että minulle on vaikeaa pitää ystävyyssuhteita yllä tai hankkia niitä. Olen toisinaan aika vakavamielinen ja hyvin introvertti, mutta kuitenkin kuulemma hauskaa seuraa. Minulla on lähes aina ollut pari/kolme ystävää joka on riittänyt loistavasti, mutta nyt paikkakunnan vaihdoksen myötä olen huomannut etten omista oikeastaan yhtään ystävää. osaan olla sillälailla supliikki, että tulen juttuun monien ihmisten kanssa, mutta suhteita ei synny. En ehkä ole sillä lailla cool tai valtavirtaa että ihmiset kiinnostuisivat minusta.
Huomaan myös menettäväni energiaa sosiaalisissa tilanteissa ja usein preferoinkin viikonloppua yksin kirjan parissa kuin lähden "mageisiin bileisiin" Tiedän, että sosiaalinen elämäni uhkaa tällä tyylillä näivettyä kokonaan ja mikä pelottavinta, en edes pelkää erakkoutta, mutta jossain mielenpohjalla on ajatus, että kyllähän niitä ystäviä kuuluu olla. Kannattaisiko minun nyt pakkososiaalistaa itseäni vai hyväksyä tämä luonteenlaatuni?
Huomaan myös menettäväni energiaa sosiaalisissa tilanteissa ja usein preferoinkin viikonloppua yksin kirjan parissa kuin lähden "mageisiin bileisiin" Tiedän, että sosiaalinen elämäni uhkaa tällä tyylillä näivettyä kokonaan ja mikä pelottavinta, en edes pelkää erakkoutta, mutta jossain mielenpohjalla on ajatus, että kyllähän niitä ystäviä kuuluu olla. Kannattaisiko minun nyt pakkososiaalistaa itseäni vai hyväksyä tämä luonteenlaatuni?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tee kompromissi. Kuulostaa tutulta.