ilmi, monet kärsivät siitä valtavasti.

    • Lapsethan tunnetusti sanovat suoraan kaikki asiat mitä havaitsevat. Ja he ovat hyviä havaitsemaan kaikenlaista. Lapsia varmasti kiinnostaa jos joku vaikkapa katsoo erilailla kuin muut...
      Keskustelun aloitus onkin saattanut tulla lapsen puolelta ja äiti on saattanut hänelle asiaa valaista.
      En jaksa uskoa, että kukaan olisi tahallaan ilkeä tai säälivä, lähinnä kai normaali uteliaisuus nostaa päätään. Karsastuksesta ei monikaan ( kuten en minäkään) tiedä paljoa ja se saattaa herättää kiinnostusta.

      Pää pystyyn ja ole uljaasti oma itsesi!


    • setä? kirjoitti:

      Lapsethan tunnetusti sanovat suoraan kaikki asiat mitä havaitsevat. Ja he ovat hyviä havaitsemaan kaikenlaista. Lapsia varmasti kiinnostaa jos joku vaikkapa katsoo erilailla kuin muut...
      Keskustelun aloitus onkin saattanut tulla lapsen puolelta ja äiti on saattanut hänelle asiaa valaista.
      En jaksa uskoa, että kukaan olisi tahallaan ilkeä tai säälivä, lähinnä kai normaali uteliaisuus nostaa päätään. Karsastuksesta ei monikaan ( kuten en minäkään) tiedä paljoa ja se saattaa herättää kiinnostusta.

      Pää pystyyn ja ole uljaasti oma itsesi!

      olen 17-vuotias ja kärsin karsastuksesta. kavereita minulla on mutta välillä tulee aika alemmuudentunto varsinkin uusien ihmisten seurassa. aina mietin että puhutaanko minusta että se on se tyttö joka katsoo kieroon jos nimeä ei muista. pinnalliset pojat pysyy kyllä kaukana mikä on toisaalta ihan hyvä asia.


    • jossu kirjoitti:

      olen 17-vuotias ja kärsin karsastuksesta. kavereita minulla on mutta välillä tulee aika alemmuudentunto varsinkin uusien ihmisten seurassa. aina mietin että puhutaanko minusta että se on se tyttö joka katsoo kieroon jos nimeä ei muista. pinnalliset pojat pysyy kyllä kaukana mikä on toisaalta ihan hyvä asia.

      Kiitos teille kaikille jotka ootte vastanneet/vastaatte. Elämä menee eteenpäin, vaikka en olekaan nykyihanteiden mukainen ulkonäöltäni. (Ei sillä, en varmaan olisi minkään ihanteiden mukaan kaunis.)
      Tuntuu muuten, että tästä viasta puhutaan todella vähän. Kaiken maailman sairauksista toitotetaan joka suunnalta(myös niiden parannuskeinoista), mutta karsastuksesta ei hiiskutakaan. Silti tämä vika varmasti aiheuttaa monelle siitä kärsiville vaikka minkälaisia ongelmia. Moni ei varmasti edes tiedä, että leikkaus voi parantaa koko vian. Oletko "jossu" käynyt puhumassa lääkärille/silmälääkärille? Olet nuori ja voin kokemuksesta sanoa, että kannattaa ottaa selvää asioista! Minulla on ainakin monta asiaa jäänyt tekemättä/kokematta tämän vikani takia. Olihan se aika suuri kynnys mennä lääkärille ja myöntää oma vikansa. Ja vielä pyytää apua.
      Minäkin mietin monesti, mitä muut puhuvat selkäni takana. Ja kyllähän ne puhuvatkin, niinkuin tuosta edellä olevasta jutustanikin käy ilmi. Ja ikinä ei kukaan ns. "suosittu" poika ollut/ole minusta kiinnostunut. Se tuntui niin epäreilulta. Muut saavat elää normaalisti, täysipainoista elämää. Se tuntuu vieläkin epäreilulta! Mutta katsotaan miten asiat menevät. Ehkä leikkauksen jälkeen minäkin voin olla normaali. Ja ehkä minutkin otetaan sitten tosissaan. :)


    • Ninnu kirjoitti:

      Kiitos teille kaikille jotka ootte vastanneet/vastaatte. Elämä menee eteenpäin, vaikka en olekaan nykyihanteiden mukainen ulkonäöltäni. (Ei sillä, en varmaan olisi minkään ihanteiden mukaan kaunis.)
      Tuntuu muuten, että tästä viasta puhutaan todella vähän. Kaiken maailman sairauksista toitotetaan joka suunnalta(myös niiden parannuskeinoista), mutta karsastuksesta ei hiiskutakaan. Silti tämä vika varmasti aiheuttaa monelle siitä kärsiville vaikka minkälaisia ongelmia. Moni ei varmasti edes tiedä, että leikkaus voi parantaa koko vian. Oletko "jossu" käynyt puhumassa lääkärille/silmälääkärille? Olet nuori ja voin kokemuksesta sanoa, että kannattaa ottaa selvää asioista! Minulla on ainakin monta asiaa jäänyt tekemättä/kokematta tämän vikani takia. Olihan se aika suuri kynnys mennä lääkärille ja myöntää oma vikansa. Ja vielä pyytää apua.
      Minäkin mietin monesti, mitä muut puhuvat selkäni takana. Ja kyllähän ne puhuvatkin, niinkuin tuosta edellä olevasta jutustanikin käy ilmi. Ja ikinä ei kukaan ns. "suosittu" poika ollut/ole minusta kiinnostunut. Se tuntui niin epäreilulta. Muut saavat elää normaalisti, täysipainoista elämää. Se tuntuu vieläkin epäreilulta! Mutta katsotaan miten asiat menevät. Ehkä leikkauksen jälkeen minäkin voin olla normaali. Ja ehkä minutkin otetaan sitten tosissaan. :)

      Mulla on ollut lapsesta saakka sama ongelma, tiedän täysin tunteen, ei edes haluaisi katsoa ihmisiä silmiin ja just noi kommentit saa joksikin aikaa masentumaan. Varsinkin teini-iässä inhosin itseäni. Mulla on leikkaus ollut jo, joten en tarvi laseja karsastuksen korjaukseen siinä määrin kuin ennen. Tosin silmiä rasittavissa tilanteissa se tuleee näkyviin ja tämän takia joissain tilanteissa tarvitsen laseja kuten lukulasit. Siitä kannattaa itse puhua avoimesti niin se auttaa. Koita jaksella :) Rakasta itseäsi!


    • siipirikko000 kirjoitti:

      Mulla on ollut lapsesta saakka sama ongelma, tiedän täysin tunteen, ei edes haluaisi katsoa ihmisiä silmiin ja just noi kommentit saa joksikin aikaa masentumaan. Varsinkin teini-iässä inhosin itseäni. Mulla on leikkaus ollut jo, joten en tarvi laseja karsastuksen korjaukseen siinä määrin kuin ennen. Tosin silmiä rasittavissa tilanteissa se tuleee näkyviin ja tämän takia joissain tilanteissa tarvitsen laseja kuten lukulasit. Siitä kannattaa itse puhua avoimesti niin se auttaa. Koita jaksella :) Rakasta itseäsi!

      Minulla on myös ollut karsasus toisessa silmässäni lähes koko elämäni(tuli esiin noin 4 vuotiaana) nyt olen 25-vuotias. Koskaan minua ei ole kiusattu asiasta, mutta muista syistä kuitenkin (tekikö karsatukseni siitä helpompaa, sitä en tiedä)

      Mutta empä ole antanut asian häiritä... lukioiässä jätin silmälasitkin pois, koska eivät tuntuneet vaikuttavan asiaan mitenkään ja näkökin on hyvä.

      omituisinta, mutta toisaalta todella upeaa on ollut huomata, että kun en välitä asiasta ja jopa korostan meikillä silmiäni ovat monet kehuneet silmiäni todella kauniiksi!

      Ps. meikkivinkiksi kaikille... vahvat rajaukset häivyttävät silmien epäsymmetrisyyttä!


    • Lähinnä on kosmeettinen vaiva ja ihmisiä on vaikea katsoa silmiin.

      Vaiva ollut lapsuudesta asti ja vanhoja kuvia katsellessa huomaa, että toinen silmä on ties missä. Kotona asiasta lapsena paljon puhuttiin ja leikkausta lääkäri ehdotti, mutta en uskaltanut, olin silloin alle 10v.

      Naapurin poika haukkui itä-länsi viitaksi ja rippikoulussa kierosilmäksi.

      Karsastan oikealla silmällä ulospäin.

      Kummallisinta oli se,että silmälääkäri ei edes sitä ensin huomannu, mutta sanoikin, että pystyn tsempaamaan hyvin että katse pysyy suorassa :)
      mutta teki pari näkötestiä ja ei epäilystäkään siitä ettäkö en karsastaisi.

      Hän ehdotti, että jos leikkaushaluni herää niin tulen vaan hänen vastaanotolle ja hän laittaa lähetteeen tyksiin. Tosin jono on varmsti pitkä, mutta...

      Eli kysynkin, että onko aikuisiällä leikauttujen kokemuksia?
      Miten homma toimi ja oliko apua?

      Tosiaan pitkä linkki joka alkaa näemmä jo 5 vuoden takaa :)


    • Karsastaja 73 kirjoitti:

      Lähinnä on kosmeettinen vaiva ja ihmisiä on vaikea katsoa silmiin.

      Vaiva ollut lapsuudesta asti ja vanhoja kuvia katsellessa huomaa, että toinen silmä on ties missä. Kotona asiasta lapsena paljon puhuttiin ja leikkausta lääkäri ehdotti, mutta en uskaltanut, olin silloin alle 10v.

      Naapurin poika haukkui itä-länsi viitaksi ja rippikoulussa kierosilmäksi.

      Karsastan oikealla silmällä ulospäin.

      Kummallisinta oli se,että silmälääkäri ei edes sitä ensin huomannu, mutta sanoikin, että pystyn tsempaamaan hyvin että katse pysyy suorassa :)
      mutta teki pari näkötestiä ja ei epäilystäkään siitä ettäkö en karsastaisi.

      Hän ehdotti, että jos leikkaushaluni herää niin tulen vaan hänen vastaanotolle ja hän laittaa lähetteeen tyksiin. Tosin jono on varmsti pitkä, mutta...

      Eli kysynkin, että onko aikuisiällä leikauttujen kokemuksia?
      Miten homma toimi ja oliko apua?

      Tosiaan pitkä linkki joka alkaa näemmä jo 5 vuoden takaa :)

      Mulla on molemmat silmät leikattu karsastuksen takia noin 18-vuotiaana. Karsastus oli todella voimakasta ja siksi operoitiin ensin toinen ja sitten toinen. Nyt yli 10v myöhemmin asia ei juuri vaivaa. Laseissani on pieni prismakorjaus, mutta käytän myös piilolinssejä jolloin karsastuksen huomaa. Se on toki lievää aikaisempaan verrattuna. Leikkauksista ei mitään huonoa sanottavaa. Päinvastoin!

      Nyt tosin mietin taittovirheen korjausta laserilla, että pääsis laseistakin eroon. Pitää jutella lääkärin kanssa, voisiko lopun karsastuksestakin hoitaa kuntoon.


    • Tyttönen.. kirjoitti:

      Minulla on myös ollut karsasus toisessa silmässäni lähes koko elämäni(tuli esiin noin 4 vuotiaana) nyt olen 25-vuotias. Koskaan minua ei ole kiusattu asiasta, mutta muista syistä kuitenkin (tekikö karsatukseni siitä helpompaa, sitä en tiedä)

      Mutta empä ole antanut asian häiritä... lukioiässä jätin silmälasitkin pois, koska eivät tuntuneet vaikuttavan asiaan mitenkään ja näkökin on hyvä.

      omituisinta, mutta toisaalta todella upeaa on ollut huomata, että kun en välitä asiasta ja jopa korostan meikillä silmiäni ovat monet kehuneet silmiäni todella kauniiksi!

      Ps. meikkivinkiksi kaikille... vahvat rajaukset häivyttävät silmien epäsymmetrisyyttä!

      antakee armoa.


  • Minullakin on karsastusta ja se on vaivannut jonkin verran, se ei kuitenkaan juuri näy päällepäin. Jos karsastus vaivaa sinua kovasti pyydä terveyskeskuslääkäriltälähete keskussiraalasi silmäpoliklinikalle, jossa pääset silmälääkärin vastaanotolle tarkastettavaksi, josko silmäsi tarvitsevat oikaisuleikkauksen. Se menee silloin sairaalapäivämaksun hinnalla, eli
    jos heti samana päivänä pääsee pois (kuten tyääreni) on se vissiin n.70 € ja muutoin olisiko 27 eur per sairaalapäivä. Yleensä sen kanssa ei varamaan tarvitse jäädä yöksi sairaalaan. Koska vaivasi on selkeästi hankala, suosittelen toimenpidettä. Ensin pitää olla varmaan jonossa ennenkuin pääsee leikkaukseen. Tsemppiä. Eikun tervyskeskuksesta aika ja selvität miten vaiva on todella hankala niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Lähete pitää olla. Muutoin voi saada lähetteen yksityislääkäriltä helpoiten, jos tietää kuka on sairaalassa töissä, ja menee hänen yksityisvastaanotolleen ja sitä kautta hakeutuu hoitoon.

    • Inhottava vaiva. Joskus pienempänä sain siitä kuulla kavereilta, nyttemmin en enää, tuntui ett ois menny ohi...

      Mutta nyt abivuonna on taas huomannu, varsinkin lukiessa, että vasen silmä kattoo nenänpieleen.

      Silmälaseja mulla ei oo koskaan ollut ja näkö on kaikissa testeissä ollut hyvä, molemmilla silmillä.

      Kahdessa karsastusleikkauksessa olen käynyt, 4-6 vuotiaana.

      Pitäisköhän mennä vielä silmälääkärille?


  • Hei!

    Olen 18 vuotias ja kärsinyt pienenä pahasta karsastuksesta. Silmäni on leikattu yhteensä neljä kertaa, viimeisin vuosi sitten. Nykyään karsastus ei ole niin paha. Kokonaan vikaa ei saatu minulla korjattua ja toinen silmä karsastaa hieman ulospäin, väsyneenä näkyy paremmin. Vaikka minulla olisi vielä mahdollisuus mennä viidenteen leikkaukseen, niin en mene sen takia koska riski on että silmät alkavat pahemmin karsastaa. Kuitenkin minulla on paljon silmien lihauksia kiristetty ja höllennetty. Silmälasien kanssa minulla oli korjaushoitoa, mutten kokenut sitä erityisen tehokkaaksi. Johtuen varmaan pahasta karsastuksestani. Nykyään ihmiset eivät huomaa karsastustani tai sanoo sen olevat hyvin pientä. Pienenä kiusattiin melko paljon silmien takia. Kuitenkin olen tehnyt kaiken mahdollisen silmieni vuoksi ja olen nyt tyytyväinen.

  • Olen 22-vuotias, minulla on ollut lasit 2-vuotiaasta lähtien karsastuksen takia. Minulla ei ole yhteisnäköä silmissä, voin siis "vaihdella" kummalla silmällä katson. Vasemmassa silmässä on parempi näkö, koska katson aina sillä ja oikea silmä seuraa vain mukana. Silmäni leikattiin eka kerran 2 vuotiaana ja kaksi kertaa ollessani 16-vuotias. Leikkaus suoristi silmääni vähäsen, ja nykyään lasit päässä ei hirveänä huomaa, paitsi jos olen väsynyt.

    Itse olen myös kärsinyt huonosta itsetunnosta koko elämäni, johtuen varmaan tästä "kosmeettisesta haitasta" niinkuin lääkärit sitä kutsuvat. Eivät tunnu tajuavan etä monelle se on paljon enemmän, elämää rajoittava tekijä. Myös minua on kiusattu koulussa tämän takia.

    Minäkin olen aloittanut seurustelun aika vanhana eikä ole ollut montaa suhdetta, erosin vasta poikaystävästäni, joka hyväksyi "vaivani" :) nyt mietinkin että kuinka vaikea on taas seuraavalle pojalle kertoa tästä ja miettiä kehtaako hän olla tällaisen kanssa.

    Itseäni ärsyttää etten ole alusta asti ottanut sitä asennetta että ihan sama mitä muut ajattelevat ja rohkeasti ottanut laseja pois yleisillä paikoilla. Nykyään nimittäin tuntuu ettei kehtaa ottaa laseja pois niiden ihmisten edessä joille en ole kertonut. Entisellä työpaikallakin piti miettiä että miten kehtaan mennä saunailtaan ku pitää olla ilman laseja. Ja sitten tuntuu että kun ei heti ole tästä maininnut niin ei viitsi monen vuoden jälkeen edes kertoa, esim. koulukavereille tai muille jotka eivät ole sydänystäviä.

    Monet joille olen kertonut ovat sanoneet etteivät ole mitään ees huomanneet eivätkä ajattele minua mitenkään "friikkinä". Olen myös puhunu psykologilla tästä asiasta (en kylläkään tämän asian takia mennyt sinne, se vaan tuli puheeksi muiden asioiden ohessa :)

    Jospa sitä joskus olisi niin hyvä itsetunto että uskaltaa olla oma itsensä ja unohtaa muiden ihmisten mielipiteet :)

    Tsemppiä kaikille ja ihana kuulla etten ole ainut ihminen jolla on tämä "vaiettu" vaiva!!

    Iloista kesän odotusta ;o)

  • Minulla on myös karsastus, operoitu kolme kertaa. karsastan edelleen, erityisesti väsyneenä.

    Ei maailma tähän kaadu. Ajattelepa vaikka sokeita, kyllä meillä menee ihan hyvin.

    • En tiennyt että netissä on tällainenkin foorumi. Kiitos rohkaisevista vastauksista kaikille. Sama vika on minullakin ollut koko elämäni ajan, n 60 v. Yhden leikkauksen olen läpikäynyt 70 luvulla, tuloksetta. Häpeäni on vieläkin voimakas, olen uskossa ja siinä onkin ollut nöyrtymisen paikka. Olen siitä Herralle kiukutellut lukemattomia kertoja. Kuitenkin Hän on sallinut minun löytää ihanan puolison joka ei vikaani edes huomioi. Sensijaan vielä nytkin jotkut "aikuiset" työtoverini irvailevat pilkkallisin laulunsanoin ns. ohimennen.


  • Ymmärrän sinua hyvin, Ninnu koska itseäni vaivaa myös karsastus. Tämä on oiva paikka purkaa tunteitani. Toivottavasti joku ymmärtää mua.

    Koko ikä on kiusattu ja joskus tää vaivaa enemmän joskus vähemmän. Hävettää katsoa ihmisiä silmiin ynnä muuta sellaista. Yksi tyttö (3lk) sano mulle että "Mä en koskaan tiedä mihin suuntaan sä katot". No helpostihan lapset puhuu suoraan eikä se tajunnu miten paljon toi sattu mua..

    nyt olis tarkotus mennä leikkaukseen, saa nähä onnistuuko. on niin kauhee olo ku muut on normaaleja ja mä oon kierosilmä. MIKSI?

    • Mulla on myös karsastus ja se on todellakin rasittavaa ja muun muassa välillä häpeän sitä :O mulla on ollu karsastusta jo ihan pienestä saakka ja molemmat silmät leikattu. yhessa vaiheessa nää oli oikeestaa ihan suorat mut nyt toinen silmä on alkan mennä ulospäin ja kaiken lisäks mä nään kahtena mikä on todella rasittavaa.


    • mmää kirjoitti:

      Mulla on myös karsastus ja se on todellakin rasittavaa ja muun muassa välillä häpeän sitä :O mulla on ollu karsastusta jo ihan pienestä saakka ja molemmat silmät leikattu. yhessa vaiheessa nää oli oikeestaa ihan suorat mut nyt toinen silmä on alkan mennä ulospäin ja kaiken lisäks mä nään kahtena mikä on todella rasittavaa.

      Jep, samaa ongelmaa ollut minullakin, karsastusta siis. Kahtena en tosin ole koskaan nähnyt. Olen kyllä miettinyt, saattaako sitä alkaa ilmaantua vasta myöhemmällä iällä? Olen nyt 22-vuotias.

      Yhdessä leikkauksessa olin lapsena, molemmissa silmissä oli karsastusta. Ilmeisesti kuitenkin ns. piilokarsastusta, sillä se ei minulla aina näy, ainoastaan esimerkiksi väsyneenä. Rasittavaa siitä tekee se, etten koskaan tiedä itse, koska silmät katsovat oikeaan suuntaan ja koska eivät..

      Ja kyllä, on nuorempana peruskoulussa kiusattukin tuon takia. Ahdistaa vieläkin - esimerkiksi tilanteita joissa leikkaa luokassa jotakin saksilla ja muut kuittailevat "näetköhän sä nyt".

      Lukulasit hankin muutama vuosi sitten kun aloin opiskelun ohessa lukea enemmänkin ja tämä aiheutti suunnattomia päänsärkyjä. Ne tosin ovat hävinneet lasien saamisen myötä, onneksi.

      Mutta jakselkaapa ongelman kanssa! Ahdistavaahan se voi olla, mutta kannattaa koittaa olla välittämättä.


    • asdf kirjoitti:

      Jep, samaa ongelmaa ollut minullakin, karsastusta siis. Kahtena en tosin ole koskaan nähnyt. Olen kyllä miettinyt, saattaako sitä alkaa ilmaantua vasta myöhemmällä iällä? Olen nyt 22-vuotias.

      Yhdessä leikkauksessa olin lapsena, molemmissa silmissä oli karsastusta. Ilmeisesti kuitenkin ns. piilokarsastusta, sillä se ei minulla aina näy, ainoastaan esimerkiksi väsyneenä. Rasittavaa siitä tekee se, etten koskaan tiedä itse, koska silmät katsovat oikeaan suuntaan ja koska eivät..

      Ja kyllä, on nuorempana peruskoulussa kiusattukin tuon takia. Ahdistaa vieläkin - esimerkiksi tilanteita joissa leikkaa luokassa jotakin saksilla ja muut kuittailevat "näetköhän sä nyt".

      Lukulasit hankin muutama vuosi sitten kun aloin opiskelun ohessa lukea enemmänkin ja tämä aiheutti suunnattomia päänsärkyjä. Ne tosin ovat hävinneet lasien saamisen myötä, onneksi.

      Mutta jakselkaapa ongelman kanssa! Ahdistavaahan se voi olla, mutta kannattaa koittaa olla välittämättä.

      Kyllä, kärsin samasta ongelmasta.

      molemmissa silmissä on karsastusta, muttei onneksi ilmeisen pahaa, sillä se ei haittaa näköä ja ilmaantuukin yleensä vain silloin kun olen väsynyt.

      Ja siinä se juuri onkin, kun on väsynyt.

      kuinka moni ihminen on koulussa väsynyt. Niin, lukeudun myös niihin. Olen vasta 13 vuotias, muttei minulle oltu vaivasta koko ikääni huomauteltu. mutta nyt kuulin kavereiltani, että muutamat luokkani pojat olivat sanoneet : se on kyllä muuten hyvä tyyppi mutta sen silmät jäävät välillä silleen tuijottamaan. meinasin itkeä siinä vaiheessa, mutta naureskelin vain ja sanoin :" hah, kuinka pinnallisia nekin on.." Olin juuri ajatellut edellisenä iltana olevani onnellinen kun asiasta ei huomautella. Inhottavissa tilanteissa yritän pitää mielessäni 16 vuotiaan naapurin tytön, jolla on sama vaiva. hänellä on kavereita, poikia joka sormelle ja erittäin hyvät arvosanat koulussa. Ja silloin vain ajattelen, että ne jotka eivät minusta tälläisenä pidä, ne joiden takia minun pitäisi tehdä jotain, ne eivät tulisi koskaan pitämään minusta. sillä ihmisestä ei pysty pitämään/olla pitämättä vai kosmeettisista syistä.
      tuota yritän itselleni tuputtaa.. itsetunto nousee hetkeksi, mutta en pysty sanomaan olevani onnellisempi näin , kuin terveillä silmillä.

      Siis, onko teillä ideoita, vippaskonsteja tai jotain muuta millä karsastusta saisi vieläkin vähemmälle? ( yritän olla valvomatta..)
      En ole ollut missään leikkauksessa, eivätkä ne varmaan sitä kosmeettisista syistä mieluusti tekisivätkään. Auttavatko silmälasit??


    • ...-... kirjoitti:

      Kyllä, kärsin samasta ongelmasta.

      molemmissa silmissä on karsastusta, muttei onneksi ilmeisen pahaa, sillä se ei haittaa näköä ja ilmaantuukin yleensä vain silloin kun olen väsynyt.

      Ja siinä se juuri onkin, kun on väsynyt.

      kuinka moni ihminen on koulussa väsynyt. Niin, lukeudun myös niihin. Olen vasta 13 vuotias, muttei minulle oltu vaivasta koko ikääni huomauteltu. mutta nyt kuulin kavereiltani, että muutamat luokkani pojat olivat sanoneet : se on kyllä muuten hyvä tyyppi mutta sen silmät jäävät välillä silleen tuijottamaan. meinasin itkeä siinä vaiheessa, mutta naureskelin vain ja sanoin :" hah, kuinka pinnallisia nekin on.." Olin juuri ajatellut edellisenä iltana olevani onnellinen kun asiasta ei huomautella. Inhottavissa tilanteissa yritän pitää mielessäni 16 vuotiaan naapurin tytön, jolla on sama vaiva. hänellä on kavereita, poikia joka sormelle ja erittäin hyvät arvosanat koulussa. Ja silloin vain ajattelen, että ne jotka eivät minusta tälläisenä pidä, ne joiden takia minun pitäisi tehdä jotain, ne eivät tulisi koskaan pitämään minusta. sillä ihmisestä ei pysty pitämään/olla pitämättä vai kosmeettisista syistä.
      tuota yritän itselleni tuputtaa.. itsetunto nousee hetkeksi, mutta en pysty sanomaan olevani onnellisempi näin , kuin terveillä silmillä.

      Siis, onko teillä ideoita, vippaskonsteja tai jotain muuta millä karsastusta saisi vieläkin vähemmälle? ( yritän olla valvomatta..)
      En ole ollut missään leikkauksessa, eivätkä ne varmaan sitä kosmeettisista syistä mieluusti tekisivätkään. Auttavatko silmälasit??

      Olen 15-vuotias. Minulla on ollut karsastusta oikeassa silmässä jo 4-vuotiaasta. Olen ollut jos oikein muistan 3 leikkauksessa ja minulle on kerrottu ettei asialle voi tehdä enää mitään. Minua on kiusattu jo pienestä asian takia ja edelleen on ihmisiä jotka asiasta jaksavat nakittaa. En ole voinut vieläkään hyväksyä silmääni. En vain voi. Sen takia minulle on kehittynyt jonkin sortin trauma. En tiedä miten sitä kuvata. En jaksaisi kuunnella enää sanaakaan silmästäni. Olen kokenut paljon samaa kanssasi. Toivon, että sinulla on vielä mahdollisuus. Hitsi kuulostan säälittävälle, mutta vähän vaikea tässä on olla olematta. Noh... näkisin sitten hyvin tai huonosti, kolmiulotteisesti tai ei niin olen minä ja sinä olet sinä. Yrittää kestää vaikka mikä olisi. Ihmiset on pinnallisia. Se on selviytymiskeino joka on kai jäänyt vanhoilta ajoilta. Jaaha... jäin taas pulisemaan jotain. ^^;; Tsemppiä sullekkin!


    • ...-... kirjoitti:

      Kyllä, kärsin samasta ongelmasta.

      molemmissa silmissä on karsastusta, muttei onneksi ilmeisen pahaa, sillä se ei haittaa näköä ja ilmaantuukin yleensä vain silloin kun olen väsynyt.

      Ja siinä se juuri onkin, kun on väsynyt.

      kuinka moni ihminen on koulussa väsynyt. Niin, lukeudun myös niihin. Olen vasta 13 vuotias, muttei minulle oltu vaivasta koko ikääni huomauteltu. mutta nyt kuulin kavereiltani, että muutamat luokkani pojat olivat sanoneet : se on kyllä muuten hyvä tyyppi mutta sen silmät jäävät välillä silleen tuijottamaan. meinasin itkeä siinä vaiheessa, mutta naureskelin vain ja sanoin :" hah, kuinka pinnallisia nekin on.." Olin juuri ajatellut edellisenä iltana olevani onnellinen kun asiasta ei huomautella. Inhottavissa tilanteissa yritän pitää mielessäni 16 vuotiaan naapurin tytön, jolla on sama vaiva. hänellä on kavereita, poikia joka sormelle ja erittäin hyvät arvosanat koulussa. Ja silloin vain ajattelen, että ne jotka eivät minusta tälläisenä pidä, ne joiden takia minun pitäisi tehdä jotain, ne eivät tulisi koskaan pitämään minusta. sillä ihmisestä ei pysty pitämään/olla pitämättä vai kosmeettisista syistä.
      tuota yritän itselleni tuputtaa.. itsetunto nousee hetkeksi, mutta en pysty sanomaan olevani onnellisempi näin , kuin terveillä silmillä.

