Mikä oikeasti kiinnostaa viisikymppisessä miehessä, joka ei osaa käyttättyä, pukeutua, pitää huolta siisteydestään saati omaa hyviä käytöstapoja? Miehelläni jo toinen "salasuhde" menossa. Ihmettelen vain ketä kiinnostaa kuvaamani mies. Minä kun luulin, että tällaisen miehen saisi pitää omanaan.
Kysymys kakkosille...
ei ymmärrä
481884
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Ehkä se on oma itsensä, rento, hauska. Ei esitä mitään. Jospa sen seurassa ei tarvitse pingottaa, saa olla oma itsensä. Mitä sinä hänessä näet?
Aika usein noi pettäjät ovat aikalailla erilaisia toisille naisille kuin omalle emännälle. Miten sut on joskus hurmattu?
Mistä tiedät millainen on omalle vaimolle tai salakaadolle?
on seurassasi tuollainen "persläpi", niin miksi tuhlaat kallista aikaasi hänen kanssaan..?
Olisiko niin, että seura tekee kaltaisekseen..? Mieshän voi olla toisessa seurassa aivan eri maata...
"Pitää omanaan"...Hah, ai taas yksi elättäjän tarvinnut akka, joka kuvittelee papinaamenen olevan merkki omistusoikeudesta...
Liippasko hiukka likelle?
"Hah, ai taas yksi elättäjän tarvinnut akka, joka kuvittelee papinaamenen olevan merkki omistusoikeudesta... "
Kylläpä sinä olet helvetin tyhmä! Toisen omaan ei kosketa! Eikö sana kuulu!
Kakkosnainenhan sitä elättäjää etsii. Vaimolla on kaikki hyvin.
"Kakkosnainenhan se sitä elättäjää etsii. Vaimolla on kaikki hyvin." Perustele tuo; miten vaimolla voi olla kaikki hyvin, jos mies pettää? Eikö se olekaan aika helvetin ruma teko puolisolta omaa vaimoa kohtaan, vai taloudellisesta hyvinvoinnistako on vain kyse?
Miten niin kakkosnainen etsii elättäjää? Ehkä joskus ennen vanhaan, mutta kyllä ne nykyisin elättävät ihan itse itsensä, ei kukaan mies ala kakkostaan elättämään. Kysy vaikka omalta huorapukiltasi, niin hän varmasti kertoo ettei elätä kakkostaan. Tai jos elättää, niin on kyllä helvetin tyhmä mies, muut kun saa ilmaiseksi.
Kyllä vaimolla on kaikki hyvin, koska hänellä on yhteinen omaisuus miehen kanssa. Yhteisistä vuosista jää eron tullen pakosti jotain myös viivan alle jakojäännökseksi. Mitä kakkoselle jää?
sitä tietää, kun olet rahanhimoinen kotka... Ei kakkonen odotaakaan mitään "viivan alle jäävää" - se reppana on rakastunut mieheen ja sille riittää yhteiset hetket miehen kanssa. Vaimolla on euron kuvat silmissä, sillä tiedolla se kestää pettävän rutjakkeen kanssa vuodesta toiseen... Samalla peläten, ettei rutjake vain rakastu kakkoseensa ja ota eroa... Jollei siellä "viivan alla" kuitenkaan ole tarpeeksi vaimon elintason ylläpitoon...
edellinen.. Jos vielä sattuu, että kaikki yhteinen omaisuus on hankittu miehen varoin, eikä vaimolla olisi muuta kuin tuulen huuhtoma p--se on sitä tärkeämpää pitää miehestä ja tämän tuloista kiinni kynsin hampain. Mitä mainioimman aseen saa siitä, jos avioehtoa ei ole, sillä voi lyödä tullen mennen. Harmi, että kaksi naista haluaa yhden miehen, ja harmi, että hän, kelle riittäisi pelkkä mies, joutuu väistämään sille, joka ei niinkään miehestä välitä, mutta tämän antamasta elintasosta.
