Itsemurha tuntuu edelleen olevan vahva tabu,koska ei tälläkään palstalle saa ilmaista mielipidettään,jos esittää positiivisia mielipiteitä itsemurhan puolesta.Ylläpito poistaa itsemurha myönteiset kannaotot.
Itse näen itsemurhan monissa tapauksissa positiivisena mahdollisuutena.Jos vaikka itsemurhaa harkitseva on JO käynyt lävitse terapiat ja lääkitykset ja edelleen ON sitä mieltä,että itsemurha on parempi vaihtoehto,kuin muut olemassaolevat ns. hoitokeinot.
Miksi ei voida kunnioittaa itsemurhaa harkitsevan/tehneen valintaa? Pitääkö muiden väkisin yrittää keksiä meritystä asioille,joille ei kertakaikkiaan sitä ole.
Itse näen itsemurhan monissa tapauksissa positiivisena mahdollisuutena.Jos vaikka itsemurhaa harkitseva on JO käynyt lävitse terapiat ja lääkitykset ja edelleen ON sitä mieltä,että itsemurha on parempi vaihtoehto,kuin muut olemassaolevat ns. hoitokeinot.
Miksi ei voida kunnioittaa itsemurhaa harkitsevan/tehneen valintaa? Pitääkö muiden väkisin yrittää keksiä meritystä asioille,joille ei kertakaikkiaan sitä ole.
Vastaukset 15
Vanhimmat
mieltä. Jos ei tunne enää elämää mielekkääksi eikä halua elää niin miksi väkipakolla 'pitää' toista hengissä.. Minusta jokaisella pitäisi olla oikeus päättää omasta elämästään. Ei kaikki koe elämää tärkeäksi.. Saati joksikin lahjaksi.
Valitettavasti minäkin ajattelen näin.
ainakaan estäisi toteuttamasta sitä vaikkapa sillä verukkeella et saattaisin syntyä uudelleen tänne jatkamaan samasta kohdasta. So? Sittenpähän tulen tänne uudestaan, valitettavasti. Siinä tapauksessa pitäis todeta et 'Paska juttu'.
Jos sattuu liikaa pahoja asioita, ei siinä vaiheessa enää ajattele et 'Elämä on ihanaa.. Kun sen oikein oivaltaa'. Et siinä mielessä pitää tosiaankin paikkansa esim. tuon erään kirjoittajan ihmettelevä väite tuolla alempana. Ei sitä voi ehkä ymmärtää sellainen joka ei ole itse kokenut liian pahoja asioita ja vieläpä peräkkäin.
Mut sepä siitä. Elämä voi olla toisinaan Tosi Paska Juttu. Itse olen tässä miettinyt yli vuoden ajan et kunpa en olis edes synytynyt tänne. Tai et kunpa olisin edes kuollut siinä samassa rytäkässä silloin jokunen vuosi sitten. Ei olisi tarvinnut jäädä kitumaan tänne.
Mutta että taidanpa kuitenkin perua nuo edellisen kommentin sanat. Se on totta et on sattunut liikaa pahaa ja ikävää.. Ehkä enemmän kuin yksi ihminen jaksaa kantaa. Mut luulen et kyllä se aurinko vielä sieltä rupeaa paistelemaan paremmin. On vain välillä vaikeampia hetkiä koska asiat ei unohdu. Mut kaipa niiden kanssa on opeteltava elämään jotenkin. Tiedä sit miten..
Oletko koskaan kuullut sellaista sanontaa, että "jokainen saa täällä maan päällä vain niin paljon kuin jaksaa kantaa". Jos sinusta tuntuu, että lastisi on ollut liian raskas, niin silti, luepa tuo oma viimeisin viestisi; toivoa tippuu, valoa vilkkuu, aurinko alkaa pilkistää.
Ollet vahvaa tekoa kun olet selvinnyt "pahoista ja ikävistä" ja nyt ajattelet, että 'aurinko paistaa vielä risukasaankin', sillä sellaista elämä no. on. Jos harmeja ja ikävyyksiä ei ole, niin aurinkoisista ja onnellisista ajoistakaan ei tiedä mitään eivätkä ne tunnu miltään. Elämä ja tunteet ovat kuin vuoristorataa, toisilla ylä- ja alamäkiä on tiuhempaan ja jyrkempään, toisilla ne jäävät mataliksi ja loiviksi. Juuri sen mukaan, millaiset 'eväät' elämään on annettu ja niin kuin itsekin olet huomannut, täällä ollaan siksi; "opettelemassa". - Onni asuu jokaisen omassa taskussa, kaiva se sieltä ulos.
Läheiseni yritti 5 vuotta sitten lääkkeillä itsemurhaa, ja epäonnistui. Kuoli kuukausi sitten ja rukoili viimeisellä sairaalareissullaan, että saisi vielä muutamia vuosia lisää. Läheisille ei itsemurha ole muuta kuin tabu, paitsi jos fyysiset kivut ovat sellaiset, että niitä ei voi helpottaa muuten.
Tabu tai ei mutta totta; sitä ei hyväksytä. Ihmisen kuuluu selvitä elämästä muilla konstein kuin riistämällä oma tai jonkun muun henki pahaa oloaan. Mitä se hyödyttää ? Oletko koskaan kuullut, että itsarin tehnyt palaa seuraavassa elämässä jatkamaan samasta kohdasta, mihin edellisen jätti. Tämä tietysti vaatii tietynlaista uskomista elämän jatkuvuuteen.
Ja jos jatkuvuuteen uskoo, niin täällä maan päällä käydään kasvamassa ja kehittymässä, tulemassa paremmaksi, kokonaisemmaksi, täydellisemmäksi ... ihmiseksi joka kerta kun täällä käydään. Itsari on liian helppo tie, mitä se kertoo silloin tekijästä, jos haluaa jättää läheisilleen sellaisen 'testamentin' itsestään. Välinpitämättömyyttä, kaikesta vastuusta ja inhimillisestä ajattelusta irrottautumista, annetun elämän lahjan väheksymistä ...
Olen eutanasian kannattaja, jos ihmisellä ei ole enää mitään elämää edessään sairauden ja / tai vanhuuden 'vaivojen' edetessä kohti loppuaan, kärsimyksiä on turha pitkittää. Eihän eläintenkään tarvitse kitua. Tässä kohdassa on liian vaikeaa ja pitkää pohtia, onko itsaria harkitsevan mieli samanlaisessa lopun kunnossa, mutta mieltä voi kouluttaa ja käskeä, käyttää järkeä ja tervettä ajattelua, keksiä ... Tehdä "merkityksiä"; ottaa huomioon itsensä lisäksi muutkin, omat läheiset ja tärkeät ihmiset, pyörittää ympäri muutakin tahkoa kuin omaa napaansa. Onko itsari-ihmisestä siihen ?
"Elämä on ihanaa jos sen oikein oivaltaa." Miksi itsareilta puuttuu 'se' oivallus ?
ehkäpä jotkut menettää kaiken. ovat menettäneet jo ajat sitten.
vaikea ehkä kuvitella mutta osan ongelmat on todella laajoja, parantumattomia
Tiedän kyllä mitä tarkoitat. Mutta ymmärrä en. "Menettäneet kaiken" ? Minkä kaiken ? Miten kaikki on menetetty jos ihmiselle annettu elämä on vielä jäljellä ? Ja siitä kiitokseksi se(kin) riistetään itse itseltä. Elämä, jolle voi ihan itse tehdä ihan mitä vain. Hmmm ...
No jos omalle elämälleen voi tehrä niin paljon pahaa, että lopettaa sen, niin miksi h-ssä sille / sillä ei keksi tehrä minkäänlaista hyvää !
Miksi kaikki ruikuttaa aina kuinka huonosti asiat on ja kuinka joutuu kärsimään.
Sitten halutaan tehdä itsemurha.
Minä taas olen tyytyväinen elämääni ja koko ajan parannan sitä.
Henkisesti ja fyysisesti.
Sitten kun saavutan tasapainon olen onnelinen lähtemään täältä omankäden kautta.
Ja ihan järkisyistä.
Joskushan täältä joudutaan kuitenkin lähtemään.
Mielummin sitten terveenä ja hyvin voivana.
Tiedätkö sinä, mitä on "kärsiminen" ? No kun siat pussaa, niin ne kärsii. Jos immeinen kärsii, niin korvien välis ei oooo kaikki kotona: "Ei Jumala antanut meille päätä siksi, että kulkisimme allapäin." Ja: "Elämän tarkoitus on murheen karkoitus."
Fyysisesti ja psyykkisesti terve ihminen ei koskaan "lähde oman käden kautta", immeinen on rakennettu sillä viisiin, lähtemiset ei juolahda pieneen mieleenkään kun / jos on terve.
Jos on vanha, fyysisesti parantumattomasti sairas, on mielenterveyshäiriö, johon ei tepsi mikään ja elämä on pelkkää kärsimystä. Etkö ymmärrä?
Sairastan aivan hirvittävää, viheliäistä fyysistä sairautta, johon ei ole parannusta.Käytyäni kaikki hoidot ja lääkkeet läpi ja oltuani lääkefirmojen koekaniini olin valmis tappamaan itseni.Samana päivänä lääkäri tuli luokseni kertomaan Amerikkalaisten uudesta keksinnöstä sairauteeni.Niin, että jopa 13 v helvetin jälkeen voi tulla valo elämään.Jos olisi tappanut itseni, en nyt eläisi ihanaa, täysipainoista elämää perheeni ja lasteni kanssa.Elämä on yllätyksellinen, lääketiede kehittyyn ja parantumista voi tapahtua.Sitä tosin kritisoin ankarasti, että ihmisiä, joilla on parantumaton sairaus käytetään ulkomaisten lääkefirmojen koekaniinina, koska sairaalla ei todellakaan ole muuta vaihtoehtoa kuin kokeilla kaikki.Mutta jos sitten lääkkeestä on apua, ei sille sitten olekaan Suomessa myyntilupaa tai vielä koko maailmassakaan ja sitten sanotaan, että ehkä n.3-5 vuodessa sille tulee myyntilupa.
Minä olen viimeiset seitsemän vuotta (melkein kahdeksan) ollut masentunut, yrittänyt itsemurhaa usein, ollut lääkityksellä viitisen vuotta ja terapiassa kuusi. Olen käynyt osastolla, nuorten kuntoutuskodissa ja mitä vielä.
Oikeasti, minä olen miettinyt niin monesta kulmasta ja asiaa käännellen ja pyöritellen. Minusta minulle pitäisi jo sallia kuolema, koska okei onhan minulla joskus hyviä kausia. Jokainen kuitenkin päättyy siihen että rymähdän entistä kovempaa syvälle masennukseen.
Eutanasia on monissa maissa sallittu parantumattomien sairauksien suhteen. Minkä ihmeen takia psyykkinen sairaus eroaisi tästä? Se on jo nähty ja todettu, etten minä koskaan tästä paremmaksi pääse, joten miksi minua pitää kituuttaa elossa? Jos ihan oikeasti ihminen on pitkään ja vakaasti ollut sitä mieltä että tahtoo kuolla, eikä halua elää, ja elämä on oikeasti ja näkyvästi TUSKAA, miksi ihmeessä sitä pitää kiduttaa ja pakottaa elämään?
Sehän talloo ihmisoikeuksia ihan miten sattuu.
voi sen tehdä koska haluaa. Ei siihen kenenkään lupia tartte.
"Terveille" tulee siitä niin paha mieli.