Oon opetellu soittamaan kitaraa, laulamaan ja rumpujakin soitan. Miksi en saa naista? Miksi naiset vihaa muusikoita?? Miksi kaikki naiset kulkevat vain tylsien, "älykäiden" ja kulttuuria ymmärtämättömien insinöörien perässä? Miksi eivät arvosta luovuutta?
Soitan jo monessa bändissä. Teen itse romanttisia lauluja. Kukaan ei lähesty minua baarissa. Pitääkö alkaa derivoimaan, että saisin naisia, hä??
Soitan jo monessa bändissä. Teen itse romanttisia lauluja. Kukaan ei lähesty minua baarissa. Pitääkö alkaa derivoimaan, että saisin naisia, hä??
Vastaukset 41
Vanhimmat
joillain naisilla on ihme fiksaatio miehiin jotka käy töissä ja on yleensä arkipäivät selvinpäin.
"Pitääkö alkaa derivoimaan, että saisin naisia, hä?? "
En suosittele. Se voi olla tie jolta ei ole paluuta. Sä luulet että se jää derivointiin, mutta yhtäkkiä huomaatkin että se käytät integraaleja, matriiseja, fraktaaleja ja transsendenttimuunnoksia.
Niin ja jäi vielä pois sinulta tuo advanssimpi analyysi/calculus-puoli ja differentiaaliyhtälöt. Tuo lineaarinen algebra ja matriisien kääntely on tietenkin perusjuttu jota ilman tämän analyysialueenkin jutut käyvät hankaliksi käsitellä.
Niin, ja ennen kaikkea se on varma asia, että näihin tällaisiin juttuihin keskittyminen ei taatusti auta miestä saamaan naista, päinvaston tämä on varmasti omiaan huonontamaan näitä mahdollisuuksia.
Muusikot on äklöi. Niillä ei ole rahaa eikä statusta. Eikä ne suostu paneen mua, koska mulla on harmaa villatakki. Mut ainahan mä voin sit ite panna muusikoita, jos esimeks juusto on loppu eikä töllöstä tuu mitään ja vieressä sohvalla sattuu just makaan joku kuollut muusikko. Mut kivempi, jos se on kuiteski vielä vähän elossa.
mistä sen erottaa onko se muusikko elossa vai ei? Eikö ne kuolleena enää haise pahalle?
Ihan vähän aikaa kuolleena ollut muusikko ei haise sen kummella kuin elävä. On ihan makuasia kumpaa panee mieluummin.
Sit jos on ollut jo toooosi kauan kuollut, niin kandee panna enste kuonoon pyykkipoika.
Mut sit kun aikaa taas kuluu ja muusikosta on vain luut jäljellä, niin sitä ei voi panna enää. Mutta kylkiluita voi naksia poikki ja viedä varastoon, niitä voi kai tarvita joskus.
Enpä tiedä. Kyllä minulle kelpaisi Layne Staley ihan krematoitunakin.
"muusikosta on vain luut jäljellä, niin sitä ei voi panna enää"
Kyllä sä siitä luusäkistä saisit jonkunlaisen "bonerin" varmaan järkättyä...
Noniin noniiiiiiin...
Mitä tuhkatulla muusikolla tekee? Puhut sä siitä plaatonisesta rakkaudesta, yhteisympyrästä vai mistä?
"boner"... Tuollainen järkyttää syvästi hiirenherkkää mieltä. Ajattelin ihan viattomasti vain hieman nakerrella.
Miks kaikki muusíkot vihaa pieniä herkkiä hiiriä, joilla on harmaa vilatakki ja taipumus ihan vähän vaan nakertaa? Miks vain rotat kelpaa?!
No... voihan sen paremman puutteessa vaikka vetää nenään?
kuolleisiin muusikoihin sekaantuminen ei ole kuulemma herkille sopivaa hommaa!
http://iltalehti.fi/viihde/2011012313056388_vi.shtml
Ai ku kiva idea! Heti kokeiluun. Ekaksi pitää löytää krematoitava muusikko. Varmaan joku empaattinen muusikko suostuu.
Ei sen tarvitse edes olla empaattinen! Riittää kun on tajuton.
Aika hyvää satiiria, tosielämässä tietysti täysi mahdottomuus.
Äläs sano. Tiedän aika nysvöjä muusikkoja.
Mutta jos pelkkä soittotaito auttaa naismenestyksessä, miksi ihmeessä eivät kaikki ATM:t tartu kitaraan??
Ainakin kaikilla muusikoilla mitä mä tunnen on "aina" ollut nainen, ja kelpo nainen yleensä. En kyllä tunne ihan hirveästi muusikkoja.
Niin, kyllähän kaikkien ATM:ien (ja muidenkin M:ien) kannattaisi tarttua kitaraan. Itsekin tartuin, mutta olin liian ADHD opettelemaan soittamaan kunnolla.
Minäkin tartuin. En ole kyllä vielä saanut naisia. Prkl.
aikuisella miehellä pitää kitara olla. Soittotaito ei ole niin välttämätön, kun pelkästään nurkassa lojuvat parit kitarat saa mieheen kummasti sillai sopivaa pehmeyttä, herkkyyttä, runollisuutta ja taiteellisutta mutta kuitenkin samalla jännittävyyttä, arvaamattomuutta ja vähän vaarallisuttakin.
No kyllä se siitä. Ihan kokeilumielellä vaan!
Kitaran ohella muun muassa piano, syntetisaattorit, irlantilaiset pillit, huuliharput ja rummut on jo kokeiltu ilman tulosta. Kazoossa sen sijaan saattaa piilläkin ratkaisu.
Vaikka toisaalta kaikki ponnistelu on turhaa, sillä Toto on yksi tärkeimmistä musiikillisista esikuvistani - voiko suurempaa turn-offia ollakaan kuin bändin levyt hyllyssä? Totoahan tunnetusti eivät kuuntele kuin insinöörin luonteenlaadulla varustetut ihmiset, ts. ansaitusti seksittömät.
Toto. Pelkkä nimi vetää kieltämättä mielen aika vakavaksi.
Siitä huolimatta yhdistelmä kazoo basso saattaisi kuitenkin olla se viimeinen niitti. Siihen vielä päälle kloriittifarkut, niin avot!
muuten vilkaisemassa "miten nainen isketään" -palstaa, ja siellä oli topikki kloriittifarkuista. Nyt käsi sydämmellä, olitko se sinä vai mies81, joka on avannut sen?
http://www.youtube.com/watch?v=_xQbclkIfls
Suurelle yleisölle Toto on aina ollut lähinnä yhtyeen IV-albumi (1982), Grammyjäkin nipun voittanut hittikokoelma, jolla yhtyeen soundin ja sävellystyön väitetään saavuttaneen huippunsa. Kun laulaja Bobby Kimball jäi yhtyeestä sivuun levyn jälkeen, monet unohtivat bändin - mikä on harmi, sillä seuraava levy Isolation (1984) on jopa hienostuneempi kokonaisuus. Uusi solisti Fregie Fredriksen vei yhtyeen tyyliä rhythm and blues -vaikutteista aimo annoksen kohti takatukkaheviä, ja kosketinsoittajat Paich ja Porcaro sooloilevat ehkä enemmän ja luovemmin kuin millään muulla levyllä.
Mitä sanoituksiin tulee, tälläkään kertaa yhtye ei tarjonnut yhteiskunnallista sanomaa tai runollista näppäryyttä itseironisista lausunnoista puhumattakaan, mutta eipä tätä yhtyettä kukaan sanojen vuoksi kuuntelekaan. Vaikuttavuus syntyy soundin ja soiton steriilistä täydellisyydestä, kun ihminen pystyy samaan ja jopa parempaan kuin koneet. Tämä on musiikkia ihmisille, jotka eivät tee virheitä musiikissa - eivätkä elämässä.
En tarvitse aliasta housuistani puhumiseen. Naiset käsittääkseni eivät vieläkään yleensä näe sexipetona miestä joka puhuu integroinnista ja derivoinnista, matriiseista puhumattakaan. Tosin opeilla on yleensä vaimot. Matikka-nörtti naisia? En ole montaa tavannut. Hmm. Mielenkiintoista, nörttinainen. Onko sellaisia edes? Tai on muttei heitä näe missään?? Helppo vai vaikea saada nörttinaiselta? Ajattelen että vähempikin supliikki riittäisi saamiseen nörttinaiselta?
Supliikki ja nussimiseen pyrkiminen naisen kanssa taas on niitä asioita jotka auttavat naisen saannissa.
Onhan niitä. Tai olisihan niitä. Olisin minäkin fysiikkanörtti, jos alkuperäiset opiskelusuunnitelmat olisivat pitäneet kutinsa.
Ja kyllä derivointi on minusta äärimmäisen seksikästä.
Vannon kautta esi-isieni hautojen, rakkaimpieni kuolemattomien sielujen ja oman hengellisen pelastukseni, että se ei ollut ainakaan minä! Kuka tahansa olikin, niin sai minut kyllä vetämään juomani keuhkoihin.
Bateman? Patrick Bateman, vai joku muu Bateman? Sitä kirjaa en jostain syystä koskaan saanut luettua alkua pidemmälle.
"Vaikuttavuus syntyy soundin ja soiton steriilistä täydellisyydestä, kun ihminen pystyy samaan ja jopa parempaan kuin koneet."
Kiitos mielenkiintoisesta luennosta, ja etenkin tästä osasta. Täytyy kuunnella tuo mainitsemasi levy tällaisilla korvilla läpi... mutta Toto-faniksi en lupaa silti tulevani.
(Aika ristiriitaiset sanat tuossa linkin kappaleessa. Tulee jotenkin Dickensin "Loistavan tulevaisuuden" Estella mieleen.)
Se on tämä asia niin että naisemme vihaavat ja vähintääkin heille on turn-offeja kaikki ne miehet jotka oikeasti ovat kiinnostuneita ja satsaavat johonkin muuhun asiaan kuin naisten käsittelyyn ja nussintaan ja itsensä naisten edessä panetavan näköiseksi tekemiseen.
Puuttuuko sulta
a) äly
b) huumorintaju
Tietenkin ensisijassa älyn puutetta, sen älyn jota sinulla taasen niin kauhiastas on. Niin ja tietenkin ironiaa ja satiireja minä en silloin voi ymmärtää, kun ne ovat sellaisia lajeja jotka vaativat sitä kaikkein korkeampaa älyä mistä ei tyhmemmät alkuunkaan mitään tajua.
No kyllä moni muusikko on pantavan näköinen. Mäkin voisin tehdä piiitkän luettelon sellasista tyypeistä..mut en mä nyt tee.
Mulle tulee muusikosta mieleen kaverini joka on muusikko, ja kun häntä luonnehtisin enemänkin naisasialooseriksi niin siltäkin pohjalta ajattein tätä asiaa. Tämä mies on kaikkea muuta kuin pahan näköinen,eikä liian lyhyt eikä ihan liian hinteläkään. Mies on myös fiksu ja mukava kaveri, harvinaisen mukava tässä nykymaailmassa. Naisten suhteen suurin virhe on hänelläkin ollut se, että hän on aina suhtautunut naisiin arvostavasti ja hyvin kohdellen(ikääkuin naiset olisivat ihmisiä samalla tasolla kuin hän). Voin kyllä sen sanoa, että ei hänellä koskaan ole ollut ainakaan mitään sellaista nasita jota miehen elämän naiseksi voisi sanoa. Nuorempana mies vähän oli muutaman jotain 10-20 vuotta itseään vanhemman naisen kanssa, mutta nekään eivät edes olleet mitään pitkäkestoisia eikä tiiviitä yhdessä oloja kuten yhdessä asumista. Siitä mitä naisia miehellä on ollut alta 26 vuotiaana en kyllä tiedä kun en ole sellaisia asioita häneltä koskaan kysynyt, mutta ei hän varmasti ainakaan mikään naistenmies ole ollut, vaan nimenomaan musiikkiin liittyvistä asioista kiinnostunut ja paljon niihin satsannut.
Monet naiset eivät niin välitä muusikkomiehistä myöskään siksi kun he eivät ole niin vakaavaraisia, osin siksikään kun tapaavat olemaan vähän piittamattomia oman henkilökohtaisen taloutensa hoidossa. Vain isot starat ovat kuuluisuutensa lisäksi myös varakkaitakin. Isoille staroille tulee sitä rahaa jo niin paljon, että he pestaavat itselleen managerinkin talouspuoltaan hoitamaan.
Tää on selvä provo ja vastine tuohon "Naisten insinööriviha" -ketjuun. Faktahan on se että muusikot just saa naisia, erityisesti siis rock-muusikot. Mikään ei kiihota naista niin paljon kuin mies ja kitara.
Paitsi tietysti mies ja mikrofoni.
Jep. Se mikrofoni on niin fallinen.
Mies ja käyrätorvi on paras.
Ooh, tai trumpetti!
(sinun intohimosi käyrätorvimiehiä kohtaan johtuu vain siitä, että käyrätorvi on sen mussusi työtön ATM:n instrumentti)
Itse olen tapaillut niin tulevia insinöörejä kuin muusikoitakin (ja tunnen erään muusikon, joka on myös insinööri, joten asiat ei välttämättä sulje toisiaan pois).
En usko, että kukaan nainen ainakaan pahalla katsoo jos miehellä on harrastuksia.
Itselleni ei ole niin merkitystä soittaako mitään, kunhan muuten tykkää musiikista (muussa tapauksessa saattaa keskustelunaiheet olla aika vähissä). Soittotaito on tietysti plussaa. Soitan itsekin jonkin verran pianoa, joten sekin voisi olla mukava yhteinen juttu.
Oon pyörin tuossa jonkun päälle neljä vuotta aktiivisesti baareissa (liikaa) ja huomannut, ettei kannata jäädä odottamaan, että joku tulee iskemään vaan pitää mennä itse puhumaan itsevarmasti ja kiinnostuneesti - sillä tekniikalla olen ainakin itse kellistänyt kaikki muusikoista insinööreihin.
Yleensä ihmiset kuitenkin vain ilahtuu, kun joku uusi ihminen tulee heille puhumaan.
Ehkä suosittelen kuitenkin lähestymään muita musiikista kiinnostuneen oloisia tyyppejä, yleensä sellaiset ainakin arvostaa, jos arvostus on se mitä kaipaat.
se vaan on silleen että aikansa kutakin. itse olin muusikon kanssa, asuttiinkin yhdessä vuosia. mutta muusikko ei aikuistu. naiset yleensä tekevät niin, ennemmin tai myöhemmin. lisäksi muusikon toimeentulo on epävarmaa. ja muusikko on usin "pelimies". itse en aikuistunut, mutta petetyksi tulin oikein kunnolla!