Ystävättömille!!!!

Asiat eivät ole noin mustavalkoisia.

Väitteeseen sisältyvä "aina" pitäisi korvata sanalla "toisinaan", sitten oltaisiin ehkä lähempänä totuutta :) Veera hyvä, asiat eivät ole noin mustavalkoisia, sillä ihmissuhteet (ystävyys mukaan luettuna) muuttuvat ajan myötä. Ehkä jopa lopahtavat jos niille ei ole enää jostain syystä edellytyksiä jatkua. Ja syitä on monia; muutto, kasvaminen erilleen tms.

No ei todellakaan. Jotkut ihmiset ovat niin ujoja, etteivät tapaa ihmisiä ja ystävysty. Monet tosi huipputyypit ovat nuoruudessaan olleet niin koulukiusattuja tai syrjittyjä, ettei heillä ole ollut ystäviä. Se ei todellakaan ole aina ihmisestä itsestään kiinni.

Tuo oli niin yksioikoinen väite, että huh huh!
Tarkoittaako mielipiteesi sitä, että jos ihmisellä ei ole ystäviä, niin hänen luonteessaan on jokin vika. Aika mielenkiintoista.

Muuten oikein, mutta kukaan ei ole läheskään täydellinen, ei ystävänäkään. joten se siitä.

Sanoit että pitäsi katsoa peiliin, no joo. Oletko tullut ajatelleeksi ettei ystäviä etsitä ulkonäön perusteella, tai ainakaan minä en. Olin vuosia yksin kun olin arka ja ujo, pelkäsin tutustua uusiin ihmisiin. Nyt olen saanut muutamia uusia ystäviä ja tuntuu ihan mukavalta kun on ystäviä.
Ihminen voi olla ujo, arka, hiljainen....ei aina mikään rumilus, ujon on vaikea tehdä sitä aloitetta ja mennä juttelemaan toiselle, tiedän kokemuksesta. Mieti sitä.

Vai, että peilistä se syy löytyy. Kaikkea sitä kuuleekin! Et taida tietää paljoakaan tosielämän reaaliteeteista.

Muuta itse toiselle paikkakunnalle vaikkapa työn perässä ja sano sitten uudestaan. Ei ole helppoa löytää ystäviä uudessa kaupungissa! Työkaverit ovat paljon vanhempia, eikä heidän kanssaan ole mitään yhteistä. Harrastuskaverit ovat pääasiassa naisia, joiden kanssa ei ystävystyminen ole helppoa. Kadulta on paha mennä ystäviä etsimään.

Tässäpä sinulle Veera lyhyt tarinani: Olin koulukiusattu ala-asteesta lähtien aina yläasteelle. Minulla alkoi olla vaikeuksia koulussa ja tunsin itseni huonommaksi kuin muut. Opettajani jätti minut luokalle ja sanoi, että kiusaus loppuu, mutta tiesin ettei niin käy ja olin oikeassa, se paheni. (Syytänkö tästä itseäni?) Minulla ei ollut ystäviä koulussa, mutta koulun ulkopuolella oli eräs tyttö. Olimme pienestä asti kuin paita ja peppu, kunnes yläasteelle mentyään hän oli kuin ei huomaisi minua. Itkin päivät ja ajattelin, että olen huono. (Syytänkö tästä itseäni?)
Kotonakin oli perheongelmia, äidillä alkoholiongelmia, vanhemmat tappelivat. Minulla on ollut hyvin vaikea luottaa ihmisiin ja olen huomannut, että useilla naispuolisilla henkilöillä on paha tapa puhua selän takana. Ajattelen usein, mitähän minusta ajatellaan. Häpesin joskus itseäni, mutta en enää. Nykyään minulla on ystäviä, mutta haluaisin jonkun parhaan, jonka kanssa voisi itkeä ja nauraa. En tiedä löydänkö häntä koskaan, mutta hyvä ystävä olisin hänelle.
Minulla on pian muutto toiselle paikkakunnalle toiselle puolelle Suomea. Tiedän, että tulee olemaan vaikeat ajat ilman ystäviä, mutta en silti syyttäisi itseäni. Kaikille on ystäviä, mutta se että löytääkö niitä tai onko jollain ystäviä, EI ole aina oma vika. Tuntu aika pahalta lukea viestisi.