Jotkut sanovat, että jos oikeasti rakastaa, jättää suhteen, jossa mitään ei enää ole, mutta tositilanteessa saattaa joutua harkitsemaan toisenkin kerran, jos kyseessä on todella isot omaisuudet, mahdollisesti osakkuuksia muiten bisneksistä, takuita ja muita velvotteita. Ja jos siinä tilanteessa mies valitsee pienemmän pahan, niin vaimo röyhistelee rintaansa, että sainpas miehen pidettyä (kiristyksellä), voi kehua antaneensa anteeksi, vaikka kulissien takana jatkuisi sama parisuhdeSiperia, missä elettiin ennen kakkossuhteen olemassaoloa.
Ajatuksesi poukkoilevat kuin Nakkilan Tiinan kirjontapistot konsanaan. Miten sellainen voi omaisuudella kiristää kenellä ei ole kuin se tuulenhuuhtoma?
avioehtoa tehty naimisiin mennessä, niin silloin voi se joka on liittoon varattomana tullut, ja ollut kenties puolison elätettävänäkin, viedä ihan laillisesti puolet omaisuudesta.
seONjuuriNÄIN!!!
Loistava kirjoitus!!!
Kuin suoraan omasta tilanteestani, minä olen se yli 5-kymppisen, tavallisen miehen kakkonen. Itselläni hyväpalkkainen työ, auto, oma talo eli en tarvitse mitään muuta kuin sen rakastavan miehen.
Mutta se ykkönen on koko elämänsä elänyt miehen rahoilla ja ongelma muodostuu, jos/kun ero tulee,koska tottunut käyttämään omat rahansa ihan omaan itseensä ja miehen rahoilla maksettu KAIKKI muu. Ihnoaa miestään yli kaiken,mutta jättääkään ei halua,koska on tottunut mukavaan elintasoon.
Käsittämätöntä, kuinka raha ja materia ratkaisee.
Toisin sanoen sulla on oksettava mies. Miksi ITSE tahdot olla tuollaisen kanssa? Hyh, hyh...
Voi hyvää päivää:::)))Päivän naurut sai...kiitos!
Minua ainakin 50v. ukkomies piti kuin kukkaa kämmenellä. Ihmettelin usein, miten saan käyttäytyä miten sattuu ja silti hellyyttä, aikaa, lahjoja (tuhansilla euroilla) riitti. Vaimo oli kuulemma sitten ihan toista maata kuin minä. Ihme etten jo kuvitellut olevani oikeasti ihmenainen...mies vain kaipasi arvostusta, hyväksyntää ja hellyyttä. Kaipaisi vieläkin, mutta aloin säälimään vaimoa liikaa.
juttu mulla, saan tehdä ihan mitä tahansa, ja mies todella kohtelee minua kuin prinsessaa.
Mutta siinähän se jutun juju on, että kun miestä kohtelee kuin ihmistä (eikä ainoastaan pankkiautomaattina, kuskina jne.), niin se saa ihmeitä aikaan.
Minä en ole vielä alkanut säälimää vaimoa tarpeeksi, eli juttu jatkuu.
Moni mies palvoo naista joka kohtelee häntä kuin ihmistä. Kakkosen onkin helppo antaa sitä arvostusta kun häntä kohdellaan kuin jumalatarta.
Tarinan opetus: ole toiselle hyvä niin silloin sinullekin ollaan hyviä.
Monelle miehelle riittää varmaan jo se, että saa kakkoselta seksiä. Ei siinä mitään sen kummempaa kummempaa arvostusta tarvita kyllä mies on valmis kestämään vaikka minkälaista oikuttelua kunhan ei tarvitse elää puutteessa. Tämä onkin sellainen asia, mitä moni vaimo ei ymmärrä.
En myöskään minä sääli.
Ja kohtelu minua kohtaan ihanaa; ruusuja ja pieniä lahjoja jatkuvasti.
Eikä tapaaminen tarkoita sitä, että pitäisi joka kerta painella lakanoitten väliin, ihana olla vain sylikkäin, jutella kaikesta ja tehdä kaikkea kivaa yhdessä.
kelpaa vain niille, jotka eivät muuta saa.
rouva aloittajalle.......
kun ei sitä itsellään ole. Ja nämä luuseri miehet sitten ottavat vaikka lainaa näitä naisia varten että saavat "arvostuksen" heiltä. Vaimo kun tulee omillaan toimeen ja elättää jopa siinä sivussa miehenkin.
