Sirpale kädessäsi ei tarjoa
sitä onnea
jota voisit ehkä imeä itseesi
kääntämällä kasvosi kohden aurinkoa
vaikka puoliksi.
Voisin avittaa osaltani.
Pienellä liikkeellä hieraisten
pyyhkisin märän pois peileistäsi
hämärä huuhtoutuisi
Kuin jalanjälket meren kuohuihin
On askel eteenpäin kun puhaltaa
yhden saippuakuplan jälkeen toisen
Jas juoksuhiekkaa jos rikot ne
Minä otan sinua kädestä kiinni.
Se on kylmä, enkä ole vahva
Ainakin yritin
Se ei ole tarpeeksi.
Veit osan minua mukanasi
Veit kirjoittavan käteni.
sitä onnea
jota voisit ehkä imeä itseesi
kääntämällä kasvosi kohden aurinkoa
vaikka puoliksi.
Voisin avittaa osaltani.
Pienellä liikkeellä hieraisten
pyyhkisin märän pois peileistäsi
hämärä huuhtoutuisi
Kuin jalanjälket meren kuohuihin
On askel eteenpäin kun puhaltaa
yhden saippuakuplan jälkeen toisen
Jas juoksuhiekkaa jos rikot ne
Minä otan sinua kädestä kiinni.
Se on kylmä, enkä ole vahva
Ainakin yritin
Se ei ole tarpeeksi.
Veit osan minua mukanasi
Veit kirjoittavan käteni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
koskettava runo. Kiitos runoilijalle