Hei, tietääkö kukaan että avioehtoa olisi soviteltu tai kohtuullistettu, mikä onkaan oikea termi?
Erosimme äskettäin ja ex ilmoitti hakevansa pesänjakajaa sovittelemaan avioehtoamme.
Yritin etsiä netistä tietoa ja soitin parille juristille, mutta sain vain ympäripyöreitä vastauksia.
Osaako kukaan sanoa onko kohtuullistettu ikinä oikeasti vai vaan yritetty?
Eikö avioehto olekkaan pitävä ja pätevä?
Erosimme äskettäin ja ex ilmoitti hakevansa pesänjakajaa sovittelemaan avioehtoamme.
Yritin etsiä netistä tietoa ja soitin parille juristille, mutta sain vain ympäripyöreitä vastauksia.
Osaako kukaan sanoa onko kohtuullistettu ikinä oikeasti vai vaan yritetty?
Eikö avioehto olekkaan pitävä ja pätevä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tuomioistuimet ovat suhtautuneet asiaan tiukasti lähtien yleensä siitä, että tehty sopimus sitoo (pacta sunt servanda) eikä sitä sovitella (kohtuullisteta). Muutamassa tapauksessa on katsottu, että toisella avioehtosopimuksesta huolimatta on avio-oikeus omaisuteen, johon sitä ei avioehtosopimuksen mukaan ole. Nämä ovat tapauksia, joissa avioliitto on ollut hyvin pitkä ja toinen puoliso on lasten kasvattamisella ja kotityöllään mahdollistanut toiselle avio-oikeudesta vapaan omaisuuuden hankinnan.
Kyllä, näin minäkin luulin, mutta nämä muutamat juristit joille soitin, sanoivat että suunta on sellainen, että myös avioehtoa sovitellaan... Vai onko tästäkin tullut myös joku rahastus juttu?
femakot ovat saaneet vallan tässä maassa, tässä se sitten näkyy. sopimukset eivät enää pidä.
katso vähän mitä puoluetta äänestät, äänestä vaan vihreitä tai demareita, niin parin vuoden päästä voi avioehdot heittää kokonaan roskiin!
Tottakai puoliso voi esittää vaatimuksen sovittelusta, mutta eri asia on, menestyykö vaatimus. Juristit veloittavat tuntitaksalla, joten käräjöinti on heidän leipäänsä. Kannattaa siis miettiä, lähteäkö oikeudenkäyntiralliin vai ei. Jos teille on määrätty pesänjakaja, niin hän voi käsitellä sovitteluvaatimuksen.
Tiedän kyllä kuinka tämä sovitteluasia menee pääpiirteittäin, olen selvittänyt tätä parisen viikkoa sieltä sun täältä, ihmeekseni kaikkialla kirjoitellaan (ja asianajotoimistojen sivuilla tuntuvat asiaa oikein mainostavan) osituksen sovittelusta ja avioehdon sovittelumahdollisuudesta, ihan kuin tämä olisi joku muoti juttu.
Mutta jos toinen sanoo tekevänsä kiusaa loppuun asti, sanoi että hoviin asti pääsee varmasti valittamaan.
Osaako kukaan sanoa onko avioehtoa kohtuullistettu ikinä oikeasti vai vaan yritetty?
Tietääkö kukaan jo tulleita päätöksiä tai edes hyvää asianajajaa tähän koitokseen?
Oman osituksen yhteydessä lakimies kertoi elämän raadollisuudesta
hyvän esimerkin.
oli näennäisesti onnellinen aviopari ja vaimolla oli rikkaat (todella)
vanhemmat jotka jo aikasen iäkkäitä, no iäkkäät vanhemmat sitten
kuolivat ja mahtiperintö oli vaimolle tuloss, no pari kuukautta perunkirjoitusten
jälkeen mies oli laittanut avioeron vireille.
Avioehtoa ei puolisoilla ollut, kun asiaa sitten lakiasiaintoimistolla alettiin
käsitellä, niin tämä syy/ seuraus yhteyshän tuli sitten pöydälle,
elikkäs mies oli koko ajan odottanut että kunhan vaimon rikkaat vanhemmat kuolevat,
niin hän laittaaa omaisuuden ns uusiojakoon.
No tilanne eteni siten että suinkaa fifty-fifty jakoa ei tehty, vaan asiaa soviteltiin.
Että kyllä niitä sovitellaan.
