Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Aina PA

    Miten saatte palkan riittämään avioliitossa? Maksatteko yhdessä yhtäpaljon laskuja? Onko omat tilit vai yhteiset? Pitääkö teidän kysyä puolisolta lupaa jos ostatte tai ajattelette ostaa jotakin?
    553723
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 55

    Vanhimmat

    Meillä maksaa mies lainan n. 800e/kk ja minä laskut ja pääasiallisesti safkat, joskus laskin että n. 500e/kk mutta se oli aika tiukan budjetin mukaan laskettu joten luultavasti ruoan osuuteen menee todellisuudessa enemmän. Omat on tilit, mutta mitään kovin jäykkää systeemiä ei ole, se maksaa kassalla jolla sattuu olemaan rahaa ja lompakko käsillä. Olen välillä yrittänyt keskustella siitä ostelusta mutta eipä täällä paljoo lupia kysellä. Jos olen töissä saan laitettua vähän säästöön. Mies sen sijaan ostelee pleikkareita, televisioita, videotykkejä, tietokoneita, puhelimia.... Toistaiseksi on rahat riittäneet, mutta mielestäni olisi hyvä olla jonkinlaisia säästöjä jos tulee jotain ongelmia.

    Äänestä

    • Tämä on juuri se virhe kun vaikkapa asunto, auto, vain toisen nimissä ja yksi siitä lyhentää lainaa. Aina olisi naimissa ollessa parempi omistaa asunto yhteisesti ja jakaa menotkin siitä yhteisesti. Samoin vakuutuksien kanssa. Näin ei tulisi riitatilanteissa nalkutusta ja sanomista kummallekaan.
      Tavalliseen kulutukseen, ruokaan ja hygieniaan sitten kumpikin laittaisi yhteisen tilin ja sinne säästöön joka kuukausi kumpikin vaikka 300€.
      Loput omille tileille ja sieltä ostella mitä haluaa itselleen. Jos perheessä lapsia niin täytys oikeastaan olla yhteinen tili heidänkin tarpeitaan(vaatteet , harrastukset) varten.

      Äänestä

    • Centin venytystä kirjoitti:

      Tämä on juuri se virhe kun vaikkapa asunto, auto, vain toisen nimissä ja yksi siitä lyhentää lainaa. Aina olisi naimissa ollessa parempi omistaa asunto yhteisesti ja jakaa menotkin siitä yhteisesti. Samoin vakuutuksien kanssa. Näin ei tulisi riitatilanteissa nalkutusta ja sanomista kummallekaan.
      Tavalliseen kulutukseen, ruokaan ja hygieniaan sitten kumpikin laittaisi yhteisen tilin ja sinne säästöön joka kuukausi kumpikin vaikka 300€.
      Loput omille tileille ja sieltä ostella mitä haluaa itselleen. Jos perheessä lapsia niin täytys oikeastaan olla yhteinen tili heidänkin tarpeitaan(vaatteet , harrastukset) varten.

      Rahat on paritellessa hyvä panna haisemaan toteaa Pyllykirjan fiskaali http://www.pyllykirja.fu/2011/

      Äänestä

    • Centin venytystä kirjoitti:

      Tämä on juuri se virhe kun vaikkapa asunto, auto, vain toisen nimissä ja yksi siitä lyhentää lainaa. Aina olisi naimissa ollessa parempi omistaa asunto yhteisesti ja jakaa menotkin siitä yhteisesti. Samoin vakuutuksien kanssa. Näin ei tulisi riitatilanteissa nalkutusta ja sanomista kummallekaan.
      Tavalliseen kulutukseen, ruokaan ja hygieniaan sitten kumpikin laittaisi yhteisen tilin ja sinne säästöön joka kuukausi kumpikin vaikka 300€.
      Loput omille tileille ja sieltä ostella mitä haluaa itselleen. Jos perheessä lapsia niin täytys oikeastaan olla yhteinen tili heidänkin tarpeitaan(vaatteet , harrastukset) varten.

      Eikös se omaisuus avioliitossa puoliksi jaeta eron sattuessa jos avioehtoa ei ole? Vai mitäs minä olen nyt käsittänyt väärin.... Asunto ja lainat ovat molempien nimissä, olleet jo ennen avioliittoa.

      Äänestä

    • yuugb kirjoitti:

      Eikös se omaisuus avioliitossa puoliksi jaeta eron sattuessa jos avioehtoa ei ole? Vai mitäs minä olen nyt käsittänyt väärin.... Asunto ja lainat ovat molempien nimissä, olleet jo ennen avioliittoa.

      Kyllä, jos olette avioliitossa eikä avioehtoa ole, niin eron sattuessa kaikki menee puoliksi huolimatta siitä kenen nimissä on asunto ja kuka maksaa velkaa.

      Huomaa, ettei centin venyttäjä tiedä avioliittolaista mitään. Pikemminkin nuo riskit liittyvät AVOliittoon. Silloin kun on paha eron sattuessa alkaa vaatimaan omiaan, jos asunto on toisen nimissä vaikka itse olisi osallistunut kustannuksiin aivan yhtä paljon (eli asunnon omistaja maksaa vaikka 850 euroa asumiskuluja ja avopuoliso 850 eurolla laskuja, ruokaa ym juoksevia menoja). Eli AVOliitossa se asunto pitää omistaa ja maksaa yhdessä.

      Äänestä

    Meillä on yhteinen tili, jota molemmat käyttää niin kun haluaa. Tämä ei sovi kuitenkaan kaikille, varsinkaan jos tulee riitaa rahankäytöstä. Olemme samanlaisia rahankäytössä, eikä meillä tule koskaan edes arvostelua toisen ostoista.

    Äänestä

    "Miten saatte palkan riittämään avioliitossa?"

    Syömällä säästöjä.

    "Maksatteko yhdessä yhtäpaljon laskuja?"

    Meillä on yksi tulonsaaja.

    "Onko omat tilit vai yhteiset?"

    Kummallakin käyttöoikeus.

    "Pitääkö teidän kysyä puolisolta lupaa jos ostatte tai ajattelette ostaa jotakin?"

    Ilman muuta.

    Äänestä

    Miten saatte palkan riittämään avioliitossa?
    Olemme molemmat kokopäivä töissä ja keskituloisia. Miehen palkka menee lähes kokonaan asumiskustannuksiin (laina, sähkö, lämmitys, vakuutukset, tonttivuokra, yms. yms.) ja minun palkkani menee ruokaan, vaatteisiin (koko perheelle) ja vapaa-ajan vieton kustannuksiin. Minun palkastani ostetaan myös huonekalut ja isommat hankinnat.

    Maksatteko yhdessä yhtäpaljon laskuja?
    Mies maksaa lähes kaikki laskut.

    Onko omat tilit vai yhteiset?
    Eri tilit on olleet aina. Tämä käytäntö sopii meille. Itselläni on vielä säästötili, johon kerään matka- yms. rahaa.

    Pitääkö teidän kysyä puolisolta lupaa jos ostatte tai ajattelette ostaa jotakin?
    Ei tarvitse mutta isommista hankinnoista keskusteleme.

    Kyllä se kaikki raha menee, mitä tienataankin. Emme ole oikein koskaan säästäneet mitään. Monella perheella ja pariskunnalla rahat on tiukalla vaikkei se aina päälle päin näy.

    Äänestä

    • Miten saatte palkan riittämään avioliitossa?
      - Paremmin kuin sinkkuina.
      Maksatteko yhdessä yhtäpaljon laskuja?
      - Kyllä. Vuorotellen esim. sähköt, vastikkeet jne.
      Onko omat tilit vai yhteiset?
      - Omat tilit tietysti. Yhteinen tili ruoka- ja kotitalousostoksia varten.
      Pitääkö teidän kysyä puolisolta lupaa jos ostatte tai ajattelette ostaa jotakin?
      - Ei tarvitse. On toki järkevää keskustella mikäli aikoo hankkia jotain useamman tonnin arvoista.

      Äänestä

    Ollaan molemmat pienituloisia, lainaa kuitenkin on, joten ison osan palkasta vie lainanlyhennykset. Asutaan syrjäseudulla ja töihin on matkaa, siis myös pakolliset polttoainekulut on aikamoiset. On pakko olla kaksi autoa, että päästään kulkemaan, niistähän on aikamoiset kulut vuodessa.
    Perheessä on useita kasvuikäisiä lapsia, joten ruoka-, vaate ym. kulut on ihan huomattavat.
    Meillä ei ole koskaan ollut riitaa rahasta, ehkä siksi, että sitä ei ole ollut tuhlattavksi asti. Molemmilla on omat tilit, mutta kummallakin on tileihin käyttöoikeus, ja kaikki tulot käytetään tasan. Laskuja maksaa se, jolla niihin on sillä hetkellä varaa. Kaikkia isompia hankintoja joudutaan miettimään, missä välissä niitä olisi varaa laittaa. Remontteja ym. (vanha talo) ei ole varaa mittavasti tehdä koskaan.
    Harrastukset vievät muuten vähän rahaa, koska esim. elokuviin täältä syrjäseudulta ei pääse, tai hampurilaisbaariin tuhlaamaan, joten lapsille ei tervitse viikkorahaa antaa. Eniten rahaa menee metsästysharrastukseen, tosin siinäkin voi laskea plussapuolelle sitten sen, että lihaa ei juurikaan tarvitse kaupasta ostaa, ja toisekseen liikuntaa saa siinä samalla, ei tarvitse maksaa kalliita kuntosali tai muita kausimaksuja liikuntaharrastuksesta.
    Säästetään myös siinä, että lähes kaikki ruoka ja leivonnaiset tehdään itse, ja polttopuut otetaan omasta metsästä.
    Hyvällä mielikuvituksella rahat riittä ja ruokaa löytyy aina jotain syötäväksi, kun kotona pitää varmuusvaraston jauhoja, ryynejä ym. perusjuttuja, niin että jos jonain aamuna on leipä lopussa, keitetään puuro ja etsitään kaapista näkkäriä. Pakastin on iso apu, koska sitä käyttämällä harvenee kaupassa käynnin tarve, sieltä löytyy ruokaa silloinkin kun tuiskuaamuna on tiet tukossa.
    Koska rahaa on kroonisesti vähän, kaikista hankinnoista yleensä keskustellaan etukäteen, tietenkin pikkujuttuja voi ostaa omin päin, mutta kun yleensä kaikkea ostetaan vain tarpeeseen, ei n iistä isompia riitoja saa aikaan. Kumpikin tajuaa keskustelemattakin, mihin varaa on, mihin ei. Ja "sinun" ja "minun" rahat menee suloisesti sekaisin, ei niitä edes laskeskella,mitä kummankin rahoilla on maksettu. Samat periaatteet on pysyneet, vaikka välillä on ollut enemmän, välillä vähemmän rahaa käytössä, ja myös se on vaihdellut, kumpi tienaa paremmin. Lasten en ole vielä käskenyt maksaa mitään omista kuluistaan, vaikka jo isoja alkavat ollakin, ja isoimmalla on jo välillä töitäkin. Olen käskenyt säästää opiskeluaikoja varten, kun meidän tuloista ei ole varaa rahoittaa opiskeluja tai elämää toisella paikkakunnalla. Jotain pikkujuttuja ovat maksaneet itse, kun olen sanonut, että osta, jos itse maksat. Se vähentää kummasti intoa ostella kaikkea, jos pitää itse omistaan maksaa.

    Äänestä

    • Mie en tiiä meidän raha-asioisat mitään. Mie vaan käyn töissä ja annan rvan hoitaa rahat. Miulle riittää, että miun tilillä on rahaa (toistaiseksi on aina ollut). Tää on hyvä järjestely. Olen ns. hyvätuloinen ja työ repii kyll hermoja ihan riittävästi. Eipä tarvitse kotona huolta kantaa raha-asioista. Suosittelen muillekkin miehille. Antakaa rvan hoitaa perheen rahat. Onpa tuo itsekkin tyytyväinen järjestelyyn.

      Äänestä

    • "Harrastukset vievät muuten vähän rahaa, koska esim. elokuviin täältä syrjäseudulta ei pääse, tai hampurilaisbaariin tuhlaamaan, joten lapsille ei tervitse viikkorahaa antaa."

      Ikävää, että lapsesi syrjäytyvät jo noin aikaisin. Ei harrastukset pelkästään leffaa tai mäkkäriä ole. Harrastukset ovat esim. taide, urheilu tms. Niin, ja sitä rahaa kun sieltä maalta ei pääse mäkkäriin tuhlaamaan, niin eihän niillä lapsilla sitten muita toiveita tai tarpeita olekaan.

      "Lasten en ole vielä käskenyt maksaa mitään omista kuluistaan, vaikka jo isoja alkavat ollakin, ja isoimmalla on jo välillä töitäkin. Olen käskenyt säästää opiskeluaikoja varten, kun meidän tuloista ei ole varaa rahoittaa opiskeluja tai elämää toisella paikkakunnalla. Jotain pikkujuttuja ovat maksaneet itse, kun olen sanonut, että osta, jos itse maksat. Se vähentää kummasti intoa ostella kaikkea, jos pitää itse omistaan maksaa."

      Totta, rahan puute vähentää ostointoa. Milläs pienemmät lapsesi omillaan maksaisivatkaan, kun eivät edes viikkorahaa saa.

