Onko muilla Cavan omistajilla tätä "ongelmaa", että koira on aivan ylitsepääsemättömän seurallinen ja pohjattoman huomionhakuinen? Siis tarkoitan ihan sellaista liiallisuuksiin menevää, josta tuntuu ettei tavallinen työssäkäyvä normaalia arkea pyörittävä ihminen selviä...
Tiedän, että kyseessä on TODELLA ihmisrakas ja seurallinen rotu.
Mutta kun JATKUVASTI seuraavat kintereillä... Minulla on kaksi urosta ja ovat niin kiinni meissä, että välillä oikein kyllästyttää. Energiaa tuntuu riittävän kokoajan siihen perässä seilaamiseen ja häseltämiseen (vaikka sohvalta nousen mennäkseni vain esim. vessaan tai mitä nyt ikinä kotona teenkään niin jatkuvasti pitää olla perässä ja näköetäisyydellä). Eivät koskaan leiki tai peuhaa keskenään, ovat hirvittävän riippuvaisia meistä ja meidän järjestämistä aktiviteeteistä. Kunnon lenkin tai leikkihetken jälkeen ei energia sammu mihinkään, koiria on hirvittävän vaikea saada rauhoittumaan niin että olisivat vain rauhassa eivätkä jatkuvasti kiinnittäisi huomiota meidän tekemisiimme.
Öisin nukkuvat meidän makuuhuoneessa, eivät suostuisi edes olemaan muualla. Kun aamulla vähänkin osoittaa heräämisen merkkejä, liikehtii noustakseen tai menee vaikka käymään vessassa, on pojat jo heti kauhealla vouhotuksella perässä. Kokoajan pitäisi olla heitä huomioimassa ja paijaamassa. Tätä jatkuu aivan koko päivä. Runsaskaan liikunta ja leikit eivät auta asiaan.
Ruoan suhteen ne ovat niin pohjattomia, etten ole koskaan nähnyt toista yhtä ahnetta koirarotua. Koko päivän ne oikeastaan pörräävät keittiössä odottamassa, että koska jotain ruokaa olisi tarjolla. Vaikka saavat sen tietyn annoksen joka päivä ja kaksi kertaa päivässä, niin silti ruoka se on päällimmäisenä mielessä kaiken aikaa. Heti kun minä tai mieheni astummekaan keittiöön, ovat pojat jo siellä pummaamassa ja se on ärsyttävä piirre mielestäni, jota en käskyistä huolimatta ole saanut karsittua pois.
Onko muilla tällainen piirre ollut vahvasti esillä Cavalla?
Ihana ja ihmisrakas rotu, ei siinä mitään. Itsehän olen seurakoirani halunnut, mutten voinut uskoa, että se tässä rodussa näin älyttömästi korostuisi. Etenkin kun tuntuu että se on vain lisääntynyt koirien vanhetessa... Nyt ikää jo 7 vuotta molemmilla. Ovat tulleet meille aikuisiällä kolmisen vuotta sitten.
Mistä tämä energia vanhalle koiralle tulee, vaikka kuinka leikkisi ja lenkittäisi? Ja tuntuu ettei huomion antaminen koskaan riitä, vaikka parhaansa siinä yrittäisi.
Nyt meille on syntymässä esikoisemme hetkenä minä hyvänsä ja oikein hirvittää miten hermo kestää, kun pitäisi keskittyä siihen pieneen vauvaan ja jaloissa häärää kaksi erittäin huomionhakuista koiraa, joihin ei tunnu mikään määrä rakkautta riittävän...
Cavalierin pohjaton huomionhakuisuus
13
752
Vastaukset
- 5
Täytyisi melkein tietää mitenkä niiden neljä ensimmäistä vuotta on menneet ? Vaikea on muuten sanoa mitään.Kyllä cavoissa on niitä hössöjä sen näkee melkein siitä hännän heilutuksesta ,vaikkakin se on niiden " tavaramerkki ",niin siitä näkyy myös epävarmuus ja hermostuneisuus jos se on liiallista suorastaan taukoamatonta. Paljon niissä on näitä ruualle persoja ,mutta se kerjääminen on outoa,jos eivät sillä ole tottuneet saamaan .
- ...
