Laiskat lusmut virastossa

virkailijat voidaan irtisanoa
1) terveydenhuolto yksityistämällä
2) sosiaaliturvaa yksinkertaistamalla

faktatnyt kirjoitti:

virkailijat voidaan irtisanoa
1) terveydenhuolto yksityistämällä
2) sosiaaliturvaa yksinkertaistamalla

Ei voida. Virkamiehiä ei irtisanota. Tai siis laki antaa siihen mahdollisuuden, mutta niin ei de facto tehdä.

jvlö kirjoitti:

Ei voida. Virkamiehiä ei irtisanota. Tai siis laki antaa siihen mahdollisuuden, mutta niin ei de facto tehdä.

Voidaan irtisanoa ja virastoja voidaan lakkauttaa

eikös se mene niin, että tyhmä töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä eli osaa paremmat menetelmät ja taas Laiska pääsee helpommalla tai ainakin kovasti yrittää.

Olin itse vuosia sitten virastossa töissä ja kyllä täytyy sanoa, että heidän "kiireensä" oli naurettavan verkkaista puuhastelua. Ihmettelin jo silloin, miten yhteiskunnalla on varaa yllä pitää tuollaisia työntekijöitä ja saamatonta puuahastelua. Toki pitää myöntää, että on joukossa muutama ammatti-ihminen ja aikaansaapa henkilökin.

Mutta minkäs tee. Pikkukuntien kunnanvirkailijat ovat pahimpia; itseään täynnä olevia, asiakaspavelutaidottomia, asennevammaisia näpertelijöitä, jotka eivät tosin muualle työllistyisikään....

Useinhan se onkin niin, että perfektionistit ja yliahkerat kompensoivat tekemisillään luumuilijoiden touhut. Tosin tietty verkkaus on virastoissa ja valtionhallinnossa jo vuosikymmenten aika yleinen käsite. Tosin nykyään on tiukennuksia ja työn kiristämistä, yhdistämistä jne alkanut aika runsainkin määrin ilmetä eli ei läheskään jokainen ihan ruohonjuuritason homma ole enää mikään suojatyöpaikka ja esimiesrooli se vasta vastuullinen voi ollakin. Huom, nyt puhutaan siis ravintoketjun alapäästä max. keskijohtoon asti. Tosin aika vatsahaavaista väkeä on sitten ylimmillä lauteillakin jo nykypäivänä.

Eli sehän tulee ihan laskutoimituksesta: Työtä on tehtävä vähintään tahdilla x ja määrällisesti y. Osa tekee tuota panoksella miinus y ja miinus x, mutta jos/kun aina osa tekee tahdilla plusplusplus x ja plusplusplus y niin he sitten vakauttavat vaakakupin. Jos kaikki tekisivät taas vain tuolla stabiililla plus x ja plus y tai joskus vain x ja y, niin tulos olisi sama. Tämä on se yleinen kuvio tilanteissa, joissa kollektiivisesti vastataan jostakin alueesta. Eli tetsaavat mahdollistavat tilanteen jatkumisen. Vastaavasti taas tosin voi olla, että jos tetsaajatkin alentavat työpanostaan niin luumuilijat ovat kymmeniä vuosia tehneitä ja heillä on ns. erivapaus jo melkein. Syy on sitten taas nuorempien ja työtaakassa uupuvien tai kyllästyjien jotka toteavat että en mäkään kun ei muut... Tosin jos työale muodostuu ketjuissa, eli homma toimii juuri siten kuin kaikista heikoin lenkki joka jarruttaa kaikkia muita, niin aiemmin mainittu tilannemalli kaatuu jo kättelyssä.

Mutta vaikka tilanne on muuttunutkin julkishallinnossa huomattavasti sitten vielä 90-luvun ja "ei ole enää sama valtio olla töissä" kuten moni sanoo, niin tietty verkkaisuus on maan tapa edelleen. Aina kannattaa vähän suhteuttaa oma aherruksensa siihenkin onko siitä todellisuudessa mitään hyötyä kenellekään ja ajaako itsensä piippuun muiden nelituntisten kahvitaukojen vuoksi. Vaikka toki on niiden kannalta suotavaa, joiden papereita ym. mahdollisesti käsittelee, että hommat hoitaa tietyllä tahdilla vaikka itse ei duunistaan niin perustaisikaan, silti on aina ajateltava peilin edessä miten paljon oikeasti voidaan itseltä odottaa. Voi olla, että alat pitää tunnin kahvitauon ykskaks ja silti olet vielä erinomaisella tasolla hääräilevä kaikkien mielestä, niin johdon silmissä kuin työkavereidenkin.

Tulee aina tällaisista mieleen se esimerkki joka on kuulemma ihan aito jostain entisen Neuvostoliiton ajoilta, jossa mies oli koko uransa töissä tekemässä tiettyä mekaanista hommaa tehtaan liukuhihnalla. Hän koki olevansa kaikkien toitotusten mukainen tärkeä työntekijä ja oli siitä ylpeä kaikkine vaivoineenkin joita työ aiheutti. Kun hän jäi eläkkeelle ja poikkesi tehtaassa moikkaamassa entisiä työkavereita, niin hänen elämänuransa oli oman työpisteen kohdalla korvattu hihnan luo liimatulla puutapilla joka käänsi laatikon toiselle kyljelleen ja muutti sen kulkusuunnan toiselle liukuhihnalle:) Tuo kyseinen puutappi siis korvasi koko kyseisen henkilön työtehtävän, jossa hän koki olleensa arvostettu ja tärkeä, hoitaen sen yön ja pyhän kanssa aina esimerkillisesti.

