kiusoitteletko

paljonkin, mutta aina nauru äänessä ja pilke silmäkulmassa, jotta se kiusoittelun hyväntahtoisuus olisi heti esillä toisellekin. Muutenhan se voisi olla vittuiluakin...
Väärinkäsityksiäkin väistämättä sattuu kun kuitenkin kiusoittelukin ajoittain osuu toiselle heikompaan kohtaan pelkän leikinlaskun sijaan. Puhumalla pärjää ja virheistä saa ottaa opiksi.
Kyllä sitä kiusoittelua on takaisinkin tullut, ihan samalla mitalla kuin sitä itsekin jakelen. Hyvä niin, se on hauskaa ja tarpeellistakin.
Ero voisi olla se, että kiusoittelu on hyväntahtoista ja omalla tavallaan hellävaraista, flirttailevaa, eroottistakin, siinä missä vittuilu on ainakin osittain pahantahtoista, tarkoituksella toisen 'heikkouksiin' osuvaa, vaikka voi kai se olla myös vain yksilöllinen tapa kiusoitella ja flirttailla. Tai jotain, en tiiä...

Joskus tuntuu, että pitkässä suhteessa joka toinen lause on jonkinlaista kiusoittelua, sellaista mitä kukaan muu ei välttämättä ymmärrä. Eikä vastapuoli yleensä kässää väärin. Tosin olen sellaisessakin suhteessa ollut, jossa ei oikein voinut kiusoitella, toinen otti kaiken ilkeilynä, vaikka olis yrittänyt rautalangasta vääntää :"tämä on hyväntahtoista huumoria, vink vink". Silloin lopetin kiusoittelun kokonaan. Meni aika vakavaksi se suhde ja sitten se loppuikin.

Kyllä mulle kiusoitellaan ja joskus myös v-ttuillaan, mutta aivan eri päivinä ja hetkinä. Erotan nämä kyllä hyvin selvästi toisistaan, ei mitään vaikeuksia. Kiusoittelu on ihan kivaa, kuuluu parisuhteeseen, puolin ja toisin.

toisllemme. Sitten kun v-lun puolelle annan tulla takasin samalla mitalla. Kisoittelu ja leikinlasku kuuluu parisuhteeseen ja piristää päivääkin.

kiusoittelen ja kyllä käsittää toisinaan väärin tai on vaan väsynny juuri silloin :) Vittuillaanki joskus leikillään..tosissaanki ehkä vielä joskus ..ero oli tossa jo selvittenyä aikasemmin :)

Kiusoittelen ja mua saa kiusoitella. Tottakai jonkinmoisia ylilyöntejä ja väärinkäsityksiä tulee.

Eroja kiusoittelussa ja vittuilussa on paljon, ja jotta homma ei mene turhan helpoksi niin jokainen kuulija määrää rajan itse omalle kohdalle. Pitää olla tuntosarvet pystyssä, ja seurata tarkkaan kuinka paljon ja minkälaista se kulloinenkin kuulija sietää ja kestää. Pitää myös itse opetella sietään ja mikä tärkeintä, niin käsittään rajoja.
Tyypillinen virhe on että toinen sanoo kiusoittelevan heiton ja toinen vastaa siihen vittuillen eli eivät ole samaa tasoa ja jos tuo eka loukkaantuu niin toinen sanoo että no sanoithan säkin.. vaikkei ne ollut oikeasti tasapuolisia heittoja. Noiden eron näkeminen näyttää olevan hankalaa.

Yleisesti ottaen kiusoittelu on hyväntahtoista ja vittuilu pahantahtoista tai ainakin negatiivista, niin että kiusoittelusta jää neutriksi tai hyvälle tuulelle kun taas vittuilusta ärsyyntyneeksi, loukkaantuneeksi jne.