Niin, tiedän että pesänjakajalla voidaa helposti sovitella miten vaan, mutta miten menee "oikea laki", sillä pesänjakajallahan ei ole oikeastaan mitään vastuuta tekemästään sovittelusta, siis että meneekö ihan lain mukaan vai ei.
Olisi kiva tietää kuinka avioehdon sovittelun on käynyt käräjäoikeuksissa ja hovissa, KKO:n päätöksistä yritin löytää vastaavaa, tuloksetta.
Pesänjakaja on kaveri, joka ihan lakipykäliin vedoten tekee ratkaisut, ei se mikään vastuuton juttu ole.
Jonka ex-vaimo riitautti avioehdon ja mentiin oikeuteen niin määrättiin vajaa 300000 markkaa maksua tehdyistä kotitöistä koska avioliitto oli pitkä ja ex väitti ettei tiennut mitä avioehto oli.
Yksi hyvä konsti on että pysyy avoliitossa niin ei tartte erossa omaisuudesta tapella koska avoliitossa omaisuus on sen kenen nimissä se on ja jos avokki rupeaa vaatimaan jotain niin hänen ov näytettävä toteen että on myös maksanut jotain.
Sä voit jättää nuo typerät kommenttis jo vähemmälle!
Kyllä enenemässä määrin ne MIEHET ovat niitä auervaaroja, jotka kuppaa naisilta ne vähätkin rahat viinoihinsa ja ravintolailtoihinsa! Ja suuta soitellaan, niin kuin sä, luuseri!
Jos sulla on ollut se ainoa naiskokemus se kuppaava femakko, älä tuu tänne yleistään!
Kyllä mustakin sen verran sitä femakkoa löytyy, että sua vetelisin vessan harjalla sinne persereikään, jos kohdattais! Et tiiä ihmisten oikeasta hädästä mitään!
Kyllä avoliitossakin eron tullessa otetaan huomioon toisen tekemä työ lasten kanssa kotona toisen takoessa tililleen rahaa...mikä onkin ihan oikein.
Mutta älkää tehkö niitä lapsia, niin saatte olla rahojenne kanssa aina yhdessä!
Ottakaa koira! Sen voi lopettaa, kun ero tulee, ei tarvitse riidellä maksuista!
niin niin kun ei ollut sita avioehtoa niin soviteltiin
yksi niistä äijien rahojen metsästäjistä. Sillä ainoalla hyödykkeelläsi
joten sun riski on pieni ja vastapuolen suuri. Vai onko omaisuutta todella paljon? Silloinhan nimenomaan ei kannata antaa periksi?
...ja sinä päätit taas välillä pukea hameen sen olemattoman mulkkus päälle...?
Viihdytkö rumana transsuna?
Penskojen teko järkevimmille ja rahanahneille lemmikkimarsu..
Olipa hyvä vaalipuhe!
Tuosta hyvästä Vihreät tai Demarit on se puolue, jota seuraavaksi äänestänkin! Kiitos!
niin ainoa tapa saada siitä jotain on riitauttaa asioehto oikeuteen ja muutenhan ei tartte maksaa mitään.
Opettele muuten kirjoittaan oikein...
Ja tottakai oikeuteen, mitäs muuta luulit? ;D
Avioehtoja on kohtuullistettu todella harvoin. Kts. nimimerkki Tiukka Kanta teksti.
Toinen osapuoli voi aina tietysti yrittää kyseenalaistaa avioehtoa mutta siihen pitää olla hyvät perusteet. Juuri nuo nimimerkki Tiukka Kanta tekstissä mainitut. Tällöinkaan se ei ole varmaa että ehdon purkaminen onnistuu. Siihen ei riitä se että toisella aviopuolisolla on huomattavasti enemmän omaisuutta.
Meillä on kohtuullistettu avioehtoa, jossa ei toisella ollut mitään osuutta toisen omaisuuteen.
Koska toinen oli vuosia kotona lasten kanssa ja toinen teki rahallisesti merkittävää uraa. Asianajaja teki toisen osapuolen toimesta kohtuullistamisesta viralliset sopimuksen, jonka molemmat hyväksyivät ja ovat allekirjoittaneet sekä kaksi allekirjoitusten todistajaa. Osituksen kohtuullistamissopimus on myöhemmin mennyt verotoimistoon yms ja mistään ei ole valituksia tullut.