Hössöttävä anoppi

Voivoi, et ka sinä vaan ole anopille mustasukkainen? Mitä haittaa jos mummo sanoo lasta mummon pojaksi? Ei sentään sano itseään äidiksi... Tuohan on hyvin tavallinen tapa puhua lapsenlapselle, jota rakastaa niin että meinaa pakahtua. Olisit iloinen että mummo on niin innoissaan pojasta. Ei siinä ainakaan ole mitään loukkaavaa! Loukkaavaa olisi jos hän hyljeksisi lastanne.

omistushaluinen lapsestani. Mikäli lapsemme tuottaa iloa mieheni vanhemmillekin, niin eikö se ole vain enemmän onnea maailmaan?

Eiköhän toi ole ihan normaalia mikäli oikein käsitin aloituksesi pointin. Olen kuullut monien isovanhempien puhuttelevan lapsenlapsia "ukin pojaksi" tai " mummon pojaksi". Eri asia jos puhuttelee isompaa lasta tuohon tyyliin, se voi ärsyttää lasta itseään, mutta pienille lapsille nyt kai saa lässyttää ei siinä ole mitään pahaa. Hössötys on tietysti asia erikseen jos ei anna lapselle ollenkaan rauhaa vaan on koko ajan kimpussa niin sellainen varmaan lapsestakin inhottavaa.

Tuollainen "hössöttäminen" on normaali tapa osoittaa rakkautta. Kuinkas sitä rakkautta lapseen osoitettaisiin ellei hössöttämällä. Lapselle on hyväksi tuntea että häntä rakastetaan, ja että on monia ihmisiä, jotka häntä rakastavat, ei vain äiti. Itsetunto vahvistuu, kun tietää olevansa ehdoitta rakastettu. Älä pelkää että lapsi tämän vuoksi rakastaisi mummoa enemmän kuin sinua, kyllä lapsella voi olla monta läheistä joita kaikkia hän rakastaa, eikä niitä tarvitse laittaa tärkeysjärjestykseen. Ja varmasti äiti ja isä ovat aina ne tärkeimmät, koska heidän kanssaan ollaan eniten. Ehkä joillekin lapsille tärkeimpiä vaikuttajia ovat päivähoitajat, joiden kanssa ollaan enemmän kuin omien vanhempien, mutta se onkin sitten asia erikseen. Useimmat lapset ovat mummujen kanssa aika vähän, ja kestävät kyllä sinä aikana vaikka kuinka ylenpalttisen hössötyksen menemättä siitä "pilalle". Uskon että se lapselle on onnellista olla mummulassa hössötyksen kohteena.

Voi kuules, parempi se on näin päin kuin toisin päin, että mummo ei hyväksyisi lapsenlastaan, eikä näkisi mitään sukunsa ominaisuuksia.
Olisikos kiva, jos mummeli ihmettelisi, että kummallista kun poika ei ole sukunsä näköinen eikä mummon näköä yhtään?

Minusta tuo, että mummo näkee omaa näköänsä ja sanoo pojakseen, ennustaa vain hyvää suhdetta lapseen. Mummo osoittaa rakkauttaan sanomalla mummon pojaksi.
Niinhän sitä sanotaan yleisesti, että on mummon tyttö tai poika.

Olet hieman mustasukkainen pojallesi, et haluaisi "luovuttaa" omistusoikeuttasi. Usko se, että et menetä sitä silti, vaikka noin hellitelläänkin poikaa mummonpoikuudella. Sinä olet äiti ja sitä ei muuksi muuteta. Pois turha epävarmuus!

Lapsi ei äitiydestäsi huolimatta tule kuuluumaan sinulle 100%. Valitettavasti. Myös isä, mummot, papat, päiväkotitädit, opettajat jne. tulevat kuulumaan lapsen elämään ja joudut antamaan heille jonkin verran tilaa.
Mikäli et anna tilaa muille ihmisille suhteessa lapseesi, niin luot huonon maaperän lapsen sosiaaliselle selviämiselle. Haluathan, että lapsellasi tulevaisuudessa menee hyvin, ja että hänellä on turvallinen maaperä kasvaa.
Äitinä olet ensimmäinen ja ekstratärkeä ihminen pojalle, ja tulet aina olemaan "se ensimmäinen", korvaamaton ihminen. Lapsi tarvitsee silti muitakin ihmisiä kuin sinut.
Jos sidot lapsen liian tiukasti omaan persoonasi, niin hänestä kasvaa outo hyypiö, lentokyvytön poikanen joka ei koskaan tule kohomaan siivilleen.

Minunkin mielestäni tuo on ihan normaalia mummo toimintaa :)

En usko että se mitä mummo hössöttää lapselle, vaikuttaa kovinkaan paljoa siihen miten lapsi vanhempiinsa suhtautuu. Sen kyllä huomaa lapsista että isovanhemmat ja vanhemmat painivat ihan eri sarjoissa, eikä siis yhdistele niitä. Itse ainakin pidän nämä asiat erillään, äiti on eri asia kuin mummo.

Onkos muute muilla tälläistä juttua että toisen mummon kanssa juttu ei luista ja ei haluaisi edes mennä käymään, kun taas toinen on kultaakin arvokkaampi?

Minulla on vähän näin, mikä toisaalta harmittaa, mutta en vaan voi sille mitään. Äitini äiti on jotenkin niin rasittava, pitää kovaa meteliä ja tuputtaa liikaa kaikea, kun taas isäni äiti on maailman ihanin, ei puutu asioihin, tarjoaa kylllä ruokaa, mutta ei pahastu jos sitä ei halua, vie minua matkoillle ulkomaille jne. Ja aina muistan että yhtä paljon olen viettäny kussakin mummolassa lapsen aikaa, että kaippa tässä aikuisiässä rupeaa ärysttämään erinäiset asiat.

