Eli, minulla mailman ihanin mies. En usko että yhtä kilttiä ja ihanaa miestä löytyy ihan helpolla. No, kerron ensinnä plussat: Komea, tykkää laittaa ruokaa, auttaa kotitöissä, huomaavainen*, mukava, hyvä sängyssä, taloudellisesti asiat ok, hyvä isä ja empaattinen.
*= Huomaavaisella tarkoitan että tuo kaupasta jotain pientä kivaa josta tykkään
No, jos menemme miinuksiin: Alkoholisti, osoittaa harvoin hellyyttä eli ei siis tule halimaan ja pusutteleen vaan jos asiasta sanoo tokasee: "Sellasta se arki on", vaatii paljon (siis kotitöitä minun tulee tehdä kovasti ja olla siis kunnon vaimoke).
Jos järjellä ajattelen suhdettamme joka on kestänyt 2 vuotta, niin voisin tulla johtopäätökseen että tämä ei kannata, olemme täysin samassa pisteessä kuin silloin alkuhuuman jälkeen, mikään ei ole muuttunut, tulevaisuudesta ei juuri puhuta. Ystäväni esitti minulle kysymyksen: "miten reagoisit jos **** pyytäisi sinua menemään naimisiin?" jonka jälkeen heräsin koska rehellinen vasutaus on: En uskaltaisi, koska en luota meidän suhteeseen, en halua alkoholistin kanssa naimisiin, juoksisin pakoon. Jos en reilun kahden vuoden jälkeenkään halua edes osotetta laittaa saman katon alle on se jäjrellä ajateltuna aika huono merkki?
Olen kasvanut alkohlisti perheessä, psyykkisten sairauksien keskellä, enkä missään nimessä halua itselleni alkohlisti miestä!!! Tämän miehen kohdalla tein poikkeuksen, uskoin ettei hän ole alkohlisti vaan että juo niin paljon koska oli juuri eronnut pitkästä suhteesta (9v). Tiesin että alkoholin nauttiminen on hänelle aika usein tapahtuvaa verratuna minun juomiseeni (n. 1-2 vuodessa pieneen humalaan, saatan ottaa saunasiiderin, mut senkin juomisessa menee tunti). Järki sanoo että alkoholisti on aina alkoholisti, mutta rakastan kuitenkin miestäni. Nämä asiat ovat vain alkaneet minua nakertaa.
Ja juuri sen jälkeen kun nämä asiat ovat alkaneet nakertaa ottaa mies puolinen ystäväni yhteyttä (olemme olleet ystäviä n. 6 vuotta). Hänen kanssa ystävyys lähti ihastumisella, mutta jäi myös sinne ihastumisen tasolle. Molemmat pidämme toisistamme, se ei ole edes miehelleni epäselvää, olen hänelle kertonut että ystävyytemme lähti ihastuksesta, mutta jäi pelkäksi ystävyydeksi. Nyt kun olemme olleet taas useammin kuin normaalia yhteyksissä eli n. kerran viikossa niin mieheni on mustasukkainen, enkä voi häntä tästä syyttää, koska peräähän siinä on. Tässä kohtaa tarkennan ei en ole ikinä pettänyt miestäni, enkä tule ikinä pettämään, eikä minulla ja ystävälläni ole mitään fyysistä koskaan ole ollutkaan. Nyt tuo mies on pyörinyt enemmän mielessä ja sekoittanut entisestään tilannetta. Eli siis nämä ero-ajatukset eivät johdu tästä ystävästäni, vaan ne olivat jo aiemmin olemassa.
Nyt en tiedä mitä teen, kesällä minulla iskee 90 päivän karenssi päälle, opintojen päättymisen takia joten en saa asuntoakaan välttämättä hommattua. (minulla on kirjat siskon luona joka asuu lähellä). Eli pelkään että jään asunnottomaksi jos ero tulee keväällä? Eli pitäisikö minun toimia nyt ja ajatella myöhemmin vai yrittää kaikkeani että kaikki oikenisi? Rakastan miestäni, vaikka minusta tuntuu että en tämän miehen kanssa voi tulevaisuutta suunnitella. Nuori ihminen olen, mutta olen sanonut miehellenikin että en enää kuluta turhaa aikaa vääriin miehiin.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Oletteko seurustelleet/seurusteletko alkoholistin kanssa?
*= Huomaavaisella tarkoitan että tuo kaupasta jotain pientä kivaa josta tykkään
No, jos menemme miinuksiin: Alkoholisti, osoittaa harvoin hellyyttä eli ei siis tule halimaan ja pusutteleen vaan jos asiasta sanoo tokasee: "Sellasta se arki on", vaatii paljon (siis kotitöitä minun tulee tehdä kovasti ja olla siis kunnon vaimoke).