      Minkä helvetin takia niitä muksuja täytyy laumoittain maailmaan pykätä, jos niille ei ruuan ja vaatteiden lisäksi pystytä eikä haluta mitään tarjota.

      Äänestä

    • äiti minäkin kirjoitti:

      "Harrastukset vievät muuten vähän rahaa, koska esim. elokuviin täältä syrjäseudulta ei pääse, tai hampurilaisbaariin tuhlaamaan, joten lapsille ei tervitse viikkorahaa antaa."

      Ikävää, että lapsesi syrjäytyvät jo noin aikaisin. Ei harrastukset pelkästään leffaa tai mäkkäriä ole. Harrastukset ovat esim. taide, urheilu tms. Niin, ja sitä rahaa kun sieltä maalta ei pääse mäkkäriin tuhlaamaan, niin eihän niillä lapsilla sitten muita toiveita tai tarpeita olekaan.

      "Lasten en ole vielä käskenyt maksaa mitään omista kuluistaan, vaikka jo isoja alkavat ollakin, ja isoimmalla on jo välillä töitäkin. Olen käskenyt säästää opiskeluaikoja varten, kun meidän tuloista ei ole varaa rahoittaa opiskeluja tai elämää toisella paikkakunnalla. Jotain pikkujuttuja ovat maksaneet itse, kun olen sanonut, että osta, jos itse maksat. Se vähentää kummasti intoa ostella kaikkea, jos pitää itse omistaan maksaa."

      Totta, rahan puute vähentää ostointoa. Milläs pienemmät lapsesi omillaan maksaisivatkaan, kun eivät edes viikkorahaa saa.

      Minkä helvetin takia niitä muksuja täytyy laumoittain maailmaan pykätä, jos niille ei ruuan ja vaatteiden lisäksi pystytä eikä haluta mitään tarjota.

      Tarkoitin, että harrastukset ovat halpoja, kun maksullisia juttuja ei ole paljon tarjolla. Lapset harrastavat esim. liikuntaa: jääkiekkoa ja hiihtoa talvisin, uintia kesäisin (järvessä), metsästystä ym. mitä luonnossa on tarjolla. Vaikka asumme syrjäseudulla, en koe, että jäisimme paitsi mistään tärkeästä, tai että olisimme jotenkin syrjäytyneet. Rahaa on riitävästi, mutta ei päättömästi tuhlattavaksi, ja usein kun mietitään jotain hankintaa, niin jopa lasten mielipide on, että ei me tota kyllä välttämättä tarvita, kun on niin kalliskin. Eli olen ihan tyytyväinen, että oppivat säästäväisen elämänasenteen. Ei sen pihiyttä tarvitse olla eikä kurjuudessa elämistä.
      Kavereita ei tietenkään pääse tapaamaan joka päivä tai notkumaan kylillä, mutta toisaalta lapset oppivat omatoimisiksi ja toimeliaiksi, eli puuhaavat jotain koko ajan, esim. värkkäävät vanhojen mopojen kanssa, kun kovin kummia ajanvietteitä ei ole tarjolla.
      Hampurilaisilla ja elokuvissa käynti olivat vain esimerkkeinä rahaa vievistä huvituksista, koska jos viidelle kustannan leffaliput ja mäkkäriateriat, niin sillä summalla ostan kotiin monen päivän elintarvikkeet.
      Oman rahan käyttö on minusta lapsille hyvää harjoitusta sen oppimiseen, paljonko on valmis mistäkin maksamaan, ja kuinka kallista kaikki on. Omaa rahaa ei sen vuoksi anneta viikkorahana, että en halua, että lapset oppivat tavan, että raha tulee tyhjästä ja sen voi käyttää miten hölmösti hyvänsä. En myöskään maksa kotitöistä, koska niistä ei kukaan maksa aikuisillekaan. Eli jokaisen kuuluu tehdä niistä osansa maksamattakin. Lapset saavat rahaa esim. ylimääräisistä pikkuhommista,joita tekevät kotona tai mummuilla, tai tahtovat synttärilahjansa rahana, tai esim. keräävät pulloja. Summat eivät ole isoja, mutta periaate onkin, että vanhemmat maksavat välttämättömät menot, ja omat rahat voi sitten käyttää harkinnan mukaan omiin toiveisiin tai säästää johonkin tulevaan hankintaan. Minusta lapsilla pitää olla realistinen käsitys, kuinka tiukassa rahan hankinta on ja kuinka kallista on elämä. En tosiaankaan ole valmis kustantamaan kaikkia mahdollisia mielitekoja, mutta ei meiltä mitään välttämätöntä puutukaan. Lapsilla on tietokone, pleikkari, oma tv, mopoja, peltoautoja, asialliset urheiluvälineet, ihan muodikkaat vaatteet jne. Ja käydään me toki joskus siellä mäkkärilläkin...

      Äänestä

    • Tyhjätasku-äiti kirjoitti:

      Tarkoitin, että harrastukset ovat halpoja, kun maksullisia juttuja ei ole paljon tarjolla. Lapset harrastavat esim. liikuntaa: jääkiekkoa ja hiihtoa talvisin, uintia kesäisin (järvessä), metsästystä ym. mitä luonnossa on tarjolla. Vaikka asumme syrjäseudulla, en koe, että jäisimme paitsi mistään tärkeästä, tai että olisimme jotenkin syrjäytyneet. Rahaa on riitävästi, mutta ei päättömästi tuhlattavaksi, ja usein kun mietitään jotain hankintaa, niin jopa lasten mielipide on, että ei me tota kyllä välttämättä tarvita, kun on niin kalliskin. Eli olen ihan tyytyväinen, että oppivat säästäväisen elämänasenteen. Ei sen pihiyttä tarvitse olla eikä kurjuudessa elämistä.
      Kavereita ei tietenkään pääse tapaamaan joka päivä tai notkumaan kylillä, mutta toisaalta lapset oppivat omatoimisiksi ja toimeliaiksi, eli puuhaavat jotain koko ajan, esim. värkkäävät vanhojen mopojen kanssa, kun kovin kummia ajanvietteitä ei ole tarjolla.
      Hampurilaisilla ja elokuvissa käynti olivat vain esimerkkeinä rahaa vievistä huvituksista, koska jos viidelle kustannan leffaliput ja mäkkäriateriat, niin sillä summalla ostan kotiin monen päivän elintarvikkeet.
      Oman rahan käyttö on minusta lapsille hyvää harjoitusta sen oppimiseen, paljonko on valmis mistäkin maksamaan, ja kuinka kallista kaikki on. Omaa rahaa ei sen vuoksi anneta viikkorahana, että en halua, että lapset oppivat tavan, että raha tulee tyhjästä ja sen voi käyttää miten hölmösti hyvänsä. En myöskään maksa kotitöistä, koska niistä ei kukaan maksa aikuisillekaan. Eli jokaisen kuuluu tehdä niistä osansa maksamattakin. Lapset saavat rahaa esim. ylimääräisistä pikkuhommista,joita tekevät kotona tai mummuilla, tai tahtovat synttärilahjansa rahana, tai esim. keräävät pulloja. Summat eivät ole isoja, mutta periaate onkin, että vanhemmat maksavat välttämättömät menot, ja omat rahat voi sitten käyttää harkinnan mukaan omiin toiveisiin tai säästää johonkin tulevaan hankintaan. Minusta lapsilla pitää olla realistinen käsitys, kuinka tiukassa rahan hankinta on ja kuinka kallista on elämä. En tosiaankaan ole valmis kustantamaan kaikkia mahdollisia mielitekoja, mutta ei meiltä mitään välttämätöntä puutukaan. Lapsilla on tietokone, pleikkari, oma tv, mopoja, peltoautoja, asialliset urheiluvälineet, ihan muodikkaat vaatteet jne. Ja käydään me toki joskus siellä mäkkärilläkin...

