Meillä on tällanen tilanne, että meillä on pieni vauva ja tuntuu ettei tästä tuu yhtään mitään. Rakastan mun miestä, mutta ongelmana on, etten mä pysty hyväksyä sen "ulkomaalaisvihaa" .. Mun mies (ex?) ja sen elämä on päivittäin tätä tän aiheen ympärillä pyörimistä, ja siitä tulee päivittäin melkein riitaa. Mä vihaan yli kaiken niitä natsinmerkkejä sun muita ne saa mun olon tosi huonoksi. Ja sitte valitan ja tulee riitaa. Ongelma on se, ettei mun mies aio lopettaa enkä mä voi hyväksyä tota. Muuten meillä menee hyvin, mutta ne hyvätki hetket jää nykyisin vähille kun mieheni elämä pyörii melkein kokonaan tuon aiheen ympärillä. Mä en oikeen tiedä mitä tässä tekis... Vauvan takia en muutenkaan halua riidellä, toisaalta ei halais erotakkaan just koska se vauva meillä on. Ei olla kauaa seurusteltu ennenku tulin raskaaks, en sanois että se oli virhe, vauva on toivottu ja rakkainta maailmassa, meidän välit vaan ei toimi:( Voi ku olis kohtalotovereita tai jotain.. Ehkei kukaan muu voikkaan mitään muuta sanoa kue t se on itsensä päätettävä mitä tekee..
suruisaa
minävain:(
4409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yritä saada miehesi olemaan lapsen kanssa enemmän, koita saada hänet olemaan yhtä innokas lasta kohtaan ja sinua kohtaan kuin hän on tähän rasistijuttuunsa. Ei todellakaan ole sinulle hyväksi tuollainen tilanne ja se myös vaikuttaa lapseenkin. Koita löytää oikea asenne keskusteluun, sellainen millä miehesi kuuntelee oikeasti sinua. Älä siis syyllistä, yritä saada keskustelu aikaiseksi ja tuo oma mielipiteesi esille. Koita saada hänet ymmärtämään että elämässä on nyt jotain muutakin kuin ulkomaalaisia. Sinä ja lapsi täytyy olla etusijalla. Voimia sinulle. =o)
Jaahas, no kun mä olen yrittänyt todellakin puhua aiheesta hyvällä ja pahalla ja vaikka kuinka mutta ei mene sana perille tai viesti, vaan aina ymmärtää asian tahallaan väärin.. Mä alan vaan olla niin väsynyt tähän.. Ja niinkun sanottu, tuntuu että muuten niin fiksu mies menee ihan vaikeeks kun tästä yritän keskustella. Okei, myönnän etten oo todellakaan aina itse kovin mukava enää tässä asiassa, sanon asioita joita en tarkota. Enkä oikeesti halua erota, mutta mä en keksi muutakaan keinoa, jos en hyväksy tota rasistijuttua. Jos yritän puhua asiasta tai siitä mahdollisuudesta että olisko sitte parempi erota, tulee sitä perusvittuilua erttä painu sitte vittuun jne, mitä ukkokaan tuskin tarkottaa...
Niin, ja mä todellakin oon yrittäny hyväksyä asian, ja olla kiinnostumatta siitä mitä toinen tekee, mutta silloin kun kuulee niitä juttuja menee kiinnostus mihinkään yritykseen hyväksyä kaikki.. Ja sitten taas kun miettii eroa niin miinusta siinäkin tietty on sitten nää lasten tapaamisjutut ja lainat sun muut asiat.. asuntolainatkin on mukana.. Mä oon vaan niin tunteellinen ihminen, etten osaa olla niin vahva etten avaisi suutani kun harmittaa.. Mulla itellä on ulkomaalaisia ystäviä, jotka käy töissä jne niin en vaan voi sulattaa kaikkea.. Vaikka miehen tekemiset mulle varmaan kuulukkaan, niin tai, tottakai ne kuuluu kun meillä kuitenkin on yhteinen lapsi ja saman katon alla asutaan. haluaisin vaan keinoja miten toimia ja jaksaa...
Soita heti maanantaina neuvolaan ja pyydä apua vaikeaan tilanteeseen ja eroajatuksiin. Neuvoloissa on psykologeja juuri sitä varten, että perheitä tuetaan ja että mahdollisimman moni pari jaksaisi yhdessä ja masentumatta pikkulapsivaiheen yli enemmän tai vähemmän "kunnialla".
Itse ajattelisin, että tärkeintä juuri tässä ja nyt on että sinä ja vauva olette tyytyväisiä, rauhallisia, ei-ahdistuneita. Jos tämä edellyttää sinulta valikoivaa kuuloa ja lyhyttä muistia miehen mielipiteiden suhteen, niin vauvan parhaaksi unohda nyt käännytys- ja valistustyö rasismiasiassa toistaiseksi, kun siitä ei kai seuraa muuta kuin huutoa ja eripuraa. Menette sitten yhdessä psykologin kanssa puhumaan, hän hoitakoon mieheen päin valistustyön puolestasi. Tarvitset muuta aikuista seuraa vauvan isän lisäksi, ns. tukiverkkoa, päästäkää toki kotiinne ja vauvaanne katsomaan isovanhemmat, sedät ja tädit, ystäviä jne. Samoin muista käydä äiti-lapsikerhoissa, avoimessa päiväkodissa, synnyttäneiden jumpassa jne., älä jää neljän seinän sisään!
Onko mies töissä, muuten?