Olen jo pidemmän aikaa epäillyt avomieheni pettävän minua, sillä seksielämämme on lähes kuollutta ja hänen työvuoronsa usein venyvät. No, kuulin jälkikäteen miehen tavanneen useita ex-tyttöystäviään selkäni takana ja hän ei näe tässä mitään väärää eikä kuulemma pidä heitä muina kuin kavereina. Minua tämä loukkaa suuresti, sillä hän valehtelee minulle ettei ole tavannut heitä ja jos hän salaa pelkät kahvilla käynnit, niin mitähän muutakin on tullut salattua? Ja mitähän tämä kahvilla käynti sisältää?
Olen pakannut tavarani ja päättänyt lähteä, mutta silti tuntuu pahalta sillä rakastan miestäni. Onko tässä enää muita vaihtoehtoja?
Olen pakannut tavarani ja päättänyt lähteä, mutta silti tuntuu pahalta sillä rakastan miestäni. Onko tässä enää muita vaihtoehtoja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
olisi semmonen, että lakkaisit epäilemästä miestäsi kaikesta. Miksi luulet, ettei hän kerro sinulle kahvilla käynneistään? Koska sinä epäilet koko ajan, etkä usko mitä hän sanoo. Se alkaa pidemmän päälle ahdistamaan ja voi olla, että lopulta mies tekee sen, mitä sinä häneltä odotat. Eli siis pettää.
Jos olet jo kamasi pakannut, lähde. Kaikista pahinta on, että toinen uhkailee lähtevänsä, kiristää sillä puolisoa. Ja sitten ei lähde kuitenkaan.
Tästä "Miksi luulet, ettei hän kerro sinulle kahvilla käynneistään? Koska sinä epäilet koko ajan, etkä usko mitä hän sanoo. " lauseesta nousi kyllä karvat pystyyn. Itse olen vähän samanalaisessa tilanteessa kun ensimmäinen kirjoittaja ja olen miettinyt mitä minun pitäisi tehdä. Olen miettinyt miksi minulle ei kerrota tiettyjä asioita avoimesti, vaikka olen niistä pyytänyt kertomaan ja yrittänyt olla ymmärtäväinen. Olen kertonut, että mielummin kuulen totuuden kuin kaunistellun version. Tämä ei kuitenkaan mene perille. Ja miksikö epäilen miestäni? Hän antaa aihetta siihen! Hän käyttäytyy välillä todella oudosti mm. alkoi vähän aika sitten kantaa kännykkäänsä KOTONA kokoajan mukana - jopa vessaan! Ennen meillä on ollu tapana pitää puhelimia milloin missäkin, yleensä eteisen pöydällä (eikä niitä ole toisilta salaa roplattu, koska ei ole ollut syytä siihen). Meillä ei ole ollut mitään salattavaa keskenämme, mutta nyt hänestä on tullut aivan outo. Eilen pyysin häneltä suoraan, että saanko katsoa hänen puhelintaan. Hän selitti jostain periaatteesta ja siitä "että et luota minuun" ja kun intin vain pelkästän kysymystä "Saanko katsoa?" niin lopputulos oli, että en saanut. "Sieltäkö se vastaus löytyy minun outoon käyttäytymiseeni" oli hänen vastauksensa... Ehkäpä sieltä sitten niin, koska joka tapauksessa suoralla puheella ei ollut mitään painoarvoa, enkä saanut katsoa puhelinta. Itse henk koht minulla ei ole kännykkääni mitään tunnesidettä, enkä pidä sitä niin henkilökohtaisena, ettenkö voisi sitä näyttää miehelleni.
Ja todellakin ne työvuorot tuppaa venymään, samoin kun uusi harrastus pitää miestä kylillä myöhään iltaan asti. Hän alkoi juuri puhumaan siitä, että haluaisi mennä vapaammin töiden jälkeen ja viedä koiramme hoitoon pitkäksi aikaa jonnekkin, jottei tarvitsisi niistä huolehtia koko ajan. Mitä tällaisella miehellä oikein tekee... Ymmärrän kyllä, että välillä haluaa pois rutiineista, mutta sitä irtiottoa on nyt jatkunut monta kuukautta, eikä loppua näy.
Sitä on vain alkanut miettiä, että mitä se herra oikein touhuaa, pitäisikö ottaa selvää vai haluanko edes tietää? Mitä jos kasaisin kamppeeni kuten "HJooaoanaa" ja jättäisin miehen palloilemaan vapaaseen tyylliin... Vai onko nyt kyse oikeasti jostain ikäkriisistä? Pettämisestä? Hulluksi tulemisesta? Mistä ihmeestä?
Kohta on 5 vuotta takana ja se on minulle pitkä aika. Ei viitsisi heittää kankkulan kaivoon niitäkään. Mutta kun enää oikein tiedä mitä voisin tehdä kaiken tämän eteen. Ikääkin alkaa tulla jo enemmän, että haluaisin ihan oikeasti perheen ja vaikka naimisiinkin. Mutta näistä lähtökohdista koen haaveeni jotenkin aika naurettavanakin. Eihän aikuisen lapsen kanssa voi lapsia tehdä, koska tulos on selvä - yksinhuoltajuus ennen pitkää...
"Onko tässä enää muita vaihtoehtoja?"
Ei.
En usko että tulet koskaan uskomaan avomiehesi selittelyitä, josta taas seuraa ikuinen luottamuspula, joka sitten tuhoaa suhteen.
Sitäpaitsi jos seksielämä on lähes kuollutta, niin jo siinä on syytä kerrakseen.
jos seksielämä on kuollut niin onko muut vaihtoehtoa??????
Muita vaihtoehtoja?
Mitä jos ihan suoraan ja rehellisesti keskustelisit miehesi kanssa? Sanoisit, että sulla nyt on tällainen ikävä tunne, että hän pettää. Et puhuisi syyttävästi tai tuomitsevasti vaan rehellisesti ja antaisit hänelle tilaa vastatta.
Jos seksielämä on ihan kuollut, niin siitäkin pitää puhua. Kerro, että sinua harmittaa, ettei seksiä enää ole. Kysy mieheltäsi, harmittaako häntä ja onko miehesi mielestä teidän seksielämässä jotain ongelmia?
Jos sulla on tunne, ettet viitsi/jaksa/halua esittää näitä kysymyksiä miehellesi, niin on aika tosiaan lähteä pois suhteesta.
Olen yrittänyt keskustella, mies ei puhu. Tässä ei ole kyse siitä, ettenkö antaisi. Mies ei muka jaksa, mutta silti jaksaa esimerkiksi juoksennella ympäri kaupunkia kahvittelemassa muiden naisten kanssa.
En jäänyt uhkailemaan lähdöllä vaan lähdin.
Ja "??":lle, huono provo, ei toiminut.
Ja varmasti ihan hyvä näin. Tsemmpiä sulle jhoanananaa!
Itse mietin tässä ihan samaa, katsoin jo vuokrakämppiä ja tänään olisi yhdessä näyttö. Ehkä sitä täytyy ottaa härkää sarvista ja lakata kyselemästä. Jos ei kysymyllä selviä, niin ei sitten selviä kyllä millään.
sulla ei ole miestä!!!
Kerro miten hän voi pettää sua??