erosin mieheni kanssa pari viikkoa sitten.eron syy pitkälti riitely.. kumpikin voimakas tahoisia ihmisiä.Nyt kuitenkin väkisin hiipii mieleen oliko tämä oikea ratkaisu. Meillä vaan aina ollut pilkettä silmäkulmassa ja tuntuu että sitä edelleen on. eron jälkeen muutaman kerran on sekstailtu ja se on jotain niin ihanaa...
Mieheltä lipsahti yhessä välissä rakastelu sana johon ite heti takertu että eikun siis seksi tai miksi haluatkaan sitä sanoa.tulee vaan koko ajan semmosia asioita vastaan että oliko tämä kuitenkaan vielä tässä. mitä onko tämä ihan normaalia että ensin tulee ikävä ja kaipuu vai mitä hemmettiä tässä tapahtuu :) onko sitä vaan vaikea myöntää ettei onnistunu vaikka kuin ois halunnu.. kai sitä ei vaan aina sovi yhteen vaikka rakkautta oliskin:(
Mieheltä lipsahti yhessä välissä rakastelu sana johon ite heti takertu että eikun siis seksi tai miksi haluatkaan sitä sanoa.tulee vaan koko ajan semmosia asioita vastaan että oliko tämä kuitenkaan vielä tässä. mitä onko tämä ihan normaalia että ensin tulee ikävä ja kaipuu vai mitä hemmettiä tässä tapahtuu :) onko sitä vaan vaikea myöntää ettei onnistunu vaikka kuin ois halunnu.. kai sitä ei vaan aina sovi yhteen vaikka rakkautta oliskin:(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos se eroaminen on näin helppoa, että hetken mielijohteesta erotaan ja sitten heti huomataankin, että tuli tehtyä typeryyksiä. Eikö olisi aika mennä itse "kasvatuskouluun" terapiaan, jolla oppisi hillitsemään itseään ja tekemisiään.
Jo se että luette alan kirjallisuutta Esin,. Hyvä parisuhde ja Avaa tunnelukkosi, Virtahepo olohuoneessa ( se voi olla alkoholi, mutta yhtä hyvin toisen ainaiset vaatimukset). Kirja Anna lapsen onnistua avaa hirvittävän paljon asioita, kun luet sen ajatuksella, opit ymmärtämään tekojasi, ehkä siten voit opetella elämään hieman toisin. Löydät kirjat nettimyynnistäkin kirjan nimen hakusanalla, tulevat kotiin huomiotta. Tosin hyvä olisi lukea molempien, jos tälläkin tavoin säästyttäisiin näiltä turhilta eroilta, joita varmasti tapauksesikin on ja monet muut.
Tietenkin on myös ihan aiheellisia eroja, sitä ei voi kiistää, niihin liittyy jo melkoisia uhkia.
Vanha sanonta pitänee tässäkin paikkansa,"meitä on joka junaan ja asemalle". Ihmiset olemme erilaisia, joka on kyllä mielestäni suuri rikkaus, mutta parisuhteessa täytyy oppia sietämään sitä toisen erilaisuutta ja näkemään sen hyvät puolet ensisijaisina. Tietenkin olemme saanet jo geeneisssä osan ja osan siinä kulttuurissa jossa olemme elämme ensivuodet viettäneet. Tällä yhteisellä matkalle hiotaan säemiä ja lopulta saamme timantin. Ei pidä luovuttaa hiomista kesken. Muutoin taasen lähdet aslusta ja sehän vasta raskasta on.