      Että annan toki rahaa lapsille, jos johonkin tärkeään tarvitsevat eikä omaa rahaa ole. Eli harkitusti myös "pappa betalar", meillä siis myös mamma. Ja juu, kännykät on jokaisella, laskuista joskus käydään kädenvääntöä, mutta saldorajoitusta ei ole laitettu kellekään, että saavat oppia itse huolehtimaan, että puhelimen käyttö pysyy järkevyyden rajoissa. Lapsoset on 9-15 v, eli siis ei ihan pilttejä. Yksikään ei ole koskaan sanonut, että rahaa pitäisi olla enemmän, itse sitä joskus mietin, miltä ehkä tuntuu kun kavereilla on rahaa enemmän käytössä. Mutta meillä on sitten ehkä jotain muuta tärkeitä elämän eväitä tarjolla. Siksi edellisessä viestissä tuo otsikko, kaikkea ei rahassa mitata.
      Emmekä ole uskovaisia tai muuten tiukkapipoisia tai hurahtaneita johonkin ekoelämään.

      Äänestä

    • äiti minäkin kirjoitti:

      "Harrastukset vievät muuten vähän rahaa, koska esim. elokuviin täältä syrjäseudulta ei pääse, tai hampurilaisbaariin tuhlaamaan, joten lapsille ei tervitse viikkorahaa antaa."

      Ikävää, että lapsesi syrjäytyvät jo noin aikaisin. Ei harrastukset pelkästään leffaa tai mäkkäriä ole. Harrastukset ovat esim. taide, urheilu tms. Niin, ja sitä rahaa kun sieltä maalta ei pääse mäkkäriin tuhlaamaan, niin eihän niillä lapsilla sitten muita toiveita tai tarpeita olekaan.

      "Lasten en ole vielä käskenyt maksaa mitään omista kuluistaan, vaikka jo isoja alkavat ollakin, ja isoimmalla on jo välillä töitäkin. Olen käskenyt säästää opiskeluaikoja varten, kun meidän tuloista ei ole varaa rahoittaa opiskeluja tai elämää toisella paikkakunnalla. Jotain pikkujuttuja ovat maksaneet itse, kun olen sanonut, että osta, jos itse maksat. Se vähentää kummasti intoa ostella kaikkea, jos pitää itse omistaan maksaa."

      Totta, rahan puute vähentää ostointoa. Milläs pienemmät lapsesi omillaan maksaisivatkaan, kun eivät edes viikkorahaa saa.

      Minkä helvetin takia niitä muksuja täytyy laumoittain maailmaan pykätä, jos niille ei ruuan ja vaatteiden lisäksi pystytä eikä haluta mitään tarjota.

      Kun täällä pitää ihan oudolle ihmiselle täysin tilannetta tuntematta ilkeillä. Tyhjätasku-äidin viestit kuulostaa minusta ihan järki-ihmisen puheilta, heillä elämä on mallillaan ja raha ei ole pääasia. Elämässä on muutakin kuin raha.

      Äänestä

    • äiti minäkin kirjoitti:

      "Harrastukset vievät muuten vähän rahaa, koska esim. elokuviin täältä syrjäseudulta ei pääse, tai hampurilaisbaariin tuhlaamaan, joten lapsille ei tervitse viikkorahaa antaa."

      Ikävää, että lapsesi syrjäytyvät jo noin aikaisin. Ei harrastukset pelkästään leffaa tai mäkkäriä ole. Harrastukset ovat esim. taide, urheilu tms. Niin, ja sitä rahaa kun sieltä maalta ei pääse mäkkäriin tuhlaamaan, niin eihän niillä lapsilla sitten muita toiveita tai tarpeita olekaan.

      "Lasten en ole vielä käskenyt maksaa mitään omista kuluistaan, vaikka jo isoja alkavat ollakin, ja isoimmalla on jo välillä töitäkin. Olen käskenyt säästää opiskeluaikoja varten, kun meidän tuloista ei ole varaa rahoittaa opiskeluja tai elämää toisella paikkakunnalla. Jotain pikkujuttuja ovat maksaneet itse, kun olen sanonut, että osta, jos itse maksat. Se vähentää kummasti intoa ostella kaikkea, jos pitää itse omistaan maksaa."

      Totta, rahan puute vähentää ostointoa. Milläs pienemmät lapsesi omillaan maksaisivatkaan, kun eivät edes viikkorahaa saa.

      Minkä helvetin takia niitä muksuja täytyy laumoittain maailmaan pykätä, jos niille ei ruuan ja vaatteiden lisäksi pystytä eikä haluta mitään tarjota.

      Todella typerästi kirjoitettu sinä "äiti minäkin". Juuri tuolla tavalla pitää lapsia kasvattaa rahankäyttöön. Jos lapsille annetaan kaikki kultalautasella niinkuin sinun tyyliisi näyttäisi kuuluvan niin ei ole ihme että heistä kasvaa kitiseviä ei mihinkään tyytyväisiä nuoria aikuisia jotka ottavat pikavippejä eivätkä tajua että joskus on maksettava takaisin. Maalla on vaikka mitä tekemistä ilman mäkkäreitä tai elokuvia. Olet oikein tyypillinen idiootti jotka eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Juuri sinunlaistesi ei pitäisi "lapsia maailmaan pykätä"

      Äänestä

    • Tyhjätasku-äiti kirjoitti:

      Tarkoitin, että harrastukset ovat halpoja, kun maksullisia juttuja ei ole paljon tarjolla. Lapset harrastavat esim. liikuntaa: jääkiekkoa ja hiihtoa talvisin, uintia kesäisin (järvessä), metsästystä ym. mitä luonnossa on tarjolla. Vaikka asumme syrjäseudulla, en koe, että jäisimme paitsi mistään tärkeästä, tai että olisimme jotenkin syrjäytyneet. Rahaa on riitävästi, mutta ei päättömästi tuhlattavaksi, ja usein kun mietitään jotain hankintaa, niin jopa lasten mielipide on, että ei me tota kyllä välttämättä tarvita, kun on niin kalliskin. Eli olen ihan tyytyväinen, että oppivat säästäväisen elämänasenteen. Ei sen pihiyttä tarvitse olla eikä kurjuudessa elämistä.
      Kavereita ei tietenkään pääse tapaamaan joka päivä tai notkumaan kylillä, mutta toisaalta lapset oppivat omatoimisiksi ja toimeliaiksi, eli puuhaavat jotain koko ajan, esim. värkkäävät vanhojen mopojen kanssa, kun kovin kummia ajanvietteitä ei ole tarjolla.
      Hampurilaisilla ja elokuvissa käynti olivat vain esimerkkeinä rahaa vievistä huvituksista, koska jos viidelle kustannan leffaliput ja mäkkäriateriat, niin sillä summalla ostan kotiin monen päivän elintarvikkeet.
      Oman rahan käyttö on minusta lapsille hyvää harjoitusta sen oppimiseen, paljonko on valmis mistäkin maksamaan, ja kuinka kallista kaikki on. Omaa rahaa ei sen vuoksi anneta viikkorahana, että en halua, että lapset oppivat tavan, että raha tulee tyhjästä ja sen voi käyttää miten hölmösti hyvänsä. En myöskään maksa kotitöistä, koska niistä ei kukaan maksa aikuisillekaan. Eli jokaisen kuuluu tehdä niistä osansa maksamattakin. Lapset saavat rahaa esim. ylimääräisistä pikkuhommista,joita tekevät kotona tai mummuilla, tai tahtovat synttärilahjansa rahana, tai esim. keräävät pulloja. Summat eivät ole isoja, mutta periaate onkin, että vanhemmat maksavat välttämättömät menot, ja omat rahat voi sitten käyttää harkinnan mukaan omiin toiveisiin tai säästää johonkin tulevaan hankintaan. Minusta lapsilla pitää olla realistinen käsitys, kuinka tiukassa rahan hankinta on ja kuinka kallista on elämä. En tosiaankaan ole valmis kustantamaan kaikkia mahdollisia mielitekoja, mutta ei meiltä mitään välttämätöntä puutukaan. Lapsilla on tietokone, pleikkari, oma tv, mopoja, peltoautoja, asialliset urheiluvälineet, ihan muodikkaat vaatteet jne. Ja käydään me toki joskus siellä mäkkärilläkin...

      Melkoisia tyhjätaskuja. Mopot, peltoautot, pleikkarit, omat teeveet, muotivaatteet.... :-D

      Äänestä

    • äiti minäkin kirjoitti:

      "Harrastukset vievät muuten vähän rahaa, koska esim. elokuviin täältä syrjäseudulta ei pääse, tai hampurilaisbaariin tuhlaamaan, joten lapsille ei tervitse viikkorahaa antaa."

      Ikävää, että lapsesi syrjäytyvät jo noin aikaisin. Ei harrastukset pelkästään leffaa tai mäkkäriä ole. Harrastukset ovat esim. taide, urheilu tms. Niin, ja sitä rahaa kun sieltä maalta ei pääse mäkkäriin tuhlaamaan, niin eihän niillä lapsilla sitten muita toiveita tai tarpeita olekaan.

      "Lasten en ole vielä käskenyt maksaa mitään omista kuluistaan, vaikka jo isoja alkavat ollakin, ja isoimmalla on jo välillä töitäkin. Olen käskenyt säästää opiskeluaikoja varten, kun meidän tuloista ei ole varaa rahoittaa opiskeluja tai elämää toisella paikkakunnalla. Jotain pikkujuttuja ovat maksaneet itse, kun olen sanonut, että osta, jos itse maksat. Se vähentää kummasti intoa ostella kaikkea, jos pitää itse omistaan maksaa."

      Totta, rahan puute vähentää ostointoa. Milläs pienemmät lapsesi omillaan maksaisivatkaan, kun eivät edes viikkorahaa saa.

      Minkä helvetin takia niitä muksuja täytyy laumoittain maailmaan pykätä, jos niille ei ruuan ja vaatteiden lisäksi pystytä eikä haluta mitään tarjota.

      "Minkä helvetin takia niitä muksuja täytyy laumoittain maailmaan pykätä, jos niille ei ruuan ja vaatteiden lisäksi pystytä eikä haluta mitään tarjota. "

      Ja kysymys kuului saako palkan riittämään :D

      Äänestä

    • ;-D kirjoitti:

      Melkoisia tyhjätaskuja. Mopot, peltoautot, pleikkarit, omat teeveet, muotivaatteet.... :-D

      Huom! Ne vekottimet mukulat on hankkineet esim. pienillä kesätöillään. Ei oo tipahtanu taivaalta. Käytettyjä, ite kunnostettuja, toisten vanhoja...

      Äänestä

    Molemmilla oma tili, mistä molemmat pistävät PERHETILILLE sovittu summa kuukaudessa joka kattaa vain pakolliset menot: esm.Vuokra - Sähkö - Lainat - Vakuutukset j.n.e....

    Äänestä

    • meillä,molemmilla omat tilit ja yhteinen tili.Minä huolehdin raha-asioista,isäntä joskus kurkistelee että mitä tileillä on.Hyvin homma pyörinyt näin.Isoja ostoksia pohditaan yhdessä.Lapset lentäneet maailmalle niin saadaan säästöönkin jotain.Vaikka lapsia edelleen tarvittaessa autetaan rahallisesti.Velkaa ei ole kaikki on omaa taloa ja autoja myöden.Hyvin meillä porskutellaan.

      Äänestä

    Vaimolla on käyttöoikeus minun pankkitileihin. Hän maksaa sieltä laskut, jotka ei ole suoraveloituksessa. Vaimo on meidän perheessä se paremmin ansaitse osapuoli. Päivittäset ruokaostokset menee yleensä vaimon rahoista. Vaimon pankkitileistä ja siellä olevista rahoista minulla ei ole lainkaan tietoa. Tuskin siellä paljon on. Sopuisasti meillä on raha-asiat hoituneet.

    Äänestä

    • mies maksaa kaikki ruoat vakuutukset muut kulut minä en mitään vaikka olen töissä mulla on niin ihana mies

      Äänestä

    tilistä toiseen. Minä maksan asuntolainan, muut lainat, ruoan, muut laskut l. kaiki menot. Vaimo maksaa pikavippinsä, pelivelkansa, ulosottonsa. Tätä menoa tulen hulluksi, sanokaa mitä teen?