Luuseri meininkiä.
Missä maailmassa oikein elät? Minä kyllä tiedän monta tapausta, joissa miehillä on kakkosia, mutta kukaan heistä ei elätä näitä, eikä anna pennin pyörylää. En myöskään usko, että kukaan vaimo kovin kauaa katselisi miestä, joka -paitsi on uskoton, vielä laittaa rahansa vieraaseen naiseen, ottaa jopa lainaa ja vaimo joutuu elättämään miestään! Eikö sellainen nainen olisi lähinnä idiootti (sinäkö itse?) ja melkein ansaitsee aviomiehensä joka on täysin ala-arvoinen saasta ja idiootti... Todellakin -luuseri meininkiä.
kyllä useimmat kakkoset antavat ihan ilmaiseksi. Siksihän miehet heitä panevatkin, eikä maksullisia naisia.
Ripirinsessa ja eräs kakkonen, täälläkin sama juttu... :) Ja vaimoa en sääli pätkääkää. ;)
Kakkosen/salarakkaan rooliin mahtuu yksi psykologinen selitys; tunnevammainen, läheisriippuvuuden pelko ym.. eli he eivät kykyne parisuhteeseen. Ihmisiä on monenlaisia, ja joskus vaan kaikki käy.. älä lue moisia ykkönen tai kakkonen herjauksia.. miehesi pitää valita.
Minun ystävälläni mies löysi salarakkaan töistä. Tämäkö nostatti salarakkaalla liput liehumaan. Mollasi ja ilkkui vaimoa. Tilanne oli henkisesti vaimolle raskas. No, aika pian selvisi, että salarakkaan lisäksi oli myös thai huoria ym.. Vaimo nosti liput ja elää nykyään onnellisena uudessa parisuhteessa. Salarakkaasta en tiedä, eikä kyllä kiinnostakaan ;)
tsemppiä..
hyvin kuvattu kakkosista! Tunnevammainen, kyllä sitä se on!!
Ovat kaikki näiden kuvioiden osapuolet, niin ykköset, kakkoset, kuin uskottomat puolisotkin. Määrittelisitkö seuraavaksi ykkösten ja varattujen miesten ja -naisten tunnevamman, mikä heitä vaivaa?
mutta minä saan parempiakin!
Niin onhan se tosiasia kun suhteessa on 3 ihmistä ehkä enemmänkin on jokaisessa joka sitä jatkaa, eikä halua muutosta omaan elämäänsä. Niin silloin on heillä kaikilla jotain vialla, siinä on turha etsiä syyllsiä muista, ainut mikä auttaa on miettiä sitä omaa elämäänsä ja hakea siihen mutosta, muuta syyttelyt ja vian etsimiset ovat turhaa.
Sitä ihmettelen edelleen, miksi se mukamas vaimon vika yksistään jos mies pettää?
Voihan se mies olla (yrittää ainakin) niin ovela ettei vaimo aavistaa/tiedä mitään. Mikä teistä kakkosista tekee niin paljon parempia kuin vaimot? Mieshän on alunpitäen jo mennyt vaimonsta kanssa yhteen. Jokuhan siinä silloin on ollut, kun juuri tämän ihmisen kanssa halunnut yhteen.
Kyllä se mies siinä se valinnan on tehnyt, jos kakkosen/kakkosia haluaa/tarvitsee. Ja eihän ne kakkoset ole väkisin vietävissä, vai?