Tietysti eniten harmittaa ja mietityttää tämä että mitäs sitten kun äidin äiti kuolee? Tiedän että sitten kaduttaa etten ole viettänyt aikaa hänen kanssaa, mutta silti tuntuu niin kamalan ylitsepääsemättömältä mennä hänen luokseen. Kun ei ole mitään mistä puhua eikä tunne oloaan hyväksi.

Hän tarkoittaa varmasti vain hyvää, lapsi ilmeisesti on ensimmäisesi kun ajattelet hieman mustis-asenteella... Hienoa että anoppisi välittää lapsestasi! Minun lapsillani on vain yksi mummo, eikä piittaa pätkääkään näistä vekaroista. Se jos mikä harmittaa...

Itse kyllä samaistun aloittajaan. On toki mukava, että vähän hössötetään, mutta ei tunnu varmasti mukavalta, jos anoppi höösää että on hänen korvat ja silmät jne. Kyllä muakin loukkaisi! Voisihan anoppi vaikka sanoa, että onpa isänsä silmät ja vaikka äitinsä huulet. Eihän se anoppi ole sitä lasta tehnyt.

Itsellä on vähän samanlainen anoppi ja voin vaan kuvitella miten itsellä keittäisi, jos anoppi alkaisi selitellä tuollaista. Meillä ei ole vielä lapsia, mutta kolmekymppistä poikaansa anoppina aina muistuttaa siitä kuka on hänen elämänsä tärkein nainen..Siinä on mukava seisoa vieressä ja katsoa kun mies kiemurtelee :)

Riippuu myös paljon siitä, että onko kuinka kova hössöttämään itse. Jos oma suhtautuminen lapseen on toisenlainen, saattaa hössötys ärsyttää.

Hei sinä kohtalotoveri!

Minua ärsytti kanssa tytön synnyttyä anopin hössötys siitä, kenen näköinen tyttö on. Yritti etsiä aina (väen väkisin) tytöstä omia piirteitään. Miestänikin sama ihan suoraan sanottuna v****ti ja mietimme kotona strategioita. Seuraavalla kerralla, kun anoppi sitten aloitti, että voi kun sinulla on minun silmät, niinkuin isälläsikin, niin mies heitti, että katoppa tytön käsiä. Naapurilla on ihan samanlaiset. Ja otsan malli on kyllä iiiihan postinkantajalta peritty. Anoppi ymmärsi yskän, ei sen jälkeen ole enää yrittänyt vängällä tehdä tytöstä minikopiotaan.

Tämä meillä tosin alkoi jo sairaalassa, kun tulivat katsomaan. (Asun ulkomailla ja valitettavasti avoimet osastot.) Kuulivat sitten heti tytön suomalaisen nimen ja anopin naama vääntyi. Appiukko kysyi, että kukas suomalaisista sukulaisista on sen niminen. Miehen kanssa vain tokaistiin, että tiettävästi ei vielä kukaan. Anopin otsaan nousi kupo, niin paljon sitä otti päähän, kun lapsesta ei tullutkaan hänen kuolleen äitinsä nimistä (itselläkin kun ovat samat toinen ja kolmas nimi). Minulla ja miehellä oli hauskaa.

Joku toinen näillä palstoilla oli loukkaantunut, kun mummu ei löydä lapsenlapsessa mitään omaan sukuun kuuluvaa piirrettä. Miniä koki, että mummu inhosi miniää ja epäili lapsen olevan jostain kulman takaa peräisin.
Siinä perheessä draama kasvoi yli äyräiden siis siitä syystä, että suvun piirteitä ei ollut.

Oma pojanpoikanikin aikanaan oli niin isänsä näköinen, että en uskaltanut sanoa enää ääneen mitään, koska miniä oli ihan onneton niistä mielipiteistä. Onneksi alkoi muistuttaa äitinsäkin sukua myöhemmin.

Kuinka saada ylisuojeleva anoppi ymmärtämään että lapsen tehtävänä on tutkia ympäristöään vanhemman varmistaessa että se tapahtuu turvallisesti? Kaikki on vaarallista, kupsahtamiset, ilman sukkia oleminen, portaat - vaikka itse olisin varmistamassa, nurmikolla on linnunkakkaa (mies tähän äidilleen että kuinkahan hän on hengissä ja samalla pihalla lapsena juossut), jne,jne. Asiasta on sanottu -mies sanonut ja minä- mutta kun ei mene kaaliin niin ei. Ok, pieni asia mutta raivostuttava. Anopin koti hyvä ettei ole pehmustettu. Puulastalla leikkiminen on vaarallista... kaikki on huijui ja aijai! Olisiko kennelläkään fiksua ideaa kuinka hoitaa homma kotiin?

Eiköhän se ole aina eri asia vahtia jonkun toisen lasta kuin omaansa. Parempi olla ylivarovainen kuin antaa lapsen satuttaa itsensä. Jos anoppisi ei yhtään katsoisi niin sanoisit, että anoppi se vaan antaa lapsen teloa itseään. Tietysti jos olet itse siinä vieressä niin eihän anopin silloin kuuluisi olla niin hanakkana siinä lasta hössöttämässä. Toinen mummini oli vähän samanlainen. Ylihuolehtiva ja se oli kyllä lapsestakin rasittavaa. Kun menee yli niin mene yli, olipa sitten asia mikä hyvänsä.