      Siis, onko teillä ideoita, vippaskonsteja tai jotain muuta millä karsastusta saisi vieläkin vähemmälle? ( yritän olla valvomatta..)
      En ole ollut missään leikkauksessa, eivätkä ne varmaan sitä kosmeettisista syistä mieluusti tekisivätkään. Auttavatko silmälasit??

      Itsellänikin on ollut karsastusta hyvin nuoresta saakka. Mutta eipä minua siitä ole ikinä kiusattu. Joskus vaan tulee kommentteja tyyliin: "Miks sun silmä tekee noin?" Ihan avoimesti olen kertonut ja selittänyt kavereilleni 'vaivastani'. Tietysti hieman ärsyttää, kun kaikissa kuvissa se oikea silmä näyttää hieman omituiselta. Hommatessani silmälasit karsastus väheni. Ikinä en ole ollut korjausleikkauksessa. Itse pystyn säätelemään, kummalla silmällä katson, vai katsonko molemmilla. Itselläni siis on ulospäinkarsastus. :)


    • ...-... kirjoitti:

      Kyllä, kärsin samasta ongelmasta.

      molemmissa silmissä on karsastusta, muttei onneksi ilmeisen pahaa, sillä se ei haittaa näköä ja ilmaantuukin yleensä vain silloin kun olen väsynyt.

      Ja siinä se juuri onkin, kun on väsynyt.

      kuinka moni ihminen on koulussa väsynyt. Niin, lukeudun myös niihin. Olen vasta 13 vuotias, muttei minulle oltu vaivasta koko ikääni huomauteltu. mutta nyt kuulin kavereiltani, että muutamat luokkani pojat olivat sanoneet : se on kyllä muuten hyvä tyyppi mutta sen silmät jäävät välillä silleen tuijottamaan. meinasin itkeä siinä vaiheessa, mutta naureskelin vain ja sanoin :" hah, kuinka pinnallisia nekin on.." Olin juuri ajatellut edellisenä iltana olevani onnellinen kun asiasta ei huomautella. Inhottavissa tilanteissa yritän pitää mielessäni 16 vuotiaan naapurin tytön, jolla on sama vaiva. hänellä on kavereita, poikia joka sormelle ja erittäin hyvät arvosanat koulussa. Ja silloin vain ajattelen, että ne jotka eivät minusta tälläisenä pidä, ne joiden takia minun pitäisi tehdä jotain, ne eivät tulisi koskaan pitämään minusta. sillä ihmisestä ei pysty pitämään/olla pitämättä vai kosmeettisista syistä.
      tuota yritän itselleni tuputtaa.. itsetunto nousee hetkeksi, mutta en pysty sanomaan olevani onnellisempi näin , kuin terveillä silmillä.

      Siis, onko teillä ideoita, vippaskonsteja tai jotain muuta millä karsastusta saisi vieläkin vähemmälle? ( yritän olla valvomatta..)
      En ole ollut missään leikkauksessa, eivätkä ne varmaan sitä kosmeettisista syistä mieluusti tekisivätkään. Auttavatko silmälasit??

      Sinun pitää ehdottomasti käydä silmälääkärillä tilanteen arvioimiseksi. Silmälaseilla saadaan osa karsastuksesta hoidettattaua ja jos ei niin useinmiten seuraavaksi on vuorossa leikkaus. Karsastuksen syitä on useita ja jokaisella on omanlaisensa. Tämän vuoksi näiltäkin palstoilta luettavaa tietoa ei voi aina soveltaa itseensä.

      Vielä haluaisin painottaa, että kosmeettinen haitta on ehdottomasti syy leikkauksen tekemiseen, sillä ihmisen terveys koostuu niin fyysisestä kuin henkisestäkin osasesta. Leikkausjonossa saa olla vuosia, sillä kosmeettisena haittana sitä ei ole välttämätöntä leikata välittömästi, jolloin monet muut kiilaavat jonossa eteen.


    • mmää kirjoitti:

      Mulla on myös karsastus ja se on todellakin rasittavaa ja muun muassa välillä häpeän sitä :O mulla on ollu karsastusta jo ihan pienestä saakka ja molemmat silmät leikattu. yhessa vaiheessa nää oli oikeestaa ihan suorat mut nyt toinen silmä on alkan mennä ulospäin ja kaiken lisäks mä nään kahtena mikä on todella rasittavaa.

      Luultavasti olet joku 12-18 vuotias? Karsastusleikkauksissa useinmiten silmänlihasten lähtökohtia tai pituutta muuttetaan. Lihakset kehittyvät vielä nuorilla ja näinollen pysyvämpiä tuloksia saadaan vasta vanhemmalla iällä. Käy silmälääkärillä tilanteen arvioimiseksi ja voipi olla, että leikkauspöytä odottaa jonottelujen jälkeen.


    • asdf kirjoitti:

      Jep, samaa ongelmaa ollut minullakin, karsastusta siis. Kahtena en tosin ole koskaan nähnyt. Olen kyllä miettinyt, saattaako sitä alkaa ilmaantua vasta myöhemmällä iällä? Olen nyt 22-vuotias.

      Yhdessä leikkauksessa olin lapsena, molemmissa silmissä oli karsastusta. Ilmeisesti kuitenkin ns. piilokarsastusta, sillä se ei minulla aina näy, ainoastaan esimerkiksi väsyneenä. Rasittavaa siitä tekee se, etten koskaan tiedä itse, koska silmät katsovat oikeaan suuntaan ja koska eivät..

      Ja kyllä, on nuorempana peruskoulussa kiusattukin tuon takia. Ahdistaa vieläkin - esimerkiksi tilanteita joissa leikkaa luokassa jotakin saksilla ja muut kuittailevat "näetköhän sä nyt".

      Lukulasit hankin muutama vuosi sitten kun aloin opiskelun ohessa lukea enemmänkin ja tämä aiheutti suunnattomia päänsärkyjä. Ne tosin ovat hävinneet lasien saamisen myötä, onneksi.

      Mutta jakselkaapa ongelman kanssa! Ahdistavaahan se voi olla, mutta kannattaa koittaa olla välittämättä.

      Mulla on kahtena näkymistä mutta ei niin pahasti kuitenkaan että ilman lasejakin pystyn olemaan siis ihan normaalit lasit on olen kyllä harkinnut prismoja. Olen 23 vuotias nainen.. Kiusattu on siitä ja silleen ja sitten ujoudesta myös mutta taitaa enemmän olla syynä tuo karsastus... Mulla on oikea silmä kahtoo nenään päin koko ajan eli en saa sitä suoraan katsomaan :( Ikinä ei ole tehty leikkausta.. Eli prismalasitko auttaa siihen kosmeettiseen vaivaan??? eli onko hyvät???


  • Heipparallaa.
    Minä olen 18vuotias ja karsastanut koko pienen ikäni. Kiusaaminen alkoi jo seurakunnan päiväkerhossa. Ja koulussa kiusattiin silmien takia jo ensimmäisenä päivänä.
    Karsastan siis aika pahasti. Pienenä koitettiin oikaista vähän "merirosvolapun" avulla, mutta eihä siitä mitään hyötyä ollut. Leikkauksesta puhuttiin. Silmälääkärini otti kaikenmaailman kuvia yms. ja esitteli jossakin konferensissa Saksassa niitä saksalaisille ja englantilaisille spesialisteille, jotka olivat myöskin samaa mieltä hänen kanssaan, ettei kannata leikata. Riskinä sokeutuminen, kahtena näkeminen jne. Pienenä (alle kouluikäisenä) kärsin jonkinverran kahtenanäkemisestä. Nyt kävin parivuotta sitten muutamanvuoden tauon jälkeen silmälääkärissä, mutta tuo "oma" silmälääkäri oli siirtynyt tekemään pelkkiä leikkauksia, joten piti vain mennä randomilla jollekkin, joka ei mielestäni ollut kovin pätevä... Väitti että leikkaus olisi ihan pikkujuttu, ja että silmälihakseni toimivat liikaa. Tuon edellisen lääkärin mukaan (joka todellakin oli karsastusspesialisti ja ottanut ulkomaisilta kolleegoiltaankin asiastani selkoa) osa silmälihaksistani on halvaantunut.
    Lasit sain kolmannella luokalla koska jouduin näköni vuoksi pitämään päätä kallellaan ja siitä seurasi niskakipua josta tuli päänsärkyä. Kävin fysioterapiassakin siis käytännössä silmien takia. Nyt minulla on piilarit joita en kuitenkaan kauhean usein käytä kun ilmankin näkee.
    Tuo edellinen silmälääkärikäynti kuitenkin jäi kaihertamaan, sanat "leikkaus olisi ihan pikku juttu...". Nyt asia vaivaa minua ja olen koittanut netistä etsiä tietoa, mitä ei kauheasti ole.HALUAN "NORMAALIT" SILMÄT!!! Yksityisellä karsastusleikkaus saattaisi maksaa n. 4000€ tapauksessani, jos se edes on mahdollista/kannattavaa. Ei opiskelijalla ole varaa siihen.

    Mutta te muut karsastajat, osaatteko itse säädellä kummalla silmällä katsotte? Minä siis katson vain yhdellä silmällä kerrallaan, toinen on aina lepotilassa. Optikko sanoi minulle kun piilareita hain, että on todella harvinaista että pystyy itse säätelemään halutessaan kummalla silmällä katsoo. ? Onko näin.

    Tsemiä kaikille kanssa ihmisille. Elämä on v*ttumaista kun kokoajan häpeää silmiään. Ja jos joku sanoo silmiäni kauniiksi, tuntuu siltä kun kyseinen ihminen säälisi minua. Tuntuu välillä ettei enää jaksa.

    • Hei vaan!

      Itse olen 24-vuotias ja sananen vastattavana...

      Minulla on sellainen karsastus, että pystyn kyllä katsomaan molemmilla silmillä, etenkin silloin, kun olen silmälasit päässä (n. -5 eli useimmiten olen lasit päässä). Kuitenkin pystyn säätelemään, katsonko yhdellä vai kahdella silmällä, ja jos yhdellä, niin sen, että kummalla katson. Etenkin silloin, kun luen ilman laseja, luen yhdellä silmällä. Lukeminen on hankalaa molemmilla silmillä, silloin en oikein pysty keskittymään tekstin sisältöön vaan joudun keskittymään siihen, että luen todellakin molemmilla silmillä...

      Äidilläni on samanlainen vaiva, joten sieltä tämä on peritty. Itselläni näkö tuntuu huonontuvan pikkuhiljaa, ja olen miettinyt, liittyykö näön huonontuminen karsastukseen vai ei? Onko tietoa?

      Itsekin mietin karsastustani jatkuvasti, mutta en välttele ihmisten silmiin katsomista tai muutakaan juurikaan. Väsyneenä tai muuten jos tuntuu olevan huono silmä-päivä, huomaan kyllä vältteleväni...

      Olen myös miettinyt, vaatiiko tämä vaiva tarkempaa tutkimusta? Joskus lapsena optikko tai ehkä myös silmälääkäri on tästä jotakin tiennyt ja mielestäni ensimmäisillä silmälaseilla karsastustani korjattiinkin. Sitäkään en oikein tiedä, mikä niissä silmälaseissa sitten on se "korjaava" ominaisuus??? Vai riittäävätkö tavalliset silmälasit. En tiedä... Tietääkö joku niistä tarkemmin?

      Kuitenkin nykyisin kun hankin uusia silmälaseja, en tuo karsastustani itse esiin, koska pystyn säätelemään sitä melko hyvin. Peittelen sitä ja olen kuin sitä ei olisikaan... Onkohan tällä seurauksia????

      Joka tapauksessa, meitä muitakin karsastuksesta kärsiviä on ja uskoisin, että itse teemme asiasta suuremman kuin onkaan!! Joten paljon tsemmpiä ja jaksamista.


    • lahjakas silmien käyttäjä ;) kirjoitti:

      Hei vaan!

      Itse olen 24-vuotias ja sananen vastattavana...

      Minulla on sellainen karsastus, että pystyn kyllä katsomaan molemmilla silmillä, etenkin silloin, kun olen silmälasit päässä (n. -5 eli useimmiten olen lasit päässä). Kuitenkin pystyn säätelemään, katsonko yhdellä vai kahdella silmällä, ja jos yhdellä, niin sen, että kummalla katson. Etenkin silloin, kun luen ilman laseja, luen yhdellä silmällä. Lukeminen on hankalaa molemmilla silmillä, silloin en oikein pysty keskittymään tekstin sisältöön vaan joudun keskittymään siihen, että luen todellakin molemmilla silmillä...

      Äidilläni on samanlainen vaiva, joten sieltä tämä on peritty. Itselläni näkö tuntuu huonontuvan pikkuhiljaa, ja olen miettinyt, liittyykö näön huonontuminen karsastukseen vai ei? Onko tietoa?

      Itsekin mietin karsastustani jatkuvasti, mutta en välttele ihmisten silmiin katsomista tai muutakaan juurikaan. Väsyneenä tai muuten jos tuntuu olevan huono silmä-päivä, huomaan kyllä vältteleväni...

      Olen myös miettinyt, vaatiiko tämä vaiva tarkempaa tutkimusta? Joskus lapsena optikko tai ehkä myös silmälääkäri on tästä jotakin tiennyt ja mielestäni ensimmäisillä silmälaseilla karsastustani korjattiinkin. Sitäkään en oikein tiedä, mikä niissä silmälaseissa sitten on se "korjaava" ominaisuus??? Vai riittäävätkö tavalliset silmälasit. En tiedä... Tietääkö joku niistä tarkemmin?

      Kuitenkin nykyisin kun hankin uusia silmälaseja, en tuo karsastustani itse esiin, koska pystyn säätelemään sitä melko hyvin. Peittelen sitä ja olen kuin sitä ei olisikaan... Onkohan tällä seurauksia????

      Joka tapauksessa, meitä muitakin karsastuksesta kärsiviä on ja uskoisin, että itse teemme asiasta suuremman kuin onkaan!! Joten paljon tsemmpiä ja jaksamista.

      Moikka!
      Minulla ainakin on piilareissa sylinterit, simälasien linssit käytetään myös jossain päin Saksaa hiotettavina, kun on erikoiset, eli minun tapauksessani ainakin on erilaiset linssit. Sitä kandee kysästä omalta optikolta. Käsittääkseni kuitenkin tuo vääränlaisten lasien käyttö ei ole hyväksi näölle.


    • olen itse nyt 13v ja kärsin harvinaisesta karsastuksesta karsastus on oikeassa silmässäni ja aina kun tulee tylsä hetki silmäni siirtyy ylänurkkaan mutta silloin nään melkein 90 prosenttisesti taakseni lääkärit jotka ovat tutkineet silmääni 6v asti eivät ole koskaan nähneet mitään vastaavaa eivätkä he ole uskaltaneet leikata mulla ei käyttetty lappua mutta silmii annetii mun muistaakseni jotain tippoja ja piti olla silloin pois koulusta koska läheltä näki sumeasti ja aina ku sen silmän peittää nii se menee sinne ylänurkkaan meijän pitää koko ajan rampata lääkärissä kattoos sitä silmää mut rehellisesti sanottuna mä pelkään sairaaloita se haju on pelottava ja saa levottomaks sit ne pistää yleensä kattomaan sellasee koneeseen mis on vähä niinku silmän reijät sit se peittää kans mun toisen silmän ja kysyy et montako sormee mulla on pystyssä? rehellisesti se on perseestä kouluski oon saanu kuulla Pissiksiltä ja muilta tyypeiltä ku katon sillee!

      tiiän miltä susta tuntuu elämä on perseestä ku sairastaa karsastusta!


    • ...pystyn säätelemään kummalla silmällä katson. Korjaako sulla piilarit karsastuksen? Minulla ei onneksi huomaa jos piilarit päässä. Itsekin joskus unohdan. Mieheni ei asiasta tiedä, enkä aio koskaan kertoakaan. Pystyn peittämään karsastuksen ja pitämään silmät suorana, silloin en vain näe ilman laseja tai piilareita...


    • "Merirosvolapun" tarkoitus on pikemminkin pitää karsastava silmä toiminnalisena, eli sen näkökyvyn parantaminen. Tämä tapahtuu mahdollisimman aikaisin kun näkökyky vielä kehittyy.

      Uskoisin, että silmälihaksen halvaantuessa sen toimintaa on mahdoton palauttaa normaaliksi. Leikkauksessa tällöin voidaankin varmaan silmän perusasento fiksoida vain johonkin tiettyyn suuntaan esim. eteenpäin. Toisaalta halvaus aiheuttaa halvaantuneen lihaksen surkastumisen ja voi olla, että leikkaaminen lisävahinkojen välttämiseksi on riskialttiimpaa? Toivottavasti uudella lääkärilläsi oli kaikki mahdollinen tieto saatavilla edeltäviltä käynneiltäsi.

      Tsemppiä ja jaksamista. Kaikki kaverisi ja lahipiirin ihmiset ovat varmasti tottuunet silmiisi sellaisina kuin ne ovat, eivätkä kiinnitä siihen mitään erityistä huomiota :) Uusia ihmisiä tavattaessa he saattavat aluksi havahtua silmiisi, mutta eipä aikaakaan kun tämä on vain heidänkin mielessään vain yksi monista ominaisuuksistasi :) Myös 270 000 muuta suomalaista karsastavat enemmän tai vähemmän, eikä sitä tarvitse kenenkään hävetä.


  • Rakkaat kanssakarsastajat!
    Kärsin samasta vaivasta, en tiedä millin silmäni karsastavat, milloin eivät. Myönnetään, että vihaan tätä kosmeettista haittaa, ja joskus teininä asiasta kovastikin masennellut.

    Nyt 22-vuotiaana, olen todennut että asia ei ole vakava. Näen ihan ok, ainut ongelma on kosmeettinen. En stressaa asiasta, koska itseluottamukseni lähtee sisältä, ja omasta persoonastani. Menestyn opiskeluissa, minulla on paljon kavereita ja ihana poikaystävä.

    Elämä on sitä mitä teet siitä, jos joku sanoo inhottavasti tms. ne on loppujen lopuksi vaan sanoja. Ilkeitä ihmisiä tuskin kukaan kaipaa elämäänsä!

    Sanonkin teille, että lopettakaa se märehtiminen, ja nauttikaa elämästä!

    • Mun vasen silmä karsastaa sisäänpäin, ja mua on mietittäny semmonen (oon jostain lukenu) et voiko sisäänpäinkarsastus todella häipyä iänmyötä itsestään? Ku muistelin et silmälääkäriki ois joskus näin sanonu, mutta en oo varma.
      Mun karsastus ei näy enää kovin helposti, mut pienempänä se näky todella selvästi.
      Et mä oon ainakin huomannu muutosta-.


    • daadeli kirjoitti:

      Mun vasen silmä karsastaa sisäänpäin, ja mua on mietittäny semmonen (oon jostain lukenu) et voiko sisäänpäinkarsastus todella häipyä iänmyötä itsestään? Ku muistelin et silmälääkäriki ois joskus näin sanonu, mutta en oo varma.
      Mun karsastus ei näy enää kovin helposti, mut pienempänä se näky todella selvästi.
      Et mä oon ainakin huomannu muutosta-.

      Moi!

      oon 15v ja oon karsastanu koko ikäni. Taitaapi olla niin että molemmat silmät karsastaa, ja katselen vain yhdellä silmällä kerrallaan... Itse pystyn säätelemään kummalla, taino se menee automaattisesti, sillä mulla menee niin hassusti että vasen silmä näkee läheelle ja oikea kauas...
      Silmälääkäri sanoi että lasit tulee, piti tulla jo yli vuosi sitten, siinä vaiheessa kun oikeakaan ei nää enää kauas, mutta hyvin nään vielä...

      Itteeni kiusattiin koulussa kasilla, ja nyt oon todella onnellinen et pääsen peruskoulusta muutamien kuukausien päästä pois. Kiusaaminen loppui kyllä kun valitin, ja koska kiusaamiseen liittyi paljon muutakin kuin vain sanallista, joten poliiseillehan se sitten loppujenlopuks meni. Eniten sattu varmasti se silmistä vittuilu, sen verran arka asia kuitenkin...

      Kaverit kyllä sanoo ettei sitä huomaa, ja että ei siihen kiinnitä minkäänlaista huomiota... Nytte peruskoulun jälkeen kun lähen opiskelemaan, en aijo sanoa kellekkään mitään koko helkutin karsastuksesta, jos vaikka kukaan ei huomaisi...

      Minulla meinattiin pienenä leikata silmiä/silmää (?), mutta ei sitten leikattu, kun he tuumasivat että se auttaisi vain hetken ja sitten karsastus olisi vain pahempaa... Heidän mielestään karsastukseni on hyvin pientä, ja että silmät ovat kosmeettisesti suorassa (justjoo, meinasin ruveta itkemään ja nauramaan samanaikaisesti kun ne sano tän mulle, kaiken sen kiusaamisen keskellä). En sitten tiedä, mukavaa ois jossain leikkauksessa kävästä, jos vaikka sais normaalimmat silmät... Musta vielä tuntuu itestään niin pahalta, isot ruskeat silmät, ja menevät ihan hukkaan kun ei silmiin kehtaa ketään katsoa. Mahtaakohan silmien koko vielä suurentaa asiaa, kunpa ei olisi tälläiset mulkosilmät, peittävät puoli naamaa!

      Nykyää on niin että joskus tätä karsastusta ajattelee ja sitten joskus ei jaksa ja vaan pitää hauskaa.. Vihaan kun kaverit rupee puhumaan silmistä, automaattisesti tulee sellanen olo että piilovittuilevat mulle, vaikka kaveria ovatkin, mitäpä jos ovat siirtyneet kiusaajieni puolelle. Tosin tähän voi vaikuttaa se, että kuten aikaisemmin kerroin, he eivät kuulema huomaa edes asiaa. Olen vaan vainoharhainen ja kauhean luulotautinen, pitäisi ymmärtää ettei koko maailma pyöri mun silmien ympärillä, minun maailma ehkä, muttei heidän...

      Kai sitä on vaan opeteltava elämään näiden kanssa, varmasti joku kettuilee vielä joskus, mutta ajan pitäisi parantaa haavat...

      VOIMIA KAIKILLE!
      (anteeksi romaani :D)


    • daadeli kirjoitti:

      Mun vasen silmä karsastaa sisäänpäin, ja mua on mietittäny semmonen (oon jostain lukenu) et voiko sisäänpäinkarsastus todella häipyä iänmyötä itsestään? Ku muistelin et silmälääkäriki ois joskus näin sanonu, mutta en oo varma.
      Mun karsastus ei näy enää kovin helposti, mut pienempänä se näky todella selvästi.
      Et mä oon ainakin huomannu muutosta-.

      Jooh mulla samaa ongelmaa kun muilla... Itse olen 17 ja kärsinyt karsastuksesta lähes koko ikäni alkoi n. 3 vuotiaana... Yhdessä leikkausessa olen käynyt n. 7 vuotiaana... Koulussa minua ei ole kauheasti kiusattu joskus ala-asteella tullut vaa heittoo ''mitä sinä kierosilmä siinä toljotat''... Ylä-asteella sitten vaa ovat kyselleet miks katot kieroon... Nyt tuo oikea silmä on ruvennut enemmän katsomaa tuonne ohimoon päin... Nykyjään sitä ei käykkään muualla kun koulussa ja sielläkin vaa tuijottaa omia varpaita nyt ois alkamassa suullisen esityksen kurssi jännittää jo mitä siitäkin tulee... Mites sitä uusia nais tuttavuuksia saa kun ei uskalla katsoa ihmisiä 3 sekunttii kauemmin silmiin... Yks suhde mulla on ollut ja kesti 1.4v... Joskus sitä kysyy iteltä miks juuri minun pitää olla se erinlainen.. Kyllä tämä karsastus rajoittaa elämää kun häpeää sitä.. Tarkotus ois käydä leikkauksessa vielä jos löytäävät ne paperit et tietää mitä ovat operoinu viimeks...

      Mutta hyvää kevättä kaikille!! Jakselkaa :)


  • Mulla karsastus ilmeni joskus 3-4-vuotiaana, ja siitä lähtien on ollu silmälasit, jotka on korjannu karsastuksen täydellisesti, eli lasit päässä katson suoraan. Nyt olen 20-vuotias (ja mies). Hassua on, että myös ilman laseja pystyn katsomaan suoraan jos en tarkenna kohteeseen vaan katson jonnekin kaukaisuuteen, mutta silloin en näe yhtään tarkasti. Heti kun tarkennan kohteeseen alan nähdä jo varsin hyvin, mutta vasen silmä alkaa katsoa sisäänpäin. Pystyn vaihtelemaan katsovaa silmää, mutta oikea silmä on dominoiva. Vasemmalla silmällä katsominen on raskasta, kuva epätarkka, ja koska oikea silmä on dominoiva, näen pahasti kahtena.

    Silmälasien karsastusta korjaava ominaisuus on nimeltään prismakorjaus. Se voidaan toteuttaa vain silmälaseihin, ei piilolaseihin. http://www.optometria.fi/?act=9

    Mua ei siis varsinisesti karsastus häiritse kun on lasit. Oon kuitenki vihannu laseja koko ikäni. Näytän mielestäni tyhmältä riippumatta siitä minkälaisia laseja pidän. Viime aikoina oon kuitenkin tajunnu, että eihän kaunis nainenkaan muutu rumaksi tai tyhmän näköiseksi vaikka alkaakin käyttää laseja, joten en kai minäkään. Tämän huomaaminen on tuonut kallisarvoista itsetuntoa ja hyväksyn itseni jo paremmin kuin ennen, mutta silti toivoisin edelleen pääseväni laseista eroon edes osittain. Niin tuskin kuitenkaan nykyteknologialla tapahtuu.

    • "Silmälasien karsastusta korjaava ominaisuus on nimeltään prismakorjaus. Se voidaan toteuttaa vain silmälaseihin, ei piilolaseihin. http://www.optometria.fi/?act=9"

      Kirjoituksesi oli muuten aivan kuin minun kynästäni, mutta minulla myös piilarit korjaa karsastuksen. Tai siis ei korjaa, mutta karsastusta ei huomaa kun minulla on linssit päällä, vaan silloin ikäänkuin katson koko ajan kaukaisuuteen, vaikka pystynkin tarkentmaan lähelle silmien karsastamatta. Kärsin kuivista silmistä, oten piilarit eivät ole muukavat kuin tunnin, pari. Oletko kokeillut piilolinssejä?


  • Luin koko keskustelun läpi ja monien teidän ajatukset voisivat olla omiani..

    Olen siis 17 vuotias tyttö. Mulla on ollu karsastusta päiväkoti iästä lähtien. Oikea silmä katsoo ulospäin ja vasen suoraan. Joskus toisinpäinkin. Muistan kun pienenä oltiin silmälääkärissä ja ottivat leikkauksen puheeksi niin mä vaan aloin parkua siellä. En ole tähänkään ikään mennessä käynyt leikkauksessa ja tuntuu ettei minulla ole oikeutta sen vuoksi edes valittaa koko vaivasta kun en asialle ole mitään tehnyt :(

    Olen onneksi päässyt pois peruskoulusta ja jättänyt sen kiusaamishelvetin taakseni. Toisinaan huomaan kadulla ihmisten tuijottavan. No siinäpähän tuijottavat. Yleensä pelkkä tuijotus ei tunnu edes pahalta. Mutta pilkkaaminen, nauraminen ja haukut kyllä. Ne kaikki vaikuttaa jo valmiiksi huonoon itsetuntoon negatiivisesti :( Nyt lähinnä herättänyt ajatuksia että pääsenkö esimerkiksi asiakaspalveluammattiin vaivani takia. Ei sillä että olisin menossa, en oikein tykkää liikkua ihmisten ilmoilla. Mutta kuitenkin. Samoin kouluun meno pelottaa, kaikki kuitenkin alkaa taas pilkata.. Huoh.

    • Mun silmät on leikattu sisäänpäin karsastuksen takia 4vuotiaana ja se autto muutaman vuoden mut kouluiässä kaikki alko kiusaamaan ja sitä jatku 10 vuotta..

      Itsetunto on menny niin huonoks ettei enää kehtaa käydä missään ettei kukaan vaan ala pilkkaamaan.
      Nyt en oo käyttäny laseja enää moneen vuoteen mut täytyy taas hankkia sellaset ku näkö on vähän huonontunu. Nykyään 22 vuotiaana ei onneks kovinkaan usein kukaan huomauttele karsastuksesta vaikka se näkyy aika hyvin..mut aina joku sanoo jotain typerää ja sit taas masentuu lisää ja haluu mennä vaan kotiin piiloon:(
      Ihmisten kanssa jutellessakin keskittyy vaan siihen miten karsastus näkyis vähiten eikä joskus edes kuuntele mitä se toinen puhuu..eikä vieraita ihmisiä edes kehtaa aina kattoo silmiin. Elämä olis tosi helppoa "tavallisilla" silmillä.

      Onneks on sentään muutamia hyviä kavereita jotka ei välitä asiasta ja kohtelee mua ihan normaalina ihmisenä. Ja kiva huomata et ei oo yksin tän asian kanssa:)


    • täälläkin kirjoitti:

      Mun silmät on leikattu sisäänpäin karsastuksen takia 4vuotiaana ja se autto muutaman vuoden mut kouluiässä kaikki alko kiusaamaan ja sitä jatku 10 vuotta..