Oli edellinen tarina nyt sitten kuitenkin tarua tai totta, onko siinä totuuden siemen?

Virkailijainen kirjoitti:

Useinhan se onkin niin, että perfektionistit ja yliahkerat kompensoivat tekemisillään luumuilijoiden touhut. Tosin tietty verkkaus on virastoissa ja valtionhallinnossa jo vuosikymmenten aika yleinen käsite. Tosin nykyään on tiukennuksia ja työn kiristämistä, yhdistämistä jne alkanut aika runsainkin määrin ilmetä eli ei läheskään jokainen ihan ruohonjuuritason homma ole enää mikään suojatyöpaikka ja esimiesrooli se vasta vastuullinen voi ollakin. Huom, nyt puhutaan siis ravintoketjun alapäästä max. keskijohtoon asti. Tosin aika vatsahaavaista väkeä on sitten ylimmillä lauteillakin jo nykypäivänä.

Eli sehän tulee ihan laskutoimituksesta: Työtä on tehtävä vähintään tahdilla x ja määrällisesti y. Osa tekee tuota panoksella miinus y ja miinus x, mutta jos/kun aina osa tekee tahdilla plusplusplus x ja plusplusplus y niin he sitten vakauttavat vaakakupin. Jos kaikki tekisivät taas vain tuolla stabiililla plus x ja plus y tai joskus vain x ja y, niin tulos olisi sama. Tämä on se yleinen kuvio tilanteissa, joissa kollektiivisesti vastataan jostakin alueesta. Eli tetsaavat mahdollistavat tilanteen jatkumisen. Vastaavasti taas tosin voi olla, että jos tetsaajatkin alentavat työpanostaan niin luumuilijat ovat kymmeniä vuosia tehneitä ja heillä on ns. erivapaus jo melkein. Syy on sitten taas nuorempien ja työtaakassa uupuvien tai kyllästyjien jotka toteavat että en mäkään kun ei muut... Tosin jos työale muodostuu ketjuissa, eli homma toimii juuri siten kuin kaikista heikoin lenkki joka jarruttaa kaikkia muita, niin aiemmin mainittu tilannemalli kaatuu jo kättelyssä.

Mutta vaikka tilanne on muuttunutkin julkishallinnossa huomattavasti sitten vielä 90-luvun ja "ei ole enää sama valtio olla töissä" kuten moni sanoo, niin tietty verkkaisuus on maan tapa edelleen. Aina kannattaa vähän suhteuttaa oma aherruksensa siihenkin onko siitä todellisuudessa mitään hyötyä kenellekään ja ajaako itsensä piippuun muiden nelituntisten kahvitaukojen vuoksi. Vaikka toki on niiden kannalta suotavaa, joiden papereita ym. mahdollisesti käsittelee, että hommat hoitaa tietyllä tahdilla vaikka itse ei duunistaan niin perustaisikaan, silti on aina ajateltava peilin edessä miten paljon oikeasti voidaan itseltä odottaa. Voi olla, että alat pitää tunnin kahvitauon ykskaks ja silti olet vielä erinomaisella tasolla hääräilevä kaikkien mielestä, niin johdon silmissä kuin työkavereidenkin.

Tulee aina tällaisista mieleen se esimerkki joka on kuulemma ihan aito jostain entisen Neuvostoliiton ajoilta, jossa mies oli koko uransa töissä tekemässä tiettyä mekaanista hommaa tehtaan liukuhihnalla. Hän koki olevansa kaikkien toitotusten mukainen tärkeä työntekijä ja oli siitä ylpeä kaikkine vaivoineenkin joita työ aiheutti. Kun hän jäi eläkkeelle ja poikkesi tehtaassa moikkaamassa entisiä työkavereita, niin hänen elämänuransa oli oman työpisteen kohdalla korvattu hihnan luo liimatulla puutapilla joka käänsi laatikon toiselle kyljelleen ja muutti sen kulkusuunnan toiselle liukuhihnalle:) Tuo kyseinen puutappi siis korvasi koko kyseisen henkilön työtehtävän, jossa hän koki olleensa arvostettu ja tärkeä, hoitaen sen yön ja pyhän kanssa aina esimerkillisesti.

Oli edellinen tarina nyt sitten kuitenkin tarua tai totta, onko siinä totuuden siemen?

....erittäin helppo laskutoimitus tehdä siitä, mitä itseltä kannattaa odottaa.

Otetaan huomioon työn rasittavuus ja siitä johtuvat vaivat.

Jos vapaa-aika hupenee pelkkään työstä toipumiseen, oli se sitten pääkopan nollaamista/kropan elvyttämistä, niin se lasketaan piiiitkäksi miinukseksi työnantajaan päin.

Puhumattakaan, jos tosiaan käytät niitä työstä saamiasi nettotuloja siihen, että kykenet toipumaan työn rasituksista (että olet taas seuraavana päivänä täydessä terässä) eli käyt päänkutistajalla, käyt kuntosalilla, käyt hierojilla sun muilla kuntouttajilla, niin siitä laskeskellaan taas piiiitkä miinus työnantajalle.

Sitten kun tiiraillaan sitä kuukausittaista "palkkapussia" ja vähennellään kaikki nämä em. menot, joihin siis työnantaja ei ota osaa eikä arpaa, niin päästään sellaiseen todelliseen nettokuukausipalkkaan.

Kun sitä nettokuukausipalkkaa sitten vertaillaan siihen joka ihana aamu odottavaan kasaan työtä (sama se oli se sitten paskaa tai paperia....tai paskapaperia), niin johan alkaa löytyä sellainen "mitä minä oikeasti olen valmis antamaan itsestäni ja elämästäni kulloisellekin työnantajalle"