Jos järjellä ajattelen suhdettamme joka on kestänyt 2 vuotta, niin voisin tulla johtopäätökseen että tämä ei kannata, olemme täysin samassa pisteessä kuin silloin alkuhuuman jälkeen, mikään ei ole muuttunut, tulevaisuudesta ei juuri puhuta. Ystäväni esitti minulle kysymyksen: "miten reagoisit jos **** pyytäisi sinua menemään naimisiin?" jonka jälkeen heräsin koska rehellinen vasutaus on: En uskaltaisi, koska en luota meidän suhteeseen, en halua alkoholistin kanssa naimisiin, juoksisin pakoon. Jos en reilun kahden vuoden jälkeenkään halua edes osotetta laittaa saman katon alle on se jäjrellä ajateltuna aika huono merkki?
Olen kasvanut alkohlisti perheessä, psyykkisten sairauksien keskellä, enkä missään nimessä halua itselleni alkohlisti miestä!!! Tämän miehen kohdalla tein poikkeuksen, uskoin ettei hän ole alkohlisti vaan että juo niin paljon koska oli juuri eronnut pitkästä suhteesta (9v). Tiesin että alkoholin nauttiminen on hänelle aika usein tapahtuvaa verratuna minun juomiseeni (n. 1-2 vuodessa pieneen humalaan, saatan ottaa saunasiiderin, mut senkin juomisessa menee tunti). Järki sanoo että alkoholisti on aina alkoholisti, mutta rakastan kuitenkin miestäni. Nämä asiat ovat vain alkaneet minua nakertaa.
Ja juuri sen jälkeen kun nämä asiat ovat alkaneet nakertaa ottaa mies puolinen ystäväni yhteyttä (olemme olleet ystäviä n. 6 vuotta). Hänen kanssa ystävyys lähti ihastumisella, mutta jäi myös sinne ihastumisen tasolle. Molemmat pidämme toisistamme, se ei ole edes miehelleni epäselvää, olen hänelle kertonut että ystävyytemme lähti ihastuksesta, mutta jäi pelkäksi ystävyydeksi. Nyt kun olemme olleet taas useammin kuin normaalia yhteyksissä eli n. kerran viikossa niin mieheni on mustasukkainen, enkä voi häntä tästä syyttää, koska peräähän siinä on. Tässä kohtaa tarkennan ei en ole ikinä pettänyt miestäni, enkä tule ikinä pettämään, eikä minulla ja ystävälläni ole mitään fyysistä koskaan ole ollutkaan. Nyt tuo mies on pyörinyt enemmän mielessä ja sekoittanut entisestään tilannetta. Eli siis nämä ero-ajatukset eivät johdu tästä ystävästäni, vaan ne olivat jo aiemmin olemassa.
Nyt en tiedä mitä teen, kesällä minulla iskee 90 päivän karenssi päälle, opintojen päättymisen takia joten en saa asuntoakaan välttämättä hommattua. (minulla on kirjat siskon luona joka asuu lähellä). Eli pelkään että jään asunnottomaksi jos ero tulee keväällä? Eli pitäisikö minun toimia nyt ja ajatella myöhemmin vai yrittää kaikkeani että kaikki oikenisi? Rakastan miestäni, vaikka minusta tuntuu että en tämän miehen kanssa voi tulevaisuutta suunnitella. Nuori ihminen olen, mutta olen sanonut miehellenikin että en enää kuluta turhaa aikaa vääriin miehiin.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Oletteko seurustelleet/seurusteletko alkoholistin kanssa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Okei, miten voi olla mies, joka auttaa kotitöissä ja tykkää laittaa ruokaakin, mutta joka muka ei tee kotitöitä ja vaatii niitä sinulta?
Miten voi olla empaattinen eli osaa olla myötuntoinen ja asettua toisen asemaan, toisen huomioiden ja sitten muka kuitenkin ei osoita hellyyttä, eikä empaattisia tunteita, tokaisee vaan että "semmosta" ... siis sanooko hän aina kun sattuu että "no voi" vai mistä tiedät että hän ylipäätään on empaattinen?
Ei osoita hellyyttä, mutta on hyvä sängyssä? No, eihän kaikki kai esileikeistä tykkää... Ja mikä on MUKAVA? Jos hän vaatii paljon, on alkoholisti, ei ole hellä eikä edes pussaa, mutta on silti mukava: mistä kohtaa?
Siis, että mitä hän nyt sitten on, sitä vaan.
