Kysyisin noiden "en pidä" ja "en hyväksy" - sanontojen erosta.
Itselläni on tapana sanoa "en pidä" kun puoliso aikoo tehdä jotain asiaa, joka tuntuu minusta vastenmieliseltä. Sitten hän kuitenkin tekee sen ja se aiheuttaa minulle pääkipua ja masennusta.
Jälkikäteen ajatellen minun olisikin pitänyt sanoa "en hyväksy", tarkoittaen tällä sitä, että jos hän silti tekee sen, niin minä olen vapaa lähtemään ilman sen kummempia selityksiä.
Joten pitäisikö parisuhteessa tosiaan käyttää noita kumpaakin tilanteesta riippuen ?
Kysyn tätä siksi, kun minusta tuo "en hyväksy" tuntuu liian jyrkältä.
Rakastavan puolison pitäisi mielestäni ymmärtää jo tuosta toisen sanomasta "en pidä" se, että parempi jättää joku asia tekemättä.
Olenko sitten liian miellyttämishaluinen toista kohtaan kun jätän tekemättä toisen sanomat "en pidä" asiat ? Ja tähän liittyen olen sitten liian löysä toista kohtaan, kun en koskaan itse käytä "en hyväksy" sanaa ? (koska hän ei tunnu mieltävän tuota minun sanomaani "en pidä" riittävän selvästi)
Itselläni on tapana sanoa "en pidä" kun puoliso aikoo tehdä jotain asiaa, joka tuntuu minusta vastenmieliseltä. Sitten hän kuitenkin tekee sen ja se aiheuttaa minulle pääkipua ja masennusta.
Jälkikäteen ajatellen minun olisikin pitänyt sanoa "en hyväksy", tarkoittaen tällä sitä, että jos hän silti tekee sen, niin minä olen vapaa lähtemään ilman sen kummempia selityksiä.
Joten pitäisikö parisuhteessa tosiaan käyttää noita kumpaakin tilanteesta riippuen ?
Kysyn tätä siksi, kun minusta tuo "en hyväksy" tuntuu liian jyrkältä.
Rakastavan puolison pitäisi mielestäni ymmärtää jo tuosta toisen sanomasta "en pidä" se, että parempi jättää joku asia tekemättä.
Olenko sitten liian miellyttämishaluinen toista kohtaan kun jätän tekemättä toisen sanomat "en pidä" asiat ? Ja tähän liittyen olen sitten liian löysä toista kohtaan, kun en koskaan itse käytä "en hyväksy" sanaa ? (koska hän ei tunnu mieltävän tuota minun sanomaani "en pidä" riittävän selvästi)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitäs jos asiasta puolison kanssa keskustelisi enemmänkin kuin sen yhden fraasin verran? Silloin ehkä hänellekin kävisi selkeämmin ilmi se, mitä sinä tarkoitat ja miltä sinusta tuntuu. Et voi olettaa toisen ymmärtävän kaiken sanomasi täysin samoin kuin sinä. En hyväksy -ei mielestäni koskaan kuulu toimivaan parisuhteeseen, asioista pitää pystyä keskustelemaan ilman tollaisia ultimatum-juttuja
Siis mitä? Jos noita en pidä ja en hyväksy asioita on useampia, niin itse lähtisin kävelemään. Mikäs sinä olet toista kahlitsemaan?
Toki jos kysytään pettämisestä tai vieraissa käynnistä niin sanoisin, etten hyväksy ja lähden heti lätkimään, mutta muista asioista pitää voida keskustella.
On asioita joista puolisoni ei pidä ja jotain asioita mistä minä en pitäisi. Näistä sitten keskustellaan ja kumpikin tulee puoleen väliin vastaan. Ei vaan ole tullut montaa tällaista asiaa ikinä vastaan.