    Äänestä

    • Ja kun saat siihen vaimosi suostumaan niin sitten vain ero vireille ettei tartte puolisoa hänen tyhmyyksien takia elättää.

      Äänestä

    vain pelkkää laskujen maksamista, niin olisi helppo jyvittää tulojen suhteessa. Sitten kun on noita juoksevia menoja, eli ruoka, vaatetus yms........

    Äänestä

    Hyvin riittää. Lokakuussa meillä oli vielä yksi palkansaaja, nyt kaksi. Meillä on yksi yhteinen tili, ei muita tilejä. Molempien tulot tulee sinne ja kaikki menot maksetaan sieltä. Isommista ostoista mainitaan / keskustellaan yhdessä, koskaan ei ole kumpikaan mitään kieltänyt tai rajoittanut toiselta. Rahasta ei ole koskaan riidelty. Ei silloinkaan kun minä en tuonut talouteen kuin säälittävän opintorahan. Ollaan nyt minunkin siirryttyä työelämään kahden keskimäärin keskituloisen aikuisen talous (miehellä keskiarvoa parempi palkka, minulla suurin piirtein vastaavasti huonompi). Asunnonoston jälkeen on puolessatoista vuodessa tilille kertynyt taas kymppitonni lisää silloiseen "pohjalukemaan", tästä iso osa siis jo minun ollessani opiskelija, ja sillä välin on käyty etelänreissussa ja eletty normaalia elämää sen kummemmin pihtailematta, joskin olemme molemmat harkitsevia kuluttajia! Monissa tuotteissa Pirkka ja Euroshopper kelpaa mainiosti. Nostetaan lainan maksuerää kunhan katsotaan mihin tasolle tulo-meno-balanssi asettuu, nyt on esikoinen tuloillaan...

    Minä mietin pikemminkin, mihin keskituloiset tai sitä parempituloiset ihmiset kaiken rahansa tunkevat. Se selvinnee minulle kun esikoinen syntyy ;)

    Äänestä

    • Lopultakaan vaipat ja muu vauvatavara eivät kovin paljon maksa. Turvaistuin ym. kalliit jutut on kertahankintoja. Sitten alkaa rahaa kulua, kun lapsia on ehkä useampi, lapset kasvavat ja tarvitsevat harrastus- ja liikuntavälineitä, muotivaatteita, fillareita, mopoja, opintojen rahoitusta...

      Äänestä

    • Se selviää sinulle sitten, kun esikoinen on teini-iässä ja mahdollisesti toinen lapsi pari vuotta nuorempi...vaatteet, harrastukset, huvitukset. Vauvat ja pikkulapset ovat "halpoja".

      Äänestä

    • 3 lapsen yh-iskä kirjoitti:

      Se selviää sinulle sitten, kun esikoinen on teini-iässä ja mahdollisesti toinen lapsi pari vuotta nuorempi...vaatteet, harrastukset, huvitukset. Vauvat ja pikkulapset ovat "halpoja".

      Ok, sitä odotellessa :) Ja montaa muutakin asiaa joista en vielä tiedä todellisuudessa yhtään mitään!

      Aloittajan dilemma ei kuitenkaan liittynyt palkan riittävyyteen lapsiperheessä, vaan avioliitossa. Oletus lienee, että toinen sitten ei saa palkkaa? Onko alkuperäinen kysymys siis miten kaksi aikuista elätetään yhden palkalla ja toisen mahdollisilla pienillä tuilla? Vai...?

      Äänestä

    • Se selvinnee sitten kirjoitti:

      Ok, sitä odotellessa :) Ja montaa muutakin asiaa joista en vielä tiedä todellisuudessa yhtään mitään!

      Aloittajan dilemma ei kuitenkaan liittynyt palkan riittävyyteen lapsiperheessä, vaan avioliitossa. Oletus lienee, että toinen sitten ei saa palkkaa? Onko alkuperäinen kysymys siis miten kaksi aikuista elätetään yhden palkalla ja toisen mahdollisilla pienillä tuilla? Vai...?

      ja lapsiperheen perustakin on yleensä avio- tai avoliitto, tai on ainaki ollut ennen eroa.

      Äänestä

    mihin rahansa laittaa, saa ne riittämään. Meillä on semmonen systeemi että minä hoidan raha-asiat. Olemme kumpikin keskituloisia, lapsia ei vielä ole mutta asuntolaina löytyy. Olen kattonu arviot esim. lainoista, vakuutuksista, sähköstä, vedestä yms kiinteästä, jakanut summan kuukausitasolle ja laitamme kumpikin sovitun summan sivuun yhteiselle tilille joka kuukausi, josta menee lainat yms laskut. Meillä on omat tilit sekä yhteinen tili. Ei tartte lupia kysellä, keskustella suurimmista hankinnoista kyllä.

    Äänestä

    TALLETA AINA KUITIT mitä olet maksanut. Voit joutua oikeusteitse anomaan omiasi, mutta ainakin on todisteet maksuista. Ota oikeudenkäyntiä varten vakuutus - SE KANNATTAA !!



    RAKKAUS kestää vain aikansa - ei kannata luottaa sokeasti ikuiseen liittoon - EN LUOTA MINÄKÄÄN
    Tämä on pelkästään itsesuojeluvaistoa - kyllä se kumppanisi tekee saman asian - toki sitä aina toivoo että kiikkustuoliin yhdessä päädytään. KYSYTÄÄNTÄ yleisesti: miksi näin ei käy kovinkaan usein?

    Äänestä

    • Oli omat tilit ja molemmat maksoivat yhtä paljon kaikista yhteisistä menoista. Itselleen sai ostaa tietysti vaikka auton tai mitä tahansa omin päin. En voisi ikinä kuvitella pelkästään yhteistä tiliä. No nyt on erottu, eikä rahaa jää enää samalla tavalla säästöön...

      Äänestä

    Meillä on sekä omat tilit että yhteinen tili. Kumpikin laittaa yhteiselle tilille saman summan kuukaudessa(tienaamme suht saman verran). Tältä tililtä maksamme kaikki yhteiset laskut kuten asuntolainan, sähkön, kotivakuutuksen ja esim. urheiluseuran jäsenmaksut. Tilille kertyy säästöjä, joiden käytöstä keskustelemme yhdessä. Kummallakin on omat autot ja niiden kuluista vastaa kumpikin itse. Ruokaostoksia teemme kumpikin omilta tileiltämme. Omilla rahoilla voimme hankkia toiselta kysymättä jotain itselle mieluista/tärkeää. Meillä on hieman eri käsitys rahan käytöstä, niinpä tälläinen systeemi käy mielestäni meille hyvin. Mieheni käy mm. enemmän ulkona ja käyttää rahaa muutenkin "höllemmin" kuin minä, en siis voisi kuvitella, että meillä olisi vain yksi yhteinen tili. Silloin varmasti tulisi erimielisyyksiä raha-asioista.

    Äänestä

    Varmaankin monta tapaa toimia. Ja mikä sopii jollekin parille ei toimi toisella. Meidän perhe toimii erillisin rahoin ja tilein, joihin toisella ei ole käyttöoikeutta. Ei myöskään yhteistä omaisuutta. Asunto-osake on yksin nimissäni ja hoidan siitä lainanlyhennykset, vastikkeet, veden, sähkön jne. Vaimo taas hoitaa pääsääntöisesti päivittäiset kauppa-asiat, laittaa ruoan ja hoitaa kodin. Lasten kuluja maksellaan kumpikin tilanteen mukaan yhdessä tai erikseen. Tämä toimii meillä. Nettotulot minulla noin 4te ja vaimolla 2te.

    Ai niin: Saadaan ostaa mitä kumpikin parhaaksi katsoo ja mihin tili antaa myöden. "Lupia" ei kysellä eikä tarvita. Näin 3-kymppisen lapsekkaan pariskunnan taloudessa.

    Äänestä

    Minä maksan asunnon lainalyhennykset ja muut asumiskulut n. 2500 €/kk, Vaimo muut menot, mitä nyt onkaan. Tietysti kumpikin maksaa omat puhelinkulut, auton käyttökustannukset, autolainat jne. Tietysti työnantaja maksaa oman osansa, työsuhde-etuina. Ei olla nälkää nähty joten ei ongelmiakaan...

    Äänestä

    Meillä kaksi palkansaajaa, joista toinen saa keskiverto palkkaa, kun taas minä itse aika onnetonta sellaista. Kummallakin omat tilit, koska pankissa kertoivat, että jos toinen meistä sattuu kuolemaan, yhteinen tili jäädytetään tietyksi ajaksi, eikä sieltä saa silloin toinenkaan rahoja ulos. Tietty tällainen aika ikävää ajateltavaa, mutta käskivät senkin ottamaan huomioon.

    Rahat riittävät meillä ihan hyvin, koska emme kumpikaan esim. harrasta baareissa ravaamista ja kaikki ylimääräiset ostokset harkitaan tarkasti.
    Lainanmaksulle olemme tietysti laittaneet oman tilin, johon siirrämme ennen lainanmaksua rahaa aina siltä tililtä, jolla sitä sattuu enemmän olemaan. Kaupassa ja laskut maksaa se, joka milloinkin jaksaa kuvettaan kaivaa.

    Rahasta emme ole koskaan riidelleet, toivottavasti niin turhasta ei tarvitse vastaisuudessakaan.

    Äänestä

    "Miten saatte palkan riittämään avioliitossa?"

    Liitto kuin liitto, riittää kepeesti kun kulut jaetaan tasan. Kauppareissut muun muassa.

    "Maksatteko yhdessä yhtäpaljon laskuja?"

    Kumpikin maksaa omat laskunsa. Mies maksaa autolainansa että muut HÄNEN ITSENSÄ ottamat lainat, maksaa oman puhelinlaskunsa, autonsa vakuutukset jne. Sama minulla. Minä maksan omasta omaisuudestani sen mitä maksan.

    "Onko omat tilit vai yhteiset?"

    EHDOTTOMASTI oltava OMAT TILIT. Yhteistä tiliä EI KOSKAAN tule hankkia. Toinen voi käyttää rahoja vaikka kurlaamalla ne kurkusta alas.

    "Pitääkö teidän kysyä puolisolta lupaa jos ostatte tai ajattelette ostaa jotakin?"

    EI KOSKAAN JOS kyseinen asia, tavara yms tulee MINUN käyttööni, esim vaatteet *naur* JOS halutaan ostaa jotakin YHDESSÄ, molemmat kustantavat siitä TASAN puolet.

    Olette aika tyhmiä jos ette tuollaisia perusasioita tajua xD

    Äänestä

    35 yhteistä vuotta takana ja rahat olleet yhteisellä tilillä. Sinne on tulot laitettu ja sieltä on kulut maksettu. Perusostoista (ruoka, vaatteet, jne) ei ole toiselta kyselty lupia. Kalliimmista ostoksista sovittu yhdessä. Rahankäyttötottumukset samankaltaiset.

    Äänestä

    Hyvin saadaan rahat riittään ja rahan käytöstä meillä ei ole riitoja. Yhteiset rahat on ja tää käytäntö sopii meille hienosti. Ei tarvita lupia.

    Äänestä

    Avioliittohan on maailman kallein sopimus, eihän sellasia summia ole kuin muutamalla jolla rahat riittäisi. Halvemmalla pääsee kun vain seurustelee tai käy huorissa. On se avioliitto niin kallista.

    Äänestä

    Mieheni on työtön ja saa vain työmarkkinatukea, joka ei ole edes täysi tuki. Minä maksan ruoat ja ison osan laskuista, sekä kaikki hankinnat: huonekalut, kodinkoneet jne. Mieheni ei pysty rahallisesti kauheasti auttamaan, mutta tekemällä sitäkin enemmän. Meillä on vanha omakotitalo, jota olemme remontoineet ja mieheni on tehnyt kaiken itse. Emme ole tarvinneet ulkopuolista apua lainkaan. Tämä tilanne on ottanut hänen luonnolleen, vaikka vakuutan hänelle, että hänen panoksensa on aivan yhtä suuri kuin minunkin.

    Meillä on erilliset tilit,mutta ne ovat kuitenkin yhteisiä rahoja. Emme tee mitään isoja ostoksia keskustelematta toisen kanssa ensin. Se on ollut aina meille päivänselvää. Olemme velattomia, mutta elämme kumpikin aika vaatimattomasti. Olemme samanlaisia sen suhteen, että emme ole tuhlaavaisia. Kaksi lastakin olemme aikuisiksi kasvattaneet ja hyvin on sujunut, vaikka mieheni on ollut työtön jo yli kymmenen vuotta.

    Homma sujuu, kun teette yhdessä isommat päätökset ja pidätte vaikka kirjaa menoistanne. Ei siitä silti tarvitse tulla painajaista ja pakonomaista. Elää voi vaatimattomastikin ja nauttia silti elämästä. Selvät pelisäännöt vaan hankinnoista. Kun ollaan naimisissa, niin kyllä rahat kuuluu olla yhteiset.

    Äänestä

    Miten saatte palkan riittämään avioliitossa?
    On riittänyt toistaiseksi oikein hyvin.