Jotenkinhan näiden kakkosten on haettava "hyväksyntää" toiminnalleen. He itse vapaaehtoisesti ovat mukana kolmantena pyöränä. Jos ne teidän salarakkaanne ovat niin ihania, niin miksi sitten tyydytte kakkoseen rooliin. Jos teillä kerran niin kivaa ja mukavaa yhdessä, niin olkaa sitten sitä ihan ilman salailua. Jos kerran väitätte rakastavanne tätä pettäjä miestä, niin silloinhan te haluaisitte hänet kokonaan. Ei teidän ole pakko suostua olemaan mitään kakkosia, kertokaa se miehille ja vaatikaa miestä tekemään päätös. Ja jos teille riittää pelkkä seksi miehen kanssa, niin eihän se mitään rakkautta silloin ole. Ja ettekö muuten sitä seksiä saa kuin varatuilta? Vai haluatteko saada vain sitä parasta a-luokkaa. Koska kertoohan se miehestä jo jotakin, kun hän on jo suhteessa. Teidän täytyy päästä apajille, koska ette kestä sitä, että joku muu saa sitä mistä itse olette jääneet paitsi. Siis parisuhdetta ja sen mukana tuomia tunteita ja yhteisyyttä puolisoon. Ja sitten täällä kehutaan, etten minä mitään miestä halua, hetken huumaa vaan. Ja sekin huuma täytyy saada varastettua varatuilta. Ei mahdu minun moraalikäsitykseeni, ei sitten millään. Eikö toisen ihmisen tunteilla ja perheillä ole teille mitään arvoa?
Kunhan minä saan mitä haluan ja tarvitsen, muulla ei väliä, vaikka omalla toiminnalla rikkookin jollekkin toiselle tärkeää; kuten perheen?
Jos vaimot vain saisivat ajoissa tietää miehensä seikkailut, niin vaimot voisivat ajoissa laittaa miehensä valitsemaan. Totta, mies on se syyllinen pettämiseen jos tien valinnut. Mutta ei se suinkaan vaimo häntä siihen ole (aina) ajanut. Ja jos mies ei ole tyyytväinen suhteeseensa, voihan siitä lähteä pois ennekuin pettää.
Jokaisen itse pitäisi valita elämänäsä suunta niin ettei tietoisesti tee pahaa toiselle. Tämä ajattelutapa mielestäni erottaa meidät eläimistä. Kutsun tätä myös empatiakyvyksi. Onko sitä enää nykyihmisillä.?
vaimon vika, jos mies pettää. Mieshän tekee valinnan aivan itse. Eikä todellakaan väkisin vie kakkosta. Itselläni on läheinen suhde vuosikymmeniä naimisissa olleeseen mieheen. Koskaan ei ole vaimoaan haukkunut tai moittinut. Rakastaa vaimoaan yli kaiken. Syytä pettämiseen en ole häneltä saanut, monesti olen kysynyt. Vastaus on aina vaan, että kun te naiset olette niin ihania, hän ei voi vastustaa kiusausta. Olemme myös puhuneet, että miksi ei tavattu silloin nuorena ja vapaana. Olisiko silloin keskinäistä kemiaa ollut niin paljon, että meistä olisi tullut pari? Sitä ei voi tietää.
En saa miestä ikinä itselleni. En ole ikinä häntä vaatinut jättämään vaimoaan. Itselläni on pitkä parisuhde koettuna ja takana. En kaipaa miestä vakituisesti vierelleni, tiedän ettei minusta ole 24/7 parisuhteeseen kenenkään kanssa. Ehkäpä edellisen parisuhteen tuoma pettymys vaikuttaa siihen, etten rakasta muita kuin lapsiani. Tietysti tajuan tekeväni väärin ja olemme monesti suhdetta yrittäneet lopettaa. Ei vaan onnistu. Se on jatkunut jo liian kauan, useita vuosia.
Vaimoa en tunne, mutta uskon, että naisen vaistolla pakosti tietää, ettei mies ole hänelle rehellinen. En usko kuitenkaan, että jos vaimo saa asiasta tietää, että jättäisi miehen. Mies on erittäin rakastettava ja mukava, tuskin kotonakaan erilailla käyttäytyy. Jos mies joutuisi valitsemaan vaimon tai minun välillä, niin uskon että valinta kuitenkin kallistuisi vaimon puoleen. Miksi jättää tuttu ja turvallinen ja rakastava puoliso ja hypätä toisen ihmisen kelkkaan, jota ei tunne?
Minulla homma perustuu paljon myös kaveruuteen ja samanhenkisyyteen. Juttu alkoi vahingossa soitteluna erään yhteisen työprojektin myötä. Silloin tällöin mukaan tuli myös todella mahtavaa seksiä, välillä useammin, välillä harvemmin. Olemme yhteyksissä vähintään kerran viikossa. Viimeisestä sänkykerrasta on muutama vuosi, minun liittoni kun on tuoreempi, enkä halua erota. Olemme molemmat naimisissa eikä liittojen purkamisesta ole kumpikaan puhunut mitään. Olen tavannut hänen vaimonsa muutaman kerran yhteisen harrastuksen merkeissä ja jos olemme hänen miehestään jotain puhuneet, olen vain joutunut miettimään puhummeko samasta ukosta ollenkaan. Niin erilainen on vaimon käsitys armaasta aviomiehestään. Suhdettame on kestänyt toistakymmentä vuotta. Joskus sitä miettii kauanko tämä jatkuu... Olemme puolileikillämme puhuneet, että tuotko mun haudalleni sitten punaisen ruusun-tyylisiä juttuja puolin ja toisin. Hän on ihminen, jota en missään nimessä halua menettää, hänelle kun voin kertoa kaiken. Sen tiedän, että hänen vaimonsa ei hyväksyisi edes seksitöntä kaverisuhdetta "toisen" naisen kanssa. Tämä mies on myös kertonut elämästään hyvin paljon minulle. Välillä puhumme politiikasta tai säästä, välillä seksistä. Myös lasten koulunkäynnit yms. on koluttu läpi. Hän on siis tosiystävä, silti niin paljon enemmän ja kuitenkin salainen!
Asiat eivät ole mustavalkoisia. On naiivia ja kypsymätöntä luulla, että ne olisivat. Pettäminen ja pettäminen... Puolisoaan voi pettää niin monella tavalla ja tasolla. Myös se kotona petettynä odotteleva voi muutoin pettää. Elinikäinen tai pitkä liitto kun vaatii molemmilta sitoutumista, panostusta, kompromisseja monella tasolla.
Minäkin olen tavallaan kakkosnainen. Myös meillä suhde perustuu ennen muuta syvään ystävyyteen. Siis ennen muuta. Upeaa seksiä on ollut satunnaisesti. Arvostan tuossa miehessä sitä, että hän ei lähde liitostaan ensi vaikeuksien tullen, vaan antaa joka tavalla aikaa ja mahdollisuuksia tilanteen korjaamiseen tai korjautumiseen. Nämä ovat hyvin monimutkaisia asioita. Minä en tunne kaunaa tai kateuttakaan miehen vaimoa kohtaan. Jos joskus tilanne siihen menisi, luopuisin suosiolla ja se on molempien tiedossa. Minkäänlaisena halunani tai motiivinani ei ole rikkoa toisten avioliittoa. Itse asiassa pyrin antamaan asioihin naisen näkökulmaa ja puhumme usein juuri tuon liiton pelastamisesta. Minä en voi sille mitään, että ko. miehen vaimo on haluton tunnistamaan noita kipupisteitä saati keskustelemaan niistä (mies olisi).
Ai miten niin tavallaan? Sinä olet kakkosnainen ja olet tunkenut itsesi sekä fyysisesti että henkisesti toisten avioliittoon. Vieläpä kehut, että manipuloit ja sekaannut toisten avioliittoon. Törkeää myös mieheltä, että kertoo avioliittoonsa kuuluvia asioita. En usko, että kukaan pitäisi siitä, että oman liiton asioita puidaan muiden osapuolien kesken. Loukkaavaa ja törkeää käytöstä teidän molempien osapuolten kannalta tuota vaimoa kohtaan.
Miksi se on aina nainen, joka tunkee?... Eikö voida ajatella, että se on mies joka ottaa toisen naisen elämäänsä. Miksi yhä edelleen on niin vaikea hyväksyä naisen ja miehen välistä ystävyyttä? Vaikka se olisi täysin platonistakin, niin aina epäillään, että salaa ne kuitenkin panevat.... Itse olin aiemmin täysin vastaan näitä uskottomuusjuttuja, mutta kohdattuani uskomattoman mahtavia miehiä, olen joutunut perääntymään mielipiteissäni ja toteamaan, että naisen paras ystävä on mies ja joidenkin miesten kohdalla syvä ystävyys ja asioiden luottamuksellinen jakaminen saattavat joskus johtaa intohimoiseen seksiin. Ei naisella ole silti tarvetta rikkoa miehen liittoa eikä miehellä erota liitostaan. Joskus tällaisesta yhden yön tilanteesta saattaa saada jopa sen kaivatun piristysruiskeen oman liiton jatkamiseen. Ja tästä puolustuksestani huolimatta olen vain kerran ollut sängyssä varatun miehen kanssa. Hänen liittonsa jatkuu ja meidän ystävyytemme myös, tosin salassa, vaimon takia. Mitään haluja meillä ei ole enää sekstailla toistemme kanssa.
" Vaikka se olisi täysin platonistakin, niin aina epäillään, että salaa ne kuitenkin paneva"
"kerran ollut sängyssä varatun miehen kanssa. Hänen liittonsa jatkuu ja meidän ystävyytemme myös"
Nii-in, miksiköhän sitä aina epäillään? Eipä kyllä tule mieleen.
mun salarakas kertoo vaimonsa ja hänen tekemisistään, hän kertoo myöskin heidän ongelmistaan ja haluaa keskustella niistä kanssani.
Pitäisikö ruveta teippaamaan miehen suun kun hän aloittaa sen kerran heidän perhe-elämäänsä liittyvien asioiden kertomisen?
Todennäköisesti luulet, että nämä miehet käyvät vain panemassa meitä toisia naisia, valitettavasti asia on hieman toisin. Jos mies itse haluaa keskustella näistä asioista kanssani, eikö se ole silloin hän joka ottaa minut mukaansa perheensä elämään?
Kyllä sitä näköjään vanhainkodissakin kemiat kohtaavat! Onnea valitsemallasi tiellä. Olet hyvä ihminen!
No enpä kyllä ole itseäni mihinkään tunkenut. Kuulostat epävarmalta ja - no, epävarmalta - naiselta. Me vain kohtasimme ko. miehen kanssa ja löysimme syvän yhteisymmärryksen, ihan sattumalta tai kohtalon oikusta.
Olen itsekin ollut avioliitossa, enkä osaa ajatella, ettei mieheni olisi saanut puida liittoamme muiden kanssa. Keskusteleminen tuo aina uutta näkökulmaa. Aina on hyvä, jos jaksaa jotenkin setviä asioita. Sitähän tämäkin mies vain hakee, keinoja ymmärtää, selvittää, tulla toimeen, parantaa liittoa.
Maailma on tosiaan moniulotteisempi kuin taidatte huomatakaan. Itse tuomitsin pettämisen ehdottomasti, siis täysin ehdottomasti, joskus 18 vuotiaana. Sittemmin olen kasvanut ja kypsynyt.
Hyvän ja ehjän liiton väliin ei "tunge" kukaan. Rikkinäiseen liittoon pääsee paljon ulkopuolista. On aviopuolisoiden, kummankin, tehtävä paikkailla se rikkinäisyys. Mutta ei sitä koskaan ulkopuolinen luo, se joko on tai ei ole.
kyl sie hänet pitää saat. odota ja ole vaiti.
Mun siisti, hyvin pukeutuva ja käyttäytyvä mies kertoi, että kun ex-avioliitossa meni huonosti eikä vaimo kiinnostanut, niin ei viitsinyt huolehtia itsestään yhtään. Joten ehkä sun miehesi ulkoasu ja käytös kielii siitä.
Kiitos viesteistänne ihmiset. Hyviä kirjoituksia on ollut paljon, en vain ole päässyt koneelle että olisin voinut vastata, työkoneelta kun en pääse.
Meillä on siis kohta 30 vuotta yhteistä taipaletta takana, josta 24 vuotta aviossa. Oltiin nuoria, naiiveja ja lapsellisia kun yhteen mentiin. Ikäänkuin ollan kasvettu yhdessä. Minulle tämä mies on ollut ensimmäinen ja ainoa. Miehellä oli pari suhdetta ennen minua. Kummallakaan ei ollut omaisuutta, mitä ei myöskään yhdessä olon aikana ole kertynyt. Työpaikat molemmilla on kokoajan ollut. Asunto on saatu maksettua ja halvat autot on molemmilla pitkien työmatkojen vuoksi ja lapset koulutetaan ammatteihin. Mitään luksusta koskaan ei ole ollut, eikä ainuttakaan ulkomaanmatkaa(ei ole passeja) kaksi kertaa pohjoisessa on käyty perheen kanssa.
Joku täällä arveli pukeutumisesta, että "seura tekee taltaisekseen" ehkä, tosin minä kyllä joudun ja saan pukeutua hyvin työni vuosi(vapaa-ajalla käytän kireitä farkkuja ja paitiksia) kun taas mies käyttää työssä suoja asua (likainen työ). Ehkä se sitten vaikuttaa myös vapaa-ajan pukeutumiseen. Alkuaikoina ostin paljon muodikkaita vaatteita miehelleni, joita hän ei koskaan käyttänyt. Itse hän ei vaatekauppoihin mene, muuta kuin pakon edessä. Joku täällä arveli, että "käyttäytyy ja pukeutuu eri tavalla kakkosen luona"... ehkäpä hän sitten vaihtaa ne vaatteetkin siellä kakkosen luona, kotona ei ainakaan ole mitään muita vaatteita näkynyt.
Minittakoon vielä, että minkäänlaista väkivaltaa ei koskaan ole ollut, eikä hän ole nimitellyt minua koskaan millään rumilla nimillä.
No joka tapauksessa näin jatketaan oli niitä kakkosia tai ei, eron hän saa jos niin haluaa, minä en lähde sitä hakemaan. Parhaat vuodet kun on jo ohi, niin kyllä se tällä mallilla loppuunkin menee.
Vaikuttaa siltä, että teidän liitosta on puuttuneet ne highlightsit kokonaan, ainakin kertomasi perusteella. Milloin ootte tehneet kahdestaan, puolisoina, jotain kivaa yhdessä? Enkä tarkoita nyt mitään luksuslomia tai muuta pröystäilyä. Ehkä miehesi hakee niitä kiksejä sit muilta naisilta?!
Aika masentavalta kuulostaa, jos mielestäsi parhaat vuotesi ovat takanapäin. Piristy hyvä ihminen :)
Nuorena käytiin ruotsin risteilyillä muutamia kertoja ja perheen kanssa on käyty myös silloin tällöin. Kyllä minä olen yrittänyt houkutella teatteriin, elokuviin, konsertteihin ym. Hän vaan ei tykkää mistään kulttuuriin viittavasta, mistä minä tykkäisin. Työ on ollut hänelle aina kaikkikaikessa, ja sen olen myös hänelle suonut. Niin tosiaan ei ainakaan 15 vuoteen ole kahdestaan käyty missään...
Olis varmaan aika vähän puhallella siihen hiillokseen.... eihän sen tarvii olla kuin joku kävelylenkki ja kahvilassa käynti (ei kauppakeskuksessa!), jotain muuta kuin sitä "kamalaa" kulltturia sitten :) Voithan sä kysyä, että mikä kiinnostais. Menkää vaikka pelaamaan liikuntahllille sulkapalloa, tai kokkikurssille yhdessä. Ei mikään ihme, että vieraantuu jos ei ole kahdenkeskisiä juttuja.
Itse olen 53 ja mies 58, ja yhteiset vuodet senkun vaan paranee!
Pidät miestäsi renttuna.
Kakkonen välittää hänestä sellaisena kuin hän on,
ja miehestä tulee siisti ja hieno, kun huomaa naisen välittävä.
Mikä Nykäsestä tuli, kun oikea nainen löysi hänestä, miehen itsensä.
Ohhoijjaa! Mites Nykäsen Matti nyt tähän liittyy? Pelkkä lehtien palkkioiden perässä juoksija!