Olen kohta vuoden seurustellut nykyisen tyttöystäväni kanssa. Ja en tiedä, että kannataako minun enään seurustella hänen kanssaan.. Siispä kysyisin, että mitä oikein tekisin, kun jättäminenkin tuntuu mahdottomalta , enkä haluaisi nähdä häntä kenenkään toisen kanssakaan. Olen välillä tosi turhatunut, kun olen hänen kanssaan, mutta löytyy onnellisiakin hetkiä. Mutta ongelmana on hänen lyhyt pinna, aggressivuus, sekä jatkuva valittaminen. Hän suuttuu, kun hänen kanssaan väittelee, kun vähän ärsyttää. Räjähtää heti käsiin tilanne, kun esim. olen "katsonut jotain toista naista" Suuttuessaaan hän yleensä lyö monta kertaa. Joskus riidat ovat minunkin syytäni, kun olen ärsyttänyt tai puhunut sopimattomia. Ja tänäänkin hän valittaa joka asiasta, että hänellä on kipuja, koulu, ruoanvalmistustapani, puheenaiheeni, ihan kaikki minussa on väärin?
Ja mustasukkaisuudesta sen verran, että itse olin suhteen alussa todella mustasukkainen, olisikohan se tarttunut nyt häneenkin. Hän ei päästä minua mihinkään kavereiden tai edes veljen kanssa ja hän alkaa itkemään, jos lähden. En kiellä ettenkö olisi tehnyt virheitä, mutta olen parantanut mielestäni tapani. Ja toivoisin tyttöystävältä samaa. En jaksa tätä joka päiväistä mussutusta.. Mitä teen!?
Ja mustasukkaisuudesta sen verran, että itse olin suhteen alussa todella mustasukkainen, olisikohan se tarttunut nyt häneenkin. Hän ei päästä minua mihinkään kavereiden tai edes veljen kanssa ja hän alkaa itkemään, jos lähden. En kiellä ettenkö olisi tehnyt virheitä, mutta olen parantanut mielestäni tapani. Ja toivoisin tyttöystävältä samaa. En jaksa tätä joka päiväistä mussutusta.. Mitä teen!?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lyömisestä heti suhde poikki, paitsi jos pitää olla puolustamassa lapsia.
Vaikka rakastaa toista, siitä ei automaattisesti seuraa, että pitäisi olla parisuhteessa.
Mun mielestä kaikkein eniten väärin on toi väkivalta, mun mielestä sun ei todellakaan pidä hyväksyä sitä. Se loukkaa myös henkisesti, on väärin yksiselitteisesti ja vaikkei hän ilmeisesti pystykään sinua (ainakaan vielä) kovin pahasti fyysisesti satuttamaan, hän tekee väärin, kohtelee sinua alentavasti, loukkaa väkivallalla sinua... Sinun todellakin pitäää pitää puolesi ja riidankin uhalla sanoa suorat sanat ja jättää tarvittaessa.
Tyttöystävälläsi on vastuu omasta käytöksestään ja se hänen pitää tajuta myös. Mustasukkaisuus ei tartu, suuttuminen ja raivarit ja jatkuvat kiukkukohtaukset, haukkumiset ja valittamiset ovat eri asioita: on normaalia että ihminen joskus suuttuu ja tulee sanomista, mutta se sovitaan, siitä jutellaan. Ei räyhätä ja lyödä, ei haukuta. (Sama sinulla)
Kukaan ei jaksa jatkuvaa vallitusta, tyttöystävälläsi on myös itselläänkin vastuu tehdä itsestään onnellisempi: jos on kipuja, menisi lääkäriin, jos ruoka on pahaa, tekisi sitä sitten itse, jos haluaa valita puheenaiheet, niitä pitää sitten ihan itse keksiä, jos haluaa kivaa ja kohteliasta käytöstä, sellainen pitää olla, jos hellyyttä suhteessa, pitää sitten sitäkin itse harrastaa. Samalla tavalla hänen pitää myös tajuta, ettei tuollainen raivoaminen enää ole normaalin rajoissa, ja korostan että etennkin se lyöminen. On eri asia joskus päästellä höyryjä kun höyrytä koko ajan.
Se on totta, että riitoihin yleensä tarvitaankin kaksi, mutta tajuatteko te molemmat sen? Voisitte jutellla siitä, miksi riiteleminen on teille niin vaikeaa, mikä tyttöystävääsi stressaa niin ettei hermo pidä yhtään. Sinunkin pitää tosin silloin osata sitten olla ärsyttämättä tahallaan (käsitin että niinkin joskus teet? Miksi?).
Voisitte myös jutella siitä, että kannattaako todella suhdetta jatkaa, jos se vaan tuo huonoja puolia esiin molemmista. Ehkä mustasukkaisuuteen on aihetta ja varmasti oletkin tehnyt virheitä, mutta niin kaikki, suhde kasvaa ja kehittyy. Teillä se nyt ei kovin tunnu siltä.
Pitää osata pyytää anteeksi ja kiittää, kehua, rakastaa, pitää hauskaa. Onko teillä edes hauskaa oikeasti yhdessä? Kyllä parisuhteen pitäisi olla voimia antava enemmän kuin ottava, vaikka se joskus ottaakin aikalailla. Kyllä parisuhteessakin pitää säilyttää myös ystävät ja sisarukset.
Plussat pitää voittaa miinukset ja väkivalta on niin iso miinus että se kumoaa kaikki plussat: sen on loputtava tai suhteesta on lähdettävä.
Mielestäni teillä ja sinulla on selvitettävää, ei tuo suhde tuollaisena ainakaan ole mikään terve suhde eikä yhdessä olemisen arvoista. Ei teistä kumpikaan onnelliseksi ainakaan tuolla menolla tule.
Ei tietenkään kukaan halua erota ja nostaahan se sinunkin omistushalusi päätään "enkä haluaisi nähdä häntä kenenkään toisen kanssakaan"
Siis rakastatko häntä vai roikut kiinni vaan menettämisen pelossa? Eihän eroaminen kivaakaan ole, mutta aina asioita ei voi halllita, eikä pakottaa menemään mielensä mukaan. Joskus täytyy vaan antaa olla ja luovuttaa. Mennä eteenpäin. Päästää irti: et sinä ketään kuitenkaan omista.
Ehkä teidän todella pitäisi pohtia asioita vakavasti niin keskenänne, kuin myös molempien yksinään.