    Maksatteko yhdessä yhtäpaljon laskuja?
    Tavallaan. Yhteiset kulut menevät puoliksi eli asumiseen liittyvät, ruoka ja lapsen kulut.
    Minä hoidan lisäksi autojen kulut, koska ovat minun omaisuutta.
    Minä omistan asunnostamme 60 % ja vaimo 40 %.
    Meillä on omat lainat kummallakin. Joten maksan asunnosta enemmän, mutta myös omistan enemmän.


    Onko omat tilit vai yhteiset?
    Yhteensä 5 tiliä. Kummallakin kaksi sekä yksi yhteinen, josta maksetaan yhteiset asiat.


    Pitääkö teidän kysyä puolisolta lupaa jos ostatte tai ajattelette ostaa jotakin?
    Ei tarvitse. Jos ostaa omalla rahalla, niin mitäpä se toiselle kuuluu.


    Avioehto eron varalta, jota ei toivo/usko tapahtuvan, mutta jos nyt kävisi niin hassusti.
    Vaimo tienaa hieman keskimääräistä enemmän ja itse huomattavasti keskimääräistä enemmän.

    Luonteeltaan olemme suht samanlaisia siten, että kumpikin haluaa, että toisella tilillä on odottamattomiin kuluihin rahaa. Kummallakin jää toiselle tilille koko ajan "ylimääräistä" rahaa.
    Sieltä sitten voi ostaa isompia kertaostoksia tai mitä sitten haluaa.

    Nyt vaimo on jäänyt kotiin lapsen tulon jälkeen ja minun osuuteni tulee nousemaan yhteisissä kuluissa.

    Äänestä

    Omat tilit ja omat tulot.

    Elämä on yhteinen eikä ole "omia ja toisen rahoja" silloin kun tarve niin sanelee.

    Joskus vähän koettelee mieltä ja hermoja, kun toinen velkaantuu, mutta ei tuo rahaa pesään ja itse saa raataa yhteiseen hyvään. Mutta kylläpä niistä myötä ja vastamäistä tuli sovittua jo taannoin.

    Äänestä

    Meillä on periaatteessa omat tilit, jotka ovat ääneet roikkumaan ajoilta, joilloin olimme vielä sinkkuja. Käytännössä tilit ovat yhteiset ja molemmilla on niihin käyttöoikeus. Kaikki rahat mitä talouteemme tulee, on yhteiset. Jos jompikumpi haluaa hankkia mitä vain normaaleista tarveostoksista poikkeavaa, kysytään siitä aina hyväksyntä toiselta. Tämä siksi, että rahaa ei ole paljoa ylimääräiseen (molemmat opiskelijoita) ja kun on toiselta saanut hyväksynnän, niin ei ainakaan tule myöhemmin riitaa, että "mitä sä nyt oikeen oot mennyt ostelemaan!". Yhteiset rahat, yhteinen päätös. Laskut maksamme kerralla siltä tililtä, missä sattuu sillä hetkellä enemmän olemaan rahaa. Ei sillä ole meille väliä eikä ole olemassa hänen laskuja ja minun laskuja erikseen (mitä nyt puhelinlaskuissa oma numero näkyy), emme esimerkiksi ajattele vuokranmaksua niin, että toinen maksaa puolet ja toinen puolet.

    Äänestä

    Olemme olleet 48 vuotta avioliitossa ja aina on ollut yhteinen tili, kumpikin käyttää sitä eikä tarvitse kysyä toiselta lupaa kun ostaa vaatteita tai muuta. Tietysti isommista ostoksista keskustellaan ja kaikesta mitä hankitaan kotiin päätämme yhdessä. Meillä tämä on toiminut hyvin, en ole koskaan ymmärtänyt sitä että on omat tilit ja jaetaan menot hyvin tarkkaan kun kuitenkin eletään yhdessä.

    Äänestä

    • teille on kertynyt säästöön kun on yhteinen tili?

      Äänestä

    • kokoola kirjoitti:

      teille on kertynyt säästöön kun on yhteinen tili?

      On asunto-osake, kummallakin oma auto ja rahaa sen verran että pärjäämme hyvin loppuelämämme.

      Äänestä

    • on hullujen hommaa. hyvä jos teillä on asiat menny hyvin mutta ihmiset on itsekkäitä paskoja. yhteinen tili kun hupenee kaiken maailman harrasteisiin ja kun laskuja pitäis maksaa niin HUPS MISSÄ RAHAT???? hyvä vaan jos olette sokeesti luottaneet toisiinne, MINÄ EN LUOTTAIS! kun kerta elämä jaetaan niin vittuukos sitä rahaa ja omaisuutta enää jakoon laittaa!

      Äänestä

    • ihmiset on tyhmiä kirjoitti:

      on hullujen hommaa. hyvä jos teillä on asiat menny hyvin mutta ihmiset on itsekkäitä paskoja. yhteinen tili kun hupenee kaiken maailman harrasteisiin ja kun laskuja pitäis maksaa niin HUPS MISSÄ RAHAT???? hyvä vaan jos olette sokeesti luottaneet toisiinne, MINÄ EN LUOTTAIS! kun kerta elämä jaetaan niin vittuukos sitä rahaa ja omaisuutta enää jakoon laittaa!

      Jos et huomannut niin olemme pärjänneet hyvin yhteisellä tilillä kohta viisikymmentä vuotta eikä ole koskaan ollut riita rahasta emmekä ole myöskään jättäneet laskut maksamatta. Emme ole rikkaita, emmekä ole saanneet perintöä ja olemme molemmat tehneet työtä eläkeikään asti.

      Äänestä

    Mä maksan laskut asumiesesta
    Tv vakuutukset vuokra netti
    Muija elää siivellä ja tuhlaa
    omat rahansa
    Olen huomautellut et
    vois otaa osaa kun ei
    viitsi edes ruokaa laittaa
    Pitää pistää kiertoon
    niin palaa maanpinnalle
    Pitkä liitto nyt muija
    sairaslomalla ja mä
    eläkkeellä joten tulut
    pudonnut merkitävästi
    Pit'ä painaa pitkää päivää
    et selviää
    Hantti hommia mis ei paljon
    jää käteen
    Muijat istuu pankin pääll
    ja luulee et äijät kustantaa
    kaikki niille,eikä toi enää kelpaa
    kellekään maksuata,eikä ole ananut
    enää vuosiin mullekaan,en tosin ole
    kysynytkään

    Äänestä

    • Tulikohan kirjoitusvirhe tossa viimeisessä kappaleessa....

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    ö kirjoitti:

    Miten saatte palkan riittämään avioliitossa? Maksatteko yhdessä yhtäpaljon laskuja? Onko omat tilit vai yhteiset? Pitääkö teidän kysyä puolisolta lupaa jos ostatte tai ajattelette ostaa jotakin?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu