http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=340098&page=1240 :
Tässä on kyseessä mielestäni defenssit eli ihmismielen tiedostamattomalla tasolla toimivat puolustusmekanismit. defenssi vääristävät tietoisuutta ja havaintomaailmaa samalla kun ne vähentävät ahdistusta, pelkoa ja muita epämiellyttäviä tunteita sekä auttavat hyvän itsetunnon ylläpidossa. Defenssi on tavallaan itsepetosta, eli ihminen luo itseä miellyttävän kuvan itsestään ja maailmasta. Hän näkee vain sen minkä hän haluaakin nähdä.
täällä mone harjoittavat defenssimekanismien kypsymättömintä muotoa eli lohkomista eli splittingiä. Ihmiset nähdään joko hyvinä tai pahoina. Oma itse nähdään tietysti hyvänä mutta työttömät nähdään kelvottomina roistoina ja täysinä luusereina. aivan kuten lapsille suunnatuissa saduissa sankari on aina hyvä ja roisto on aina paha. Henkisesti kypsemmän tason sielut näkevät kelvottomiksi leimattujen ihmisten tragedian koska kukaan ei todellisuudessa ole "hyvä" tai "paha" ja "se joka on viaton, heittäköön ensimmäisen kiven". Tällaiseen lohkomiseen liittyy se ongelma, että "pahoiksi" koetut ihmiset tai ihmisryhmät voi vaikka pistää kärsimään tai heidät voi vaikka tappaa koska tätä defenssimuotoa harjoittava ihminen ei koe "pahoiksi" kokemiaan ihmisiä kohtaan mitään myötätuntoa.
toinen hyvin lapsenomainen puolustusmekanismi on projektio. Omasta itsestä löytyvät epäkelvot ja ahdistusta, häpeää yms. aiheuttavat ominaisuudet ja luonteenpiirteet nähdään oman itsen sijasta muissa ihmisissä. On helpompi käsitellä ja puhua jonkun toisen ihmisen laiskuudesta ja alkoholismista kun oman saamattomuuden ja ryyppäämisen rehellinen pohtiminen aiheuttaa liikaa ahdistusta. Työttömien kuviteltua alkoholismia on helpompi rääpiä kuin omaa.
Kolmas lapsenomainen defenssimuoto on kieltäminen. Pikkutaapero kieltää olevansa perheen pienin vaan hänkin on iso poika. Totuus peitetään omilla mielikuvilla. Ei kestetä ajatusta, että kohta sitä voi myös itse olla työtön ja töitä ei niin vain löydykkään. Ajatus on liian ahdistava. Parempi ajatella, että työttömät ovat omasta tahdostaan työttömänä olevaa epäsosiaalista roskasakkia ja töitä ja työpaikkoja löytyy pilvinpimein minunkaltaiselleni työhaluiselle ja yrittävälle kunnialliselle tyypille.
Työttömät ovat aikamme syntipukkeja. Eli he ovat ihmisten kaikkein kypsymättömimpien defenssimekanismien kohteena.
Tässä on kyseessä mielestäni defenssit eli ihmismielen tiedostamattomalla tasolla toimivat puolustusmekanismit. defenssi vääristävät tietoisuutta ja havaintomaailmaa samalla kun ne vähentävät ahdistusta, pelkoa ja muita epämiellyttäviä tunteita sekä auttavat hyvän itsetunnon ylläpidossa. Defenssi on tavallaan itsepetosta, eli ihminen luo itseä miellyttävän kuvan itsestään ja maailmasta. Hän näkee vain sen minkä hän haluaakin nähdä.
täällä mone harjoittavat defenssimekanismien kypsymättömintä muotoa eli lohkomista eli splittingiä. Ihmiset nähdään joko hyvinä tai pahoina. Oma itse nähdään tietysti hyvänä mutta työttömät nähdään kelvottomina roistoina ja täysinä luusereina. aivan kuten lapsille suunnatuissa saduissa sankari on aina hyvä ja roisto on aina paha. Henkisesti kypsemmän tason sielut näkevät kelvottomiksi leimattujen ihmisten tragedian koska kukaan ei todellisuudessa ole "hyvä" tai "paha" ja "se joka on viaton, heittäköön ensimmäisen kiven". Tällaiseen lohkomiseen liittyy se ongelma, että "pahoiksi" koetut ihmiset tai ihmisryhmät voi vaikka pistää kärsimään tai heidät voi vaikka tappaa koska tätä defenssimuotoa harjoittava ihminen ei koe "pahoiksi" kokemiaan ihmisiä kohtaan mitään myötätuntoa.
toinen hyvin lapsenomainen puolustusmekanismi on projektio. Omasta itsestä löytyvät epäkelvot ja ahdistusta, häpeää yms. aiheuttavat ominaisuudet ja luonteenpiirteet nähdään oman itsen sijasta muissa ihmisissä. On helpompi käsitellä ja puhua jonkun toisen ihmisen laiskuudesta ja alkoholismista kun oman saamattomuuden ja ryyppäämisen rehellinen pohtiminen aiheuttaa liikaa ahdistusta. Työttömien kuviteltua alkoholismia on helpompi rääpiä kuin omaa.
Kolmas lapsenomainen defenssimuoto on kieltäminen. Pikkutaapero kieltää olevansa perheen pienin vaan hänkin on iso poika. Totuus peitetään omilla mielikuvilla. Ei kestetä ajatusta, että kohta sitä voi myös itse olla työtön ja töitä ei niin vain löydykkään. Ajatus on liian ahdistava. Parempi ajatella, että työttömät ovat omasta tahdostaan työttömänä olevaa epäsosiaalista roskasakkia ja töitä ja työpaikkoja löytyy pilvinpimein minunkaltaiselleni työhaluiselle ja yrittävälle kunnialliselle tyypille.
Työttömät ovat aikamme syntipukkeja. Eli he ovat ihmisten kaikkein kypsymättömimpien defenssimekanismien kohteena.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiivistä sanottavasi (jos sitä edes on) pariin kolmeen lauseeseen. Pikaisesti vilkaisin tuon horinalitanian eikä tuossa tuntunut olevan mitään lukemista. Hohhoi...
Onko ongelmia luetun ymmärtämisessä?
Näyttää olevan niin hyvä kirjoitus, että sensori on jo tehnyt poistopyynnön.
oikein hienoilla termeillä sanottuna, mitä meistä työttömistä jotkut oppimattomat ja kehittymättömät kultalusikka-suiset työnarkomaanit ajattelevat.
Kerrotko vielä mitä pahaa on työnarkomanisuudessa? Ja mitä tekemistä työllä on kultalusikka suussa- syntymisen kanssa? Suomen about 3,5 miljoonasta työssäkäyvästä varmaankin 90% on tavallisia duunareita tavallisista oloista jotka tienaavat vähän tai keskiverrosti.
Hyvin kirjoitettu ja oivallettu. Lisäsin vielä sadismin luetteloon.
Yhteiskunnassa koettu sadismi purkautuu heikoimpiin, alinna ovat lapset joihin turhautuneet vanhemmat purkavat pahaa oloaan. Työttömät toimivat nyt sadistismin kohteena koska pahaa oloa ja omaa vallattomuuden tunnetta halutaan viedä eteenpäin. Työttömän sorto on tietenkin myös aivan hyötynäkökohdista lähtevää sillä epärehellisille ahneille ihmisille on hyödyllistä, että on ihmisryhmä johon kiinnityy negatiivinen huomio.
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=44338:koko-yhteiskunta-voi-olla-henkisesti-sairas&catid=12:tiede-paeaeuutinen-&Itemid=7&sms_ss=facebook&at_xt=4d04137dadf81206,0
työttömiä haukkuvien ominaisuuksiin.
Olet oikeassa mutta kirjoittamasi sopii myös toisin päin yhtälailla. Eli defenssi voi myös olla sellainen, jossa huonoon taloudelliseen asemaan joutunut työtön näkee itsensälaiset hyvinä ja työnantajat, työssäkäyvät, viranomaiset, päättäjät ja menestyvät pahoina. Tässä tapauksessa esimerkinomainen henkilö näkee itsensä hyvänä marttyyrinä, jota vastaan suuri koneisto käy hyökkäykseen. Tällöin kaikki muut mielipiteet ovat automaattisesti vääriä kuin omat. Ja se näkyy tällä palstalla varsin hyvin. Jos nyt kirjoittaisin että työvoimapolitiikka toimii varsin hyvin, saisin vastaani solvauksia, vittuilua ja löylykauhoja perseeseeni :). Itse asiaa ei edes mietittäisi sen tarkemmin.
Mutta asia on toki totta myös kirjottamaltasi näkökulmalta yhtälailla.
Aina jos joku ihmisryhmä yleistetään olemaan samanlainen ollaan hakoteilla. Eivät kaikki työttömä ole laiskoja ( harva), eivät kaikki työvoimaviranomaiset sadisteja ( jotkut), eivät kaikki rikkaat ahneita ( jotkut jakavat hyvinvointiaan). Ihmisluonteelle on on kuitenkin ominaista se, että tilaisuus tekee varkaan elikkä moni ihminen on mitä herttaisin samassa yhteikunnalisessa asemassa olevalle, mutta jos hänelle tulee tilaisuus purkaa kiukkua ilman seurauksia hän tekee sen. Muiden kuin tuon kohteen on vaikea välttämättä edes uskoa tapahtunutta. On eriasia olla ihminen jolla on valtaa kuin ihminen jolla sitä ei ole.
Työttömän kiukun virkailjoihin tajuaa, mutta älykkään ihmisen kannattaa tietenkin tiedostaa, että ei hyödytä purkaa vihaa virkailijalle joka ei ole tehnyt mitään.