Onko ihmisestä ihan oikeesti sitoutumaan yhteen ainoaan ihmiseen?
Rakkautta on monenlaista ja on ollut ihana etuoikeus saada elämässä rakastaa ystäviä, kavereita, perhettään, miestään.
Sitten elämään kuuluu sellainenkin suloinen asia kuin seksuaalisuus, ihmisen yksi perustarve, ja on ollut ihana etuoikeus saada elämässään toteuttaa tätä tarvettaan.
MUTTA miksi helvetissä me ihmiset sekoitetaan rakkaus ja seksi? No onhan se ihan näppärä kokonaispaketti laittaa hynttyyt yhteen jonkun kanssa, ja onhan se ihanaa jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja jakavat rakkauden ja seksikin tulee siinä kylkiäisinä, mutta ei niitä asioita tule sittenkään sekoittaa.
Mua on aina ihmetyttäny se sitoutuminen yhteen ainoaan. No parisuhteessa elän itsekkin, mutta oon ihastunut useaan otteeseen ja kunnolla vieraisiin miehiin, joista ajan kuluessa onkin tullut tosi läheisiä ihmisiä ja joihin on liittynyt paljon seksuaalista kiintymystä, totta kai, eikä se ole vähentänyt kiinnostustani omaan mieheeni.
Minusta ei vain yksinkertaisesti ole sellaiseen kieltämiseen, että ihmiselle olisi vain yksi ainoa tässä maailmassa, höh ihan hullu ajatus.
Minulle toisen ihmisen intohimoinen läheisyys on elämän suola, ja elämä olisi tylsää, jos pitäisi omistautua vain yhdelle ihmiselle elämässään. Tai sanotaanko, että elämä menee ohi, kun luo itselle rajoitteita, ei ihme että moni parisuhde menettää seksuaalisen hehkunsa, kun ihmiset sitovat tarpeensa kohdistumaan vuosi toisensa jälkeen vain yhteen ihmiseen, haloo!
Paljon puhutaan pettämisestä ja minuun ohjautuukin usein kysymys, että olenko pettänyt miestäni. Usein vaadinkin kysyjiltä selityksen, mitä he ymmärtävät pettämisellä, koska itse en kyseistä käsitettä ymmärrä en sitten alkuunkaan.
Olen ihastunut kymmeniä kertoja parisuhteeni aikana vieraisiin miehiin ja täten tuntenut heitä kohtaan aivan jumalatonta seksuaalista vetoa, ihminenhän minäkin vain olen. Onko se mieheltäni pois, ei todellakaan, vaan minä koen olevani elossa, näivettyyhän sitä ihminen vähemmästäkin. Myös mieheni saa elää elämäänsä halujensa varassa. Se mitä me jaamme on jotain ja tärkeää, mutta ei mitenkään ainutlaatuista tai ihmeellistä.
Rakkautta on monenlaista ja on ollut ihana etuoikeus saada elämässä rakastaa ystäviä, kavereita, perhettään, miestään.
Sitten elämään kuuluu sellainenkin suloinen asia kuin seksuaalisuus, ihmisen yksi perustarve, ja on ollut ihana etuoikeus saada elämässään toteuttaa tätä tarvettaan.
MUTTA miksi helvetissä me ihmiset sekoitetaan rakkaus ja seksi? No onhan se ihan näppärä kokonaispaketti laittaa hynttyyt yhteen jonkun kanssa, ja onhan se ihanaa jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja jakavat rakkauden ja seksikin tulee siinä kylkiäisinä, mutta ei niitä asioita tule sittenkään sekoittaa.
Mua on aina ihmetyttäny se sitoutuminen yhteen ainoaan. No parisuhteessa elän itsekkin, mutta oon ihastunut useaan otteeseen ja kunnolla vieraisiin miehiin, joista ajan kuluessa onkin tullut tosi läheisiä ihmisiä ja joihin on liittynyt paljon seksuaalista kiintymystä, totta kai, eikä se ole vähentänyt kiinnostustani omaan mieheeni.
Minusta ei vain yksinkertaisesti ole sellaiseen kieltämiseen, että ihmiselle olisi vain yksi ainoa tässä maailmassa, höh ihan hullu ajatus.
Minulle toisen ihmisen intohimoinen läheisyys on elämän suola, ja elämä olisi tylsää, jos pitäisi omistautua vain yhdelle ihmiselle elämässään. Tai sanotaanko, että elämä menee ohi, kun luo itselle rajoitteita, ei ihme että moni parisuhde menettää seksuaalisen hehkunsa, kun ihmiset sitovat tarpeensa kohdistumaan vuosi toisensa jälkeen vain yhteen ihmiseen, haloo!
Paljon puhutaan pettämisestä ja minuun ohjautuukin usein kysymys, että olenko pettänyt miestäni. Usein vaadinkin kysyjiltä selityksen, mitä he ymmärtävät pettämisellä, koska itse en kyseistä käsitettä ymmärrä en sitten alkuunkaan.
Olen ihastunut kymmeniä kertoja parisuhteeni aikana vieraisiin miehiin ja täten tuntenut heitä kohtaan aivan jumalatonta seksuaalista vetoa, ihminenhän minäkin vain olen. Onko se mieheltäni pois, ei todellakaan, vaan minä koen olevani elossa, näivettyyhän sitä ihminen vähemmästäkin. Myös mieheni saa elää elämäänsä halujensa varassa. Se mitä me jaamme on jotain ja tärkeää, mutta ei mitenkään ainutlaatuista tai ihmeellistä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
on todella monenlaista, mutta hynttyyt yhteen voi lyödä vain yhden kanssa kerrallaan, eikö? Se, että on sitoutunut häneen, jonka kanssa asuu ei sulje pois tunteita toisiin.
Intohimosta, rakkaudesta ja seksistä sen verran, että omakohtaisesti olen huomannut niiden kaikkien lähtevän omien korvien välistä. Rakkaudessakin on kyse siitä kokonaisuudesta miten jonkun toisen ihmisen koemme, millaisena hänet näemme ja aika usein siitä on vähintään puolet oman mielikuvituksen tuotetta. Mitä vähemmän näemme toisessa tosiasiohin perustuvia ominaisuuksia sitä enemmän metsään menee silloin, kun todellisuus tulee kuvioihin mukaan.
Intohimo lakastuu melko nopeasti siinä vaiheessa, kun seksi tulee mukaan kuvioihin. Ei kenenkään kanssa jaksa rakastella intohimoisesti joka kerta loputtomiin. Himo säilyy vain siihen asti kunnes tuntee toisen paremmin, näkee hänet erehtyväisenä ihmisenä eikä unelmien prinssinä.
Seksi taas on oma lajinsa: Suutelu, esileikki ja yhdyntä toimintana on varsin samanlaista kumppanista riippumatta! Miksi siis sekoittaa perhe-elämä sekstailemalla toisten kanssa, kun omalta mieheltäkin saa orgasmin? Ainahan tietysti näin ei ole ja siksi en moralisoi muiden ratkaisuja.
Aivan käsittämätöntä! Onneksi ei kaikkien naisten arvomaailma (toivottavasti) ole kaltaisesi?
Kun itsellesi "myyt" tuon selityksen keventääksesi omaatuntoasi ja olet niin kovin vakuuttunut, että teet oikein - ehdotankin, että lähetä tuo sama sepustuksesi miehesi meiliin. Ansaitset mieheltäsi M O N O A!
Olen kanssasi aivan päinvastaista mieltä sitoutmisesta parisuhteessa ja mitä se tarkoittaa. Mutta tekstistäsi ymmärsin, että miehesi elää samalla tavalla ja hyväksytte molemmat asian,joten ilmeiseti olette löytäneet oman tapanne elää.
...ettet tällä vapaalla elämänkatsomuksellasi pilaa samalla muiden arvokasta suhdetta, siis niiden, jotka ajattelevat asioista eri tavalla kuin sinä. Ja toivon todella että arvostat niitä ihmisiä, jotka ovat asiasta kanssasi eri mieltä.
... ja toivon, että jokainen meistä eläisi eikä suinkaan jättäisi elämättä.
Arvostan elämää ja toisia ihmisiä, samoin heidän näkemyksiään. Maailma on täynnä asioita, joista olemme eri mieltä, enkä koskaan ole halunnut kävellä kenenkään yli missään asioissa ovat he olleet samaa tai eri mieltä.
Minä rakastan itseäni ja elämässäni olevia ihmisiä. He ovat ihania ja minulle tärkeitä. Halaan ja koskettelen ihmisiä paljon, miehiä ja naisia. Pidän ihmisistä, joku sanoo: pitäisi olla estyneempi, miksi ihmeessä? Ja se että tunnen seksuaalista vetoa muitakin kuin omaa puolisoani kohtaan, ei tee minusta huonoa ihmistä eikä se huomio mitä muut ihmiset minulta saavat, olivat he miehiä tai naisia ole minun mieheltäni pois. Päinvastoin.
...sanomallani, että kun kerran petät omaa miestäsi, niin muista pitää raja siinä, että se jonka kanssa miestäsi petät ei samalla petä tahtomattaan omaa puolisoaan/perhettään. Eli ettet sotke "viattomalla seksuaalisella halullasi" samalla toisen pariskunnan arvokasta suhdetta.
... toisten ihmisten teoista, vain omistani. Siihen vieraaseen mieheen ihastumiskuvioon tarvitaan kaksi, jotta se menee pidemmälle, ja kyllä ne ns. parisuhteessa elävät miehet ihastuvat ja lähtevät seksuaalisiin seikkailuihinsa ihan itse ja kantavat siitä myös vastuunsa. Tuskin kukaan tahtomattaan pystyy "pettämään" ja joka leikkiin lähtee, sotkee ihan itse omat parisuhdekuvionsa: minulla eikä kenelläkään muulla ole edes oikeutta alkaa holhoamaan ihmisiä elämäntilanteissaan.
vastuussa olemalla tuo "toinen nainen" JOS tiedät että se jonka kanssa harrastat vapaata seksiä on varattu. Jos tuo toinen ei ole kykenevä ajattelemaan hetken nautintoa pidemmälle, niin sinun tulisi olla. Sillä sinähän olet se "toinen" joka viettelee varatun miehen. Ilman sinua mitään pahaa ei heidän välillään välttämättä tapahtuisi. No, kukin ajattelee tavallaan, mutta mietihän tätäkin. Ja kanna vastuusi!
puolisoita viettele, olen kyllä tullut ihan väärin ymmärretyksi täällä.
Eihän ne asiat sillä tavalla mene, että toinen viettelee ja toinen taipuu viettelyyn, ei ei ei. Kyllä niihin kuvioihin tarvitaan aina kaksi. Se on vaan tietty hetki, kun alkaa tuntea vetoa toista kohtaan eikä sitä tunne muuten, kuin vain silloin, jos toinen tuntee samoin, eli en siis todellakaan ole vastuussa siitä mihin varatut henkilöt ovat valmiita minun kanssa. Huvittava ajatus ja toisia ihmisiä alentava ajatus tuo kun kirjoitit, että vastuu olisi muka minulla, kun toinen ei ole kykenevä ajattelemaan hetken nautintoa pidemmälle. Kukahan tässä arvioi itsensä toisten ihmisten yläpuolelle? Itse olen lojaali ja kohtaan kaikki ihmiset tasavertaisesti enkä kävele heidän ylitseen ottamalla vastuuta asioista, jotka eivät minulle kuulu.
Moraali ja uskollisuus on kunkin omia asioita ja olisihan se onnellista, että samanlaisen moraalin ja uskollisuuden omaavat ihmiset sattuisivat pareiksi.
Ei silloin petä ketään jos pelisäännöt ovat pariskunnan kesken sovittuja, niin kuin ymmärsin teillä olevan, onneksi olkoon sinäkin olet saanut itsellesi ilmeisesti täydellisen puolison!
Ja hitto vie, kyllä se jokaisen itsensä on tiedettävä lähteekö vapaaehtoisesti seksisuhteeseen vieraan kanssa vai ei. Ei siitä ole kukaan muu vastuussa kuin se joka siihen lähtee ja vain omalta osaltaan ei todellakaan toisen puolesta. Raiskaukset ovat ihan oma lukunsa ja surullinen tarinansa.
Kyllä ihmisten pitäisi hyväksyä erilaisuus ja erilaiset käyttäytymistavat seksinkin suhteen. Sääliksi käy ihmisiä, jotka elävät niin sokkona laput silmillään eivätkä pysty hyväksymään elämän monimuotoisuutta.
jauhat täällä hyvä kevätheinä? Taisi iskeä juuri heinäallergia...
"Myös mieheni saa elää elämäänsä halujensa varassa. Se mitä me jaamme on jotain ja tärkeää, mutta ei mitenkään ainutlaatuista tai ihmeellistä. "
En sano kuin tämän: mietihän, välitätkö oikeasti edes miehestäsi, jos hän on sinulle noin yhdentekevä, ei mikään ainutlaatuinen tai ihmeellinen.
että kevätheinä tarkoitti ei-ainutlaatuisuudella pikemminkin heidän välistään suhdetta, kuin miestään. Heidän suhteensa laatu ei tietenkään vähennä heidän arvoaan ihmisinä eikä heidän toisiaan kohtaan tuntemaansa rakkautta ja arvonantoa.
Eli se, mitä heillä on, on todellakin tärkeää, muttei sen tärkeämpää tai ainutlaatuisempaa kuin jokin toinen vastaavanlainen suhde vaikka joidenkin muiden ihmisten kanssa/välillä.
Se, mikä mun mielestä tuossa on poikkeuksellista on se, että tuonlaatuinen suhde tuskin toimii kovin monilla. Esteeksi nousevat sekä luontainen mustasukkaisuus, että heikko itsetunto ja kumppanin menettämisen pelko.
Säälix käy, et jonkun arvomaailma onnoin alhaalla. Teillä eletään avointasuhdetta, mikä ilmeisesti yhteispäätös.. Mut onko se ruoho vihreämpää siellä aidan toisellapuolen?! No enpä usko.. Luulis, et yhdestä miehestä ja varsinkin omasta kumppanista sais sen tarvittavan tyydytyxen jota tarvitsee...
Kannattaa varmaankin varoa, ettet läheisten ystäviesi miesten kanssa häsläile.. Arvostan näkemyksesi todella alhaalle!!
... kautta aikojen ihastuneet, kiintyneet toisiinsa, tähän kuvioon liittyy vahvasti fyysinen lataus. Kaikki eivät voi ihastua kaikkiin, mutta siitäkin huolimatta ihastumisessa ja seksuaalisessa viehtymisessä toiseen ihmiseen ei ole yhtään mitään ihmeellistä, se on maailman luonnollisin asia ja sitä tapahtuu kaiken aikaa. Eli se mitä mieheni kanssa jaan ei ole mitään ainutkertaista tai ihmeellistä. Ihmisinä olemme kaikki maailman lapset arvokkaita ja ainutlaatuisia.
Koska ihastuminen ja vetovoiman tunne toista ihmistä kohtaan on maailman luonnollisin asia, voi se tapahtua kenelle tahansa; hänelle joka on parisuhteessa, hän voi kiintyä vahvasti muuhun kuin puolisoonsa. En halua tyynnytellä omaatuntoani tai puolustella ns. "pettäjien" elämän tapaa, mutta sen haluan kertoa, että nämä asiat ovat maailman luonnollisimpia ja miksi niistä pitäisi ketään tuomita tai miksi kukaan ihminen, jonka puoliso "käy vieraissa" ottaa tätä asiaa itseensä, koska "vieraissa käyvä" toimii omasta tarpeestaan käsin, ei hän mene sänkyyn vieraan kanssa siksi, että omassa puolisossa on vikaa tai hän ei riitä, vaan siksi, että hän tuntee kiintymystä toisiin ihmisiin.
En etsi vihreämpää ruohoa aidan toiselta puolen, minun ei tarvitse, koska en ole lokeroinut elämääni saatikka aidannut sitä, olen vapaa ja onnellinen tästä hetkestä.
Ymmärsit yskän... En minä miestäni tai itseäni mollaa vähemmän ainutkertaiseksi, totta kai olemme molemmat yksilöinä ainutkertaisia kuin kuka tahansa, mutta se mitä jaamme, on maailman luonnollisin asia eikä mikään ihme.
Sarjakuvasankari, sinä kyllä tavoitit juttuni pointin, kiva! Ihmiset ovat täynnä mustasukkaisuutta, omistushalua, heikkoa itsetuntoa ja kumppaninsa menettämisen pelkoa, tällaiset asiat sitovat valtavasti ihmisen energiasta pois ja heidän elämästään tulee helposti kontrolloitua, jolloin toisen tekemisiä katsotaan ja oma hyvinvointi tulee väärällä tavalla riippuvaiseksi toisesta ihmisestä. Useat ihmiset elävät niin, mutta itsepä kantavat kahleitaan.
Mustasukkaisuuteen liittyy menettämisen pelko, eri parisuhteissa raja menee eri paikoissa mihin asti toisen tekoja siedetään, kunnes kellot menettämiseen liittyen alkavat soida ja on aika puolustautua ja vaatia toista ihmistä toimimaan siten kuin itse halutaan. Se ei ole enää rakkautta. Se on alhaisen itsetunnon omaavan ihmisen epätoivoista vaikerointia: ollaan onnettomia jos puoliso ei toimi niin kuin me haluamme.
Minulle onnellisuus tulee muista asioista, ei siitä mitä puolisoni tekee tai jättää tekemättä, minä rakastan häntä jakoi hän seksuaalisesti tai henkisesti asioita minun tai/ja muiden ihmisten kanssa enkä myöskään halua, että hänen onnensa on minun teoistani kiinni. Onneksi niin ei olekaan, onneksi emme ole perustaneet suhdettamme pönkittääksemme heikkoa itsetuntoa.
mikä sinussa ärsyttää? Se, miten arvioit itsesi muiden yläpuolelle ja paremmaksi kaikkitietäväksi ihmiseksi vain sen takia, että satutte elämään miehesi kanssa avointa suhdetta. Luokittelet muut ihmiset automaattisiin lokeroihin ja oletat tietäväsi miten he ajattelevat sekä toimivat tilanteissa.
Oletat, että vain te "osaatte" elää avoimessa suhteessa. Varo vain, saattaa osua joskus omaan nilkkaan kun kovasti huutelee ja kehuu omia asioitaan.
Minulle taas onnellisuus tulee siitä että saan olla kumppanini lähellä ja luotamme toisiimme 100%, olemme toistemme ainoita kumppaneita. Ansaitsemme sen molemmat. Me yhdessä haluamme toimia tällä tavalla, aivan kuten tekin avoimessa suhteessanne.
Suureen osaan mustasukkaisuudesta, omistushalusta jne on taustallaan joku syy (pettäminen, toisen valehtelu jne), mikään ei tule tuosta vaan. Syyn selvittäminen onkin sitten toinen juttu. Ei siis kannata tuomita toisia pelkän käyttäytymisen perusteella, jos ei tiedä heidän elämästään mitään.
Mietin sitä, etkö sinä muka pelkää toisen ihmisen menettämistä? Etkö edes vanhempiesi, ystäviesi, rakkaittesi? Jos tämä pelottomuus (siis ei-mustasukkaisuus) pätee vain mieheesi, on syytä ajatella välitätkö hänestä oikeasti yhtään.
Jokainen eläköön omalla tavallaan, mutta toisten tuomitseminen automaattisesti sen perusteella miten itse elää on aika moraalitonta ja yksinäköistä.
... olen arvioinut itseni muiden yläpuolelle? Tulipa yllättäen, tai usein sen kuulee sellaisen ihmisen suusta, joka automaattisesti arvioi itsensä toisten alapuolelle ja syyttää toisia siitä, että he kävelevät hänen ylitseen.
En ole kehunut omia asioitani, olen kertonut nauttivani elämästäni enkä suinkaan ole sortunut ruikuttamaan, että oma onneni olisi kiinni puolisoni tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Rakastan elämää, se on minulle arvokasta, siinä ei ole varaa tuhlattavaksi, on ihana elää joka sekunti.
Kirjoitukseni ovat olleet puolustuspuhe seksuaalisuudelle: luontaiselle ihmisen tarpeelle, joka ei toimi niin, että mennään parisuhteeseen ja sitten aletaan solmia sääntöjä mitä toinen saa tehdä ja mitä toinen ei. Toisilla mustasukkaisuus iskee jo pelkästä ajatuksesta, että toinen ihaillen katselisi muita, toisilla taas yhdyntä vieraan kanssa saa näkemään punaista, ihan miten vaan, kaikkialla törmään ihmisiin, jotka itkevät menetettyjen seksihalujen perään, katoaahan ne vähemmästäkin, kun niin paljon parisuhteen myötä luetaan kiellettyjen tekojen listalle.
Minä ihailen avoimesti seksuaalisessa mielessä ihmisiä niin miehiä kuin naisia ympärilläni enkä toivo, että kukaan joutuisi elämään säästöliekillä tässä asiassa. Tiedän monia ns. puhtaita pulmusia, jotka ovat niin uskollisia, ja kieltävät jopa itseltään sen, että joku muu ihminen kuin oma puoliso näyttää haluttavalta. Näivettyy sitä ihminen vähemmästäkin, mutta kukin meistä elää elämänsä valitsemallaan tavalla ja miettii valintojaan ja parisuhteessa solmittuja seksuaalisuuden vankiloita.
Herttainen ajatus, että seksuaalisuus voisi kahden ihmisen liitossa kukoistaa aina ja alati, näin ei kuitenkaan ole, kuihtuu ne kukat vähemmästäkin, mutta kuten sanoin, kukin meistä saa elää niin kuin itse haluaa.
Mustasukkaisuus liittyy menettämisen pelkoon ja menettämisen pelon jäljet saatikka mustasukkaisuuden syyt eivät todellakaan ole pettämisessä tai valehtelussa, usein näissä asioissa ei ole nykyisyyden kanssa mitään totuuspohjaa, juuret juontavat ihmisen varhaisiin ihmissuhteisiin ja luottamukseen. Ja sen sijaan, että ihmiset yrittäisivät kasvaa yli menettämisen pelkonsa, he päättävätkin sitoa toisiaan parisuhteisiin erilaisin säännöin, näin saa toki toimia, mutta voi katsoa siinä vaiheessa peiliin, kun elämässä tulee tukehtunut olo.
Rakastan miestäni, jos menettäisin hänet esimerkiksi toiselle naiselle tai vaikka hän kuolisi, kokisin surua, MUTTA miksi etukäteen pelkäämään asioita, jotka eivät ole vielä tapahtuneet. Elämä jää elämättä.
En pelkää menettämistä, ihminen on voimaton sellaisten asioiden suhteen, kuten toisen menettämisen suhteen tavalla tai toisella.
Luottamus on ihana asia, jonka olen saanut jakaa lukuisien ihmisten kanssa elämässäni. Myös parisuhteessani vallitsee luottamus, mutta se ei merkitse sitä, että olisimme puolisoni kanssa kahlinneet toisiamme vaatimuksin ja lupauksin, vaan se merkitsee toisen arvostamista, rakkaudellista kohtaamista, ystävällisyyttä, asioiden jakamista. Ja niin edelleen...
Valoa kaikkien elämään, pienen pienillekin elämän hetkille. Jokainen hetki on tärkeä, me olemme kaikki ainutlaatuisia ihmisiä, toivottavasti saamme kaikki olla ihan oikeasti olemassa.
"Herttainen ajatus, että seksuaalisuus voisi kahden ihmisen liitossa kukoistaa aina ja alati, näin ei kuitenkaan ole, kuihtuu ne kukat vähemmästäkin, mutta kuten sanoin, kukin meistä saa elää niin kuin itse haluaa."
Sori vaan, kyllä sinä nyt sorrut arvioimaan toisia parisuhteita, jollaisessa et siis itse halua elää. Eli on sinun myös nieltävä kritiikki omaa elämäntyyliänne kohtaan. On takuuvarmasti myös pareja, jotka varmasti elää onnellisena ja seksuallisesti riittoisasti oman ja vain oman partnerinsa kanssa.
Viitaten edelliseen kommenttini, hyvät ystävät, eikö meidän pitäisi olla suvaitsevaisia toistemme elämää kohtaan eikä arvostella, mikä on oikein tai mikä väärin joidenkin toisten parisuhteessa. Sillä yhtä oikeaa tai väärää tapaa elää ei ole olemassa parisuhteen tai seksinään suhteen.
... elämäntyylistä vaan seksuaalisuudesta. Ihminen syö, juo, nukkuu ja niin edelleen. Ne ovat hänen tarpeitaan seksuaalisuus mukaan lukien. Se vaan menee niin, että ihmisellä on luontainen mielenkiinto ihmisiä kohtaan seksuaalisessa mielessä. Kun ihminen on saanut valloittaa yhden ja sitoutuu jakamaan hänen kanssaan elämää, onhan se hieno juttu, mutta se ei poista mielenkiintoamme toisia ihmisiä kohtaan seksuaalisessa mielessä.
Moni kieltää näitä asioita jopa itseltään, ja yhtä moni puolisolta. Toiset menee sänkyyn asti vieraan kanssa, toiset ihastuu ja flirtti riittää, toiset saa tyydytyksen chattiseikkailuista, joku fantasioi naapurin muijasta...
joskus asiat menee pidemmälle ja mistään muusta ei ole kysymys kuin meidän seksuaalisuudestamme. Ihminen ei mene sänkyyn vieraan kanssa tai koe seksuaalista vetoa vieraaseen SIKSI, että puolisossa olisi jotain vikaa, EI EI EI. Hän ei tee sitä loukatakseen puolisoaan, vaan tyydyttääkseen tarpeitaan.
olemme ihmisiä, teemme virheitä, ajattelemme eri tavalla, elämme elämäämme eri tavalla. Koimme seksuaalista vetoa vieraita kohtaan tai emme, totuus on, että se ei tee meistä hyvää tai huonoa ihmistä eikä kerro sitä ettemmekö rakastaisi puolisoitamme, koska rakkaus ja seksuaalisuus ovat kaksi eri asiaa. Rakkaus on henkistä, seksuaalisuus fyysistä.
Jos miehelleni ja minulle tulee riitaa, pystymme harrastamaan seksiä, ilman että kumpikaan kuvittelisi toisen antaneen anteeksi, sovinnon ele se ei todellakaan ole. Henkisellä tasolla riita saattaa jatkua, mutta fyysisesti pystymme jakamaan seksin.
kun olet löytänyt ihmisen, joka haluaa elää samanlaisessa parisuhteessa kuin sinäkin. Sehän on aika erikoinen elämäntapa kuitenkin ja onnistuu tosi harvoin. Itse henkilökohtaisesti nautin seksistä huomattavasti paljon enemmän sen ihmisen kanssa jota rakastan ja joka tietää mistä nautin. En koskaan ole saanut sellaista nautintoa vieraan ihmisen kanssa yhden illan panosta. Hyvään parisuhteeseen kuuluvat läheisyys, lämpö, rakkaus ja sitoutuminen. Jos suhteessa on näitä elementtejä, mustasukkaisuuden kaltaisia tunteita on vaikea sulkea pois. Usein sallitaan itselle useita seksikumppaneita, mutta on vaikea hyväksyä kumppanille sama. On aika yleistä, että uskoton kumppani rajoittaa mustasukkaisesti toisen menemisiä ja pelkää tämän tekevän saman kuin itse teki. Eli tarkoitan kirjoituksellani, että molemmat haluavat suhteelta samaa ja kunnioittavat toista loukkaamatta omalla käytöksellään. Sun kirjoituksistasi saa välillä sellaisen käsityksen, että puolustat pettäjiä selittelemällä omaa vapaata suhtautumistasi seksiin. Elämässä kun sattuu olemaan niin paljon muitakin tärkeitä ja ihania asioita (varsinkin lapsiperheissä) kuin seksi ja sen vapaa toteuttaminen hinnalla millä hyvänsä. Seksin täyteistä elämää sinulle ja kunnioitapa kuitenkin niitä jotka elävät eritavalla!
en ole saanut kevätheinän kirjoituksista sellaista käsitystä, että hän puolustaisi "seksiä ja sen vapaata toteuttamista hinnalla millä hyvänsä". Tai ettei hän kunnioittaisi niitä, jotka haluavat elää eri tavalla kuin hän itse.
Mutta sen kyllä uskon, ettei ole käytännössä helppoa luoda sellaista parisuhdetta, kuin missä kevätheinä elää. Koska sellaiseen suhteeseen haluavia/kykeneviä on varmaan kuitenkin aika vähän. Miehissä ehkä geneettisistä syistä vähän enemmän kuin naisissa, joiden joukossa uskon tuollaisen olevan tosi harvinaista.
siinä, että miehissä löytyisi enemmän sellaisia, jotka olisivat valmiita vapaaseen suhteeseen. Mikähän se geneettinen syy mahtaisi olla? Miehissä ehkä löytyy niitä enemmän, jotka haluavat muita naisia, mutta että haluaisivat omaa naistaan pantavan. Uskallan epäillä! Ei tosin perustu mihinkään muuhun kuin omiin ja ystävien kokemuksiin joten otanta nyt on aika pieni. Se mitä tulee käsitykseeni Kevätheinän kirjoituksista on tietysti tämä oma kokemukseni petetyksi tulemisesta ja siksi ehkä koen hänen kirjoituksensa hieman erilaisiksi. Toivon vaan, että miehet joiden kanssa hän sitä niin suloista seksiään kokee, eivät ole niiden erilailla kokevien naisten miehiä, joiden elämää näiden kahden nautinto satuttaa.
Tuli tässä vaan mieleen, että puhutaanko tässä samoista asioista... pano, seksi, seksuaalisuus... oonkohan jossain kirjoituksessani sanonut, että minulla olisi useita "panoja" elämässäni mieheni lisäksi. Tarkoitus kuitenkin on ollut puhua seksuaalisuudesta.
Pettäminen on siis sinun mielestäsi Aapeli sitä, että on yhdynnässä vieraan kanssa? Eli kaikki toiminta ennen sitä ei ole? Hmm... olen luullut seksuaalisuuden ja seksin olevan muutakin kuin itse juuri "se" toimitus... koetaan näköjään näitä asioita ihan eri tavalla. Tarkoitukseni ei ole ollut vääntää juttua panoista vaan siitä, että ihminen on seksuaalinen olento ja erilaiset rajoitukset elämässä näivettää ihmisen seksuaalista olemassaoloa, toisin sanoen puoliso ei saisi katsella eroottisia kuvia kiihottuen niistä, tai flirttailla rohkeasti vieraiden kanssa tai saada nautintoa vieraan kosketuksesta. Nämä olivat määritelmiä, joita minulle puolituttu alkoi luetella pettämisen nimiin.
Eläköön seksuaalisuus! :) Toivottavasti kaikki ei ajattele sitä pelkkinä panoina, koska sittenhän sitä ihminen vasta näivettyykin. Seksuaalisuus ja seksi ovat aivan jotain muuta.
Otanpas pari otetta omista kirjoituksistani:
"Olen ihastunut useaan otteeseen ja kunnolla vieraisiin miehiin, joista ajan kuluessa onkin tullut tosi läheisiä ihmisiä ja joihin on liittynyt paljon seksuaalista kiintymystä, totta kai, eikä se ole vähentänyt kiinnostustani omaan mieheeni."
ja
"Olen ihastunut kymmeniä kertoja parisuhteeni aikana vieraisiin miehiin ja täten tuntenut heitä kohtaan aivan jumalatonta seksuaalista vetoa, ihminenhän se minäkin olen."
Panoiksi nimittäköön edellä ollutta ken haluaa.
että vielä enemmän satuttaisi jos mieheni olisi kokenut vastaavanlaisia suhteita muiden naisten kanssa kuin sinä. Sulla on erikoinen mies vierelläsi, jos on vielä tietoinen. Harva kuitenkaan kestäisi.
vois olla se, että miesten on ehkä helpompaa ottaa seksi vain seksinä, siis irrallaan parisuhteesta, ja sen takia noi vapaat suhteet vois olla miehelle luontevampia kuin naiselle.
Mutta toi oli tietysti vain oma käsitykseni asiasta, eikä mulla ole esittää sen tueksi mitään empiirisiä faktoja.
Sen sijaan se nyt on sanomattakin selvää, että jos itse harrastaa vapaata seksiä, niin se ilo pitää sitten suoda myös toiselle. Reilu peli.
Hei olen kanssasi samaa mieltä elän elämäänoi,saan suunnattomasti voimaa muistakin iehistä kuin omastani,just nyt muutaman viikon kestänyt ihana suhde toiseen,mutta en usko että jatkan mieheni kanssa kauaa,koska hän ei hyväksy minua tällaisena...etsiköön sitten sellaisen joka on joku siveydensipuli,mä haluan elää näin!!!Nauti elämästäsi...