Sepä se, kun eivät ole tottuneet saamaan mitään sillä kerjäämisellä. Koskaa ei pöydästä anneta ruokaa, silloin tällöin korjaavat jos jotain vahingossa tippuu, mutta se on satunnaista. Syövät omalla paikallaan sen tietyn määrän joka päivä ja tietävät kyllä milloin on heidän ruoka-aikansa. Muuten ei ruokaa heru. En tiedä mistä tuo pohjattomuus ruoan suhteen juontaakaan juurensa. Ja nälkää ei meillä ole tarvinnut koskaan kärsiä, päinvastoin ollaan saatu eläinlääkäriltä vähän noottia että liian pulskia meidän pojat ovat, muutama liikakilo kummallakin.
En tunne muita joilla olisi Cavalier, joten ei ole ollut mahdollisuutta vertailla käytöksiä... Tiedän kyllä, että rodulle ominaista on tuo jatkuva hännänheilutus ja hössötys, joillain se varmasti korostuu enemmän kuin toisilla... Mutta että näin paljon kuin meillä... Kurja sanoa, että olen siihen erittäin väsynyt. Liika on liikaa. Enkä tosiaan tiedä, onko se koiran puolelta pelkkää iloista hössötystä, vai ovatko pojat jostain syystä hyvin hermostuneita ja epävarmoja... ?
Molemmilla on näyttelytaustaa entisen omistajan toimesta, ovat matkustelleet paljon ja viettäneet ns. kiertolaisen elämää. Entinen omistaja on rodun kasvattaja, joten pojat ovat asustelleet kennelissä useamman muun koiran kanssa. Toisella on enemmän kokemusta perheessä olemisesta, toinen ei juurikaan ole perhe-elämään tottunut. Olisiko siinä sitten syytä? Ei ole ennen saanut tarpeeksi ansaitsemaansa huomiota ja nyt kun nämä vuodet meillä ollessaan on saanut aika pitkälti kaikkien jakamattoman huomion jatkuvasti, on siitä nyt hyvinkin riippuvainen? - 14
... kirjoitti:
Sepä se, kun eivät ole tottuneet saamaan mitään sillä kerjäämisellä. Koskaa ei pöydästä anneta ruokaa, silloin tällöin korjaavat jos jotain vahingossa tippuu, mutta se on satunnaista. Syövät omalla paikallaan sen tietyn määrän joka päivä ja tietävät kyllä milloin on heidän ruoka-aikansa. Muuten ei ruokaa heru. En tiedä mistä tuo pohjattomuus ruoan suhteen juontaakaan juurensa. Ja nälkää ei meillä ole tarvinnut koskaan kärsiä, päinvastoin ollaan saatu eläinlääkäriltä vähän noottia että liian pulskia meidän pojat ovat, muutama liikakilo kummallakin.
En tunne muita joilla olisi Cavalier, joten ei ole ollut mahdollisuutta vertailla käytöksiä... Tiedän kyllä, että rodulle ominaista on tuo jatkuva hännänheilutus ja hössötys, joillain se varmasti korostuu enemmän kuin toisilla... Mutta että näin paljon kuin meillä... Kurja sanoa, että olen siihen erittäin väsynyt. Liika on liikaa. Enkä tosiaan tiedä, onko se koiran puolelta pelkkää iloista hössötystä, vai ovatko pojat jostain syystä hyvin hermostuneita ja epävarmoja... ?
Molemmilla on näyttelytaustaa entisen omistajan toimesta, ovat matkustelleet paljon ja viettäneet ns. kiertolaisen elämää. Entinen omistaja on rodun kasvattaja, joten pojat ovat asustelleet kennelissä useamman muun koiran kanssa. Toisella on enemmän kokemusta perheessä olemisesta, toinen ei juurikaan ole perhe-elämään tottunut. Olisiko siinä sitten syytä? Ei ole ennen saanut tarpeeksi ansaitsemaansa huomiota ja nyt kun nämä vuodet meillä ollessaan on saanut aika pitkälti kaikkien jakamattoman huomion jatkuvasti, on siitä nyt hyvinkin riippuvainen?Voi olla villakoiran ydin,kenneltiloissa elävä cava ei saa riittävää ihmiskontaktia,ainoa tilaisuus siihen saattaa olla ruokinta,Siksi siihen ruokaan yhdistyy niin monta asiaa.Yrittäkää jättää huomio ja hellittely vähemmälle.Jos menet vaikka vessaan ei se tarkoita että koirat siellä istuu,laita ovi kiinni,äläkä puhu mitään.Puhukaa toisillenne,ei koirille jatkuvasti.Niiltä puuttuu nyt luottamus,jos nukkumastakin lähtee perään juoksemaan.Kyllä meillä nuo ei välttämättä edes herää,jos on unen aika,tekee kuka sitten mitä hyvänsä.Ikävältä kuulostaa,mutta jättäkää ne huomioimatta joka tilanteessa, mihin ette halua niiden osallistuvan.
- rettttu
Itsellänikin on cava ja siihen tulokseen olen tullut, että en taida välttämättä cavalieriä enää ottaa, jos koiran vielä tämän jälkeen otan. Otan seuraavaksi jonkun itsenäisemmän rodun. Todellakin on aivan ihastuttava rotu ja symppis, mutta näin koiran yksinhuoltajana onhan se melko rankkaa. Koko ajan on kintereillä minne ikinä menenkin, makaa jaloissa tai nököttää vieressä ja tuijottaa herkeämättä suurilla nappisilmillään. Haluaisin koiran, joka pystyisi olemaan edes hitusen itsenäisempi. Hieman aina säälittää jättää koiraa yksin, kun lähden käymään muualla, mutta pakko se on muitakin asioita hoitaa. Pitäisi varmaan olla edes toinen koirakaveri, mutta kun ei tule toimeen uusien koirien kanssa. Pelkoa taitaa olla.
Meillä onneksi ei enää juurikaan minulta kerjää, mutta muilta kyllä yrittää ruokaa saada. Ja jos pöydän kulmalle on unohtonut joitain leivänmurusia ja kun silmä välttää, ni sielä se kurottelee nuolemassa pöytää tyhjäksi.
Ja energiaa on vaikka millä mitalla! Olenkin tässä miettinyt, että milloin tehot edes hieman hyytyisivät kun pari tuntia aktivointia ja useampi lenkki päivässä eivät saa energiaa loppumaan.- 7896
Miellä on kaksi uros cavalieria ja aika tutun kuuloinen tuo sinus kertomasi on.
Sohvalla maataan usein sylissä tai viressä. Nauttivan oikein jos heitä jaksaa rapsuttaa pidempäänkin. Ei tarvitse kuin puhua kauppalapusta, esim "kinkkua pitää ostaa" niin toinen koirista on jo keittiössä istumassa jääkaapin edessä tai "herkkukaapilla".
Jos sohvalta nousee, on molemmat heti perässä katsomassa mihin olen menossa. Ovat enemmän minun perään, kun käytä enenmmän ulkona ja annan heille ruuan.
Jos ollaan esim. mökillä ja koirat on juoksunarussa ja jos jompi kumpi meistä lähtee pidemmälle mihin koirien naru ei yltä on välttämätön vinkuminen ja ulina alkanut heti...
Jos kokoaa uusia huonekaluja tms. on siinä aina kaksi ylimääräistä "asentajaa" mukana pyörimässä.
Kerjäämisen taidon he myöskin osaavat tosiaan. Hyvä ettei suusta tulla syömään (jos istuu sohvalla ja syö). Meillä toinen koirista on vähän väliinpitämättömämpi tuon kerjäämisen suhteen, mutta toinen on aivan "kamala". Jos lautaselle jää jotain ylimääräistä, eikä korjaa sitä pois niin toinen saattaa istua ja tuijottaa lautasta vaikka tunnin ja välillä päästää kärsimättömän kuuloisia vingahduksia /ulinaa. (Näin siis olohuoneessa).
Ulkona kaikkien ihmisten luokse olisi päästävä. Ja jos pitäisi tien vieressä liian pitkällä hihnaa voisi nämä jäädä auton alle.. Autossa oloa he rakastavat ja luulevat, että kaikki autot ovat meidän ja liikkuvakaan auto ei heitä pelota.
- pirkko, cavan emäntä
Meillä on taas tilanne hieman erilainen. Olemme kokeneita cavan omistajia. Nyt meillä on 2-vuotias uros. Hän saa liikuntaa metsässä, on siellä nytkin isännän kanssa. Nukkuu seuraavan päivän. Menee mielellään kotona yksin nukkumaan yläkertaan. Aamulla ei syö juuri mitään, on hoikka poika. Meillä on toinen koira, terrieri, uros hänkin. Oikein perso ruualle, rosvo. Välillä "tappelevat". Terrieri on oikein hyvä seuralainen cavalle. Terrieri on opettanut terrieri-leikit ja muut kisailut. Nyt kun ne metsästä tulevat, saan viettää illan omissa oloissani, ne eivät tarvitse seuraa, nukkuvat vappuaaton, luulisin...
- hyvä koira
Pieneksi roduksi cava vaatii paljon liikuntaa,pysyäkseen "kasassa",kerjääminen ja ja jatkuva ympärillä pyöriminen on opetettu pienenä vaikka huomaamatta.Ei meillä ne ole sen tunkeilevampia kuin muutkaan,mutta tottahan nyt uudet asiat täytyyy jokaisen tarkastaa.
- pirkko, cavan emäntä
Vielä ekasta cavasta. Meille oli sanottu, että cava on toimelias koira ja tarvitsee virikkeitä. Otimme asian tunnollisesti. Eka viikolla koira lähti joka paikkaan mukaan. Olin uupunut sen hoitamiseen ja ajattelin, että olipa vikatikki ottaa koiran pentu. Tuli seitsemäs päivä ja ihmettelimme, minne koira oli kadonnut. Se oli itse kömpinyt ylös nukkumaan, vietti siellä koko päivän. Oli kyllästynyt meidän hössötykseen.Silloin tajusimme, että vähempikin riittää. Toisen cavan minun edesmennyt äitini opetti jäämään tuulikaappiin, kun ei jaksanut sen kanssa viettää aikaansa. Tuulikaapista tuli sen koiran olotila, jonne se aina sopivan paikan tullen meni lepäilemään.
Ja sitten, olen vaan huomannut, että koirat pitää välillä väsyttää oikein kunnolla. Sen jälkeen menee muutama päivä ihan leppoisasti. Ja meillä on kaksi niin erilaista koiraa, seurallinen cava ja itsenäinen terrieri. Ne totta vie ovat olleet sopiva pari niin erilaisine luonteineen. - tuttu-juttu
Heh, kuulostaapa tutulta.. Minun cava-tyttö seuraa kuin hai laivaa. Edes vessaan en pääse yksin. Saunaan en sitä huoli mukaani ja kas kummaa, pesuhuoneen ovi onkin melkein puhki raavittu ja haukku oven ulkopuolella on katkeamaton.
Vaikka typy näyttäisi olevan täydessä unessa pedissään, ei niin hiljaa sohvalta ylös pääse, etteikö typy olisi vierellä kahden askelen kohdalla.
Valveilla ollessaan tuijottaa herkeämättä. - Hah, täällä kans :)
Voi täällä kuulostaakin tosi tutulta... Mua oikein nauratti kun luin aloittajan viestin, kuulosti niin meidän elämältä, kaikkine nappisilmäisen tuijotuksineen!! Meillä nyt viiken kuukauden ikäinen uros, ja seuraa kyllä joka paikkaan -myös saunaan. Ei vielä olla koettu että se häiritsee, halusimmehan seurakoiran. Mutta TOKI joskus kiva mennä edes vessaan rauhassa, laitan oven kiinni ja hän kyllä hyväksyy sen, ei jää raapimaan ovea tai ulisemaan, kiltisti odottaa. On se yllättänyt miten kiinni tosiaan on meissä omistajissa. Jos mieheni punnertaa lattialla, hän menee siihen selän alle tai johonkin iho kontaktiin anyways, silloin ollaan vähän että hoh hoh, että kehitetäämpäs jotain muuta... Koirapuistoon olemme alkaneet viedä ja nyt ilmojen lämpenemisen myötä viihtyykin tosi hyvin ulkon!Myös hyvin jää kyllä yksin kotiin, totutimme jo pienestä heti että yksinkin pitää olla. Ihmettelenkin miten kiltisti jää eteiseen kun lähdemme, eikä tee tuhojakaan. Ehkä hän nukkuukin koko päivän ja on sitten energiaa täynnä iltaisin? meillä ei ole lapsia, joten sinänsä on saanut huomiota paljon. Voin uskoa aloittajan "pelon" siitä kun vauva tulee...
Meillä mennyt pennun kanssa tosi kivasti ja alusta asti yöt nukuttu ja sisäsiistiksikin opitttu vahdilla, vielä vahinkoja toki sattuu! Lähinnä meillä nyt "ongelmana" aamuheräämiset, hän herättää aamuisin yleensä noin 5-6 välillä. Siis fiksu koira sinällään kun haluaa herättää ulos, MUTTA onkohan kellään kokemusta että jatkuuko tämänyt lopun elämää että herää viiden jälkeen? viemme illalla vielä yhdentoista jälkeen ulos... Lähinnä tyhmänä kysyn kun kasvattajakin sanoi että koira saa luvan ottaa teidän rytmit, eikä toisin päin, NIIn voiko tuon ikäisellä olla vielä kunnon rytmiä, lähinnä että oppiiko hän pidättämään sitä hätää jos vaan emme nouse ja sanomme ettö nyt nukutaan vielä? Toivottavasti ette ymmärrä väärin, tottakai viemme koiraamme mielellämme ulos ja hienoa että on oppinut ulos menemi jujun, mutta lähinnä tietysti kauhistuttaa että tuleeko hän nyt herättämään aina näin aikaisin... Kiitos jo etukäteen jos jollain kokemuksia aikaisista aamuherätyksistä! - pirkko, cavan emäntä
Teillä on pieni vauva-koira vielä...Aikuisen otteita alkaa olla siinä 1,5 - 2 vuoden ikäisenä. Älkää huolta kantako, kyllä oppii teidän rytmeille vielä.Meidän cava on nyt 1v ja 10 kk. Hän nousee ylös viimeisenä. Jää aamulla ylös, kun muut ovat alas menneet. Ja ensimmäisenä illalla menee nukkumaan. Terrieri on aamulla terhakkaampi ylösnousussakin. Meidän ongelma on ollut sisäsiisteys, tietyissä yhteyksissä. Kun poistun muutamaksi päiväksi, cavan merkkaaminen alkaa. Aina samat paikat, samat verhot...Terrierillä ei ole samanlaisia oireita.
Edellinen cava tuli täysin sisäsiistiksi vasta 2-vuotiaana. - Hah, täällä kans!
Thanks, ehkäpä rytmit tässä vielä tasaantuu! Kiva kuulla että teillä nukutaan myöhään, ehkä meilläkin joku päivä :) Tsemppiä aloittajalle rutkasti, toivottavast i huomion hakuisuus laantuu kun vauva tulee, kun eivät vaan saa enää niin paljon huomiota. Tai ymmärrän siis että olette nytkin yrittäneet olla huomioimatta -tämä rotu vain taitaa seurata kaikkialle...
- vikaa aivoissa
Julmat "koiranrakastajat" ovat jalostaneet koiriaan, niin ettei aivot mahdu päähän
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/TS Suosittu koirarotu halutaan lakkauttaa/1135266513094
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miten voi olla muun sukupuolinen?
Ei mitenkään. Kyllä tämä Euroviisujen voittaja on selvästi poika eikä tyttö, eikä mikään muun sukupuolinen. Olen aina pi6413956- 461742
- 521527
Kuka on Suomussalmen rikkain mies?
Jättäkää nimi pois, mutta antakaa sen verran vinkkiä, ettei erehdystä voi tulla. Ammatti pittää mainita.411476Hakkarainen: persut Venäjän ja Pohjois-Korean tiellä
Hakkarainen entisenä persujen kärkipoliitikkona tietää, mitä puhuu. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010422614.html1721446Olipa kärsimystä kuunnella Martinaa huomenta suomessa
Voi hyvää päivää sitä ulostuloa ja mitä liibalaabaa päästi suustaan. Esim. Kaikki äidit tietää mitä se arki on, what, mu2321351- 1061126
Tiesitkö nainen että olen
Tavattoman epävarma itsestäni. Pienikin takapakki tahaton tai tahallinen voi särkeä paljon ja vaikuttaa käytökseeni teh501066- 621017
Fuengirola.fi: Kohuissa rypenyt Jari Sillanpää, 58, harvinaisessa haastattelussa: "Minä haluan..."
Ex-tangokuningas on kertonut kuulumisiaan Espanjan Aurinkorannikolta. Että ei muuta kuin elämässä etiäpäin, Jari Sillanp18969