Oletko sä vaan tyytymätön ja yrität keksiä jotain vai mikä on?
Mikä on alkoholisti? Sä juot niin harvoin, että olet lähes absolutisti, joten kun kaikki muu on noin ristiriitasta, mikä sun mielestä on alkoholisti? Suurimmalla osalla juominen on melko kovaa suhun verrattuna, vaikka ottais 2 saunaolutta ja pienen kännin joka toinen kuukausi.
Musta tuntuu, että sä et tiedä, millainen on maailman ihanin mies, ja mitä tarkoittaa olla kiltti ja ihana, enkä ihan oikein ole varma siitä sun miehes alkoholismistakaan. Et kuluta aikaa turhiin miehiin, mutta olet 2 vuotta ollut tuon kanssa, jota pidät kuitenkin ihan epäsopivana jne. jne.
Mä en ihan suoraan sanottuna tajua, mitä sä edes haet. Tee niinkun lystäät. Eroa tietenkin, jos et kuitenkaan ton kanssa aijo olla, mitä siinä aikaas haaskaat. Ota se toinen ja lähde läikimään, vai mikä on ongelma? Jos rakastat, niin rakastat tääysillä, ja sitoudu ja ole siinä, kyllä 2 vuotta riittää sen päätöksen tekoon jo.
oli ehkä hiukan jyrkän kuuloinen. Eli, kuten varmaan ymmärrät, kaikkea ei voi selittää yhdellä viestillä. Noh, selvennämpä muutamia asioita jotka sinua häiritsi.
"Okei, miten voi olla mies, joka auttaa kotitöissä ja tykkää laittaa ruokaakin, mutta joka muka ei tee kotitöitä ja vaatii niitä sinulta?"
Huomio että kotitöitä yleensä riittää useammallekkin ihmiselle ja meillä on automaattisesti yleensä tietyt asiat minun heiniä ja toiset hänen. Hän esim. yleensä tiskaa, laittaa ruoan, tekee lumityöt, puhdistaa akvaarion jne.
Minun heiniä yleensä on imuroida, luututa, pyyhkiä pölyt, viikata pyykit, silitys, kukkien huolehtiminen jne.
Yhteisiä heiniä ovat: Koiran ulkoilutus, pyykin pesu, kaupustelu, vessan siivous, lakanoiden viikkaus ja niin edelleen.
Ymmärätkö nyt mitä tarkoitan: "vaatii paljon (siis kotitöitä minun tulee tehdä kovasti ja olla siis kunnon vaimoke)."? Eli että minun tulee huolehtia nämä minun heinäni heti kun siihen avautuu mahdollisuus.
Suraavaksi taisitkin kysyä empaattisuudesta ja hellyydestä. Eli aloitetaampa siitä että hän huomaa minua kyllä ostelemalla pientä kivaa kaupasta, tekemällä pieniä juttuja ja sillä tavoi ottamalla kuomioon minutkin. Mutta fyysistä läheisyyttä saan oikeastaan kunnolla vain seksin yhteydessä tai kun hän on seksiä vailla.
Ja mukavalla tarkoitan humoristista, ja kun tarkoitan että hän osaa olla huomaavainen niin tarkoitan että joskus. Aina ihminen ei voi olla huomaavainen ja kaikissa meissä on vikoja. Kuin myös minussa.
Hän on hu9omaavainen yleensä jos istutan hänet alas ja puin jonkun asian hänen kanssaan halki, eli hän on empaattinen ja yrittää ymmärtää minuakin. Tämä ei tietysti aina arjen hyörinässä tule esille.
Jos mieheni ei ole alkoholisti niin mikäs sitten? Teen alkohlistien parissa vapaa-ehtoistyötä joten en epäile kykyäni arvioida hänen alkohlin käyttönsä kovin hirveästi. Jos hän juo joka toinen- joka neljäs päivä ja aina humalahakuisesti niin se on kyllä liika käyttöä, sanokaamme että kyllä hänellä on alkoholi riippuvuus kun hänen on vaikea olla ilman alkoholia pidempään kuin kaksi päivää? Minä itse juon harvoin mutta en silti ole absolutisti, olen usein menossa mukana, toki selvinpäin.
Ja kyse onkin siitä että ainakaan minun ajatusteni valossa sinä et tunne ihmistä heti alkuhuuman laannuttua. Hellyys ongelman voi varmaan ratkaista jotenkin, mutta kokemuksesta tiedän että alkoholismi on paljon kovempi pala.
Hain täällä vertaistukea, en moralisointia. Eli pidä tästä lähtien mielessä että kaikkea ei voi yhteen viestiin kirjoittaa, ainakaan kun on kyse tunteista.