Mitä tästä opin...

Tapasin miehen noin puoli vuotta sitten.Ei se ollut "rakkautta ensi silmäyksellä", mutta jotain miehessä oli ja aloimme seurustelemaan.Usein sanotaan, että ei malteta kunnolla tutustua toiseen eikä anneta mahdollisuutta kun jo lopetetaan suhde.No kerrankin ajattelin josko tunteet miestä kohtaan voimistuisi, kun tutustutaan paremmin, annetaan se mahdollisuus.

Mutta toisin kävi.Tunteet alkoivat pikkuhiljaa hiipumaan.Suhde päättyi.Puolessa vuodessa oli paljon hyviä hetkiä, mutta kumma kyllä en tunne minkäänlaista surua suhteen päättymisen vuoksi.Yhtään ei ole ikävä.Ihan kuin tällaista seurustelujaksoa elämässäni ei olisi ollutkaan.Täysin välinpitämätön fiilis.

Jos joskus tulee seuraava kerta, niin takuuvarmasti luotan vaistooni toisen suhteen eli jos ei kolahda ensimmäisellä tapaamisella tai olo on jotenkin epävarma, niin paras luovuttaa heti kättelyssä.Näin ainakin omalla kohdallani.
1316
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

juu...sama täällä. 8 kuukautta kestänyt suhde päättyi ja meni useita kuukausia että pääsin yli,ajoittain oli tosi vaikeaa.Jo suhteen aikana tein paljon töitä sen onnistumisen eteen, mikä on merkki että välittää ja tunteita on....ja toisen liki yhtä pitkän suhteen loppumisen jälkeen elämä jatkui ilman sen kummempia miettimisiä ja kaipaamisia.Vähän tässä ihmetellyt itsekin tätä asiaa, mutta toisaalta se vaan todistaa sen, että tunnepuoli ei ollut täysillä mukana.Sen takia eroaminen oli helppoa.Mäkin lähdin tähän toiseen juttuun vähän epävarmana omista tunteistani jo alusta alkaen ja vähän harmittaa etten ollut tarkempi.no opetus tämäkin............

Äänestä

Kommentoi aloitusta


elämäopettaa kirjoitti:

Tapasin miehen noin puoli vuotta sitten.Ei se ollut "rakkautta ensi silmäyksellä", mutta jotain miehessä oli ja aloimme seurustelemaan.Usein sanotaan, että ei malteta kunnolla tutustua toiseen eikä anneta mahdollisuutta kun jo lopetetaan suhde.No kerrankin ajattelin josko tunteet miestä kohtaan voimistuisi, kun tutustutaan paremmin, annetaan se mahdollisuus.

Mutta toisin kävi.Tunteet alkoivat pikkuhiljaa hiipumaan.Suhde päättyi.Puolessa vuodessa oli paljon hyviä hetkiä, mutta kumma kyllä en tunne minkäänlaista surua suhteen päättymisen vuoksi.Yhtään ei ole ikävä.Ihan kuin tällaista seurustelujaksoa elämässäni ei olisi ollutkaan.Täysin välinpitämätön fiilis.

Jos joskus tulee seuraava kerta, niin takuuvarmasti luotan vaistooni toisen suhteen eli jos ei kolahda ensimmäisellä tapaamisella tai olo on jotenkin epävarma, niin paras luovuttaa heti kättelyssä.Näin ainakin omalla kohdallani.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu