Olen 53v nainen, sairaseläkkeellä. Rakastuimme avomieheni 55v. kanssa kesällä -07, ja muutin kanssaan asumaan
hänen vuokra-asuntoonsa. Ensin toki olin vain käymässä, mutta jäinkin pysyvästi, oli yhteinen tahtomme.
Hän osoittautuikin alkoholistiksi...ei se nyt mitään...hyvä luonne kun oli. Vaan kaikki muuttui kerralla, kun
menetti hyvän työpaikkansa, viinan takia....oli kuulemma saanut aiemmin jo varoituksia hoitoonohjauksen.
Uhmannut niitä. Nyt ollut 3v työttömänä, juo päivittäin. On ruvennut harrastamaan henkistä väkivaltaa ja joskus
tuuppii ja tönii, vääntää käsistä yms. Iltaöisin, ollessaan pahassa jamassa huutaa, raivoaa ja käskee minua
häipymään ja etten tulisi takaisin -HÄIVY, HÄIVY, HÄIVY. Talvipakkaseen ajaisi. Eikä minulla ole suojapaikkaa,
ei sukulaisia, ei ystäviä..mihin voisin mennä, pieni maaseutukylä.
Vuokra-asunnosta muutimme viime vuonna tähän HÄNEN omistamaansa kt-asuntoon, jonka peri vanhemmiltaan.
Tästä ei tehty vuokrasopimusta, mutta maksan tililleen kuukausittain osuuteni vastike-, vesi- ja sähkömaksusta.
Lisäksi maksan osuuteni ruoka/juomista yms.
Hän ei juuri tee kotitöitä, imuroi ja tiskaa n. kerran kuussa, pyynnöstä vie pyykit kuivumaan ja roskat ulos,
käy päivittäin Alkossa ja ehkä ruokakaupassa. Minä teen ruoat, siiivoukset jne. Harrastuksia ei ole.
Tässä en valittaisi, mutta nyt haluan purkaa mieltäni kun as.kunnassani ei ole ketään läheistä. (Muutin tänne ex-mieheni kanssa työnsä takia).
Nykyään rasittavinta on hänen mölyämisensa ja suurvoipaisuutensa ja luulo voivansa heittää minut HETI ulos.
Ymmärrän, tämä on hänen asuntonsa...mutta maksan kuluistaan puolet.
Viime keväänä kävin 5-6krt juttelemassa mt-toimistossa hoitajan kanssa joka erikoistunut alko-ongelmaisiin.
Oli hyvä jutella, purin lähinnä itseäni ja sain valaistusta. Tiedän ja olen ammatti-ihmisiltä saanut kuulla vahvasta
itsetunnostani ja etten ole mt-ongelmainen, ei edes ahdistusta tai masennusta, vaikka todellisia syitä olisi vaikka muillekin jakaa.
Nyt avomiehenikin on muutaman kerran käynyt päihdehoitajan luona, kun ensin oli osastokatkaisussa 4vrk. Juominen jatkuu edelleen, välillä hieman vähentäen.
Mielestäni hänellä on mt-ongelmia joita ei ole hoidettu, jotain pillereitä ennen minua määrätty, niitä syönyt miten sattuu. Minun aikana ei lainkaan. Kertomansa mukaan ahdistus, paniikki yms. vähentynyt minun seurassani.
Nyt olen vaiheessa 2 - jos muutosta parempaan ei tapahdu, etsin itselleni vaikka mistä kämpän.
Ja muutos tapahduttava HÄNESSÄ, on aikuistuttava, otettava vastuu itsestään - asia jota ei tajua. Ei tajua kypsymättömyyttään. Osaa toki itkeä jo aikuisia 2 lastaan ja ex-avokkiaan haluaa edes vilaukselta nähdä kuukausittain (eronneet 10v sitten)
Vai mitä, onko teillä hyvät kanssaihmiset jotain lisättävää - oleko se vain minä, joka tyhmä apina ???????
hänen vuokra-asuntoonsa. Ensin toki olin vain käymässä, mutta jäinkin pysyvästi, oli yhteinen tahtomme.
Hän osoittautuikin alkoholistiksi...ei se nyt mitään...hyvä luonne kun oli. Vaan kaikki muuttui kerralla, kun
menetti hyvän työpaikkansa, viinan takia....oli kuulemma saanut aiemmin jo varoituksia hoitoonohjauksen.
Uhmannut niitä. Nyt ollut 3v työttömänä, juo päivittäin. On ruvennut harrastamaan henkistä väkivaltaa ja joskus
tuuppii ja tönii, vääntää käsistä yms. Iltaöisin, ollessaan pahassa jamassa huutaa, raivoaa ja käskee minua
häipymään ja etten tulisi takaisin -HÄIVY, HÄIVY, HÄIVY. Talvipakkaseen ajaisi. Eikä minulla ole suojapaikkaa,
ei sukulaisia, ei ystäviä..mihin voisin mennä, pieni maaseutukylä.
Vuokra-asunnosta muutimme viime vuonna tähän HÄNEN omistamaansa kt-asuntoon, jonka peri vanhemmiltaan.
Tästä ei tehty vuokrasopimusta, mutta maksan tililleen kuukausittain osuuteni vastike-, vesi- ja sähkömaksusta.
Lisäksi maksan osuuteni ruoka/juomista yms.
Hän ei juuri tee kotitöitä, imuroi ja tiskaa n. kerran kuussa, pyynnöstä vie pyykit kuivumaan ja roskat ulos,
käy päivittäin Alkossa ja ehkä ruokakaupassa. Minä teen ruoat, siiivoukset jne. Harrastuksia ei ole.
Tässä en valittaisi, mutta nyt haluan purkaa mieltäni kun as.kunnassani ei ole ketään läheistä. (Muutin tänne ex-mieheni kanssa työnsä takia).
Nykyään rasittavinta on hänen mölyämisensa ja suurvoipaisuutensa ja luulo voivansa heittää minut HETI ulos.
Ymmärrän, tämä on hänen asuntonsa...mutta maksan kuluistaan puolet.
Viime keväänä kävin 5-6krt juttelemassa mt-toimistossa hoitajan kanssa joka erikoistunut alko-ongelmaisiin.
Oli hyvä jutella, purin lähinnä itseäni ja sain valaistusta. Tiedän ja olen ammatti-ihmisiltä saanut kuulla vahvasta
itsetunnostani ja etten ole mt-ongelmainen, ei edes ahdistusta tai masennusta, vaikka todellisia syitä olisi vaikka muillekin jakaa.
Nyt avomiehenikin on muutaman kerran käynyt päihdehoitajan luona, kun ensin oli osastokatkaisussa 4vrk. Juominen jatkuu edelleen, välillä hieman vähentäen.
Mielestäni hänellä on mt-ongelmia joita ei ole hoidettu, jotain pillereitä ennen minua määrätty, niitä syönyt miten sattuu. Minun aikana ei lainkaan. Kertomansa mukaan ahdistus, paniikki yms. vähentynyt minun seurassani.
Nyt olen vaiheessa 2 - jos muutosta parempaan ei tapahdu, etsin itselleni vaikka mistä kämpän.
Ja muutos tapahduttava HÄNESSÄ, on aikuistuttava, otettava vastuu itsestään - asia jota ei tajua. Ei tajua kypsymättömyyttään. Osaa toki itkeä jo aikuisia 2 lastaan ja ex-avokkiaan haluaa edes vilaukselta nähdä kuukausittain (eronneet 10v sitten)
Vai mitä, onko teillä hyvät kanssaihmiset jotain lisättävää - oleko se vain minä, joka tyhmä apina ???????
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hanki heti itsellesi asunto!!
Tuossa tilanteessa on parempi olla yksin.
Yritä hankkia itsellesi jokin harrastus.
Etsi paikkakuntasi Al-Anon ryhmä ja käy siellä säännöllisesti kokoontumisissa. Siellä on muista samassa tilanteessa olevia. Sen jälkeen hiljalleen alkaa selviämään mitä kannattaa tehdä.
Ei mies sinua ulos halua. Maksathan osan talouden kustannuksista ja hänelle jää enemmän rahaa juomiseen. Jos mies on väkivaltainen, lähde heti pois vaikka turvakodin kautta.
Sory vaan mut et ole enää keski-ikäinen paitsi jos et aio elää 106 vuotiaaksi.
Käytännössähän sinä joudut lähtemään asunnosta, jos mies niin haluaa. Et taida maksaa vuokraa, ei varmaan ole mistään maksuista mitään sopimusta. Yhteiskunnan kannalta siis elät vapaaehtoisesti toisen luona. Ellei muusta ole kuitteja.
Mitä pitäisi tehdä? kai mies tavallaan haluaa pitää luonaan hoitajan, jota läimiä. Mutta olet vasta 50 , vaikka eläkkeellä. Paras olisi saada oma asunto ja omia ystäviä vaikka jonkin harrastuksen kautta. Myönnä itsellesi, että mies ei paremmaksi muutu. Haluatko olla lattiariepu ja ilmainen piika?
Voisitko muuttaa takaisin omalla seudullesi? Jotain kyllä tarttis tehrä...
myös ottamaan kotiini mihen ,jolla alkoholiongelma.Hän ei kertonut siitä,kun vasta asuttuamme yhdessä jo jonkin aikaa.
Nämä ihmiset ei juurikaan sääliä tunne,kovin itsekeskeisiä,vaikka käyttävät tavallaan hyvälkseen toisia.
Sinisiläisyydessäni en olisi uskonut,päällepäin siisti mies,mutta ajan kanssa jopa julma sanoissaan,ja vähättelevä.
Vielä muutonkin jälkeen kävi kotiani arvostelemassa,miksi? En halua edes nähdä enää,sain kyllä sellaisen opetuksen alkholiongelmaisesta, mitään läheisyyttä ei ollut,hän eli vaan alkoholia ajatellen ja,että joku piti hänestä huolta.
Suuri helpotus oli kun hän lähti,en edes tuntenut mitään kaipuuta häneen,alussa olin huolissani,mutta en enää.
Ailuinen ihminen jos on,pitää osata elää normaalisti,eikä olla kuin vastuuntunnoton ja huolehtimista kaipaava vellihousu.
Rahoistaan oli tarkka ja eli vain alkoholille se oli ainoa asia mikä häntä kiinnosti,toivottavasti hakee apua,eikä enää ketään vaivaa tai huijaa,valehtelemalla muuta olevansa,mitä ei ole.