      Itsetunto on menny niin huonoks ettei enää kehtaa käydä missään ettei kukaan vaan ala pilkkaamaan.
      Nyt en oo käyttäny laseja enää moneen vuoteen mut täytyy taas hankkia sellaset ku näkö on vähän huonontunu. Nykyään 22 vuotiaana ei onneks kovinkaan usein kukaan huomauttele karsastuksesta vaikka se näkyy aika hyvin..mut aina joku sanoo jotain typerää ja sit taas masentuu lisää ja haluu mennä vaan kotiin piiloon:(
      Ihmisten kanssa jutellessakin keskittyy vaan siihen miten karsastus näkyis vähiten eikä joskus edes kuuntele mitä se toinen puhuu..eikä vieraita ihmisiä edes kehtaa aina kattoo silmiin. Elämä olis tosi helppoa "tavallisilla" silmillä.

      Onneks on sentään muutamia hyviä kavereita jotka ei välitä asiasta ja kohtelee mua ihan normaalina ihmisenä. Ja kiva huomata et ei oo yksin tän asian kanssa:)

      Joo eli olen nyt 22v nuorimeis.Silmäni on leikattu ensi kertaa 5v ja sitten jälkeenpäin 18v.Noh,edelleen vasensilmä nojailee nenän varteen,väsyneenä minne sattuu.Erityisen kovan palan tästä tekee se että olen synnynnäinen perfektionisti.Koulussa minua on kiusattu luokilta 1-9 ja vielä jokusen kerran ammattikoulussakin."vitun kierosilmä" "hei kato tänne päin" "monta sormee on pystyssä?".kaikki tämä kiusaus on johtanu siihen että että omistan tasan 0% itseluottamusta.Olen todella sulkeutunut,enkä ole IKINÄ seurustellut...enkä ihmettele...kukapa haluaisi seurustella kierosilmän kanssa kun on "normaaleitakin" ihmisiä tarjolla.Tämä on asia joka muistuttaa joka ikinen päivä ja monta kertaa.Kuljen aina katsoen varpaisiini ettei kukaan vai sattuisi katsomaan minua suoraan silmiin(aina kun näin tapahtuu niin katsojan silmät kohdistuvat kieroon hetkeksi).Onneksi omistan pari kaveria jotka eivät huomauttele tästä tukalasta viasta.Lääkärit kutsuvat tätä "pieneksi kosmeettiseksi onglemaksi" mutta psykologisesti paine on miltei sietämätön.Olen nyt 22v ja näen tulevaisuudessani vain yksinäisyyttä.


    • Everyday kirjoitti:

      Joo eli olen nyt 22v nuorimeis.Silmäni on leikattu ensi kertaa 5v ja sitten jälkeenpäin 18v.Noh,edelleen vasensilmä nojailee nenän varteen,väsyneenä minne sattuu.Erityisen kovan palan tästä tekee se että olen synnynnäinen perfektionisti.Koulussa minua on kiusattu luokilta 1-9 ja vielä jokusen kerran ammattikoulussakin."vitun kierosilmä" "hei kato tänne päin" "monta sormee on pystyssä?".kaikki tämä kiusaus on johtanu siihen että että omistan tasan 0% itseluottamusta.Olen todella sulkeutunut,enkä ole IKINÄ seurustellut...enkä ihmettele...kukapa haluaisi seurustella kierosilmän kanssa kun on "normaaleitakin" ihmisiä tarjolla.Tämä on asia joka muistuttaa joka ikinen päivä ja monta kertaa.Kuljen aina katsoen varpaisiini ettei kukaan vai sattuisi katsomaan minua suoraan silmiin(aina kun näin tapahtuu niin katsojan silmät kohdistuvat kieroon hetkeksi).Onneksi omistan pari kaveria jotka eivät huomauttele tästä tukalasta viasta.Lääkärit kutsuvat tätä "pieneksi kosmeettiseksi onglemaksi" mutta psykologisesti paine on miltei sietämätön.Olen nyt 22v ja näen tulevaisuudessani vain yksinäisyyttä.

      Kiusaaminen on kyllä tosi kurjaa, kokemuksesta tiedän! Mullakin heikko itsetunto. Kun joskus löydät jonkun tytön niin jos se sua rakastaa niin se rakastaa sellasena ku oot :) Oikeesti.

      On mullakin muutama jätkä ollut, ihme kyllä. Asiasta eivät ole mulle huomautelleet, mut en sit tiedä onko mun kanssa noloa kulkea tuolla ku oon tällanen kummallinen :s


    • minä vain kirjoitti:

      Kiusaaminen on kyllä tosi kurjaa, kokemuksesta tiedän! Mullakin heikko itsetunto. Kun joskus löydät jonkun tytön niin jos se sua rakastaa niin se rakastaa sellasena ku oot :) Oikeesti.

      On mullakin muutama jätkä ollut, ihme kyllä. Asiasta eivät ole mulle huomautelleet, mut en sit tiedä onko mun kanssa noloa kulkea tuolla ku oon tällanen kummallinen :s

      Pahimpia ovat unet jossa vihdoin löydän sen yhden ihaanan naisen ja olen NIIIN onnellinen...kun yht'äkkiä *räps* silmät avautuu ja tajuan näheeni vain unta.Tässä vaiheessa suulta vierähtää sanat "ei vittu !" ja rinnassa tuntuu kuin sydän halkeisi yksinäisyydestä.Jotenkin tuntuu vain mahdottomalta että joskus tapaisin naisen joka oikeasti rakastuisi MINUUN ja ettei silmistäni olisi isompaa vaivaa hänelle.Nykyään kun kaikkien pitäis olla kuin Brad Pitt :P...on aika vaikea päästä tähän standardiin vaikka olenkin kova kuntoilemaan ja pidän itseni muuten kunnossa,mutta silmiinhän ne ihmiset katsovat aina ensi.Aina se sama ilme "oho...hyi.." kun huomaavat vaikka toisen lauseen kohdalla silmäni kun vihdoin nostan katseeni maasta nopeasti vilkaistakseni silmii...ihan vaan kohteliaisuus syistä.Huomaan koko ajan että tykkään ollan enemmän ja enemmän yksin...esim junaa odotellasani hakeudun paikkaan josta kukaan ei nää minua.Kun käyn kävelyllä tai lenkillä teen sen myöhään illalla jolloin muita lenkkeiliöitä ei tule vastaan..kun menen punttisalille niin olo huojentuu kummasti jos huomaankin että sali on miltei tyhjä (pirun seinät on pelilasia jotenkin ainakun katson ylös jostain joku katsoo minua silmiin ja b00m !).No juu...taas tälläinen kevyt latenight RANT ...tai noh..kellohan on 5 aamulla :D huppista.
      Ei muutakun öitä kummalliset ystäväni !

      ps.Helpottaa todella paljon että nähdä etten joudu elämään tämän paskan kanssa aivan yksin...Jotekin kun luin muiden tarinoita niin ne olivat melkein kuin omasta elämästäni...


    • Everyday kirjoitti:

      Pahimpia ovat unet jossa vihdoin löydän sen yhden ihaanan naisen ja olen NIIIN onnellinen...kun yht'äkkiä *räps* silmät avautuu ja tajuan näheeni vain unta.Tässä vaiheessa suulta vierähtää sanat "ei vittu !" ja rinnassa tuntuu kuin sydän halkeisi yksinäisyydestä.Jotenkin tuntuu vain mahdottomalta että joskus tapaisin naisen joka oikeasti rakastuisi MINUUN ja ettei silmistäni olisi isompaa vaivaa hänelle.Nykyään kun kaikkien pitäis olla kuin Brad Pitt :P...on aika vaikea päästä tähän standardiin vaikka olenkin kova kuntoilemaan ja pidän itseni muuten kunnossa,mutta silmiinhän ne ihmiset katsovat aina ensi.Aina se sama ilme "oho...hyi.." kun huomaavat vaikka toisen lauseen kohdalla silmäni kun vihdoin nostan katseeni maasta nopeasti vilkaistakseni silmii...ihan vaan kohteliaisuus syistä.Huomaan koko ajan että tykkään ollan enemmän ja enemmän yksin...esim junaa odotellasani hakeudun paikkaan josta kukaan ei nää minua.Kun käyn kävelyllä tai lenkillä teen sen myöhään illalla jolloin muita lenkkeiliöitä ei tule vastaan..kun menen punttisalille niin olo huojentuu kummasti jos huomaankin että sali on miltei tyhjä (pirun seinät on pelilasia jotenkin ainakun katson ylös jostain joku katsoo minua silmiin ja b00m !).No juu...taas tälläinen kevyt latenight RANT ...tai noh..kellohan on 5 aamulla :D huppista.
      Ei muutakun öitä kummalliset ystäväni !

      ps.Helpottaa todella paljon että nähdä etten joudu elämään tämän paskan kanssa aivan yksin...Jotekin kun luin muiden tarinoita niin ne olivat melkein kuin omasta elämästäni...

      Minäkin haluan olla mahdollisimman piilossa. Tuntuu että julkisella paikalla katsotaan aina pitkään :( Eihän se sun seurustelemattomuus välttämättä edes johdu niistä silmistä? Mulla pari tuttua, seurusteli ekan kerran myös päälle kakskymppisenä eikä kummallakaan ole mitään silmävikaa.

      Ihme että näinkin moni kirjottanu tähän ketjuun. Musta aina tuntuu että kaikkien muiden ulkonäköön liittyväät vajeet jne on normaaleja (esim ylipaino) mutta että tätä karsastusta olis vain harvoilla.. en ole monia nähnyt. Mutta kuitenkin täällä foorumilla näitä näköjään löytyy.


    • minä vain jälleen kirjoitti:

      Minäkin haluan olla mahdollisimman piilossa. Tuntuu että julkisella paikalla katsotaan aina pitkään :( Eihän se sun seurustelemattomuus välttämättä edes johdu niistä silmistä? Mulla pari tuttua, seurusteli ekan kerran myös päälle kakskymppisenä eikä kummallakaan ole mitään silmävikaa.

      Ihme että näinkin moni kirjottanu tähän ketjuun. Musta aina tuntuu että kaikkien muiden ulkonäköön liittyväät vajeet jne on normaaleja (esim ylipaino) mutta että tätä karsastusta olis vain harvoilla.. en ole monia nähnyt. Mutta kuitenkin täällä foorumilla näitä näköjään löytyy.

      Heippa minä vain !

      Niin...Jos meitän karsastajia olisin yhtä paljon kuin ylipainoisia niin ehkä meidänkin asema olisi melkein "normaali" mutta meitä kun tuntuu olevan yksi tuhannesta niin tottakai olemme aikas "sircus freak" kamaa.
      Mutta myöskin leffoissa yms yleensä vain pilaillaan kierosilmillä,esim komedioissa ihmisiä nauratetaan sillä että joku kattoo kieroon...Vituttaa niin ankarasti kun näin käy kun esim katselen kavereiden kanssa jotain elokuvaa ja tulee tälläinen kohtaus."hieman" acward tilanne..
      Ja muuten voihan olla että meitä onkin enemmän mutta kaikki olemme vain kotona piilossa ettei kukaan pääse loukkaan meitä :O ??
      Eikä siinä mitään...olen jo niin lopen uupunut ihmiset loukkauksiin että ymmärrän täysin jos meidän tapaisista ihmisistä tulee sulkeutuneita.

      Ja mitä seurusteluihini tulee niin se varmaan johtuu negatiivisistä kokemuksista naisiin liittyen.Nykyään vaan tuntuu että varaudun aina samaan "hyi" reaktioon jonka olen kokenut ziljoona kertaa mennessäni jonkun tytön lähelle. Tämä on johtanu siihen että melkein mieluiten "välttelen" naisia koska pelkään että taas joku satuttaa mua. Jätkät melkein nykyään ovat mukavempia minulle kuin tytöt koska en ole "uhka" heille ja saan heidät näyttään super hyviltä koska ihmiset automaattisesti "vertailee" ihmisä alitajusesti.Voihan myös olla että se ihana tyttö on vaan vielä löytymättä ja joskus sitten tiemme kohtaa...Tosin en tähänkään haluaisin uskoa koska muuten elämäni on vaan venaamista ja huomena herään ja toteen olevani 50v ja vieläkin yksin.
      Pahinta tässä on että olisin jo omasta mielestäni ja elämäntilanteeltani valmis rauhoittumaan ja aloittamaan perhe elämän. Lapsiakin haluaisin joku päivä saada mutta tavallaan pelottaa jos heistäkin tulisi "kierosilmiä" niin he joutuisivat kokemaan tämän saman paskan...en kestäisi elää siinä tiedossa että oma pikkuiseni joutuu kestämään saman pilkkauksen jonka itse olen joutunut kestämään.

      t:Everyday

      ps.Kiva että joku vielä lukee mun postauksii..ajattelin jo että tämä oli jo ihan kuollut aihe alue.
      Kiitti sulle tästä Minä vain :o) !


    • Everyday kirjoitti:

      Heippa minä vain !

      Niin...Jos meitän karsastajia olisin yhtä paljon kuin ylipainoisia niin ehkä meidänkin asema olisi melkein "normaali" mutta meitä kun tuntuu olevan yksi tuhannesta niin tottakai olemme aikas "sircus freak" kamaa.
      Mutta myöskin leffoissa yms yleensä vain pilaillaan kierosilmillä,esim komedioissa ihmisiä nauratetaan sillä että joku kattoo kieroon...Vituttaa niin ankarasti kun näin käy kun esim katselen kavereiden kanssa jotain elokuvaa ja tulee tälläinen kohtaus."hieman" acward tilanne..
      Ja muuten voihan olla että meitä onkin enemmän mutta kaikki olemme vain kotona piilossa ettei kukaan pääse loukkaan meitä :O ??
      Eikä siinä mitään...olen jo niin lopen uupunut ihmiset loukkauksiin että ymmärrän täysin jos meidän tapaisista ihmisistä tulee sulkeutuneita.

      Ja mitä seurusteluihini tulee niin se varmaan johtuu negatiivisistä kokemuksista naisiin liittyen.Nykyään vaan tuntuu että varaudun aina samaan "hyi" reaktioon jonka olen kokenut ziljoona kertaa mennessäni jonkun tytön lähelle. Tämä on johtanu siihen että melkein mieluiten "välttelen" naisia koska pelkään että taas joku satuttaa mua. Jätkät melkein nykyään ovat mukavempia minulle kuin tytöt koska en ole "uhka" heille ja saan heidät näyttään super hyviltä koska ihmiset automaattisesti "vertailee" ihmisä alitajusesti.Voihan myös olla että se ihana tyttö on vaan vielä löytymättä ja joskus sitten tiemme kohtaa...Tosin en tähänkään haluaisin uskoa koska muuten elämäni on vaan venaamista ja huomena herään ja toteen olevani 50v ja vieläkin yksin.
      Pahinta tässä on että olisin jo omasta mielestäni ja elämäntilanteeltani valmis rauhoittumaan ja aloittamaan perhe elämän. Lapsiakin haluaisin joku päivä saada mutta tavallaan pelottaa jos heistäkin tulisi "kierosilmiä" niin he joutuisivat kokemaan tämän saman paskan...en kestäisi elää siinä tiedossa että oma pikkuiseni joutuu kestämään saman pilkkauksen jonka itse olen joutunut kestämään.

      t:Everyday

      ps.Kiva että joku vielä lukee mun postauksii..ajattelin jo että tämä oli jo ihan kuollut aihe alue.
      Kiitti sulle tästä Minä vain :o) !

      Aihe alueen kuolleisuudesta en tiedä mutta minä ainakin olen käynyt täällä lukemassa :D Joidenki ajatukset niin samoja ku itellä :( Toki enhän minä tiedä paljonko karsastavia on ku itse yritän lähinnä tuijotella katuja kaupungilla liikkuessani, en sitä miten muut kattoo ja mihin.

      Mäkin haluaisin lapsen. Tosin olen aika nuori vielä. Mutta tulevaisuudessa sitten. Joskus oli suorastaan vauvakuume mutta se on menny ohi :D Ei niitä lapsia mun mielestä kovin nuorena kannata ruveta tekemään eikä liian vanhanakaan. Jokainen tavallaan toki. Itsekin pelkään että jos lapsi tulis niin se sais tän saman vaivan :( Alkaisin varmaan juoksuttaan sitä pienestä pitäen silmälääkärissä ja jos sille ehdotettais leikkausta kuten mulle niin laittaisin sen siihen vaikka väkisin. Koska tästä kärsii viimeistään vähän vanhempana sitten. Sen olen ikävä kyllä huomannut.


    • Everyday kirjoitti:

      Heippa minä vain !

      Niin...Jos meitän karsastajia olisin yhtä paljon kuin ylipainoisia niin ehkä meidänkin asema olisi melkein "normaali" mutta meitä kun tuntuu olevan yksi tuhannesta niin tottakai olemme aikas "sircus freak" kamaa.
      Mutta myöskin leffoissa yms yleensä vain pilaillaan kierosilmillä,esim komedioissa ihmisiä nauratetaan sillä että joku kattoo kieroon...Vituttaa niin ankarasti kun näin käy kun esim katselen kavereiden kanssa jotain elokuvaa ja tulee tälläinen kohtaus."hieman" acward tilanne..
      Ja muuten voihan olla että meitä onkin enemmän mutta kaikki olemme vain kotona piilossa ettei kukaan pääse loukkaan meitä :O ??
      Eikä siinä mitään...olen jo niin lopen uupunut ihmiset loukkauksiin että ymmärrän täysin jos meidän tapaisista ihmisistä tulee sulkeutuneita.

      Ja mitä seurusteluihini tulee niin se varmaan johtuu negatiivisistä kokemuksista naisiin liittyen.Nykyään vaan tuntuu että varaudun aina samaan "hyi" reaktioon jonka olen kokenut ziljoona kertaa mennessäni jonkun tytön lähelle. Tämä on johtanu siihen että melkein mieluiten "välttelen" naisia koska pelkään että taas joku satuttaa mua. Jätkät melkein nykyään ovat mukavempia minulle kuin tytöt koska en ole "uhka" heille ja saan heidät näyttään super hyviltä koska ihmiset automaattisesti "vertailee" ihmisä alitajusesti.Voihan myös olla että se ihana tyttö on vaan vielä löytymättä ja joskus sitten tiemme kohtaa...Tosin en tähänkään haluaisin uskoa koska muuten elämäni on vaan venaamista ja huomena herään ja toteen olevani 50v ja vieläkin yksin.
      Pahinta tässä on että olisin jo omasta mielestäni ja elämäntilanteeltani valmis rauhoittumaan ja aloittamaan perhe elämän. Lapsiakin haluaisin joku päivä saada mutta tavallaan pelottaa jos heistäkin tulisi "kierosilmiä" niin he joutuisivat kokemaan tämän saman paskan...en kestäisi elää siinä tiedossa että oma pikkuiseni joutuu kestämään saman pilkkauksen jonka itse olen joutunut kestämään.

      t:Everyday

      ps.Kiva että joku vielä lukee mun postauksii..ajattelin jo että tämä oli jo ihan kuollut aihe alue.
      Kiitti sulle tästä Minä vain :o) !

      muakin ärsyttää toi jos joku katsoo kieroon esimerkiks jossai gallerian kuvis tms ollakseen hauska. joo pitäis ottaa huumorilla mut jotenki vaan vituttaa.


    • minä vain kirjoitti:

      muakin ärsyttää toi jos joku katsoo kieroon esimerkiks jossai gallerian kuvis tms ollakseen hauska. joo pitäis ottaa huumorilla mut jotenki vaan vituttaa.

      Vihaan itekki sitä jos joku yrittää muka-olla-hauska ja naurattaa sillä että pistää silmät kieroon. Se ottaa oikeesti hermoo iha vitusti. (vieläku oma isä tekee tätä ku ei se taida ajatella mun karsastusta koskaan, eikä sitte tajuu et se sattuu...)

      everyday, tiiän miten inhottavaa on ku kiusataan! (huomasin että tässä ketjussa on jo yks mun kirjottama juttu, oon siis toi 15v tuola ylempänä joo kuitenki) Mut kuitenki uskon et jossainvaiheessa löydät itelles naisen ja saat perustettua perheen!

      Itekki oon miettiny kauheesti sitä että jos joskus saan lapsia, tuleekoha niistäki "kierosilmiä". En millään haluaisi tätä, koska en halua, että omia lapsia kiusataan ! :(


    • dfghktreu kirjoitti:

      Vihaan itekki sitä jos joku yrittää muka-olla-hauska ja naurattaa sillä että pistää silmät kieroon. Se ottaa oikeesti hermoo iha vitusti. (vieläku oma isä tekee tätä ku ei se taida ajatella mun karsastusta koskaan, eikä sitte tajuu et se sattuu...)

      everyday, tiiän miten inhottavaa on ku kiusataan! (huomasin että tässä ketjussa on jo yks mun kirjottama juttu, oon siis toi 15v tuola ylempänä joo kuitenki) Mut kuitenki uskon et jossainvaiheessa löydät itelles naisen ja saat perustettua perheen!

      Itekki oon miettiny kauheesti sitä että jos joskus saan lapsia, tuleekoha niistäki "kierosilmiä". En millään haluaisi tätä, koska en halua, että omia lapsia kiusataan ! :(

      Voi voi... Olen parhaillani ihastunut mieheen, jonka silmät karsastavat... Katsokaas tekin toisia, itseänne silmiä syvälle sieluun niin moiset tekoerheet eivät vie onnellisuutta pois elämästänne. Hymyä ja aurinkoa kesäänne.


  • Onpa pitkän ajan ketju. Ikää on 22 vuotta ja ihan pienestä asti kärsinyt karsastuksesta. Pienenä leikattu eikä uutta leikkausta suositella, koska voisi kääntyä karsastamaan toiseen suuntaan. Kiusattu on sen takia, kierosilmä ja kieppis, mikä lie milloinki ollut. Koin kiusaamisen niin rankkana, että jo ala-asteella ensimmäisen kerran toivoin kuolemaan. Teini-iässä sitten paha olo räjähti käsiin. Mutta ei siitä enempää.
    Tunsin olevani epänormaali kummajainen eikä siksi kukaan voisi koskaan rakastaa minua. Jotenkin tuntui, että olen ainut tässä maailmassa, jolla karsastaa. Kyllä karsastamisesta kiusaaminen katosi ala-asteen jälkeen, mutta minusta oli tullut hyvin ujo ja epäsosiaalinen. Pelkäsin niin paljon muita ihmisiä. Siitä seurasi, että kiusaaminen jatkui muista asioista.
    Edelleenkin pelkään aina, että ihmiset huomaavat karsastuksen. Ja toisaalta olen pyrkinyt kieltämään asian. On se järkytys joskus havahtua, että siellä se karsastus edelleen on. Joku valokuva tai tosiaan lapset sanoo kyllä ihan suoraan. Olen yrittänyt oppia puhumaan siitä ihmisten kanssa. Sit jos ne sanoo, että ei ne ollu huomannu,nii harmittaa. Koska nyt ne varmana katsoo sitä. Toisaalta ehkä ihan hyvä askel, että pystyy edes puhumaan siitä. Aiemmin ku ei voinut koko sanaa edes sanoa. Siis karsastus.
    Nii tosiaa siinä olin väärässä, ettei kukaan minua ikinä rakastaisi. Avioliitossa ollaan ja lapsenkin aika kenties olisi. Hiukan pelottaa periytyykö lapselle karsastus. Ja miten pystyisin tukemaan häntä niin ettei hän ikinä kokisi itseään kummajaiseksi. Itse olisin nuorena ehdottomasti kaivannut vertaistukea. Huomannut etten ole ainoa, jolla on karsastusta. Mietiskelinkin tässä, jos perustaisi jonkinlaiset tukisivuston nettiin. Mutta katsoo nyt saanko aikaseksi.

    • Minunkin pienellä pojalla karsastusta, mutta itselläni eikä miehelläni ole. Sen sijaan mieheni äidillä karsastusta. Itse ihan syyllistin itseäni siitä, kun en tiennyt mikä poikani vilkkauden aiheutti. Karsastus, likinäköisyys ja syvyysnäön puute. Nyt sitten näkee kolmiuloitteisesti silmälasien kanssa. Itsekin oon miettinny, et pitäs olla joku karsastus ry tai vastaava, sillä ihan pulassa oon ollu äitinä lapseni takia. Ja jotakin kuntoutusta/vertaistukiryhmää karsastaville henkilöille ja pienten lasten vanhemmille. Niin koville todellakin ottaa tämä äitinä olo, kun on karsastava lapsi, jota tahtoisin auttaa enemmän ja ennen kaikkea ymmärtää hänen näkökulmaansa/näköänsä.

      Perhejumpassa lasteni kanssa ihan valitin siitä, kun laulettiin ja leikittiin Peikkotanssi-laulua. Miten se menikään, että... ja ruokopilli soi, ruokopillin tahdissa tanssiakin voi, käännä silmät käännä silmät näin, peikkotanssi tanssitaan silmät väärinpäin. Kaikki muut aikuiset nauroivat ja isommat lapset, mutta ei yksikään meidän perheestä.

      Aina rampataan tuolla silmälääkäreillä ja pojalleni sanon, että oikeassa silmässä vikaa, että sitä pitää korjata silmälapulla. Ja muuta vikaa ei sussa oo. Eikä olekaan lukuunottamatta vilkkautta, keskittymöttömyyskyvyttömyyttä, sosiaalisuutta, temperamennttisuutta ja uhmakkuutta. Kysyn vaan, että millainen sen ihmisen tulis olla, että muut hyväksyisivät hänet paremmin.

      Viestin ensimmäiselle kirjoittajalle voin vain kirjoittaa, että yhden äidin sanomiselle ei kannata paljoa antaa arvoa. Ja tottahan se on, että jos silmä/t karsastaa niin kieroonhan silloin katsoo. Aina voi sanoa, että tosta mulle tuli paha mieli, niin eiköhän yleensä tunteva ihminenkin osaa pyytää anteeksi tai ymmärrä toisen näkökulman, että jos vitsinä heittää, että taisi tulla tosiaan paha mieli. Voin sanoa itsekin, vaikka ei itselläni ole karsastusta, että usein tulee tästä karsastus asiasta paha mieli, kun päiväkodin tädit pakottavat, että katso silmiin ja poikani ei osaa katsoa. Päiväkodissa kyllä vielä tietävät, että lapseni karsastaa, mutta haluavat vaan kiusata. Kiusaamiselle tulee stoppi, sillä vaihdan lapseni päiväkotia. Että sen verran on tullut minullekin äitinä paha mieli lastani puolustaessa ihan vaan karsastuksen vuoksi.


    • tunneäiti kirjoitti:

      Minunkin pienellä pojalla karsastusta, mutta itselläni eikä miehelläni ole. Sen sijaan mieheni äidillä karsastusta. Itse ihan syyllistin itseäni siitä, kun en tiennyt mikä poikani vilkkauden aiheutti. Karsastus, likinäköisyys ja syvyysnäön puute. Nyt sitten näkee kolmiuloitteisesti silmälasien kanssa. Itsekin oon miettinny, et pitäs olla joku karsastus ry tai vastaava, sillä ihan pulassa oon ollu äitinä lapseni takia. Ja jotakin kuntoutusta/vertaistukiryhmää karsastaville henkilöille ja pienten lasten vanhemmille. Niin koville todellakin ottaa tämä äitinä olo, kun on karsastava lapsi, jota tahtoisin auttaa enemmän ja ennen kaikkea ymmärtää hänen näkökulmaansa/näköänsä.

      Perhejumpassa lasteni kanssa ihan valitin siitä, kun laulettiin ja leikittiin Peikkotanssi-laulua. Miten se menikään, että... ja ruokopilli soi, ruokopillin tahdissa tanssiakin voi, käännä silmät käännä silmät näin, peikkotanssi tanssitaan silmät väärinpäin. Kaikki muut aikuiset nauroivat ja isommat lapset, mutta ei yksikään meidän perheestä.

      Aina rampataan tuolla silmälääkäreillä ja pojalleni sanon, että oikeassa silmässä vikaa, että sitä pitää korjata silmälapulla. Ja muuta vikaa ei sussa oo. Eikä olekaan lukuunottamatta vilkkautta, keskittymöttömyyskyvyttömyyttä, sosiaalisuutta, temperamennttisuutta ja uhmakkuutta. Kysyn vaan, että millainen sen ihmisen tulis olla, että muut hyväksyisivät hänet paremmin.

      Viestin ensimmäiselle kirjoittajalle voin vain kirjoittaa, että yhden äidin sanomiselle ei kannata paljoa antaa arvoa. Ja tottahan se on, että jos silmä/t karsastaa niin kieroonhan silloin katsoo. Aina voi sanoa, että tosta mulle tuli paha mieli, niin eiköhän yleensä tunteva ihminenkin osaa pyytää anteeksi tai ymmärrä toisen näkökulman, että jos vitsinä heittää, että taisi tulla tosiaan paha mieli. Voin sanoa itsekin, vaikka ei itselläni ole karsastusta, että usein tulee tästä karsastus asiasta paha mieli, kun päiväkodin tädit pakottavat, että katso silmiin ja poikani ei osaa katsoa. Päiväkodissa kyllä vielä tietävät, että lapseni karsastaa, mutta haluavat vaan kiusata. Kiusaamiselle tulee stoppi, sillä vaihdan lapseni päiväkotia. Että sen verran on tullut minullekin äitinä paha mieli lastani puolustaessa ihan vaan karsastuksen vuoksi.

      Kauhea päiväkoti, jos aikuiset ihmiset yrittää pientä kiusata :( Hei tässä nyt aluillaan oleva foorumi. Sinne vaan rohkeasti ihmisiä keskustelee kokemuksistaan. Ei tarvisi olla yksin.

      karsastus.foorumit.fi


  • Olen 24-vuotias nainen, karsastus ollut lapsesta asti ja kolme kertaa lapsena leikattu.

    Viime talvena kävin yksityisellä silmälääkärillä, joka melkein nauroi ja sanoi, ettei karsastusta kyllä ole vaikka on. Sen näkee ihan peilistä ja varsinkin valokuvista (joissa en mielelläni "jostain syystä" koskaan esiinny) Silmälääkärille suutuin, aloin hieman itkemään ja sanoin että no todellakin on karsastusta. Sain hitusen alennusta ja toisen silmälääkärin nimen, joka ottikin enemmän tosissaan, ja sanoi että on leikkauksen mahollisuus mutta ei puhunut siitä sen enempä, oli enemmäkin että jos joskus tulevaisuudessa haluat.

    On tosi vaikea paikka puhua tästä kenellekään, keneltäkään kaverilta en ole koskaan uskaltanut kysyä onko se paha, kuinka usein sen huomaa ja kuinka pahasti ne karsastaa. AInakin valokuvia katsoessa ja jos vaikka kaupungilla vahingossa katsoo peiliin, niin aina karsastaa.

    On vaan niin perkeleen herkkä paikka, koulussa sanottu vinosilmäksi ja kierosilmäksi, vieläkin esim. sukulaispoika huomauttelee. Koulussa ei sentään enää kiusata ja kavereitakin on. On se joskus tullut niiden kanssa puheeksi (tituleerasi muuten villisilmäksi) eikä paljon sanaista arkkuani avannut.

    Ehkä se on vain minun ongelmani, jos se ei muita häiritsekään? Mutta se häiritsee minua, on pilannut elämääni jo vuosikausia, miten sitä ei kukaan muu voi ymmärtää? Paitsi näköjään muut karsastavat, en ole näköjään ainakaan yksin tämän kanssa. Joka tapauksessa jos ensi talvena rahat riittävät vielä yksityiselle niin alan vaatimaan sitä leikkausta, tuli mitä tuli mutta näinkään en halua enää elää.

    • Olen 22-vuotias nainen ja vasen silmäni karsastaa ulospäin. Itse olen myös törmännyt tähän karsastuksen vähättelyyn.. Koulussa kiusattu karsastuksen takia, mutta se oli enemmän sellaista hiljaista kiusaamista, eli ei sanottu suoraan, kuiskittiin, piilovihjailtiin yms. Kavereilta olen kysynyt karsastuksestani, mutta kaikki (yhtä lukuun ottamatta joka itsekin kärsii pienestä karsastuksesta) väittävät ettei sitä muka edes huomaa.. Vasta toista keskusteluketjua, koskien karsastusta, lukiessani ymmärsin että multa ilmeisesti sitten puuttuu se stereonäkö.. Pienenä jo ihmettelin miksen nähnyt 3D kuvissa mitään ihmeellistä. Kun nyt aikuisiällä veljeni pyysi minua katsomaan 3D kuvaa niiden lasien kanssa sanoin etten näe siinä mitään eroa verrattuna tavalliseen.. Äiti puuttui asiaan, neuvoi miten laseja "tulee käyttää" ja kun en siltikään ymmärtänyt mitä he tarkoittivat/ näkivät mitä minä en nähnyt, äitini suuttui ja tiuskaisi että: sä et osaa katsoa niillä lasilla oikein! Hmm.. nyt siis tiedän etten karsastukseni takia vain pysty siihen.. :] Välillä hävettää ihan älyttömästi kun ei ole "normaali". Näin "vanhemmiten" (kun tiedostaa paremmin vajaavaisuutensa) en halua katsoa ihmisiä silmiin, korkeintaan vain vilkaisen välillä, ja ihmiset jotka eivät välttämättä hoksaa karsastustani luulevat vilkuilun johtuvan ujoudesta, vilpillisyydestä tms.. Inhoan valokuvissa olemista, koska yhden hyvän kuvan voi saada ehkä tuurilla jos kuvia otetaan useita kymmeniä.. O_o
      Silmälääkärissä en ole uskaltanut käydä vuosiin, vaikka ehkä pitäisi... Viimeksi kun kouluterveydenhoitaja tarkasti näköni niin kauhisteli että vasemman silmän näkö on kuin 4-kymppisellä! Jos peitän oikean silmäni, en näe istuessani lukea mitään tietokoneruudulta.. Olen vältellyt optikolle menoa, koska joskus teini-ikäisenä siellä kävin, mulle sovitettiin erilaisia linssejä vasemmalle silmälle (oikeassa silmässä siis normaalinäkö) mutta eivät auttaneet mitään, vetivät näön vain "sumeaksi", koska kun yritän katsoa kauas tarkkaan, vasen silmä tekee jotain pientä sivuliikettä yritteän tarkentaa katsomaani..
      Silmäleikkauksessa olin 5-vuotiaana ja sen jälkeen (ja ennen leikkausta) vasenta silmää piti jumpata, eli peittää oikea silmä silmälapulla.. Mutta eipä sitä silloin lapsena kovin innokkaasti halunnut pitää koska muut lapset kyselivät aina tiuhaan että mikä sun silmään on sattunut.. :/
      Olen miettinyt auttaisiko tuo silmäjumppa enää näin vanhemmiten..? Ja vaikka karsastus sillä vähän paranisikin olisiko viisasta hommata piilari vasempaan silmään..?
      Silmälääkäriinkö siis..? :S *ei pidä ajatuksesta*


    • Mire kirjoitti:

      Olen 22-vuotias nainen ja vasen silmäni karsastaa ulospäin. Itse olen myös törmännyt tähän karsastuksen vähättelyyn.. Koulussa kiusattu karsastuksen takia, mutta se oli enemmän sellaista hiljaista kiusaamista, eli ei sanottu suoraan, kuiskittiin, piilovihjailtiin yms. Kavereilta olen kysynyt karsastuksestani, mutta kaikki (yhtä lukuun ottamatta joka itsekin kärsii pienestä karsastuksesta) väittävät ettei sitä muka edes huomaa.. Vasta toista keskusteluketjua, koskien karsastusta, lukiessani ymmärsin että multa ilmeisesti sitten puuttuu se stereonäkö.. Pienenä jo ihmettelin miksen nähnyt 3D kuvissa mitään ihmeellistä. Kun nyt aikuisiällä veljeni pyysi minua katsomaan 3D kuvaa niiden lasien kanssa sanoin etten näe siinä mitään eroa verrattuna tavalliseen.. Äiti puuttui asiaan, neuvoi miten laseja "tulee käyttää" ja kun en siltikään ymmärtänyt mitä he tarkoittivat/ näkivät mitä minä en nähnyt, äitini suuttui ja tiuskaisi että: sä et osaa katsoa niillä lasilla oikein! Hmm.. nyt siis tiedän etten karsastukseni takia vain pysty siihen.. :] Välillä hävettää ihan älyttömästi kun ei ole "normaali". Näin "vanhemmiten" (kun tiedostaa paremmin vajaavaisuutensa) en halua katsoa ihmisiä silmiin, korkeintaan vain vilkaisen välillä, ja ihmiset jotka eivät välttämättä hoksaa karsastustani luulevat vilkuilun johtuvan ujoudesta, vilpillisyydestä tms.. Inhoan valokuvissa olemista, koska yhden hyvän kuvan voi saada ehkä tuurilla jos kuvia otetaan useita kymmeniä.. O_o
      Silmälääkärissä en ole uskaltanut käydä vuosiin, vaikka ehkä pitäisi... Viimeksi kun kouluterveydenhoitaja tarkasti näköni niin kauhisteli että vasemman silmän näkö on kuin 4-kymppisellä! Jos peitän oikean silmäni, en näe istuessani lukea mitään tietokoneruudulta.. Olen vältellyt optikolle menoa, koska joskus teini-ikäisenä siellä kävin, mulle sovitettiin erilaisia linssejä vasemmalle silmälle (oikeassa silmässä siis normaalinäkö) mutta eivät auttaneet mitään, vetivät näön vain "sumeaksi", koska kun yritän katsoa kauas tarkkaan, vasen silmä tekee jotain pientä sivuliikettä yritteän tarkentaa katsomaani..
      Silmäleikkauksessa olin 5-vuotiaana ja sen jälkeen (ja ennen leikkausta) vasenta silmää piti jumpata, eli peittää oikea silmä silmälapulla.. Mutta eipä sitä silloin lapsena kovin innokkaasti halunnut pitää koska muut lapset kyselivät aina tiuhaan että mikä sun silmään on sattunut.. :/
      Olen miettinyt auttaisiko tuo silmäjumppa enää näin vanhemmiten..? Ja vaikka karsastus sillä vähän paranisikin olisiko viisasta hommata piilari vasempaan silmään..?
      Silmälääkäriinkö siis..? :S *ei pidä ajatuksesta*

      Kävin lasteni kanssa äskettäin katsomassa Ice Age 3 3D:nä, ja tulipahan todettua, että eipä näkynyt! Koskaan en ole tullut ajatelleeksi, että karsastus voisi siihen vaikuttaa (en ole siis 3D:tä aiemmin kokeillut).

      Oikea silmäni on karsastanut sisäänpäin 3-vuotiaasta lähtien, hoitona oli siihen aikaan silmälasit ja peitelappu. Vasen silmäni on normaalikuntoinen.
      Ollessani 13v. silmälasit lähtivät jonkkaan silmälääkärin todetessa niiden käytön olevan ihan se ja sama. "Ei parannusta mutta ei pahemmaksikaan ihan heti menisi. Kosmeettisen haitan saisi leikkauksella pois vaikka 90-vuotiaana."

      Nyt olen ollut 20v. ilman laseja, silmä vaeltelee edelleen varsinkin väsyneenä.
      Näkökyky on huonontunut vuosien mittaan aika paljon oikeassa silmässä, vasen peitettynä en näe kuin muutaman sekunnin suht selvästi, sitten alkaa kuvat sumentua ja näkyä useina kappaleina vääristyneenä. Ja tosiaan sitä 3D -leffaa en nähnyt kolmiulotteisena vaan ihan normisti ilman efektitykytyksiä. *BLÄÄH*.

      Kosmeettiset haitat tuosta silmän kieroudesta eivät ole näin aikuisiällä juurikaan vaivanneet, lapsena kyllä sai kuulla kierosilmästä ihan tarpeeksi usein. Jo pelkät silmälasit aiheuttivat siihen aikaan koulukiusaamista, lappuhoito vielä sitä kiihdytti entisestään.
      Aviomies tosin jaksaa silloin tällöin kuittailla killisilmäisyydestäni, etenkin kun olen väsynyt. x)
      Olen asiakaspalvelualalla, naamatusten ihmisten kanssa, mutta työelämässä en ole joutunut omasta mielestäni kärsimään vaivastani kosmeettiselta kantilta katsottuna. Eniten mietityttää vain tämä näön selvä heikkeneminen.
      Kaipa sitä pitää suunnistaa näin "vanhoilla päivillään" lääkärin juttusille, josko tähän hakisi nyt apua. Lasit? Leikkaus?


    • Tiiperoinen kirjoitti:

      Kävin lasteni kanssa äskettäin katsomassa Ice Age 3 3D:nä, ja tulipahan todettua, että eipä näkynyt! Koskaan en ole tullut ajatelleeksi, että karsastus voisi siihen vaikuttaa (en ole siis 3D:tä aiemmin kokeillut).

      Oikea silmäni on karsastanut sisäänpäin 3-vuotiaasta lähtien, hoitona oli siihen aikaan silmälasit ja peitelappu. Vasen silmäni on normaalikuntoinen.
      Ollessani 13v. silmälasit lähtivät jonkkaan silmälääkärin todetessa niiden käytön olevan ihan se ja sama. "Ei parannusta mutta ei pahemmaksikaan ihan heti menisi. Kosmeettisen haitan saisi leikkauksella pois vaikka 90-vuotiaana."

      Nyt olen ollut 20v. ilman laseja, silmä vaeltelee edelleen varsinkin väsyneenä.
      Näkökyky on huonontunut vuosien mittaan aika paljon oikeassa silmässä, vasen peitettynä en näe kuin muutaman sekunnin suht selvästi, sitten alkaa kuvat sumentua ja näkyä useina kappaleina vääristyneenä. Ja tosiaan sitä 3D -leffaa en nähnyt kolmiulotteisena vaan ihan normisti ilman efektitykytyksiä. *BLÄÄH*.

      Kosmeettiset haitat tuosta silmän kieroudesta eivät ole näin aikuisiällä juurikaan vaivanneet, lapsena kyllä sai kuulla kierosilmästä ihan tarpeeksi usein. Jo pelkät silmälasit aiheuttivat siihen aikaan koulukiusaamista, lappuhoito vielä sitä kiihdytti entisestään.
      Aviomies tosin jaksaa silloin tällöin kuittailla killisilmäisyydestäni, etenkin kun olen väsynyt. x)
      Olen asiakaspalvelualalla, naamatusten ihmisten kanssa, mutta työelämässä en ole joutunut omasta mielestäni kärsimään vaivastani kosmeettiselta kantilta katsottuna. Eniten mietityttää vain tämä näön selvä heikkeneminen.
      Kaipa sitä pitää suunnistaa näin "vanhoilla päivillään" lääkärin juttusille, josko tähän hakisi nyt apua. Lasit? Leikkaus?

      Aika paljon tullut samaa juttua mitä itekki on kokenut. Toi leffojen kierosilmä -läpät on just niit hetkii huomaa ku tullu eka hyvää läppää ja nauretaan siinä kavereitten kans ja sit se pamahtaa siihen ni jokanen tajuaa tukkii turpansa, se on kiusallinen tilanne mut en sit tiiä miten suhtautus jos kaverit tällekki viel naurais. Ja sit ne 3D leffat ja kaikki trikkikuvat ''tuijota tätä kuvaa 30sec ja sit kato muualle tjsp..'' täs kohtaa tulee se paska fiilis ku tietää ettei pysty siihen, eli olen kykemätön asiaan mihin muut pystyvät? Tuntuu vitun pahalta. Mut silti kaverit pyytää sua 3D leffaa tai kattoo niit kuvii. Ja kun meet ostaan niitä leffa lippuja sinne 3D leffaan ni mitäköhän se myyjäkin ajattelee? Ja sanoisko se jotain, et ei ehkä kannata - saisinko mahdollisesti vammaisalennusta, en sillä et kehtaisin ottaa mutta.. Ja sitten nää jotka vääntää silmiänsä kieroon, ja kun on sitten muuten HAUSKA läppä, ihan törkeen hauska.Ja sit nää sanat ja sanonnat mitkä sattuu; kierosilmä - tää sattuu paljon, toinen ja pahin on ''toinen silmä kattoo kattoon ja toinen kattoo mihin kattoo''
      Oppinu käsitteleen tätä aihetta ehkä nyt 48h sisäl enemmän ku koko 18v elämäni aikana, nyt tunnen pystyväni puhuun siitä ja tunnen että jos joku avaa sen sanaisen arkkunsa niin pystyn vastaan siihen.
      Ei sillä et mua kiusattu paljon ois, ala-asteella kiusattiin semisti yläasteella ehkä 2 kertaa ja lukiossa ei kertaakaan. Parilta oon kuitenkin kuullut jotain paskaa täs vuoden sisään.. Kavereit on aina ollut, ja parhaat onkin ollut ja luulen et just siks mulle ei ookkaan kukaan avautunut ja jos on ni ne on ollut niitä piripäitä / romaneita joita nyt en muutenkaan pidä edes ihmisen arvoisena. Muutenkin ollut aina se energinen, se kellä on järkipäässä silti rento jne. Mut itsetunto on vähän vitun nolla kun et voi kattoo ketään suoraan silmiin, on vitun mageeta mennä vetää esitelmää luokan eteen ku muuten kykenis siihen 100-0 itsetunnolta mut sitä katsetta ei voi siitä paperista kohottaa, ja tätä ei tunnu moni tajuavan mutta jos ihmiseltä puuttuu mahd. katsekontaktiin puuttuu myös hyvä itsetunto. Tuntuu ihan törkeen hyvältä vuodattaa tähän tää, vaikkei kukaan lukiskaan - paskat siitä se lukee nyt tässä. Nyt jokanen sieltä kotoo ulos ja skarppii tohon minäkään en alennu vaikka oon karsastanut 4veestä - tähän päivään, yhes leikkaukses käyny auttanut ei. Mut toivottavasti tästä seuraa jotain hyvääkin. Jos ei muuta niin toivottavasti saa intin tän takia passattuu, näkökyky on perfect ja vasen silmä on hallitseva käytän tosin molempia lähes vuorotellen, sivulle katsottaessa silmäni ovat normaalit.
      Jos jollain on kokemuksii pystyykö intin skippaan tän takia ni voi ilmottaa, mulla ei oo turhaa 6kk tän maanpuolustamiseen mistä tehdään palkallista heti sen jälkeen ku oon siellä rämpinyt.


    • qwerty4567 kirjoitti:

      Aika paljon tullut samaa juttua mitä itekki on kokenut. Toi leffojen kierosilmä -läpät on just niit hetkii huomaa ku tullu eka hyvää läppää ja nauretaan siinä kavereitten kans ja sit se pamahtaa siihen ni jokanen tajuaa tukkii turpansa, se on kiusallinen tilanne mut en sit tiiä miten suhtautus jos kaverit tällekki viel naurais. Ja sit ne 3D leffat ja kaikki trikkikuvat ''tuijota tätä kuvaa 30sec ja sit kato muualle tjsp..'' täs kohtaa tulee se paska fiilis ku tietää ettei pysty siihen, eli olen kykemätön asiaan mihin muut pystyvät? Tuntuu vitun pahalta. Mut silti kaverit pyytää sua 3D leffaa tai kattoo niit kuvii. Ja kun meet ostaan niitä leffa lippuja sinne 3D leffaan ni mitäköhän se myyjäkin ajattelee? Ja sanoisko se jotain, et ei ehkä kannata - saisinko mahdollisesti vammaisalennusta, en sillä et kehtaisin ottaa mutta.. Ja sitten nää jotka vääntää silmiänsä kieroon, ja kun on sitten muuten HAUSKA läppä, ihan törkeen hauska.Ja sit nää sanat ja sanonnat mitkä sattuu; kierosilmä - tää sattuu paljon, toinen ja pahin on ''toinen silmä kattoo kattoon ja toinen kattoo mihin kattoo''
      Oppinu käsitteleen tätä aihetta ehkä nyt 48h sisäl enemmän ku koko 18v elämäni aikana, nyt tunnen pystyväni puhuun siitä ja tunnen että jos joku avaa sen sanaisen arkkunsa niin pystyn vastaan siihen.
      Ei sillä et mua kiusattu paljon ois, ala-asteella kiusattiin semisti yläasteella ehkä 2 kertaa ja lukiossa ei kertaakaan. Parilta oon kuitenkin kuullut jotain paskaa täs vuoden sisään.. Kavereit on aina ollut, ja parhaat onkin ollut ja luulen et just siks mulle ei ookkaan kukaan avautunut ja jos on ni ne on ollut niitä piripäitä / romaneita joita nyt en muutenkaan pidä edes ihmisen arvoisena. Muutenkin ollut aina se energinen, se kellä on järkipäässä silti rento jne. Mut itsetunto on vähän vitun nolla kun et voi kattoo ketään suoraan silmiin, on vitun mageeta mennä vetää esitelmää luokan eteen ku muuten kykenis siihen 100-0 itsetunnolta mut sitä katsetta ei voi siitä paperista kohottaa, ja tätä ei tunnu moni tajuavan mutta jos ihmiseltä puuttuu mahd. katsekontaktiin puuttuu myös hyvä itsetunto. Tuntuu ihan törkeen hyvältä vuodattaa tähän tää, vaikkei kukaan lukiskaan - paskat siitä se lukee nyt tässä. Nyt jokanen sieltä kotoo ulos ja skarppii tohon minäkään en alennu vaikka oon karsastanut 4veestä - tähän päivään, yhes leikkaukses käyny auttanut ei. Mut toivottavasti tästä seuraa jotain hyvääkin. Jos ei muuta niin toivottavasti saa intin tän takia passattuu, näkökyky on perfect ja vasen silmä on hallitseva käytän tosin molempia lähes vuorotellen, sivulle katsottaessa silmäni ovat normaalit.
      Jos jollain on kokemuksii pystyykö intin skippaan tän takia ni voi ilmottaa, mulla ei oo turhaa 6kk tän maanpuolustamiseen mistä tehdään palkallista heti sen jälkeen ku oon siellä rämpinyt.

      Mä ainakin luen näitä täällä vaikkei viestejä usein tulekkaan.


    • Mariannnnee kirjoitti:

      Mä ainakin luen näitä täällä vaikkei viestejä usein tulekkaan.

      Mulla karsastaa toinen silmä (lievästi?) sisäänpäin. Oon aina iloisesti kuvitellut ettei tätä kukaan huomaa, mutta lähiaikoina olen kokenut ihanan "ahaa" -elämyksen - ihmiset kyllä huomaavat, kukaan ei vaan halua sitä suoraan myöntää. Kaverit väittävät, etteivät muka koskaan ole huomanneet silmissäni mitään erikoista ja moni on sanonut, ettei tiennyt koko asiasta ennen kuin siitä kerroin. En suostu uskomaan, koska itse näen peilistä katsoen toisen silmäni olevan selkeästi kierossa.

      Luettuani ton toisiks viimeisen kirjoituksen, tuli mieleen NIIIN monia inhottavia tilanteita, jotka voivat hyvinkin johtua karsastuksestani :( Esim. kerran päätin flunssasta ja kurkkukivusta huolimatta lähteä shoppailemaan (siis ääni oli aika käheä ja lähti välillä pois :S) ja kun sanoin myyjälle "moi", ääni päätti tietysti juuri silloin kadota (olin jo tässä vaiheessa vajoamassa maan alle).. No, ojentaessani myyjälle 5 e setelin, hän katsoi minua hieman halveksuen/alentavasti "päästä varpaisiin"-katseella kuin vammaista ja sanoi "tässä on vasta vitonen" naputtaen tiskiä. Kiehuin raivosta, koska olin samaan aikaan kaivamassa loppuja kolikoita ja ärsytti myyjän töykeys mua kohtaan.. Ajattelin, että onpa ihanaa, jos tuokin pitää mua jonain vammaisena, joka ei osaa edes laskea..

      Kävin viime keväänä hyvän ystäväni kanssa katsomassa Himoshoppaaja -leffan ja muistan varmasti ikuisesti vähintään tämän kohdan, jossa päänäyttelijä sanoo jotakin tyyliin "I HAD to bought this! I felt so sorry for the seller, she had a lazy eye.." ja sen kaveri vastaa "Mmm.. I understand". Toi nyt ei ollut edes niin paha, mutta vielä pahempi on joku musavideo, mikä loppuu siihen, että selvästi kierosilmäinen rullatuolissa istuva vammainen nainen tulee siihen rullatuolinsa kanssa.. -.-

      Ärsyttävää. Haluun, että mun silmät on normaalit.. Onneksi pääsen sentään leikkaukseen, mutten todellakaan tiedä milloin.


    • Mire kirjoitti:

      Olen 22-vuotias nainen ja vasen silmäni karsastaa ulospäin. Itse olen myös törmännyt tähän karsastuksen vähättelyyn.. Koulussa kiusattu karsastuksen takia, mutta se oli enemmän sellaista hiljaista kiusaamista, eli ei sanottu suoraan, kuiskittiin, piilovihjailtiin yms. Kavereilta olen kysynyt karsastuksestani, mutta kaikki (yhtä lukuun ottamatta joka itsekin kärsii pienestä karsastuksesta) väittävät ettei sitä muka edes huomaa.. Vasta toista keskusteluketjua, koskien karsastusta, lukiessani ymmärsin että multa ilmeisesti sitten puuttuu se stereonäkö.. Pienenä jo ihmettelin miksen nähnyt 3D kuvissa mitään ihmeellistä. Kun nyt aikuisiällä veljeni pyysi minua katsomaan 3D kuvaa niiden lasien kanssa sanoin etten näe siinä mitään eroa verrattuna tavalliseen.. Äiti puuttui asiaan, neuvoi miten laseja "tulee käyttää" ja kun en siltikään ymmärtänyt mitä he tarkoittivat/ näkivät mitä minä en nähnyt, äitini suuttui ja tiuskaisi että: sä et osaa katsoa niillä lasilla oikein! Hmm.. nyt siis tiedän etten karsastukseni takia vain pysty siihen.. :] Välillä hävettää ihan älyttömästi kun ei ole "normaali". Näin "vanhemmiten" (kun tiedostaa paremmin vajaavaisuutensa) en halua katsoa ihmisiä silmiin, korkeintaan vain vilkaisen välillä, ja ihmiset jotka eivät välttämättä hoksaa karsastustani luulevat vilkuilun johtuvan ujoudesta, vilpillisyydestä tms.. Inhoan valokuvissa olemista, koska yhden hyvän kuvan voi saada ehkä tuurilla jos kuvia otetaan useita kymmeniä.. O_o
      Silmälääkärissä en ole uskaltanut käydä vuosiin, vaikka ehkä pitäisi... Viimeksi kun kouluterveydenhoitaja tarkasti näköni niin kauhisteli että vasemman silmän näkö on kuin 4-kymppisellä! Jos peitän oikean silmäni, en näe istuessani lukea mitään tietokoneruudulta.. Olen vältellyt optikolle menoa, koska joskus teini-ikäisenä siellä kävin, mulle sovitettiin erilaisia linssejä vasemmalle silmälle (oikeassa silmässä siis normaalinäkö) mutta eivät auttaneet mitään, vetivät näön vain "sumeaksi", koska kun yritän katsoa kauas tarkkaan, vasen silmä tekee jotain pientä sivuliikettä yritteän tarkentaa katsomaani..
      Silmäleikkauksessa olin 5-vuotiaana ja sen jälkeen (ja ennen leikkausta) vasenta silmää piti jumpata, eli peittää oikea silmä silmälapulla.. Mutta eipä sitä silloin lapsena kovin innokkaasti halunnut pitää koska muut lapset kyselivät aina tiuhaan että mikä sun silmään on sattunut.. :/
      Olen miettinyt auttaisiko tuo silmäjumppa enää näin vanhemmiten..? Ja vaikka karsastus sillä vähän paranisikin olisiko viisasta hommata piilari vasempaan silmään..?
      Silmälääkäriinkö siis..? :S *ei pidä ajatuksesta*

      Silmälappu tai tipat vaikuttavat ensimmäisten elinvuosien aikana, jolloin silmän näkökyky kehittyy. Näkökykyä ei käsittääkseni voi enää kymmenennen ikävuoden jälkeen kehittää. Uusi leikkaus saattaa silti tilanteessasi tulla kysymykseen karsastuksen hoidossa. Suosittelisin kyllä ehdottomasti käymään silmälääkärillä :)

      En tiedä minkä takia silmälääkärissä käynti ei ajatuksia miellytä, mutta harvemmin siellä käynti fyysistä kipua ainakaan aiheuttaa :) Karsastus useimmilla vaikuttaa itsetuntoon ja psyykkeeseen, jolloin sen esiintuominen on varmasti vaikeaa. Voin kuitenkin 100% varmuudella luvata, että lääkärit eivät arvostele eivätkä tuomitse sinua millään tavalla. Myös empatia on keskeinen osa kyseistä alaa. On luonnollista, että vastaanotolla käynti saattaa kuulostaa etovalta ja muistot eivät ole aina positiivisiä. Useinmiten kun jo sanan karsastus kuuleminen saa sykkeen nousemaan ja ajatukset katoamaan. Kuitenkin toivon, että niin sinä kuin kaikki muutkin täällä uskallatte hakea apua ongelmiin kuin ongelmiin.

      Tää viiminen palsta oli ehkä enemmän suunnattu kaikille, jotka tätä palstaa lukee ;)


    • qwerty4567 kirjoitti:

      Aika paljon tullut samaa juttua mitä itekki on kokenut. Toi leffojen kierosilmä -läpät on just niit hetkii huomaa ku tullu eka hyvää läppää ja nauretaan siinä kavereitten kans ja sit se pamahtaa siihen ni jokanen tajuaa tukkii turpansa, se on kiusallinen tilanne mut en sit tiiä miten suhtautus jos kaverit tällekki viel naurais. Ja sit ne 3D leffat ja kaikki trikkikuvat ''tuijota tätä kuvaa 30sec ja sit kato muualle tjsp..'' täs kohtaa tulee se paska fiilis ku tietää ettei pysty siihen, eli olen kykemätön asiaan mihin muut pystyvät? Tuntuu vitun pahalta. Mut silti kaverit pyytää sua 3D leffaa tai kattoo niit kuvii. Ja kun meet ostaan niitä leffa lippuja sinne 3D leffaan ni mitäköhän se myyjäkin ajattelee? Ja sanoisko se jotain, et ei ehkä kannata - saisinko mahdollisesti vammaisalennusta, en sillä et kehtaisin ottaa mutta.. Ja sitten nää jotka vääntää silmiänsä kieroon, ja kun on sitten muuten HAUSKA läppä, ihan törkeen hauska.Ja sit nää sanat ja sanonnat mitkä sattuu; kierosilmä - tää sattuu paljon, toinen ja pahin on ''toinen silmä kattoo kattoon ja toinen kattoo mihin kattoo''
      Oppinu käsitteleen tätä aihetta ehkä nyt 48h sisäl enemmän ku koko 18v elämäni aikana, nyt tunnen pystyväni puhuun siitä ja tunnen että jos joku avaa sen sanaisen arkkunsa niin pystyn vastaan siihen.
      Ei sillä et mua kiusattu paljon ois, ala-asteella kiusattiin semisti yläasteella ehkä 2 kertaa ja lukiossa ei kertaakaan. Parilta oon kuitenkin kuullut jotain paskaa täs vuoden sisään.. Kavereit on aina ollut, ja parhaat onkin ollut ja luulen et just siks mulle ei ookkaan kukaan avautunut ja jos on ni ne on ollut niitä piripäitä / romaneita joita nyt en muutenkaan pidä edes ihmisen arvoisena. Muutenkin ollut aina se energinen, se kellä on järkipäässä silti rento jne. Mut itsetunto on vähän vitun nolla kun et voi kattoo ketään suoraan silmiin, on vitun mageeta mennä vetää esitelmää luokan eteen ku muuten kykenis siihen 100-0 itsetunnolta mut sitä katsetta ei voi siitä paperista kohottaa, ja tätä ei tunnu moni tajuavan mutta jos ihmiseltä puuttuu mahd. katsekontaktiin puuttuu myös hyvä itsetunto. Tuntuu ihan törkeen hyvältä vuodattaa tähän tää, vaikkei kukaan lukiskaan - paskat siitä se lukee nyt tässä. Nyt jokanen sieltä kotoo ulos ja skarppii tohon minäkään en alennu vaikka oon karsastanut 4veestä - tähän päivään, yhes leikkaukses käyny auttanut ei. Mut toivottavasti tästä seuraa jotain hyvääkin. Jos ei muuta niin toivottavasti saa intin tän takia passattuu, näkökyky on perfect ja vasen silmä on hallitseva käytän tosin molempia lähes vuorotellen, sivulle katsottaessa silmäni ovat normaalit.
      Jos jollain on kokemuksii pystyykö intin skippaan tän takia ni voi ilmottaa, mulla ei oo turhaa 6kk tän maanpuolustamiseen mistä tehdään palkallista heti sen jälkeen ku oon siellä rämpinyt.

      "piripäitä / romaneita joita nyt en muutenkaan pidä edes ihmisen arvoisena" Aika outoo että haluat muilta ymmärrystä mutta sitte annat tälläsiä kommentteja. No ehkä se vaan lipsahti siihen eikä meinannu mitään enemäpää :) . Inttiä et pysty skippaan karsastuksen takia. Yks silmä riittääpi vallan hyvin. Toivottavasti karsastus ei oo syynä siihen minkä takia sen suorittaminen tuntuis vastenmieliseltä. Kyl siel pärjää vaikka välillä ihme touhua onkin. Silmiin siel pitäis toisia kattella aina välillä mutta kyllä ymmärrystä suurimmalta osalta porukasta riittää. Ja ne joilta sitä ei heru kulkee jo valmiiks vähä hitaammalla.


  • Oon jotenki urpo varmaan ku noita kommentteja meni tollain peräkkäin mut kyllä niistä selvää saa mihin koitin vastata :) .

    Oma karsastukseni on oikeassa silmässä ja silmä liikkuu ulospäin lepotilassa. Lapsena hoitoihin kuului silmälasit, jotka saivat aikaan paremman näkökyvyn karsastavassa silmässä. Myös silmälappua käytin paremmassa silmässä jossain välissä. Hoito auttoi ja näkökyky palasi karsastavaan silmään lähes yhtä hyväksi kuin parempaan silmääni. Täälläkin taisi kaikilla olla kuitenkin näkökyky molemmissa silmissä tallella? Ilman hoitoa karsastavan silmän näköinformaatio hylätään aivokuorella ja se huomattavasti heikentyy tai jopa sokeutuu. Karsastusta hoidettiin leikkauksen avulla, sillä silmien yhteistoiminta ei lasien avulla palautunut. Ensimmäinen leikkaus tehtiin noin 10 vanhana. Jatkoin kuitenkin kasvua ja muutoksia tapahtui myös silmieni lihaksissa. Karsastus palasi pikkuhiljaa yläasteen aikana ja toiseen leikkaukseen pääsin monen vuoden odottelun jälkeen vasta lukion toisella luokalla. Leikkaus onnistui jälkimmäiselläkin kerralla. Onnistumisella tarkoita sitä, että karsastusta kyllä on mutta se huomattavasti väheni.

    Myös niinkuin monella muulla oma itsetunto on kärsinyt vuosien varrella ja välttelen kuollakseni esiintymistilanteita. Eniten harmittaa se, että en uskalla ottaa vieläkään kunnollista katsekontaktia ihmisiin. Elekielenä se ei ole aivan paras tapa tutustua uusiin ihmisiin. Kiusausta olen saanut vuosien varrella kestää, mutta se on ollut kohtuu vähäistä. Henkinen ns. seläntakana kiusaaminen on ollut pahempaa ja luottamukseni muihin ihmisiin on vähentynyt. Ennen tuntui, että kaikki ovat "vihollisia" kunnes toisin totean. Nykyään onneksi sekin on jo parempaan päin. Kasvoin kuitenkin kyyniseksi ja perusilmeestäni ei taida kauheasti hymy pilkahtaa.

    Myöskin sanat kierosilmä ja karsastus jne... saa sydämmen tykyttämään ja ajatuksen karkaamaan. Näitä aina ala- ja ylä-asteella kuuli. Viimeisin tapahtui kyllä armeija aikana, mutta onneksi olen jo enemmän sinut asian kanssa ja pystyin vain toteamaan kaverille, että viimeksi kuulin silmistäni tollasia kommentteja ala-asteella ja se taitaa sunkin älykkyydestä jotain kertoa. Se saikin kymmenen muun armeijakaverin repeämään huutonauruun niin eipä siitäkään tyypistä sitten enää kuulunut. Tästäkin voi vetää johtopäätöksenä sen, että varmasti silmät ovat aluksi herättäneet kysymyksen jos toisenkin, mutta pian se ei ketään enää häiritse.

    Teille, jotka olette vielä 12-16 vuotiaita muutama sananen :)
    Vastakkainen sukupuoli on jo hetken aikaa kiinnostanut. Muutoksia tapahtuu omassa kehossa ja ajatuksen muovautuvat päivittäin. Kaiken tän muutoksen keskellä kun vielä karsastuskin on vaivana saattaa joskus tuntua siltä ettei tää paska koskaan lopu, mutta kyllä se vaan loppuu pikkuhiljaa. Useinmiten kasvupyrähdysten jälkeen tehdyillä leikkauksilla on erittäin myönteisiä ja pysyviä vaikutuksia. Kun koulukaveritkin siinä rinnalla vielä vähän kasvaa niin, joka päivä ymmärrys toisten ihmisten erilaisuutta kohtaan kasvaa. Kukaan aikuinen ei teitä oo luultavasti koskaan silmienne tai minkään muunkaan takia haukkunut ja en usko että koskaan myöskään tulee haukkumaan. Poikaystävä ja tyttöystävä löytyy ennemmin tai myöhemmin :) Eli cheer up!

    • Onko nykyään prismalasien linssit sellaset n.4mm paksut? Eli saako ne hiotettua sellaseks niinkun normaalilasitkin? Kun mulla on nyt tavan lasit mutta olen jo pitkään harkinnut niitä prismalaseja.
      Itsellä oli prismalasit kolme vuotta sitten ja ne oli sellaset paksut joten en niitä ilennyt sitten käytää ihmisten ilmoilla. Onneks ne oli ilmaset :) Ja mikä on niiden hinta?


    • Karsastaja -87 kirjoitti:

      Onko nykyään prismalasien linssit sellaset n.4mm paksut? Eli saako ne hiotettua sellaseks niinkun normaalilasitkin? Kun mulla on nyt tavan lasit mutta olen jo pitkään harkinnut niitä prismalaseja.
      Itsellä oli prismalasit kolme vuotta sitten ja ne oli sellaset paksut joten en niitä ilennyt sitten käytää ihmisten ilmoilla. Onneks ne oli ilmaset :) Ja mikä on niiden hinta?

      Prismat lähes tuplaavat linssien hinnan. Paksuuteen niillä ei ole suuremmin vaikutusta.


    • "Oon aina iloisesti kuvitellut ettei tätä kukaan huomaa, mutta lähiaikoina olen kokenut ihanan "ahaa" -elämyksen - ihmiset kyllä huomaavat, kukaan ei vaan halua sitä suoraan myöntää. Kaverit väittävät, etteivät muka koskaan ole huomanneet silmissäni mitään erikoista ja moni on sanonut, ettei tiennyt koko asiasta ennen kuin siitä kerroin. En suostu uskomaan, koska itse näen peilistä katsoen toisen silmäni olevan selkeästi kierossa."

      Mä oon sitä mieltä että ihan sama jos huomaavat, koska tuskinpa sellainen, jota toisen karsastus tai muu kosmeettinen vaiva oikeasti haittaa, mikään kaveri oliskaan, vaan pelkkä pinnallinen kusipää! Vaikka valehtelulla haluais nimenomaan välttää loukkaamasta toista, niin silti se on perseestä, ja näkyy kyllä ulospäin niin että sen huomaa ennemmin tai myöhemmin.


    • karsastaja kirjoitti:

      "Oon aina iloisesti kuvitellut ettei tätä kukaan huomaa, mutta lähiaikoina olen kokenut ihanan "ahaa" -elämyksen - ihmiset kyllä huomaavat, kukaan ei vaan halua sitä suoraan myöntää. Kaverit väittävät, etteivät muka koskaan ole huomanneet silmissäni mitään erikoista ja moni on sanonut, ettei tiennyt koko asiasta ennen kuin siitä kerroin. En suostu uskomaan, koska itse näen peilistä katsoen toisen silmäni olevan selkeästi kierossa."

      Mä oon sitä mieltä että ihan sama jos huomaavat, koska tuskinpa sellainen, jota toisen karsastus tai muu kosmeettinen vaiva oikeasti haittaa, mikään kaveri oliskaan, vaan pelkkä pinnallinen kusipää! Vaikka valehtelulla haluais nimenomaan välttää loukkaamasta toista, niin silti se on perseestä, ja näkyy kyllä ulospäin niin että sen huomaa ennemmin tai myöhemmin.

      Ääääh, täytyisi lähiaikoina passikuvat ottaa kuvaajalla. helvetti kun täällä ei ole sellasia koppeja missä vois ottaa ne omatoimisesti. viimeks kun olin passikuvissa niin katoin vinoon enkä tykänny yhtään :( mieluiten olisin ottanu kuvat omissa oloissa mutta minkäs teet.. vähän jännittää.. vaikka olenkin viime aikoina katsonut kuvissa suoraan jne. muilla kokemuksia tällasesta?


  • Ihana kuulla, etten ole ainut ihminen maailmassa näitten ongelmien kanssa. Olen 19 vuotias ja mulle tehtiin karsastusleikkaus joskus 4-5 vuotiaana vasempaan silmään. Mua on kiusattu karsastuksesta ala-asteella, ylä-asteella ja nytten ammattikoulussa. Se on mulle tosi arka aihe. Pelkästään jos kuulen jonkun mainitsevan sanan "kiero" niin tulee ahdistava olo. Itseluottamus on myös todella heikkoa. Tuntuu että silmät pilaa kaiken muun hyvän mun ulkonäöstä.

    Olen nyt alkanut miettimään että oisiko asialle jotain tehtävissä. Mulla on myös nyt niin että aina en katso kieroon, ja yleensä jos katson niin vaan oikea silmä menee sisäänpäin ja vasen on suorassa (kiitos leikkaus). Itselläni on myös lukulasit ja yleensä käytän niitä aina koulussa kun joudun tietokoneiden kanssa olemaan.

    Onko karsastukseen jotain erillaisia leikkauksia? Luin että karsastusleikkaus jossain kunnallisessa olisi 1800e jos on yhden yön. Mutta isälläni on sama vika ja muistan että hän kävi pari vuotta sitten leikkauksessa ja pääsi samana päivänä kotiin.

    Maksaako kela jotain korvauksia jos menee kunnalliselle? Onko siitä myös jotain ns. haittaa että haluan vaan kosmeettisista syistä sinne leikkaukseen? tuleeko siitä jotain ongelmia juuri kelan kanssa? Toki mulla on näkö ehkä vähän mennyt huonommaksi parin vuoden aikana ja joudun katsomaan ilman laseja aika useesti siristelemällä (itse en ole huomannut mutta poikaystävä on kertonut että katson aina silmät ihan kruntussa telkkaria yms.) ja päänsärkyä on aika useesti.

    Kiitos jos joku vastaisi!

    • ....axen mainoksen telkkarissa? Se ku tyttö tulee ain juttelee sil pojal mut sit se poika kattoo kieroon ja sit tyttö ain lähtee pois. Mut sit ku se laittaa axee ni ne ei lähekkää. Must on aika törkeet antaa telkkarissa se kuva et jos kattoo kieroo ni sillo on joku hylkiö :/


    • -bnz kirjoitti:

      ....axen mainoksen telkkarissa? Se ku tyttö tulee ain juttelee sil pojal mut sit se poika kattoo kieroon ja sit tyttö ain lähtee pois. Mut sit ku se laittaa axee ni ne ei lähekkää. Must on aika törkeet antaa telkkarissa se kuva et jos kattoo kieroo ni sillo on joku hylkiö :/

      Juuh ei ole tullu katottuu nii tarkkaan.. Olen miettinyt jos kävis siinä karsastusleikkauksessa (yksi tehty joskus 7 vuotiaana). Silmälääkärillä kävin joku aika sitten sanoi vain että ei haitta ole kuin kosmeettinen vaa minulle se on kaikkea muuta kuin kosmeettinen. Vaikuttaakohan kaksoiskuvat siihen leikkaukseen? Kait sairauskuluvakuutus tai joku maksaa siitä leikkauksesta jotakin ettei kaikki omasta pussista mene? Ja passikuvista, kävin itse vähän aika sitten passikuvissa kyllähän nuo ihan onnistu kun väkisin silmiä yritti suorassa pitää:D Kyllähän sitä kuvien ottoa pitkitti ja pitkitti... Syke oli varmaan 190 ennen kuvien ottoa :D


    • qaas kirjoitti:

      Juuh ei ole tullu katottuu nii tarkkaan.. Olen miettinyt jos kävis siinä karsastusleikkauksessa (yksi tehty joskus 7 vuotiaana). Silmälääkärillä kävin joku aika sitten sanoi vain että ei haitta ole kuin kosmeettinen vaa minulle se on kaikkea muuta kuin kosmeettinen. Vaikuttaakohan kaksoiskuvat siihen leikkaukseen? Kait sairauskuluvakuutus tai joku maksaa siitä leikkauksesta jotakin ettei kaikki omasta pussista mene? Ja passikuvista, kävin itse vähän aika sitten passikuvissa kyllähän nuo ihan onnistu kun väkisin silmiä yritti suorassa pitää:D Kyllähän sitä kuvien ottoa pitkitti ja pitkitti... Syke oli varmaan 190 ennen kuvien ottoa :D

      Se axen mainos on kyllä aika törkee.. Onhan se ahistavaa kun ite on 23 vuotias ja kun olin ammattikoulussa pari vuotta sitten niin sielä yks minusta pari vuotta nuorempi tyttö ihan ääneen aina sano että "tuo kattoo kieroon".. ja jossain baari kadullakin sano samalla lailla ja siinä oli avomies ja sen kavereita niin ne ei ehkä kuulu mut kyllä se omaan korvaan kuulu aika hyvin ja sitten se tyttö ja sen ukko oikein naurahtivat siinä että on se kyllä niin perseestä, siinä menee ilta pilalle... Ja joskus on ollut juttua sen tytön poikakaverin kanssa niin vissiin jääny kaivamaan mieltä ja sitten tolleen vittuilee..
      Välillä sitä ei ajattele mut tyyliin aina ajattelee jos joku sua kahtoo niin aina tulee mieleen että sitä silmäähän tuokin katteli...


    • ----- kirjoitti:

      Se axen mainos on kyllä aika törkee.. Onhan se ahistavaa kun ite on 23 vuotias ja kun olin ammattikoulussa pari vuotta sitten niin sielä yks minusta pari vuotta nuorempi tyttö ihan ääneen aina sano että "tuo kattoo kieroon".. ja jossain baari kadullakin sano samalla lailla ja siinä oli avomies ja sen kavereita niin ne ei ehkä kuulu mut kyllä se omaan korvaan kuulu aika hyvin ja sitten se tyttö ja sen ukko oikein naurahtivat siinä että on se kyllä niin perseestä, siinä menee ilta pilalle... Ja joskus on ollut juttua sen tytön poikakaverin kanssa niin vissiin jääny kaivamaan mieltä ja sitten tolleen vittuilee..
      Välillä sitä ei ajattele mut tyyliin aina ajattelee jos joku sua kahtoo niin aina tulee mieleen että sitä silmäähän tuokin katteli...

      Se axen mainos on kyllä ihan kamala. En siedä sitä yhtään.

      Hei osaisko joku kertoa mulle vähän prismalaseista?
      Karsastan sisäänpäin, ikinä ei oo tehty leikkausta. Omistan silmälasit.
      Korjaako nuo lasit kosmeettista haittaa, jos hommaisin semmoset? ? Oisko mahdollista, että niiden lasien kanssa kattosin vähemmän kieroon?
      Erooko ne paljon normaaleista laseista, onko linssit paksummat tai onko ne muuten erilaiset?
      Onko kellään kokemuksia?


    • epäluuloinen? kirjoitti:

      Se axen mainos on kyllä ihan kamala. En siedä sitä yhtään.

      Hei osaisko joku kertoa mulle vähän prismalaseista?
      Karsastan sisäänpäin, ikinä ei oo tehty leikkausta. Omistan silmälasit.
      Korjaako nuo lasit kosmeettista haittaa, jos hommaisin semmoset? ? Oisko mahdollista, että niiden lasien kanssa kattosin vähemmän kieroon?
      Erooko ne paljon normaaleista laseista, onko linssit paksummat tai onko ne muuten erilaiset?
      Onko kellään kokemuksia?

      Itselläni on toinen silmä heikkönäköinen (synnynäinen) ja karsastanut sen takia aika reippaasti ulospäin. Valokuvista ains itse huomssi, että onpss se toinen silmä ikävän näköinen, mutta muuten ei asiasta kukaan juuri huomautellut. Eli karsastus kyllä näkyi heti, avrsinkin kun on ns. hengettömät silmälasit. Kävin kuitenkin viime syksynä karsastusleikkausessa, vaikka ikää on jo lähes 40. Leikkaus auttoi paljon ja pahin vinous saatiin kuriin. Pientä karsastusta jäi kaus katsottaessa, mutta se juurikaan häiritse. Eli tilanne oli selvästi parempi ja leikkaus olisi varmasti kannattanut tehdä aiemminkin. Eli kannustan kaikki vaivasta kärsiviä hakeutumaan tutkimuksiin, asiahan hoituu myös julkisella puolella pienen jonotuksen jälkeen.


    • ----- kirjoitti:

      Se axen mainos on kyllä aika törkee.. Onhan se ahistavaa kun ite on 23 vuotias ja kun olin ammattikoulussa pari vuotta sitten niin sielä yks minusta pari vuotta nuorempi tyttö ihan ääneen aina sano että "tuo kattoo kieroon".. ja jossain baari kadullakin sano samalla lailla ja siinä oli avomies ja sen kavereita niin ne ei ehkä kuulu mut kyllä se omaan korvaan kuulu aika hyvin ja sitten se tyttö ja sen ukko oikein naurahtivat siinä että on se kyllä niin perseestä, siinä menee ilta pilalle... Ja joskus on ollut juttua sen tytön poikakaverin kanssa niin vissiin jääny kaivamaan mieltä ja sitten tolleen vittuilee..
      Välillä sitä ei ajattele mut tyyliin aina ajattelee jos joku sua kahtoo niin aina tulee mieleen että sitä silmäähän tuokin katteli...

      "tyyliin aina ajattelee jos joku sua kahtoo niin aina tulee mieleen että sitä silmäähän tuokin katteli..."

      samoin mulla. ja mäkin vihaan sitä axen mainosta, alusta asti vihannut. inhottaa tollanen.. pilanteko karsastukseen liittyen. olen mä mielestäni ihan huumorintajuinen ihminen mutta tähän ei enää ymmärrys riitä. sain onneksi ne hemmetin passikuvat otettua sellasessa kopissa ja suoraan katoin.


    • karsastaja kirjoitti:

      "tyyliin aina ajattelee jos joku sua kahtoo niin aina tulee mieleen että sitä silmäähän tuokin katteli..."

      samoin mulla. ja mäkin vihaan sitä axen mainosta, alusta asti vihannut. inhottaa tollanen.. pilanteko karsastukseen liittyen. olen mä mielestäni ihan huumorintajuinen ihminen mutta tähän ei enää ymmärrys riitä. sain onneksi ne hemmetin passikuvat otettua sellasessa kopissa ja suoraan katoin.

      Onko muita, kenelle on tehty leikkaus siten että kun alunperi n oli ulospäinkarsastusta, niin päättivät leikata hieman ylikorjauksen puolelle sisäänpäin, kun kuulema ajan kanssa liukuu sivulle kuitenkin. Nyt kärsinyt leikkauksen jälkeen kierosilmäisyydestä 10 vuotta ja kommentteja satelee, sosiaaliset kontaktit loppuneet, ulkona en käy, enkä juhlissa tms..inhoan peilikuvaani, enkä anna valokuvata. Henkilöllisyystodistuksessa olen todella ruma siinä passikuvassa:-( Pitäisikö yrittää vielä päästä leikkukseen?


    • tähtitieteilijä kirjoitti:

      Onko muita, kenelle on tehty leikkaus siten että kun alunperi n oli ulospäinkarsastusta, niin päättivät leikata hieman ylikorjauksen puolelle sisäänpäin, kun kuulema ajan kanssa liukuu sivulle kuitenkin. Nyt kärsinyt leikkauksen jälkeen kierosilmäisyydestä 10 vuotta ja kommentteja satelee, sosiaaliset kontaktit loppuneet, ulkona en käy, enkä juhlissa tms..inhoan peilikuvaani, enkä anna valokuvata. Henkilöllisyystodistuksessa olen todella ruma siinä passikuvassa:-( Pitäisikö yrittää vielä päästä leikkukseen?

      Itselläni karsastus toisessa silmässä ulospäin, jota ei kuin muut karsastavat normaalitilanteissa huomaa. Tosin väsyneenä tai humalassa muuttuu niin selkeäksi, että kaikki varmasti huomaavat, vaikken ihme kyllä juurikaan vittuilua asiasta ole kuullut. Leikkaus lienee mahdollinen, mutta epäilyttää juuri tuon vaivan vaihtelevuuden takia.

      Koska vaiva ei vaikuta oikeastaan mitenkään elämään muutoin kuin varsinkin nuorempana tuli välillä ajateltua että mitäs ne muut oikein ajatteleekaan kun silmä kattoo minne sattuu. Ei koko vaiva tule mieleen ellei toista karsastavaa kadulla tai tv:ssä nää.

      Elokuvissa hahmot joilla karsastaa ovat yleensä jollakin tavalla jälkeenjääneitä tai vähä-älyisiä, joten satunnaisella vaivasta tietämättömällä voi hyvin olla ennakkoluulo että niillä jotka karsastavat olisivat henkisesti heikkoja.

      Ja sitten tämä uusi axen mainos. On kyllä aika julma karsastuksesta kärsiville, koko mainoskampanja perustuu idealle: "käytä axea, tai näytät karsastavalta, eli naiset katsovat inhon vallassa".

      Onhan mainoksissa pilkattu esim ylipainoisia, mutta vaikea kuvitella kovin montaa sairautta taikka vaivaa, jonka pilkkaamiseen perustuisi koko kansäinvälisen yrityksen uusin mainoskampanja.


    • axe boikottiin kirjoitti:

      Itselläni karsastus toisessa silmässä ulospäin, jota ei kuin muut karsastavat normaalitilanteissa huomaa. Tosin väsyneenä tai humalassa muuttuu niin selkeäksi, että kaikki varmasti huomaavat, vaikken ihme kyllä juurikaan vittuilua asiasta ole kuullut. Leikkaus lienee mahdollinen, mutta epäilyttää juuri tuon vaivan vaihtelevuuden takia.

      Koska vaiva ei vaikuta oikeastaan mitenkään elämään muutoin kuin varsinkin nuorempana tuli välillä ajateltua että mitäs ne muut oikein ajatteleekaan kun silmä kattoo minne sattuu. Ei koko vaiva tule mieleen ellei toista karsastavaa kadulla tai tv:ssä nää.

      Elokuvissa hahmot joilla karsastaa ovat yleensä jollakin tavalla jälkeenjääneitä tai vähä-älyisiä, joten satunnaisella vaivasta tietämättömällä voi hyvin olla ennakkoluulo että niillä jotka karsastavat olisivat henkisesti heikkoja.

      Ja sitten tämä uusi axen mainos. On kyllä aika julma karsastuksesta kärsiville, koko mainoskampanja perustuu idealle: "käytä axea, tai näytät karsastavalta, eli naiset katsovat inhon vallassa".

      Onhan mainoksissa pilkattu esim ylipainoisia, mutta vaikea kuvitella kovin montaa sairautta taikka vaivaa, jonka pilkkaamiseen perustuisi koko kansäinvälisen yrityksen uusin mainoskampanja.

      Olen 28-vuuotias mies ja oikeassa silmässä ulospäin karsastusta ollut 4-vuotiaasta saakka. Silmälappu terapiaa oli lapsena, mutta se jäi pois, en tiedä miksi, kai se voisi vieläkin auttaa. Puhetta oli että lapsena olisin mennyt leikkaukseen, mutta vanhemmat eivät suostuneet siihen. Olen siis käyttänyt laseja tähän päivään saakka, vasen silmä on normaali/terve ja näen sillä hyvin. 5 vuotta sitten, kun sain nykyiset lasini, jätettiin linsseistä prismakorjaus pois, siitä ei silmälääkärin mukaan ollut enää hyötyä. Nyt aikuisiällä karsatus leikkaus kiinnostaa tosella paljon, jos leikkauksella pystyisi oikeaa silmää normaalimmaksi saamaan. Asiaa en ole vain ole ottanut "työn alle" koska silmälääkärille ei ole ollut vielä asiaa kun näen nykyisillä laseillani aika hyvin. Tosin 5 vuotta samoilla laseilla on aika pitkä aika ja on lasit kyllä jo kuluneet/löystyneet käytössä että kyllä nämä täytyy uusia. Ja onhan linssit kehittyneet 5 vuodessa!

      Minua on koulussa kiusattu silmälasien takia, ja itsetuntokin on huono. Pystyn kuitenkin katsomaan ihmisiä silmiin normaalisti ja kukaan ei ole aikuis iällä huomauttunut, että olisin "kierosilmä" tai että silmissäni olisi vikaa. Päinvastoin tykkään puhuessa katsekontaktista ja joskus katsoessäni ihmisiä silmiin ajattelen itsekseni mahtaako henkilöllä X olla karsastusta :D Ei tulisi mieleenikään möläyttää asiasta ääneen toiselle. Kukaan ei ole täydellinen.


    • karsastaja-82 kirjoitti:

      Olen 28-vuuotias mies ja oikeassa silmässä ulospäin karsastusta ollut 4-vuotiaasta saakka. Silmälappu terapiaa oli lapsena, mutta se jäi pois, en tiedä miksi, kai se voisi vieläkin auttaa. Puhetta oli että lapsena olisin mennyt leikkaukseen, mutta vanhemmat eivät suostuneet siihen. Olen siis käyttänyt laseja tähän päivään saakka, vasen silmä on normaali/terve ja näen sillä hyvin. 5 vuotta sitten, kun sain nykyiset lasini, jätettiin linsseistä prismakorjaus pois, siitä ei silmälääkärin mukaan ollut enää hyötyä. Nyt aikuisiällä karsatus leikkaus kiinnostaa tosella paljon, jos leikkauksella pystyisi oikeaa silmää normaalimmaksi saamaan. Asiaa en ole vain ole ottanut "työn alle" koska silmälääkärille ei ole ollut vielä asiaa kun näen nykyisillä laseillani aika hyvin. Tosin 5 vuotta samoilla laseilla on aika pitkä aika ja on lasit kyllä jo kuluneet/löystyneet käytössä että kyllä nämä täytyy uusia. Ja onhan linssit kehittyneet 5 vuodessa!

      Minua on koulussa kiusattu silmälasien takia, ja itsetuntokin on huono. Pystyn kuitenkin katsomaan ihmisiä silmiin normaalisti ja kukaan ei ole aikuis iällä huomauttunut, että olisin "kierosilmä" tai että silmissäni olisi vikaa. Päinvastoin tykkään puhuessa katsekontaktista ja joskus katsoessäni ihmisiä silmiin ajattelen itsekseni mahtaako henkilöllä X olla karsastusta :D Ei tulisi mieleenikään möläyttää asiasta ääneen toiselle. Kukaan ei ole täydellinen.

      Kiva lukea teidän muiden kokemuksia karsastuksesta. Itsekin olen karsastanut ihan vauvasta asti, nykyisin olen 29 vuotias. Sain silmälasit 16 kuukauden ikäisenä. Välillä niissä on ollut prismalisä, kuten nykyisin kaksoiskuvien vuoksi. Ennen osasin suodattaa toisen silmän kuvan pois, mutta 2004 vasemman silmän leikkauksen jälkeen aloin nähdä kahtena ja niitä kaksoiskuvia ei ole saatu prismoillakaan kokonaan pois. Ehkä osaan prismoilla paremmin hallita karsastusta, silmät eivät aina katso niin kieroon.

      Pienenä ennen kouluikää vuonna 1988 vasemman silmän sisääänpäin karsastus korjattiin. Iän myötä silmä alkoi karsastaa ulospäin ja silmän lihas siirrettiin takaisin alkuperäiselle kiinnittymiskohdalleen alkuvuodesta 2004. Syksyllä 2004 yläsuora lihas korjattiin ja sen jälkeen tuli kaksoiskuvat. Ilmeisesti minulla oli joskus ollut yhteisnäkö lapsena ja silmien korjauksen myötä (silmät niin suorassa kuin voidaan saada) ne alkoivat nähdä kahtena. Harmillinen tilanne, mutta olen jo tottunut kaksoiskuviin etteivät ne niin häiritse.

      Karsastusta ei niin hyvin huomaa ja ei kukaan enää aikuisiällä ole minua silmieni vuoksi kiusannut. Lapsena sain kokea kiusaamista, mutta lukiossa ei enää kukaan kiusannut. Myös kaveripiirissäni on yllättävän paljon muita karsastavia, joten en ole yksin.

      3D kuvia en pysty edelleenkään näkemään, mutta pystyn kohdistamaan silmät niin että saan näkötesteissä leijonan koppiin. Ennen viimeisintä leikkausta en pystynyt tähän. Hieno saavutus tuokin, vaikka kaksoiskuvia onkin.

      Olisikin hauska, jos joku keksisi joskus miten saada yhteisnäkö ja kyky katsoa 3D kuvia. Olisin heti ensimmäisenä testaamassa. :)


    • Synt. karsastava 81 kirjoitti:

      Kiva lukea teidän muiden kokemuksia karsastuksesta. Itsekin olen karsastanut ihan vauvasta asti, nykyisin olen 29 vuotias. Sain silmälasit 16 kuukauden ikäisenä. Välillä niissä on ollut prismalisä, kuten nykyisin kaksoiskuvien vuoksi. Ennen osasin suodattaa toisen silmän kuvan pois, mutta 2004 vasemman silmän leikkauksen jälkeen aloin nähdä kahtena ja niitä kaksoiskuvia ei ole saatu prismoillakaan kokonaan pois. Ehkä osaan prismoilla paremmin hallita karsastusta, silmät eivät aina katso niin kieroon.

      Pienenä ennen kouluikää vuonna 1988 vasemman silmän sisääänpäin karsastus korjattiin. Iän myötä silmä alkoi karsastaa ulospäin ja silmän lihas siirrettiin takaisin alkuperäiselle kiinnittymiskohdalleen alkuvuodesta 2004. Syksyllä 2004 yläsuora lihas korjattiin ja sen jälkeen tuli kaksoiskuvat. Ilmeisesti minulla oli joskus ollut yhteisnäkö lapsena ja silmien korjauksen myötä (silmät niin suorassa kuin voidaan saada) ne alkoivat nähdä kahtena. Harmillinen tilanne, mutta olen jo tottunut kaksoiskuviin etteivät ne niin häiritse.

      Karsastusta ei niin hyvin huomaa ja ei kukaan enää aikuisiällä ole minua silmieni vuoksi kiusannut. Lapsena sain kokea kiusaamista, mutta lukiossa ei enää kukaan kiusannut. Myös kaveripiirissäni on yllättävän paljon muita karsastavia, joten en ole yksin.

      3D kuvia en pysty edelleenkään näkemään, mutta pystyn kohdistamaan silmät niin että saan näkötesteissä leijonan koppiin. Ennen viimeisintä leikkausta en pystynyt tähän. Hieno saavutus tuokin, vaikka kaksoiskuvia onkin.

      Olisikin hauska, jos joku keksisi joskus miten saada yhteisnäkö ja kyky katsoa 3D kuvia. Olisin heti ensimmäisenä testaamassa. :)

      Olen 23-vuotias, ja olen alkanut kesän kuluessa karsastamaan. Kaikilla muilla tässä ketjussa tuntuu vaiva alkaneen jo nuorena, ja mietinkin onko muita vanhemmalla iällä karsastamaan alkaneita? Vasen silmäni katsoo hieman sisäänpäin, mutta itse en sitä huomaa muuta kuin kuvista (en peilistä tai näkökentässä mitenkään), mutta muut ihmiset sen kyllä varmasti huomaavat. Ahdistaa! Toisaalta hyvä, että olen jo vanhempi, että kiusaamista tuskin (toivottavasti) joudun kokemaan, mutta asiaan on huomattavasti vaikeampi tottua kun on ollut "normaali" näinkin pitkään. Minulla on huono näkö kyllä muutenkin, toivottavasti laseilla silmän saa kuriin, joskin masentaa ajatus siitäkin etten pääsekään koskaan laseista eroon.

      Tsemppiä kaikille kanssakärsijöille, kiva tietää etten ole yksin.


    • tähtitieteilijä kirjoitti:

      Onko muita, kenelle on tehty leikkaus siten että kun alunperi n oli ulospäinkarsastusta, niin päättivät leikata hieman ylikorjauksen puolelle sisäänpäin, kun kuulema ajan kanssa liukuu sivulle kuitenkin. Nyt kärsinyt leikkauksen jälkeen kierosilmäisyydestä 10 vuotta ja kommentteja satelee, sosiaaliset kontaktit loppuneet, ulkona en käy, enkä juhlissa tms..inhoan peilikuvaani, enkä anna valokuvata. Henkilöllisyystodistuksessa olen todella ruma siinä passikuvassa:-( Pitäisikö yrittää vielä päästä leikkukseen?

      Itsellä oli syntyessä ulospäinkarsastusta reilusti ja kaksivuotiaana kävin ensimmäisessä leikkauksessa. Lopputuloksena todella lievä ja huomaamaton sisäänpäinkarsastus, mikä sitten näin vanhempana 30 alkoi karsastaa enemän vuosi vuodelta, ei kuitenkaan suuresti, sillä moni ei edes huomannut asiaa, ellen ollut väsynyt tms.

      Ajattelin sitten mennä vielä uusintaleikkaukseen, jos tuota sisäänpäinkarsastusta saataisiin lievennettyä. Molemmat silmät leikattiin ja tänään aamulla sain lapun pois toisen silmän päältä, ja yllätys oli suuri kun nyt karsastaa ulospäin taas todella paljon.

      Silmälääkäri oli aika yllättynyt tuloksesta, mutta rauhoitteli vain, että katsotaan kun ulkosuoralihaksista turvotus häviää, niin näkee sitten miten ne silmät asettuu.

      Onneksi välillä tuntuukin siltä, että ulospäinkarsastus vähenisi, etenkin kun tekee käsillään ja katsoo vähän alaspäin, niin kolmiulotteista kuvaahan sieltä alkaa muodostua.. mutta jos suoraan katsoo pitkälle, niin toinen silmä katsoo suoraan, toinen ei todellakaan..

      Varmaankin kolmas leikkaus saattaisi olla nyt tiedossa sitten, ellei nämä silmät tästä suoristu.. Tässä vaiheessa tuntuu siltä, ettei olisi pitänyt mennä tuonne takaisin ollenkaan, mutta aika sen näyttää.. Ainakaan ihmisten ilmoille en kehtaa tällaisena nyt mennä :(


  • Prismalasithan eivät korjaa sitä karsastusta eli silmän katselusuuntaa, vaan sen karsastuksen aiheuttamia oireita! Linssin avulla siirretään silmään tulevaa valoa/kuvaa, jotta se osuisi verkkokalvolle, itse silmää sen avulla ei oikein käsittääkseni pysty siirtämään. Silmän annetaan pitää se lepoasentonsa ja tarkka kuva muodostuu verkkokalvolle, kun sitä prismalinssin avulla siirretään. Jos silmä jaksaa jonkin verran tehdä töitä katsoakseen suoraan, voi kai jollain "semikorjauksella" auttaa silmää pinnistelemään edes sinne oikeaan suuntaan päin, jolloin se on suoremmassa.

    Jos karsastus on ollut jo pienestä lähtien, ovat todennäköisesti aivot kehittäneet itse "parannuskeinonsa" siihen. Siis esim. se yhdellä silmällä katsominen. Kun se toinen eli karsastava silmä ei kohdista kunnolla kohteeseen ja kuva jää epätarkaksi, aivot sulkevat sen huonolaatuisen kuvan pois ja silmä jää tavallaan käyttämättä. Jos vaiva tulee aikuisena, se ei vaikuta enää näöntarkkuuksiin, mutta lapsuusiällä, kun näköjärjestelmä vasta kehittyy, on tärkeä juuri esim. peittohoidon avulla saada tätä huonompaakin silmää käytettyä. Silloin siis se parempi silmä laitetaan piiloon ja pakotetaan lapsi käyttämään sitä huonompaa.

    Sisäänpäinkarsastus useimmiten paranee tai vähenee aikuisiällä, kun silmän lihakset alkavat "vanheta" eivätkä jaksa kääntyä niin tehokkaasti sisäänpäin. Ulospäinkarsastus taas valitettavasti voi paheta, kun silmät eivät enää jaksa kääntää koko aikaa sinne sisään. Mutta niin monta hoito- ja parannuskeinoa on kuin tapauksiakin, joten menkää tekin silmälääkäriin tai optikolle vaivojenne laadusta/vakavuudesta riippuen. Monesti niihin voi löytyä yllättävänkin helppoja ratkaisuja! Yleisesti melkein kai voi sanoa, että lapsuusiän karsastukset ovat lääkärien heiniä, ja aikuisiällä ilmentyneille (juuri esim. nämä väsyneenä näkyvät) voidaan löytää hoitokeinoja optikonkin luona. Tapauksesta riippuen.

    Itselläni toinen silmä karsastaa sisäänpäin koko ajan. Hyvin vähän, ja väittävät, ettei sitä huomaa. Ei optikkokaan huomannut ennen kuin testasi. Olen "yksisilmäinen" melkein koko ajan, mutta silti näöntarkkuus on tässä karsastavassa silmässä hyvä. Vaiva on siis kehittynyt aikuisiällä pikkuhiljaa ja odotan tässä sitä ikänäköä, jos vaikka tuo vaiva sitten rauhoittuisi. :)

    Tsemppiä kaikille, olkaa rohkeasti juuri sellaisia, kuin olette! bd

    • Ja se unohtui sanoa, että en minäkään näe niitä piilokuvia, mutta 3D-leffat näen. Sitä stereonäköäkin siis voi olla monenlaista, ei vain on/off. Mulla se on jotenkin puutteellinen, mutta toimii jollakin tasolla.


    • One-eyed Mac kirjoitti:

      Ja se unohtui sanoa, että en minäkään näe niitä piilokuvia, mutta 3D-leffat näen. Sitä stereonäköäkin siis voi olla monenlaista, ei vain on/off. Mulla se on jotenkin puutteellinen, mutta toimii jollakin tasolla.

      Oli kiva lukea lisää muiden kommentteja. Tuli tuosta 3D:sta mieleen, että näin jotain, jos on polarisoivat lasit päässä kuten Linnanmaan 4D teatterissa. Jos 3D on punaviherlaseilla, näen vain mihin kaksoiskuvani sijoittuvat ja en osaa katsoa yhteen kohteeseen silmilläni. Sormeeni pystyn kohdistamaan lähietäisyydeltä kummallakin silmällä. Kauemmas onkin hankalampaa.


  • Täällä olisi yksi kohtalotoveri! Pienestä asti on ollut ihan järkyttävää karsastusta oikeessa silmässä. n. 3-vuotiaana karsastus oli pahimmillaan, vaikka lasit olikin koko ajan päässä. Ala-asteella sain ns. merirosvolappuja, mutta vihasin niitä ja otin ne aina salaa pois koulumatkalla. Pian unohtui vanhemmiltakin laput, kun en vain suostunut niitä käyttämään. Lasit hajotin "vahingossa" just silloin ala-asteella, eikä sen jälkeen oo laseja tai merirosvolappuja näkynyt. Nyt jos voisin päättää, tekisin kaiken toisin. Vaikka silmäni ei karsasta koko aikaa, niin onhan se kiusallista kun ikinä ei tiedä milloin katsoo kieroon ja milloin ei. Silmiin haluaisin katsoa, mutta en uskalla. Pelkään että silmäni heittää ihan hirveesti ja saan siitä jotain kommenttia.
    Ikinä en ole seurustellut, mutta pari jutunjuurta on ollut, tosin nekin ensin vain netin välityksellä. En jaksa uskoa että löydän jonkun joka hyväksyy minut tälläisenaan. Kaikista pahinta tässä asiassa on se, että itse olen melko pinnallinen. Tai siltä musta ainakin tuntuu. Olisi kiva tavata joskus joku poika, joka olisi muuten ihan täydellinen, paitsi että sillä karsastaisi. Sitten voisin testata itseäni, olenko tosiaan niin pinnallinen. Pidän itseäni muuten ihan nättinä, mutta silmäni tosiaan pilaavat osan elämästäni.
    Näen ihan hyvin, enkä laseja periaatteessa tarvitse, mutta kunhan saisi ihan ulkonäön takia ton karsastuksen pois. Itseluottamuskin nousis kertaheitolla!

    • Todellakin ikävintä on kun ei tiedä milloin oma silmä katsoo minne sattuu ja milloin ei. Esteettisesti tämä on tietenkin rumaa. Vaikkei näennäisesti karsastus muihin ihmisen ominaisuuksiin vaikutakkaan, näkyy se juuri tuon epätietoisuuden takia ainakin minulla huonona itsetuntona.

      PS. ei ole asian takia kiusattu, mutta eipä ole tyttöystäviäkään ollut


    • m111111111111 kirjoitti:

      Todellakin ikävintä on kun ei tiedä milloin oma silmä katsoo minne sattuu ja milloin ei. Esteettisesti tämä on tietenkin rumaa. Vaikkei näennäisesti karsastus muihin ihmisen ominaisuuksiin vaikutakkaan, näkyy se juuri tuon epätietoisuuden takia ainakin minulla huonona itsetuntona.

      PS. ei ole asian takia kiusattu, mutta eipä ole tyttöystäviäkään ollut

      Olen 55 v. nainen, silmälasit sain 15 vuotiaana. Vauvasta asti karsastus vuorotellen sisäänpäin, jonkin verran myös ylös-alas-karsastusta ja silmien yhteisnäkö puuttuu. Lisäksi minulla on yksi katkennut kaulalihas, joka yhdessä silmien yhteisnäköpuutteen kanssa aiheuttaa helposti pään vinouden.
      Varhaisin hoito merirosvolappu vuoropäivinä eri silmillä (tätä en itse muista). Karsastusleikkaukset 5- vuotiaana (molemmat silmät), 8 - vuotiaana (vasen silmä) ja 30 -vuotiaana (oikea silmä).
      8-vuotiaana tehdyn leikkauksen jälkeen silmä tulehtui ja tulehduksen hoito kesti pitkän aikaa, Silloin sairaalassa oli sanottu, että saan itse aikuisena päättää, menenkö vielä leikkaukseen. Heikon itsetuntoni, arkuuteni, turhan auktoriteettiuskoisuuteni ja monenlaisten vaikeuksien takia kolmas silmäleikkaus oli vasta 30-vuotiaana.
      Tämä leikkaus onnistui paremmin kuin minulle voitiin luvata. Minusta tuli suorasilmäinen ! Kun katson suoraan eteenpäin, silmät pysyvät suorina. Karsastuksen huomaa vielä, kun katson sivulle.
      Kun tämän leikkauksen jälkeen katsoin peiliin ja silmät olivat suorat, tunsin, että hartiolitani otettiin paljon psyykkistä taakkaa pois.
      Sairaalassa sanottiin tämän leikkauksen jälkeen, että oikeaa silmää oli käsitelty leikkauksessa niin paljon, että silmän nesteet eivät enää kierrä niin kuin normaalissa silmässä. Silmä ärtyy helposti.
      Keski-ikäisenä silmät alkoivat oireilla. Ensimmäinen silmäm sarveiskalvon tulehdus oli 43-vuotiaana, toinen viisi vuotta myöhemmin ja kolmas tulehdus 2 vuotta sitten. Nykyisin käytän joka päivä silmiä kostuttavia tippoja .
      Vasemman silmäni näkö on parempi kuin oikeassa silmässäni ja katson vaistomaisesti enemmän vasemmalla silmälläni.. Silmien yhteisnäköpuutteen vuoksi yksi silmä joutuu tekemään kahden silmän työn ja silmät väsyvät nopeammin kuin normaalit yhteisnäölliset silmät . Kun vasen silmä alkoi oireilla, ostin silmälasilinssiin kiinnitettävän lapun, jolla saan tarviitaessa silmän rauhoittumaan.
      Karsastukseni (kierosilmäisyyteni) psyykkistä taakkaa käsittelen edelleen. Olen sosiaalinen jännittäjä ja nämä edellä kertomani asiat kertovat sosiaalisen jännittämisen syistä. Muistan lapsesta asti kuulemani sanomiset viallisista silmistäni ja haluaisin päästä tästä turhasta psyykkisestä taakasta eroon. Tämä kirjoittaminen on yksi tapa keventää taakkaa. Nykyisin ajattelen niin, että jos joku toinen ihminen saa jotain itselleen minun vaikeuksistani, niin tämä kaikki kärsimys ei ole ollut turhaa (uskon vertaistuen voimaan).
      Kiitos teille kaikille, kun olette kertoneet karsastukseen liittyvistä asioista !


    • i55 kirjoitti:

      Olen 55 v. nainen, silmälasit sain 15 vuotiaana. Vauvasta asti karsastus vuorotellen sisäänpäin, jonkin verran myös ylös-alas-karsastusta ja silmien yhteisnäkö puuttuu. Lisäksi minulla on yksi katkennut kaulalihas, joka yhdessä silmien yhteisnäköpuutteen kanssa aiheuttaa helposti pään vinouden.
      Varhaisin hoito merirosvolappu vuoropäivinä eri silmillä (tätä en itse muista). Karsastusleikkaukset 5- vuotiaana (molemmat silmät), 8 - vuotiaana (vasen silmä) ja 30 -vuotiaana (oikea silmä).
      8-vuotiaana tehdyn leikkauksen jälkeen silmä tulehtui ja tulehduksen hoito kesti pitkän aikaa, Silloin sairaalassa oli sanottu, että saan itse aikuisena päättää, menenkö vielä leikkaukseen. Heikon itsetuntoni, arkuuteni, turhan auktoriteettiuskoisuuteni ja monenlaisten vaikeuksien takia kolmas silmäleikkaus oli vasta 30-vuotiaana.
      Tämä leikkaus onnistui paremmin kuin minulle voitiin luvata. Minusta tuli suorasilmäinen ! Kun katson suoraan eteenpäin, silmät pysyvät suorina. Karsastuksen huomaa vielä, kun katson sivulle.
      Kun tämän leikkauksen jälkeen katsoin peiliin ja silmät olivat suorat, tunsin, että hartiolitani otettiin paljon psyykkistä taakkaa pois.
      Sairaalassa sanottiin tämän leikkauksen jälkeen, että oikeaa silmää oli käsitelty leikkauksessa niin paljon, että silmän nesteet eivät enää kierrä niin kuin normaalissa silmässä. Silmä ärtyy helposti.
      Keski-ikäisenä silmät alkoivat oireilla. Ensimmäinen silmäm sarveiskalvon tulehdus oli 43-vuotiaana, toinen viisi vuotta myöhemmin ja kolmas tulehdus 2 vuotta sitten. Nykyisin käytän joka päivä silmiä kostuttavia tippoja .
      Vasemman silmäni näkö on parempi kuin oikeassa silmässäni ja katson vaistomaisesti enemmän vasemmalla silmälläni.. Silmien yhteisnäköpuutteen vuoksi yksi silmä joutuu tekemään kahden silmän työn ja silmät väsyvät nopeammin kuin normaalit yhteisnäölliset silmät . Kun vasen silmä alkoi oireilla, ostin silmälasilinssiin kiinnitettävän lapun, jolla saan tarviitaessa silmän rauhoittumaan.
      Karsastukseni (kierosilmäisyyteni) psyykkistä taakkaa käsittelen edelleen. Olen sosiaalinen jännittäjä ja nämä edellä kertomani asiat kertovat sosiaalisen jännittämisen syistä. Muistan lapsesta asti kuulemani sanomiset viallisista silmistäni ja haluaisin päästä tästä turhasta psyykkisestä taakasta eroon. Tämä kirjoittaminen on yksi tapa keventää taakkaa. Nykyisin ajattelen niin, että jos joku toinen ihminen saa jotain itselleen minun vaikeuksistani, niin tämä kaikki kärsimys ei ole ollut turhaa (uskon vertaistuen voimaan).
      Kiitos teille kaikille, kun olette kertoneet karsastukseen liittyvistä asioista !

      Teille, jotka mietitte karsastuksen psyykkisiä vaikutuksia.
      Minua auttoi Tommy Tabermannin kirja: Kirje nuorelle rakastajalle.


  • Sen tytön äiti vois pitää huolen omista asioistaan! Kannattaa käydä silmälääkärillä, niin vaiva helpottaa. Pää pystyyn! Tsemppiä!

  • Hie, olen itse 13 vuotias tyttö, minunkin silmäni karsastavat vähän, en itse edes huomaa sitä enkä ymmärrä edes kunnolla mitä se minun kohdallani tarkoittaa...minulle on kuitenkin sanottu todella ilkeitä asioita koulussa jotka ovat sattuneet todella paljon, minulla on paljon kavereita koulu menee hyvin kotona menee hyvin mutta asia vaivaa minua joka päivä kun katson peiliin. tunnen itseni rumaksi muiden rinnalla ja yritän aina hokea itselleni että se on ihan yleistä ja se ei ole edes paha mtta en saa sitä pois mielestä. minua nolottaa todella paljon ja olen kuullut näistä leikkauksista, haluaisin sellaiseen äkkiä mutta en ole puhunut äitini kanssa koko silmä asiasta... Pää pystyyn, olet nuori aikuinen eikä tarvitse välittää muiden epäkypsistä kommenteista.. sinulla on leikkaus edessä ja KAIKKI ASIAT JÄRJESTYVÄT KYLLÄ, pää pystyyn vai ;)

  • Hei! Olen nuori tyttö itse ja minulla epäiltiin että minun silmäni karsastavat MUTTA kyse olikin vain että silmäni ovat todella lähekkäin jne ja kun sain sen selville että kyseessä oli vain erehdys olin iloinen mutta mietin että mitä sitten vaikka silmäni olisivatkin karsastaneet SILLÄ kaikki olemme sisäisesti kauniita ja kaikki jotka haukkuvat tai paheksuvat tätä vaivaa niin itse ainakin näät millaisia ihmisiä nämä oikeasti ovat ja pystyt välttäään nämä henkilöt helposti. KUKAAN EI OLE TÄYDELLINEN, pääasia on että olet terve ja näet edes;) asioiden kanssa on elettävä sillä kyse on vain ulkonäöstä olet sisäisesti paljon enemmän kuin esim silmäsi tai jokin muu vaiva, monella voi olla akne, hörö korvat, ylipainoa, alipainoa, kehitysvamma, sokeus, tai jokin SAIRAUS mikä on oikeasti vaarallinen, elä päivä kerrallaan ja opeta itsesi tähän "vaivaan" elämä kuitenkin aina jatkuu ja ne huonot hetket ovat vain ohikiitäviä hetkiä elämässä, KAIKKI JÄRJESTYYY, LUPAAN SEN!

  • sama ongel mulla.. .. en pysty edes olemaan kameran edessä jos joku muu ottaa kuvia, aina pitää olla itse kameran takana ja edessä..
    luin aika paljon tejjä juttuja ..
    olen 22 nyt ja olin joo näöntarkastuksessa. itseasiassa tänää ja ottaahan se päähän koko juttu, en pysyt edes olee about peilin edessä ilman et on huono omatuno..
    ja en ole ikinä seurustellu en ,, :(( vaikka ihmiset sanoo et saisit kenet vaa, ongelma on va se et aina ne rumimmat ja huonot jostain aina dyykkaa esiin. joudun aina pettymään ja sanoo et en pysyt.. sori.. niin se vaan on...kavereita löytyy. joskus joku sanoo/mainitsee nii joo se itkettää, ..aika paljon..
    olen joo hankkimassa lasit, jos ne kerran auttavat nii toki ja tänä päivän laseja löytyy kaikille.. et se ei pitäis olla ongelma
    tiedän että tää rajoittaa elämää jonkin verran mutta en miten, mitäs saa tehä ja ei?.. onkos sellaista?
    ainii sen verran viel että ajon hankkia lasiat va sen takia attä pääsen ajaa taksia jos se nyt onnistuis.. muuten mun elämä olisi aika lived.
    päät pystyy

  • Voimia kaikille kohtalo-tovereille!
    Itselläni karsastus alkoi alle 2-vuotiaana, jolloin sitten sain silmälasit. Ala-asteen toisen luokkaan asti elämä tuntui ihan normaalilta, kunnes sitten "jostain kumman syystä" 3. luokkalla, kun ryhmä oli vaihtunut, minulla ei enää ollutkaan kavereita. Onneksi koulussa sentään oli kaksi ystävää, joihin olin tutustunut ~4-vuotiaana, joten välitunneilla minulla oli aina seuraa.
    Ala- ja yläasteen sanalliset ivailut onneksi jäivät vähiin ja ovat laskettavassa kahden käden sormilla. Mutta syrjintää oli sitten sitäkin enemmän. Esim. yksi tyttö ei halunnut mennä vessaan, kun huomasi, että minä tulin sieltä.
    Koulussa ja työelämässä olen suhteellisen arka, itseenä kääntyvä ja ujo karsastukseni takia. Kun ei sitä ikinä tiedä, mitä "nuo" toiset ajattelevat.

    Mutta, koulun ja työelämän ulkopuolellakin oli elämää. Harrastusten parissa olen aina ollut aivan eri ihminen. Ulospäin suuntautunut ja eloisa. Harrastusten parissa minulla on aina ollut paljonkin kavereita. Ja suurin osa kavereistani on jätkiä.

    Vasen silmäni leikattiin olessani ala-asteella. Emt, vaikuttiko se yhtään mihinkään. Viimeisen "diagnoosin" jälkeen on todettu, että simmuja ei kannata leikata. Vaarana sokeus tai kahtena näkeminen ~50% varmuudella.
    Kun viimeksi tätä leikkaus-diagnoosia tehtiin, lääkäri kysyi minulta "Miksi sää haluat, että silmiä leikataan?". Siinä vaiheessa meni pala kurkkuun. "Noh, mitähän luulet? Haluaisitko itse elää kierojen silmien kanssa?" ajattelin. Itkua pidätellen sitten vastasin vaan, "En tiedä".
    Masentavaa on jossittelu. Löysin joitakin vuosia takaperin muutamia dokumentteja silmälääkäri käynneistä, jotka tapahtuivat, kun olin ihan muksu. Kun luin niitä ekan kerran, kyllä silmät vuotamaan alkoivat. Jotain tähän tyyliin niissä luki: "Lääkärin ehdottivat leikkausta, mutta äiti oli sitä vastaan". Lauseen luettua, mieli oli täynnä asioita. "Miksi äiti kielisi? Jos olisin päässyt, olisiko silmäni paremmat. jne...
    Itse kumminkin nään jonkin verran näitä "piilokuvia" Ainakin niitä, mitä lääkärillä on testattu (eli, todennäköisesti niitä kaikista helpompia mahdollisia, missä on yksinkertaisia kuvia, kuten auto ja purjevene). Kun luettelin, mitä kuvissa näin, lääkäri tokaisi "Ei sun oikeesti kuuluisi nähdä näitä, mutta kai sitten, kun sulla on alkanu karastus niin nuorena, sun silmät on jotenkin sitten "oppineet." näkemään"
    Ärsyttävää on se, että pitää lääkärillä käydä, jos haluaa uuden silmälasi-reseptin. Aina, kun on mehevät silmälasi tarjoukset, ajattelee, "nyt vois käydä ostamassa", mutta sitten paljastuu todellisuus; Käy lääkärillä, että saat lähetteen silmälääkärin ja oota 2kk et pääset lääkäriin vasta sitten, kun kaikki tarjoukset kaikkialta on varmasti menneet ohi.

    Samaa vikaa, kuin muilla, eli vihaan kameroita. Varsinkin luokkakuviin meneminen oli kamalaa. Ja passikuvat. Ja sitten ihmetellään, miksi en halua kuvattavaksi.
    Itsetunto on myös nollassa tämän takia. Pelkään ihmisten reaktiota juuri tämän "leffassa kaikki kierosilmäiset on vammasia tai muuten päästään vialla"-jutun takia. Silmiin katsominen on kamalaa, jos ihminen on vieras.

    Kumminkin, olen siis 22-vuotias nainen. Muutamia "yrityksiä" minulla on ollut muutamien jätkien kanssa, ja nyt on muutaman vuoden ollut pari suhteessa. Ei siis kannata masentua karastuksesta rakkaus-rintamalla! En vaan tiedä, mitä pitäisi ajatella, jos kumppanin mielestä silmäni ovat parhaat ruumiinosani.
    Ohan ne ihan kivan väriset (oon kyllä kehuja väristä saanut), mutta ei ne silti ole normaalit...

  • Ihastuin ensisilmäyksellä erään kaupan työntekijään. Pitkä, komea mies.. ja vasemmassa (tai oikeassa..en muista tarkkaan) silmässä paha karsastus. Ajattelin että siinä silmät ovat vain kirsikka kakun päällä, ei olisi haitannut yhtään, tekivät lähtemättömän vaikutuksen erikoisuudellaan. Harmi että olin suhteessa, olisin pyytänyt ulos muutoin. Vieläkin parin vuoden takainen kohtaaminen kummittelee ja mietiskelen missä tämä ihminen olisi kun työpaikka ainakin vaihtunut. Joten tunnen ainakin yhden ihmisen joka on jopa silmien erikoisuuden takia entistä kiinnostuneempi. :) (Ja täältä netistä yritän häntä toisinaan etsiskellä..)

  • Etsin tänään netistä, josko löytyisi jotain vertaistukiryhmää karsastaville. Päädyin tälle sivustolle ja aloin lukemaan tarinoitanne. Kuten jo moni muukin on sanonut, monet kirjoitukset muistuttavat aivan omia kokemuksia.

    Olen 24-vuotias tyttö. Vasen silmäni on karsastanut sisäänpäin pienestä asti ja silmäni on leikattu nyt kolme kertaa - kaksi kertaa pienempänä ja kolmannen kerran vasta noin kaksi kuukautta sitten. Tämän lisäksi näen ainoastaan oikealla silmällä, vasen silmäni on ollut syntymästäni saakka lähes sokea.

    Minua vaivasi silmäni karsastus paljon ennen kolmatta leikkausta, mikä oli syy siihen, miksi hakeuduin uuteen leikkaukseen. Leikkaus tuli puheeksi ollessani silmälääkärillä ja silmälääkäri kyseli, että häitseekö karsastus minua. Meinasin purskahtaa itkuun, kun vastasin hänelle. Karsastus on vaikuttanut todella paljon elämääni. Myös minua on kiusattu niin päiväkodissa kuin koulussa ym. ja se on vaikuttanut paljon itsetuntooni.

    Kolmas leikkaus onnistui hyvin ja olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Silmäni näyttää nyt mielestäni lähes normaalilta ja silmät katsovat suoraan, karsastuksen erottaa paremmin kun katson lähelle. Leikkauksen jälkeen olen huomannut, että olen itsevarmempi enkä mieti silmiäni samalla tavalla kuin ennen.

    Olen mielestäni nätti nuori nainen ja aina vain itsevarmempi! (: Olen yrittänyt ajatella, että "sairaus" / vika on vain pakko oppia hyväksymään ja se on osa minua, vaikka se ei todellakaan ole helppoa.

    Vaikka asian kanssa yrittää elää ja keksiä asioita, jotka pitävät itsetuntoa yllä, satuttavat esimerkiksi nimittely / haukkuminen todella paljon. Viimeisen leikkauksen jälkeen olen törmännyt tähän kahdesti, mistä olin todella yllättynyt, sillä ajattelin, että karsatusta ei nyt (ainakaan omasta mielestäni) huomaa samalla tavalla. Tänään viimeksi ja mielestäni vielä todella pahasti.

    Tapasin yhden pojan noin pari viikkoa sitten. Hänen kuvaansa oli FB:ssä kommentoitu, että "i think *** was smiling because he knew he was going back to his cross eyed girlfriends house!" Näin kommentin sattumalta. En ollut pitkään aikaan kokenut mitään vastaavaa, joka olisi satuttanut yhtä paljon. Ja niin kuin olin luullut, että tällaista ei tarvitsi enää kuulla.

    Olen ollut erityisen arka juurikin miesten suhteen siinä mielessä, että en epäröi muuten niinkään ulkonäköni suhteen mutta karsatus on vaikuttanut paljon itsetuntooni. Olen kuitenkin avoin, sosiaalinen ja nautin elämästäni, enkä halua enää, että yksittäisten ihmisten typerät ja asiattomat kommentit pilaavat elämäniloani ja itsetuntoani.

    Kirjoitettavaa olisi aiheesta vaikka kuinka, mutta helpotti jo nyt, kun luin muiden kertomuksia sekä kirjoitin itse tänne.

    On meissä varmasti paljon hyvääkin... (:

    Tsemppiä kaikille! (:

  • Hei, kiva hymytyttö, että kirjoitit tänne. Itse olen miettinyt, että olisko täällä Oulussa tai muualla Suomessa muita karsastavia ystäviksi, naispuolisia. Mielellään voisin kirjoitella vaikka sähköpostiin, jos joku teistä haluaisi osoitteen tänne laittaa.

  • olis varmaa aika siistii karsastella yhdessä x_0

  • Niinpä, "hauskan" näköistä kun silmät menis kaikilla eri suuntiin. ;)

  • Mä en karsasta millään tavalla mut tunnen yhen joka karsastaa aika pahasti, mut ihmiset; voin kertoo ettei teistä puhuta mitenkään pahaa vaikka karsastaisitte, lähinnä nuorimmat ja erittäin jälkeen jääneet ilkkuvat.. Oon 13 ja en nää mitään ihmeellistä, sille ei voi mitöön ja aina sitä ei edes huomaa! Älkää välittäkö härnääjistä..

  • Kuka määrää prismalasit, optikko vai silmälääkäri?

  • Hei !

    Olen 17-vuotias miehen alku ja olen kärsinyt oikean silmän karsastuksesta koko ikäni. Silmälasit sain ollessani 8kk vanha.

    Laseissani (ja piilolaseissani) on karsastuksen korjausta, mutta silti karsastuksen huomaa hyvin helposti, etenkin väsyneenä. Kun katsoo piilolasien kanssa lähelle niin yleensä karsastus katoaa olemattomiin. (En tiedä miksi?) Aamulla karsastus on aina voimakkainta ja myöhemmin illemmalla sitä ei juurikaan huomaa.

    Nuorempana minua kiusattiin jonkin verran karsastuksesta. Nykyään en saa juuri koskaan kuulla siitä keneltäkään, ainakaan suoraan. Olen miettinyt leikkausta. Onko leikkauksessa joku ikäraja ja kannattaako nuoren yleensä tehdä leikkausta ? Onko se sen arvoinen ?

  • Kokeilkaapa täysin ilmaista silmälääkäri William Horatio Batesin luomaa Bates metodia. Bates metodi on luonnollinen tapa parantaa näköä ja voi parantaa myös muita näkö/silmä ongelmia, kuten esimerkiksi karsastusta.

    Metodi vaatii opiskelua, omistautumista ja kärsivällisyyttä, mutta ei vaadi rahaa. Jos metodin ja sen näkö harjoitukset oppii väärin, niin näkö voi kyllä myös huonontua, mutta tämä kun metodin tärkeimmät asiat sisäistää kunnolla, voi näkö ja silmät parantua.

    Itse en ole käyttänyt vielä pitkään metodia, enkä ole tarpeeksi omistautunut tälle, niin minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia. Netistä kuitenkin löytyy paljon ihmisten kertomia kokemuksia ja muuta tietoa.

    Myös Suomi24 keskustelusta löytyy käyttäjältä "Valelikinäköinen" asiaan liittyviä viestejä.
    Googlettamalla "Bates method" löytyy paljon tietoa englanniksi, mutta myös maksullisia, Bates metodia matkivia teoksia ja sivuja löytyy. Suomeksi asiasta ei juurikaan taida tietoa löytyä. Myös Youtubesta löytyy hyödyllisiä videoita Bates method hakusanalla.

    Bates method pähkinänkuoressa
    http://www.i-see.org/bates_nutshell.html

    Bates method perusteet(www.i-see.org sivulla myös enemmän tietoa aiheesta)
    www.i-see.org/basics.html

    Paljon tietoa ja englannin kielinen foorumi sekä chatti
    http://www.iblindness.org/

    Foorumi
    http://www.effortlessvision.com/forum1/index.php

    Hyviä videoita näköharjoituksista
    http://www.youtube.com/user/HappyHag#p/c/1C263950C93E2541

    Saman henkilön, pelkästään Bates metodille omistettu kanava, jossa hyviä videoita
    http://www.youtube.com/user/BatesHappysight

    Levittäkää tietoa myös muille! Kopioikaa vaikka ylläoleva teksti myös muualle!

    • Batesin metodiista löytyy tietoa Kalevi Karmitsan sivuilta Näön parantamisesta luonnonmukaisin keinoin


    • ii55 kirjoitti:

      Batesin metodiista löytyy tietoa Kalevi Karmitsan sivuilta Näön parantamisesta luonnonmukaisin keinoin

      Ihanaa että löysin tämän ketjun:) En siis olekaan maailman ainoa kierosilmä. Otan tämän avautumiseni terapian kannalta, koska aihe on minulle todella arka ja saa aina kyyneleet silmiin. Luin alkupäätä tänään töissä(niinhän ei saa tehdä, hyi mua)ja porua väänsin kun niin samanlaisia kohtaloita löytyi. Ja nyt on helpottavaa huomata että en olekaan kaikkein vanhin, toivoa ehkä vielä mullakin on.
      Olen tällä hetkellä 31-v. Mä olen syntynyt ihan virheettömin silmin mutta olen sairastanut pari vuotiaana kaksi kertaa aivokalvontulehduksen(huom minä olin se 1 miljoonasta jolla se uusi). Toisella kerralla mut leikattiin kun epäiltiin että nenäontelossa on reikä josta bakteeri pääsee aivoihin. Ei ollut reikää. Kumminkin jossain vaiheessa vasen silmä vaurioitui. Alkuun katsoi sisään, mutta jossain vaiheessa muuttui katsomaan ulos. Lappuhoitoja ja vasemmassa silmässä äärimmäisen huono näkö. Stereonäköä mulle niiden tautien jälkeen ole ollutkaan. Muistan kun lapsena mentiin pistettä ja olin ihan fiiliksissä kun kurkin nurkan takaa ja väitin kaverille että mä nään tän seinän läpi..en siis tajunnut että katsoin vasemmalla silmällä, kun oikea(dominoiva)silmä oli piilossa. Jossain vaiheessa ala ja yläasteen taitteessa alkoi vasemman silmän näkö parantua itellään ja nyt siinä on ns "ajokorttinäkö". Harmi vaan että se on se laiska silmä enkä käytä sitä. Pystyn siirtämään näön siihen silmään mutta en pysty sitä kauaa siinä pitämään.
      Jonki verran on kiusattu koulussa ja mulla on vieläkin yksi kaveri joka itsetuntoaan kohottaakseen väliin muistuttaa mun kierosilmäisyydestäni. En mäkään sano sille että se on läski vaikka se on. Onneksi muut tykkäävät musta näin. Mulla on paljon kavereita ja tutstun helposti ihmisiin. En arkaile katsoa silmiin, paitsi jos on äärettömän ihastuttava vastakkaisen sukupuolen edustaja kysessä;) Mulla on kaksi lasta, jotenkin kierosilmä sai huijattua itselleen 10 vuodeksi aviomiehen, nyttemmin olen eronnut. Mutta siis, jos karsastus olisi ollut synnynnäistä olisin harkinnut tarkkaan haluanko antaa lapsilleni sen lahjan että heillä on myös tällaiset silmät...en osaa sanoa. Tämä mun vajaavaisuus on jotenkin meidän perheessäkin tabu ettei siitä kauheasti puhuta..tai tuntuu siltä. Joskus isäni huomautti että taidat olla väsy nyt kun silmä kattoo taas minne sattuu..joo, varmasti mutta se ei tajunnu miten pahalta se musta tuntui/tuntuu edelleen.
      Mua ei ole koskaan leikattu, en tiedä miksi. Nyt kävin pari viikkoa sitten kunnallisessa ja lääkäri ei meinannu antaa mulle lähetettä silmälääkärille leikkauskonsultointia varten. Onneksi soitti jollekin fiksummalleen ja sain maksusitoumuksen. Nyt vanhemmalla iällä silmä ei enää tottele ollenkaan, eikä sitä saa tsempattua katsomaan suoraan. Omat lapset ei ole kysyneet mitään, varmaan ovat niin tottuneet mun silmiin:)Keskiviikkona meen kuulemaan totuuksia..toivottavasti leikkaavat! Vaikka olen ulkoisesti vahvan tuntuinen, aina väliin tuleeisku vyön alle. Se aina vähän nakertaa itseluottamusta. Pahinta on kun lapset jää tuijottaan..eihän ne ymmärrä:( Nyt aloin miettimään tota 3 D juttua, näenköhän mä niitä ollenkaan niinkun pitäis nähdä.
      Mua on alkanut pelottamaan sellanen typerä asia että mua enää kukaan huoli tän silmän takia:(Pitäs olla vaan kiitollinen että yleensä näkee, mutta en osaa.. Mielestäni mulla on ihan nätit silmät muttaa olis vielä kivempi jos ne kattois suoraan eikä naapuriin..
      Kiitos ja anteeksi pitkä sepustaminen:) Koitetaan jaksaa *hali teille kanssa eläjille*


    • syysq kirjoitti:

      Ihanaa että löysin tämän ketjun:) En siis olekaan maailman ainoa kierosilmä. Otan tämän avautumiseni terapian kannalta, koska aihe on minulle todella arka ja saa aina kyyneleet silmiin. Luin alkupäätä tänään töissä(niinhän ei saa tehdä, hyi mua)ja porua väänsin kun niin samanlaisia kohtaloita löytyi. Ja nyt on helpottavaa huomata että en olekaan kaikkein vanhin, toivoa ehkä vielä mullakin on.
      Olen tällä hetkellä 31-v. Mä olen syntynyt ihan virheettömin silmin mutta olen sairastanut pari vuotiaana kaksi kertaa aivokalvontulehduksen(huom minä olin se 1 miljoonasta jolla se uusi). Toisella kerralla mut leikattiin kun epäiltiin että nenäontelossa on reikä josta bakteeri pääsee aivoihin. Ei ollut reikää. Kumminkin jossain vaiheessa vasen silmä vaurioitui. Alkuun katsoi sisään, mutta jossain vaiheessa muuttui katsomaan ulos. Lappuhoitoja ja vasemmassa silmässä äärimmäisen huono näkö. Stereonäköä mulle niiden tautien jälkeen ole ollutkaan. Muistan kun lapsena mentiin pistettä ja olin ihan fiiliksissä kun kurkin nurkan takaa ja väitin kaverille että mä nään tän seinän läpi..en siis tajunnut että katsoin vasemmalla silmällä, kun oikea(dominoiva)silmä oli piilossa. Jossain vaiheessa ala ja yläasteen taitteessa alkoi vasemman silmän näkö parantua itellään ja nyt siinä on ns "ajokorttinäkö". Harmi vaan että se on se laiska silmä enkä käytä sitä. Pystyn siirtämään näön siihen silmään mutta en pysty sitä kauaa siinä pitämään.
      Jonki verran on kiusattu koulussa ja mulla on vieläkin yksi kaveri joka itsetuntoaan kohottaakseen väliin muistuttaa mun kierosilmäisyydestäni. En mäkään sano sille että se on läski vaikka se on. Onneksi muut tykkäävät musta näin. Mulla on paljon kavereita ja tutstun helposti ihmisiin. En arkaile katsoa silmiin, paitsi jos on äärettömän ihastuttava vastakkaisen sukupuolen edustaja kysessä;) Mulla on kaksi lasta, jotenkin kierosilmä sai huijattua itselleen 10 vuodeksi aviomiehen, nyttemmin olen eronnut. Mutta siis, jos karsastus olisi ollut synnynnäistä olisin harkinnut tarkkaan haluanko antaa lapsilleni sen lahjan että heillä on myös tällaiset silmät...en osaa sanoa. Tämä mun vajaavaisuus on jotenkin meidän perheessäkin tabu ettei siitä kauheasti puhuta..tai tuntuu siltä. Joskus isäni huomautti että taidat olla väsy nyt kun silmä kattoo taas minne sattuu..joo, varmasti mutta se ei tajunnu miten pahalta se musta tuntui/tuntuu edelleen.
      Mua ei ole koskaan leikattu, en tiedä miksi. Nyt kävin pari viikkoa sitten kunnallisessa ja lääkäri ei meinannu antaa mulle lähetettä silmälääkärille leikkauskonsultointia varten. Onneksi soitti jollekin fiksummalleen ja sain maksusitoumuksen. Nyt vanhemmalla iällä silmä ei enää tottele ollenkaan, eikä sitä saa tsempattua katsomaan suoraan. Omat lapset ei ole kysyneet mitään, varmaan ovat niin tottuneet mun silmiin:)Keskiviikkona meen kuulemaan totuuksia..toivottavasti leikkaavat! Vaikka olen ulkoisesti vahvan tuntuinen, aina väliin tuleeisku vyön alle. Se aina vähän nakertaa itseluottamusta. Pahinta on kun lapset jää tuijottaan..eihän ne ymmärrä:( Nyt aloin miettimään tota 3 D juttua, näenköhän mä niitä ollenkaan niinkun pitäis nähdä.
      Mua on alkanut pelottamaan sellanen typerä asia että mua enää kukaan huoli tän silmän takia:(Pitäs olla vaan kiitollinen että yleensä näkee, mutta en osaa.. Mielestäni mulla on ihan nätit silmät muttaa olis vielä kivempi jos ne kattois suoraan eikä naapuriin..
      Kiitos ja anteeksi pitkä sepustaminen:) Koitetaan jaksaa *hali teille kanssa eläjille*

      Sama juttu, mulla on kaks lasta, olen eronnut. Nyt tuntuu ettei kukaan halua alkaa tällasen kierosilmän kanssa seurusteleen. Onhan se totta jos ajattelee, kyllähän miehiä hävettää jos on tällanen nainen seurassa


  • Hei,

    Sulla voi olla amblyopia. Tsekkaa www.amblyopia.fi

    t. Juhani

  • Oli tosi kiva löytää tämä keskusteluketju! Mä olen kärsinyt karsastuksesta lapsesta asti. Itsetunto on alhaalla.

  • Hei!
    Olen 21-vuotias nainen. En karsasta,mutta menetin toisen silmäni 4-vuotiaana. Katson todella kieroon ja joudun kärsimään tästä lopun elämäni. Olen seurustellut nyt parisen vuotta ja mieheni kyllä hyväksyy silmäni. Mutta joka päivä tuntuu vaan, että miten joku voi tämmöistä kierosilmää rakastaa.

    Minua on aina kiusattu joka paikassa ja tuntuu että en kohta enää pysty olemaan ihmisten kanssa , koska kaikki uudet ihmiset kiinnittävät ensimmäisenä huomiota silmiini. Joko haukkuvat tai säälivät. Tuntuu tosi pahalta,kun ihmiset kysyvät " että miksi katsot noin kieroon?" ja kerran kuulin,kun joku nainen sanoi " että kyllä muakin vituttaisi olla tommonen kierosilmä"

    Luulin,että masennus helpottaisi,kun ikää tulee enemmän,mutta masennus on vain pahentunut iän myötä. Nykyään mulla ei ole edes kavereita,kun olen kaikille vain kateellinen. Muut ovat kauniita ja hoikkia ja minä olen tämmönen kierosilmä.

    Kai tämän silmän kanssa pitäisi joskus oppia elämään. Olen kuitenkin onnellinen,että en ole sokea. Mutta joka ikinen päivä mietin vaan,että miksi tämä on sattunut juuri minulle :(

  • Ssri-lääkkeistä voi olla apua karsastukseen. Itsellä on alkanut vasen silmä karsastamaan. En tiedä aiheuttiko silmävamma, syövyttävän aineen joutuminen silmään enemmän sitä. Pelottaa että se pahenee. Minulla ei ole laseja, näkö oli viime tarkastuksessa hyvä. Siitä taitaa kyllä olla aikaa, ja lääkäri sanoi että ei hän huomaa mitään. En ymmärrä miksi siihen karsastukseen ei voi puuttua aiemmin. Välillä tuntuu että silmät on eri paria ihan fyysisesti, ei pelkästään ulkonäöltä.

    En tiedä ottaako kukaan lääkäri tätä tosissaan, ennen kuin silmä karsastaa tosi selvästi. Voisin hankkia lasit pelkästään tämän takia.

  • Täällä kans yks karsastuksesta kärsivä. Olen 17 vuotias ja käyn lukiota. Toinen silmäni leikattiin jo kun olin pieni ja meille sanottiin, että toinen silmä leikataan, kun olen vanhempi ja he ilmoittelevat sitten. Eipä ole tähän päivään mennessä mitään kuulunut ja soitettiin sitten sinne ja he sanoivat, että mitään leikkausta ei tule! Se oli todella masentavaa, koska oon odottanut leikkausta ala-asteelta asti! Itsetuntoni ei ole kovin hyvä ja olen 100% varma, että jos minulla ei olisi karsastusta olisin hyvin itsevarma. Koulussakaan en uskalla välillä katsoa kehenkään, koska pelkään, että joku huomaa karsastukseni. Puheiden pitäminen on yhtä tuskaa, koska yleisöön pitäisi ottaa katsekontaktia.

    Lisäksi olen sanonut äidilleni, että haluaisin leikkaukseen, mutta äiti ei ymmärrä, kuinka paljon tää vaikuttaa mun elämään. Se sanoo vaan, että eihän sun karsastus ole edes paha...

    Ja tosta huomauttelusta.. Ei kukaan oo mulle mitenkään usein huomautellut asiasta, mutta kun niin on käynyt, se on vaikea olla itkemättä. Jopa se tuntuu todella pahalta jos oma pikkuveli huomauttaa asiasta. Parhaat kaverini tietävät karsastuksestani, mutta en yleensä tykkää puhua tästä kenellekään.

    En tiedä paljon tää leikkaus edes maksaa, mutta siitä oon varma, että maksan sen sitten vaikka itte, jos on pakko!

  • Moi. Mullaki karsastaa vasensilmä sisäänpäin ja ihan koko ajan.
    Leikattiin ku olin jotain 4 v ja nyt haluisin saada tän kuntoon, oon nyt reilu 20 v.
    Oon kuullut kierosilmä pilkkaa koko elämän jopa entiseltä parhaalta kaveriltani, siskoltani ja melkein jokaiselta kenen kanssa on keskustellut
    . Kuulin myös kerran sivukorvalla ku jotkut teinit puhu mun takana olisko kiva jos sullaki olis kierotsilmät. Hitto minä ole ite silmiäni tälläsiks tehnyt. Nykyään päivät menee kotona ja pakollisten asioitten hoitamiseen. Oon mielummin kierosilmieni kanssa piilossa ettei pinnallisten päivä mene pilalle. En jaksa enään kertaakaan kuulla miks katot kieroo tai hei sulla on kierotsilmät. Ihanku en sitä itse tietäisi. Olis helpompaa jos olis vaikka eripari tissit tai hörökorvat tätä ei saa piiloon mitenkään.
    En ole mielestäni muuten ruma ja olen hyvässä kunnossa silmäni ovat suuret ja kauniin väriset mutta mitä niillä tekee kun niitä ei uskalla kenellekkään näyttää. Koulut meni huonosti kiusaamisen ja keskittymis ongelmien takia en osaa vieläkään kirjoittaa oikein. Olen erittäin hiljainen jos joskus puhun niin ei sitä varmaan edes kukaan kuule. Masentaa tiedän että ei muutkaan ole täydellisiä mutta en minä ole ketään heidän vioistan haukkunut. Esim monella "normaalilla" on ihan vinot ja keltaiset hampaat pitäisikö alkaa kutsumaan heitä kierohampaiksi. Tämä on inhottava ongelma jota joutuu häpeämään jatkuvasti.

    • Samaistuin! Tsemppiä!


  • Kuulostaa tutulta, haluaisin jakaa kanssasi paljon kokemuksia, joita en ole uskaltanut/kehdannut kertoa kenellekkään. Tämä on aina ollut arka aihe.

  • Haluun jakaa kokemukseni, nyt ku luin noita nii ihan itkemään rupesin ku pystyn niin paljon samaistumaan.

    Olen 19-vuotias, karsastusta on ollut 3-vuotiaasta saakka. Minua kiusattiin asiasta koko ala-asteen, joko nimellä rillipää tai kierosilmä. On yritetty hoitaa lapuilla sun muilla, eivät auttaneet. Leikkaamaan lääkäri ei suostunut ennen kuin täytän 18, sillä oli suuri mahdollisuus että silmä palaisi ennalleen.
    Mulla ei ole mitään hajua, miten pääsisin leikkaukseen, ja kuinka paljon se ylipäätänsä maksaa (pääkaupunkiseutu). Opiskelen asiakaspalvelualaa ja olen hyvä työssäni, mutta en vain yksinkertaisesti jaksa tätä vaivaa enää.
    En pysty katsomaan ihmisiä silmiin enää, sillä niin paljon hävettää tämä. Olen saanut kommenttia vielä nykyäänkin, ei tahallista tietenkään, mutta kun eivät he tiedä miten kamalaa tämä minulle on, niin heittävät läppää asiasta.
    Vaiva on saanut mut todella masentuneeksi ajoittain, enkä ole kertonut asiasta kenellekkään. Jotenkin tuntuisi tyhmältä mennä lääkärille ja valittaa tällaisesta, kun on ihmisiä jotka masentuvat läheisten kuolemasta, yms. vakavemmasta asiasta.
    Olen muuten todella iloinen persoona, rakastan elämää, mutta ajattelen silmiäni _koko ajan_. Siitä saakka kun herään aamulla, siihen asti kunnes laitan silmät kiinni. Voisin elää niin paljon vapaammin leikkauksen avulla, muttei minulla ole niin paljoa rahaa, että voisin yksityiselle mennä. En tiedä, minne pitäisi soittaa ja sanoa, saatika uskalla ennen kuin olen varma.
    Joskus mua ärsyttää kaikki muut ihmiset, sillä ne ei tiedä miten paljon tällanen asia voi vaivaa. Ne elää huolettomasti, ne on kauniita, täydellisiä. Musta löytyy kaikki viat mitä naisesta voi löytää, rumat kasvonpiirteet, leveät hartiat ja lantio, isot jalat, huono verenkierto mikä aiheuttaa jalkojen ja käsien kamalan näköistä sinertämistä. Mussa on niin paljon vikoja että ajattelen välillä, miks mut on luotu julmasti tänne täydellisien ihmisten keskelle.. Oispa joku kenen kanssa vois puhua täysin suoraan, kaikesta..

  • "Mikä sun silmii vaivaa ku toinen kattoo itään ja toinen länteen?" Tervehdin tai puhuttelen toista ihmistä->tyyppi kattoo olkansa yli et kelle puhun... Jatkuva tietoisuus omista karsastavista silmistä on henkisesti raastava, tulee välteltyä katsekontaktia hyvin usein. Joskus kanssaihminen ihan fyysisesti pelästyy tai vaivautuu, kun huomaa vaivani, seurauksena pinnalisimmat ihmiset alkavat välttelemään/mitätöimään kokonaan, tai siltä se tuntuu. Yritän pitää päätäni tietyssä kulmassa, jotta karsastus näkyisi mahdollisimman vähän... todella raskasta sekin. JATKUVA TIETOISUUS, epävarmuus, häpeä, pelko. Hyvin yleisiä tuntemuksia. Työ/opiskelu-uraani vaiva on aina hidastanut, eteneminen on hankalaa näin heikon itsetunnon/luottamuksen kanssa... Fakta on se et silmiään ei pysty piilottamaan. Antaisin lähes mitä vaan, jos voisin vaihtaa karsastukseni vaikka 50 kilon ylipainoon... Siinä homma riippuis vain ja ainoastaan itsestä, (sairauksista johtuva ylipaino tietty asia erikseen) ei tarttis ku ottaa itseä niskasta kiinni ja laihduttaa kilot pois ja siinä se! Sen verran on ilkeempi karsastus itsellä, että mikään leikkaus ei sitä pois vie, korkeintaan vähän parantaa tilannetta. Tän kanssa vaan täytyy elää ja olla, ainakin yrittää... välillä vaikeea se kyl ompi. Lapsena on silmä leikattu ja nyt 3kymppisenä on vaiva mielestäni pahentunut, joten kai se on lekuriin hakeuduttava, jos jotain pystyisivät asialle tekemään. Onneksi itsellä on sentään kotiasiat kunnossa, rinnallla rakastava vaimoni ja kaksi komeaa, ennenkaikkea suorasilmäistä poikaa. :) Ennenkaikkea-kommentti ihan oman kokemuksen pohjalta, sen verran hankala ja ikävä vaiva on todellakin kyseessä...
    Hyvää kesää kaikille ja tsemppiä kaikille kohtalotovereille!

    • Olen myös toivoton, eronnut, enkä pysty tutustumaan kehenkään, yrittäisin lähteä etsimään ja niinku"vikittelemään"huhhuh kamala ajatus.Eihän mua kukaan huoli........


  • Mukava löytää ihmisiä jotka kärsii samanlaisesta ahdistuksesta. Itselläni todettiin karsastus kun olin n.vuoden ikäinen ja nyt siis olen 19v. Näköä alettiin korjaamaan peittämällä toinen silmä ja minulle määrättiin pluslasit väliaikaisesti, mutta koskaan en sitten päässyt niistä eroon kun tuo karsastus ei parantunutkaan. Iän myötä alettiin vaan lisämään lisää ja lisää tehoa laseihin. Olenkin alkanut miettiä miksi itselläni ei saatu tuota näköä pelastettua, kun nykyään tuntuu että monella pikkulapsella tuo karsastus paranee iän myötä ja pienellä korjauksella. Oliko se sitten vaan että 90-luvulla ei osattu hoitaa vielä noita niin hyvin vai onko sitten pään sisällä se näkö vika kun ei hoidot tehoa?
    Hieman harmittaa kun äitini ei muista minkä diagnosin lääkärit tästä näköasiastani antoivat silloin aikanaan. Muistan vaan että silmälääkärillä rampattiin varsin usein.

    Pystyttekö muuten muuttamaan katsettanne niin että kumpikin silmä katsoo suoraan? Itse olen opetellut katsomaan suoraan mutta samalla näkökenttäni sumentuu niin etten näe oikeen mitään. Normaalisti katsoessani kieroon näen suhteellisen normaalisti. Kellään mulla näin?Lisäksi pystyn vaihtamaan silmää joka katsoo kieroon vaikka normaalisti vahvempi silmäni katsoo suoraan ja heikompi oikea silmä ajautuu nenään päin.

  • Googletin karsastuksesta ja lueskelin tätä ketjua liikuttuneena pitkään. Mä en itse karsasta ja asia on mulle ihan uus tuoreen suhteen kannalta, koska uusi kumppanini karsastaa voimakkaasti. Vaikkakin asia oli ihan ilmeinen ja arvelin sen häiritsevän kumppaniani, odotin että hän ottaa asian esiin ja ottikin - ei tosin pystynyt tekemään sen muuta kuin humalassa ja asiasta ei ole puhuttu toiste, vaikka sanoi mulle, että voin kysyä hänen silmistään mitä vaan. Mulle hankaluuksia aluksi se, että kumpaan silmään mun kuuluu katsoa, kun katsotaan silmiin. Miten sellasta kysyä, kun ei tiedä kuinka arka paikka asia on? Ja arkahan se on, mieheni ei kykene tulemaan samaan peilikuvaan kanssani, koska ei halua nähdä itseänsä ja mua samaan aikaan. Ja yhteisiä kuvia meistä ei ole ainuttakaan, eikä mieheni ylipäänsä halua kuviin. Itse voin vain kuvitella, että kuinka arka asia on, mutta muuten karsastus ei tunnu hänen elämäänsä tai itsetuntoonsa vaikuttavan, ei vain halua puhua siitä eikä halua kuviin. Ei mun mielestä kovin paljon välttele silmiin katsomistakaan. Kun kysyin, että kumpaan silmään mun kuuluu katsoa, niin hän vaihtelee sitä silmää, millä katsoo. En tiedä tekeekö sen tietoisesti valiten vai tapahtuuko niin vaan, olen kerännyt rohkeutta kysyä. Itse vaan pyrin valitsemaan sen silmän, mikä katsoo minua ja katsomaan sitä. En tiedä kuulostaako se hassulta tai mitä, mutta oikeastaan itsestä se ei tunnu edes kummoiselta jutulta, siihen tottui tosi nopeasti. Valokuvista sanoin juuri pari päivää sitten, että toivoisin niitä olevan yhteisistä hetkistä ja toivoisin, että mieheni voisi tottua olemaan edes jossain määrin kuvissa, koska valokuvat on tärkeitä muistoja itselle. Mua ei siis itseä häiritsisi se kuvissa näkyvä karsastus, mutta kun se toista häiritsee, niin on olemassa muitakin tapoja kuin katsoa suoraan kuvaajaan, esim. katsoa toisia kuvaa ottaessa niin vaiva ei tule näkyväksi. Kukapa sitä omaa ulkonäkökompleksia haluaisi kuvissa korostaa, koska itse jumittaa vain siihen, oli ne sitten oikeasti toiselle selkeästi näkyviä tai ei (muutamat näpyt, kaksoisleuka, mahamakkarat yms.).

    Mieheni kanssa tutustuttiin perinteisesti baarissa, mies tuli kavereiden kanssa mun ja kaverini seuraan. Jos hänellä ei olisi ollut sitä rohkeutta, niin ei tässä oltaisi. Olen tavattanut ihan mielettömän ihanan ihmisen, jonka kanssa mun on hyvä olla. Karsastus on asia muiden joukossa, eikä se vaikuta noiden mainitsemieni asioiden lisäksi häneen tai meihin. Tämä suhde toimii nyt ja jos se loppuukin joskus, se johtuu varmasti jostain muusta eikä liity karsastukseen vaan johonkin syyhyn, miksi suhteet yleensä loppuu. Joten haluaisin toivottaa kaikille tsemppiä ja jaksamista asian kanssa, enkä usko, että ketään tuomittu jäämään yksiin, jos haluaa toisin. Toivoisin, että vaivan ei tarvisitsi olla kenellekkään invalidisoiva ja, että välttelisitte katsekontaktia tai muita ihmisiä, kun voitte valita toisin. Olen esitellyt mieheni useille ystäville, kukaan ei ole suhtautunut häneen mitenkään eri tavalla tai kysynyt asiasta multa jälkikäteen mitään, saati että oisivat sanoneet jotain negatiivista tms. Ja jos karsastavasta tuntuu hankalalta katsoa toisia silmiin, niin ymmärtäkää myös se, että hankalaa se voi olla tervesilmäiselle, koska ei tiedä mihin katsoo ja musta asiaa voisi jopa helpottaa se, että sanoo asiasta ääneen, tavalla tai toisella (tiedän, varmasti äärettömän hankalaa). Varmasti kauhean sekavaa tekstiä ja toivottavasti en myöskään itse ns. tervesilmäisenä sanonut mitään loukkaavaa.

    • Olet ihana.Onnea suhteellenne ja olkaa ylpeitä toisistanne


    • Onneton yxinäinen kirjoitti:

      Olet ihana.Onnea suhteellenne ja olkaa ylpeitä toisistanne

      Ei karsastajan tarvitse hävetä itseään tai pitää itseään epätäydellisempänä muihin nähden. En sanoisi sitä edes sairaudeksi, vaan ominaisuudeksi. Tärkeintä olisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on (hyväksyminen ei tarkoita, etteikö siihen voisi pohtia muutoksia esim. leikkausten avulla). Kukaan meistä ei ole täydellinen, on lihavia, laiskoja, epärehellisiä yms. Itse keskosena ja hyvien monien erityissairauksien mm. veriasioiden vuoksi olen joutunut itse pohtimaan toisten ihmisten kommentteja ja suhtautumista minuun. Kun olen itseni kanssa päässyt tasapainoon, ei liikuta mitä muut puhuvat/huutelevat. He osoittavat vain tietämättömyytensä asioiden suhteen. Hyvä tapa pysäyttää huutelija on kysyä, mitä hän tietää karsastuksesta ja sen hoidosta ja sen vaikutuksesta päivittäiseen elämään? Hän todennäköisesti joutuu totetamaan, ettei tiedä mitään. Hän nolostuu, kun voit kertoa hänelle hyvinkin tarkkaan lääketieteeseen perustuvasti ominaisuudestasi (usein olet itse paljon parempi asiantuntija kuin tuo toinen). Usein on itselleni vastaavissa tilanteissa käynyt niin, että ihminen todella kiinnostuu ja haluaa tietää lisää (vilpittömästi). Olen joskus sanonut ihmisille, että semmoinen ominaisuus toisessa ihmisessä, mikä ei ole itse tehtyä, sitä meillä ei ole oikeus arvostella. Mikäli arvostelen, en ole kypsä ihmisenä hyväksymään erilaisuutta. Siten en voi hyväksyä kenenkään sanovan toista ihmistä rumaksi. Ei ole rumia ihmisiä, vaan jokainen on erilainen. Toinen voi olla hyvin kaunis ja toinen ei niin kaunis, mutta ei ruma. Vanha sanonta pitää paikkansa, että kauneus on katoavaista. Paljon tärkeämpää on se, mitä ihmisen sisällä tapahtuu ja on. Sillä on merkitystä


    • Keskonen kirjoitti:

      Ei karsastajan tarvitse hävetä itseään tai pitää itseään epätäydellisempänä muihin nähden. En sanoisi sitä edes sairaudeksi, vaan ominaisuudeksi. Tärkeintä olisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on (hyväksyminen ei tarkoita, etteikö siihen voisi pohtia muutoksia esim. leikkausten avulla). Kukaan meistä ei ole täydellinen, on lihavia, laiskoja, epärehellisiä yms. Itse keskosena ja hyvien monien erityissairauksien mm. veriasioiden vuoksi olen joutunut itse pohtimaan toisten ihmisten kommentteja ja suhtautumista minuun. Kun olen itseni kanssa päässyt tasapainoon, ei liikuta mitä muut puhuvat/huutelevat. He osoittavat vain tietämättömyytensä asioiden suhteen. Hyvä tapa pysäyttää huutelija on kysyä, mitä hän tietää karsastuksesta ja sen hoidosta ja sen vaikutuksesta päivittäiseen elämään? Hän todennäköisesti joutuu totetamaan, ettei tiedä mitään. Hän nolostuu, kun voit kertoa hänelle hyvinkin tarkkaan lääketieteeseen perustuvasti ominaisuudestasi (usein olet itse paljon parempi asiantuntija kuin tuo toinen). Usein on itselleni vastaavissa tilanteissa käynyt niin, että ihminen todella kiinnostuu ja haluaa tietää lisää (vilpittömästi). Olen joskus sanonut ihmisille, että semmoinen ominaisuus toisessa ihmisessä, mikä ei ole itse tehtyä, sitä meillä ei ole oikeus arvostella. Mikäli arvostelen, en ole kypsä ihmisenä hyväksymään erilaisuutta. Siten en voi hyväksyä kenenkään sanovan toista ihmistä rumaksi. Ei ole rumia ihmisiä, vaan jokainen on erilainen. Toinen voi olla hyvin kaunis ja toinen ei niin kaunis, mutta ei ruma. Vanha sanonta pitää paikkansa, että kauneus on katoavaista. Paljon tärkeämpää on se, mitä ihmisen sisällä tapahtuu ja on. Sillä on merkitystä

      Tunnen olevani ns.kaunis, ulkoisesti ja erityisesti sisäisesti.Mutta kun kierot silmäni ajavat pois vastakkaiset sukupuolet....ne jotenkin hallitsevat minua kuitenkin.Koen olevani syrjitty puolisoa etsiessäni...


  • Hei 'kieroon'

    Pysty valitsemaan kummalla silmällä katson. Johtava silmä on oikea mutta jos tahdon voin katsoa vasemmalla.

    Kasoiskuvia on taas alkanut ilmestymään joten prismalaseihin on palattava. Se on aika huikeaa autoa ajettaessa nähdä että vieressä menee toinen täsmälleen samanlainen tie autoineen...

    Aivot sanoo että 'impossible' mutta silmät syöttää virheellistä dataa.

    3D leffat tai 3D-TV:t ovat osaltani turhaa. Mutt ihastelee 3D-efektejä ja minä nautin niistä ehkä 15% osalta.

    • Unohdin mainita että käytännössä kaikki pallopelit (pingis,squash,tennis,koripallo,lentopallo,sähly,jalkapallo) ym. ja jääkiekko on lajeja joihin on turha osallistua koska olen joukkueen paskin pelaaja

      Siksi harrastankin yksilölajeja kuten pyöräily mutta siinäkin on muistettava ennakointi ja näkyvyys (valot, vaatteiden väri).

      Hanurista on tämä mutta huonomminkin voisi olla.


  • lapsellani karsastaa ja kaikki huomaa sen mutten minä. silmät liikkuu samaan tahtiin ja valokuvissa kun zoomaa niin valoheijastukset aina samoissa kohdissa. kaukaa katsottuna näyttää karsastavan mutta kun zoomaa niin ei. silmälääkärissä käytiin ja hajataittoa löytyi mut karsastukseen ei saatu oikein vastausta. silmät on selvästi erikokoiset ja muotoiset niin luulen siitä syntyvän karsastus vaikutelma. (ja saattaa ihan pienen pieni karsastus olla)
    itkettää ja hirvittää jos lapseni joutuu koulukiusatuksi.
    Asiasta on tullut mulle pakkomieli ja koko ajan katson heijastukset silmistä. ihan aina kun saamme silmäkontaktin. todella arka aihe minulle, ja minua sattuu hirveästi ja pelottaa että aletaan kiusaa. ja varsinkin jos ei aikuisena löydä elämänsä kumppania. sydämeni särkyy.

  • Suosittelen kaikille karsastajille (ja muillekin näöstä ja neurologiasta kiinnostuneille) luettavaksi Susan Barryn kirjaa "Fixing My Gaze". Barry on neurologi joka kärsi karsastuksesta jo pikkulapsena eikä koskaan kehittänyt stereonäköä, vaikka silmät saatiinkin kohtalaisen suoriksi leikkauksilla. Barrylle kerrottiin ettei hän koskaan voisi saavuttaa normaalia, binokulaarista näköä. 48-vuotiaana hän kuitenkin yllättäen oppi käyttämään molempia silmiään yhdessä näköterapian ("vision therapy") avulla. Kirjaa ei ole suomennettu, mutta englanninkielinen versio on selkokielinen ja myös todella mielenkiintoinen.

    http://www.stereosue.com/

    Susan Barryn blogi "Psychology Today" -lehden sivuilla

    http://www.psychologytoday.com/blog/eyes-the-brain

    Tässä vielä keskustelufoorumi mm. karsastukseen näön kuntouttamiseen liittyen (englanniksi)

    http://www.sovoto.com/

    Toivottavasti näistä on jollekin iloa ja saataisiin keskustelua aikaiseksi :)

  • VIHAAN toista silmääni yli kaiken!
    itsetunto on niin alhaalla,vain ja ainostaan silmäni takia.. vaikka olen muuten ihan kaunis, muttta... siinä iänikuinen vaiva, antaisin mitä vain jos saisin suorat normit silmät.. Katsekontakti ihmisten kanssa on niin vaikeaa, kun kokoajan ajattelee vain niitä silmiä, että miten se toinen nyt on... se on henkisesti niin raastavaa, ei olis ollu päivääkään, jollon en olisi ajatellut silmiäni.. minulla on paljon ihania ystäviä, eikä kukaan ole maininnut silmistäni mitään, muutakun että on kivan väriset, mutta silti
    en haluaisi jatkuvasti ajatella silmiäni, mutta se on niin vaikeaa olla ajattelemattakaan.. Pelkään ihan äärettömän paljon, että joku vielä mainitsee silmästäni.. Minulla siis oikea silmä karsastaa, joskus enemmän, joskus taas vähemmän, mutta kuitenkin!
    Miksei tähän vaivaan voi joku keksiä parannuskeinoa, että jokainen tästä paskasta kärsivä ihminen saisi SUORAT silmät!

    Piti vaan purkaa pahaa oloa, kun ei kenellekkään pysty tuosta asiasta puhumaan, niin arka paikka se kuitenkin on!

  • En tiiä lukeeko kukaan näitä enää mutta eipä se haittaa, oli kiva lukea näitä ja huomata ettei oo ainut ihminen jolla karsastaa.
    Mulla tää on ollu ihan syntymästä lähtien. Pienenä (oon nyt 14v.) mulla on kuulemma ollu aika paha tää mut nyt ei oo niin paha. Yhessä vaiheessa pidin lappua toisen silmän päällä mut sit mun vanhemmat kerto mulle että meiän tuttavaperheessä niitten pikkutytöllä se lappuhoito oli pahentanu asiaa ja et se sen silmä katsoo nyt vain nenää. Sen jälkee ne kiels multa sen lappuhoidon. Yhessä vaiheessa mä ajattelin et tää on jo parantunu aika paljon mut sit yks jätkä sano mulle et "sun silmä menee tolleen tyhmästi et ei tiiä mihin katot" Mun kaveri sano sit sille ku en ite keksiny mitää vastausta et eiköhä se ite tiedä et sen silmä menee vähän erilaisesti, voit pitää pääskii. Mua sattu se ihan sikana siis sen jätkän sanoma lause ja ääääh, mä oon muuten aika sellanen et jos joku piikittelee tai sanoo mulle jotain ni keksin kyllä vastalauseen yms mut jos mun silmistä sanotaan jotain ni meen ihan lukkoon. Sitte vähän myöhemmin yhellä leirillä yks tyttö kysy multa ku käännyin sen puoleen et "mihin sun silmä kattoo?" ja samalla se naurahti. Selitin sille et tää on sellanen karsastus ja emmätiiä et mitä se siitä sitte ajatteli. En mä muuten oo itteni mielestä mikään pahan näkönen, vihaan vaan jos jotku keskusteleee et vähä sullon ihanat silmät. Mut pakko se on hyväksyä. Joskus kuitenki toivon et ne vois keskustella silmistä ilman mua. Sitte jos jotku tytöt tai pojat kattelee ni must tuntuu aina et ne kattoo vaan mua mun silmien takii et miten ne on noin oudot. Kaiken lisäks mulla on yks kaveri jolla on aivan törkeen upeet siniset isot silmät joita jokainen kehuu AINA. Se tuntuu niin pahalta.. Muhun EI koskaan ihastu ykskään hyvännäkönen jätkä, kyllä mul kavereita on jätkiäki mut aina on joku toinen kuka vähän esittää ja kellä on hienot silmät.. Tää koko karsastus on ihan perseestä. Kaikenlisäks mulla on viime vuoden aikana sattunu kolme niin törkeen surullista juttua kohdalleni ni välillä tuntuu et MIKS miksmimksmisksmksoiatj pitää olla viel joku karsastus täs? En tykkää mennä isoihin porukkoihin, varsinkaan jos kaikki muut tuntee toisensa. Pelkään aina et jos joku kattoo mua pitkään et kohta se kysyy täst karsastuksesta jotain. Ja kaikkein eniten mua satuttaa se et ku joku kysyy "miksä katot kieroon" NOKU EN MÄ KATO KIEROON YRITÄ YMMÄRTÄÄ!??!??! Sit tuntuu et kaikki muistaa et toi on se tyttö jolla on oudot silmät heheee. Entiiä jaksanko oikeesti elää tän koko paskan keskellä enää yhtään mut oli silti kiva huomata ja lukea etten oo ainut tän asiankans. Ärsyttää vaan et miks pitää olla tällänen turha asia viel mukana? Tää mun karsastus ei haittaa mun näkemiseen ollenkaan ja siitä oon kuitenki tosi ilonen, mut mä en myöskää ite tiedä et millon mulla karsastaa. Jos joku tän enää lukee ni kuin luotettavia ne leikkaukset nykyään on? Ja auttaako ne? Mä haluaisin tän vaivan pois ja nopeasti. Mut kumminki yritän pitää mielessäni et onneks mulla ei ole mitään syöpää yms.

    • Ymmärrän ymmärrän, paremmin kuin uskotkaan. Miten olisi leikkaus kohdallasi mahdollista,niin miksi ei olisi! Hakeudu lääkärille ja juttele asiasta.


  • Mulla pienenä ollut lasit,tippahoitoja,peitehoitoja jne. mutta eivät vieneet karsastusta pois. Varmasti kuitenkin auttoi,sillä karsastus ei ole niin suurta,ainenkaan silmälääkärien mielestä.Mitäpä he sitten asiasta tietävätkään,kun on kuitenkin sen verran karsastusta,että ihmiset sen huomaavat ja jotkut osaavat olla aika ilkeitäkin. tästä ei ole kuin pari viikkoa kun eräs julkimo todella röyhkeästi asiasta päin naamaa sanoi,sattui istua samassa seurueessa ja esitteli itsensä kätellen,jonka jälkeen sitten vetäisi kuin tyhjästä. Oli todella noloa istua samassa pöydässä jossa oli myös kavereitanikin...Tapahtuneen jälkeen olin ja olen kai vielä edelleenkin masentunut kun voi näyttäytyä julkisilla paikoilla ilman nöyryytyksen pelkoa. Hyvähän se muiden "täydellisten" ihmisten on huomautella muiden vioista ja vaivoista. Tsemppiä muille jaksamisen kanssa! onneksi itsellä on mies joka huoli minut vaivoineni.. :D

    • Mitä hän sanoi?


    • 6+12 kirjoitti:

      Mitä hän sanoi?

      ^^ tokaisi että oisit hyvännäköinen,jos sulla ei toi silmä olis tommonen,kannattais laittaa aurinkolasit päähän.. että semmosta. pistää mielen matalaksi joka kerta kun joku huomauttaa.Ihan kuin olisi itelle joku uusi juttu mitä en ole itse tajunnut ja aivan kuin voisin asiaan vaikuttaa..


  • Moi! Mullakin silmä karsastaa aika pahasti. Se on ollut jo ihan parivuotiaasta asti, oon nyt siis 13-vuotias, eikä se ole korjautunu toisin kuin isoveljelläni. Ei se muuten ole haitannut, mutta välillä oon kuullu kuiskintaa tuntemattomilta että "kato ton silmää" tai "miks ton silmä on kierossa" jne. Kukaan meidän koulusta ei kiinnitä siihen mitään huomiota, niitä kommentteja kuulee vain harvoin kaupungilla. Ei mua ole varsinaisesti ikinä kiusattu ja mulla on paljon kavereita :) Itseäni vaan häiritsee karsastus kuvissa ja se että ei vitsi katsoa uusia ihmisiä silmiin. Sitten aikuisena menen varmaan leikkaukseen.

    • Auttaako sulla lasit? käsittääkseni prismalaseilla saa näköä korjattua että katse on suorassa..Leikkausta ei aina voi suorittaa,ainakin jos myöhemmin karsastus on lievempää.Näin mulle lääkärit sano..


    • Valuvika 86 kirjoitti:

      Auttaako sulla lasit? käsittääkseni prismalaseilla saa näköä korjattua että katse on suorassa..Leikkausta ei aina voi suorittaa,ainakin jos myöhemmin karsastus on lievempää.Näin mulle lääkärit sano..

      Lasit vähän joo auttaa :) Mulla ei oo kuitenkaan mitään prismalaseja. Karsastuksen kyllä silti huomaa, mulla siis karsastaa sisäänpäin. Lääkärit on sanonut että voin mennä leikkaukseen vähän vanhempana, ellei se korjaudu. Ja ok, mua ei varmaan haittaisikaan kauheasti että karsastus olisi lievää :)


  • Hei! Olen hyvin otettu kuinka paljon meitä on joilla on niin paljon samoja kokemuksia, mutta niin vähän puhetta kuin tämä yksi pitkä keskustelun pätkä. Kyllä pitäisi jonkinlainen vertaisryhmä blogi laittaa pystyyn.. Kaikille tsemppiä jotka tämän "ongelman" kanssa kamppailevat, on helpottavaa tietää eteen ole yksin asian kanssa.

    • Hyvähän tuo blogi olisi laittaa pystyyn,ei hullumpi idea,mutta se voi olla sitten että kuka sen alotteen tekee ja jaksaa ylläpitää.. itse olen vähän laiska sellaisiin hommiin.. :/ :p mutta olisi kyllä kiva kuulla muistakin "ongelman" kanssa painivista ja vaihtaa aatoksia ja jutustella muutenkin kun elämä potkii päähän.. Itsellä ei ole ainenkaan ketään tuttua,jolla olisi samanlaista ongelmaa kuin tällä palstalla muilla ja jotenkin tuntuu että ei tavis ihminen voi käsittää sitä mittasuhdetta miltä välillä ääripäässä voi tuntuakkaan..


  • Hei, täällä kans yks "kiero"silmä. :) mulla kans lapsesta asti ollu ulospäin piilokarsastusta, eli ei oo haitannu pahemmin, mutta nyt viimevuosina pahentunu tää ongelma ja häiritsee itteä kokoajan. Oon muutaman vuoden haaveillu leikkaukseen menosta mutta oon luullu että siihen on tosi vaikee päästä. Nyt viimeinkin rohkaistuin kesällä menemään silmälääkärille ja niin siinä sitte kävi että leikkausaikaa ootellaan. :) Pelottaa tosi paljon että jos leikkaus ei onnistukkaan, ja se leikkauksen jälkeinen punotus yms. koska tää on tosi arka aihe mulle ja en oo koskaan kenenkään kans jutellu tästä karsastuksesta ennen ku nyt sille lääkärille. Ois ihana mennä naimisiin ym. normaalia, mutta kun se kamerapelko on IHAN järkyttävää niin en pystyis siihen näillä silmillä. Onko muilla kokemuksia ulospäin karsastavan silmän leikkauksesta? Tuliko pysyviä tuloksia?

    • Niin ja se vielä piti sanoa että mulla ei ole koskaan hoidettu millään tätä vaivaa. Luulin ennen että aina pitää käyttää prismalaseja ennen leikkausta, mutta mulla ei ole muuten tarvetta laseille, eli näkö on hyvä joten pääsen suoraan leikkaukseen.


  • Itsellä ei ole leikkauksista kokemusta kun silmälääkäri sanoi että en voi sellaiseen mennä sillä karsastuskulma on niin pientä.. :O kyllä itsestäni on aika huomattava ja kyllä muutkin sen huomaa..huoh,kai se on tuomittu loppuikä kulkemaan silmät ristissä..kunhan ei vain tästä pahenisi.. simmut kai lompsahtaisi kokonaan ulos ja saisin narujen varassa talutella.. :D pitäisi kysyä joltain toiselta lekurilta mielipidettä,kävin specsaversissä,olin ajan varannut ja siellä vain lekuri tokaisi että ei voi mennä leikkaukseen.. voisin kyllä huolia vaikka kakkulat,jos niillä saisi tämän korjattua.Itselle on kyllä vaikea mennä silmälääkärillekään valittamaan asiasta..

    • Prismalaseilla saattaa hoitua. Yhteys ortoptistiin.


  • Vanha juttu jo, mutta jotenkin hyppäs silmiin tää.
    Mä kärsin samasta vaivasta. Lievää karsastusta vasemmassa silmässä, ei pystytty korjaamaan koska on liian lievä. Oon 20-vuotias ja oon joutunut koulukiusatuksi asian takia.. Oon siis 20-vuotta kuunnellu sitä että oon kierosilmä ja on mulle huudeltu myös linnunkivittäjä. Mulla on myös itsetunto tosi huono, kaiken sen kiusaamisen takia.

    Mutta pää pystyyn!

  • Aikaa edellisestä postauksesta yli 10v. Karsastus on pahentunut, 35 prD olisi tarve linsseille. Kaksoiskuvia ns isolla kädellä, silmäsärkyä ja vit***sta. Olen jonossa leikkausarvioon, josko neljäs operaatio auttaisi. Miten menee ketjun aloittajalla, Ninnu:lla?

    • Leikkaus tehty. Vasen silmä kääntyi vain noin 30 astetta vasemmalle keskilinjasta ja vasemmalle alakulmaan vielä vähemmän. Toimenpide tehtiin puudutuksesssa ja anestesilääkärille pisteet, ei mitään kipuja toimenpiteen aikana. 3vkoa kulunut leikkauksesta ja kipua ei enää ole, mutta nyt silmä harittaa ulospäin ja on edelleen focusoivaa silmää ylempänä. ”Pinnistämällä” saan silmät suoraan. Leikkauksen tavoitteena vapauttaa silmän liikkeet, eikä korjata karsastusta, ja siinä on mielestäni onnistuttukin. Mikäli prismoilla ei saada nykyistä tilannetta korjattua, edessä on uusi ”sessio”. Ninnu, miten sinulla menee?


suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.