Kukaan petturi, huom.! ei kukaan ansaitse uutta mahdollisuutta jatkaa liittoaan! Tai no, ehkä yhden ainoan syrjähypyn = kännipanon voi jotenkin antaa anteeksi ja yrittää jatkaa liittoa mutta EI missään nimessä enää sen jälkeen jos paljastuu että ukolla ollut vuosia sivusuhde! Se on kyllä jo niin loukkaavaa omaa puolisoaan ja lapsiaan kohtaan ettei kannata missään nimessä antaa anteeksi ja unohtaa! Tai jos antaakin anteeksi ja unohtaa, kannattaa ilman muuta pistää heti vaan ero vireille! Millaista se elo ja olo tulisi olemaan kun toinen olisi loppu iän katkera siitä miten paljon oma puoliso pystyi satuttamaan valheillaan ja pettämiselläään, kyllä se on vaan niin kova juttu ettei sitä pysty tuosta vaan unohtamaan. Ja entä luottamus, sitä ei pysty mitenkään enää saamaan takaisin ja eihän se oma puoliso ole enää se sama ihminen jonka kanssa avioon on menty ja joka ON luvannut rakastaa ja kunnioittaa ja pysyä uskollisena! Itse siis erosin välittömästi ex-miehestäni kun paljastui monen vuoden sivusuhde toiseen, koville se otti mutta kyllä kannatti ehdottomasti, nyt olen onnellinen kun uskalsin sen ratkaisun tehdä! Suosittelen, päästäkää itsenne vapaaksi moisesta petturista!
ei ansaitse
vapautunutN
311161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tuon kaiken kokeneena olen kanssasi samaa mieltä. On sentään tälläkin palstalla joku toinenkin samaa mieltä kanssani. Suurin osahan täällä on näitä anteeksi antajia ja katkeroituneita tästä syystä kuitenkin.
vellit sekaisin, silloin ei ole antanut anteeksi, jos on katkeroitunut! Anteeksi antaminen nimenomaan poistaa katkeruuden. Ja jos tätä palstaa lukee, niin yllätys, yllätys, katkeria ovat hyvin usein naiset, jotka ovat eronneet. jostain kumman syystä.
Onko sinulla omakohtaista kokemusta avioliitossa petetyksi tulosta? Tuskin kun tuollaista puhut. Minä en ole antanut exälleni anteeksi enkä unohtanut sitä, että peti minua usein. Silläpä olikin erottava kun tilanteemme ei parantunut, mieskään ei lopettanut pettämistään. En ole myöskään katkera, vaikka olenkin ottanut eron petturi miehestä ilman anteeksi antoa hälle. Mutta nämä tunteethan voi ymmärtää vain se joka on nämä itsekin elänyt. Pettämistä nyt ei vaan voi antaa anteeksi, eikä myöskään unohtaa. Mutta ei siitä katkeroituakkaan tarvitse. Tulta päin vain rohkeasti hymy huulilla.
olen todella tullut petetyksi avioliitossa ja pitkässä sellaisessa. Tiedän todella pettämiseen liittyvät tunteet ja niiden läpi käymisen. Pettämisen voi ja itsensä takia pitääkin antaa anteeksi. Jatkoi tai ei aviloliittoa. Olet oikeassa että unohdu se ei, mutta sen kanssa pystyy elämään, jopa hyvää elämää edellyttäen että asia on todella läpi käyty. Asian läpi käyminen ja anteeksi antaminen ehkäisee katkeroitumiselta. Jokainen tapaus on erilainen, jokainen aviloiitto on omansa näköinen ja vain itse voi päättää mikä sopii. En todellakaan paatoksella tuomitse eronneita, se on jokaisen oma valinta, mutta niin on sekin, jos kykenee anteeksi antoon sekä onnelliseen elämään petetyksi tulon jälkeen avioliitossa. En ymmärrä, miksi jatkaa avioliittoa, jos se katkeroittaa enkä hätäisesti eroamista, jos se katkeroittaa. Mitä tulee luottamiseen, voin vakuuttaa, että sekin on palautettavissa. En kyttää, elämme aivan normaalia hyvää elämää.
Jep. Näin on; potku perseelle vain ja kiertokulli kiertoon. Pitäköön huorat hyvänään :)
vaimohan voi ja saaa tehdä ihan mitä itseään huvittaa. Jos haluaa jostain syystä lempata äijänäs pellolle,niin hyvä niin. Jos taas sattuu huvittamaan pitää miehestään kiinni, niin eipä siinä ole kakkosella paljon sanottavaa. Eli mitä parempi saalis mies sattuu olemaan, niin sitä varmemmin sitä ei kakkonen tai kolmonen omakseen saa.
Tosi hyvä saalis pettävä mies, etkö parempaa saa?
mutta kun satun tykkäämään tästä. Eipä ole ainakaan pelkoa, että se minut joskus jättäisi.
ymmärtänyt mitä anteeksi antaminen tarkoittaa? Etkä ole tässä ainoa. Tässä näen heijastumaa siitä, kuin arvomme ovat koventuneet.
”…ettei kannata missään nimessä antaa anteeksi ja unohtaa!”
Eli kehotat pitämään jatkuvasti yllä negatiivista ja kuluttavaa tunnetilaa? Kuitenkin tuollainen viha, häpeä ja katkeruus kuluttaa jopa fyysisesti voimia ja altistaa erilaisille sairauksille! Juuri se katkeroittaa meitä vahvimmin, että piehtaroimme jatkuvasti noissa negatiivisissa tunteissa emmekä pääse eteenpäin.
Ei anteeksi antaminen tarkoita unohdusta. Se tarkoittaa vain sen hyväksymistä että tapahtunut on tapahtunut, mennyttä ei enää voi muuttaa. Voit suunnata huomiosi tulevaisuuteen. Se on sen hyväksymistä, ettei toinen ole täydellinen niin kuin ei itsekään ole. Eikä se tarkoita vaikenemista vaan kipeiden asioiden esiintuomista halkipuhumista.
Ymmärrän sen, että on helpompaa olla antamatta anteeksi, koska se tuntuu helpoimmalta tieltä. Ei tarvitse kohdata itseään eikä etenkään sitä toista ihmistä.
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Anteeksiantaminen-antaa-voimaa/544/
Itse eronneena naisena en ainakaan ole tippaakaan katkera eksälle enkä elämälle. Päinvastoin! Ajattelen sen niin että oli hyvä kun mies näytti todellisen luonteensa ja minä pääsin moisesta ketkusta eroon! Paljon pahempaa olisi ollut jäädä siihen kitkuttamaan miehen kanssa joka on loukannut omaa vaimoaan. Ei avioero tarkoita aina sitä että elämässä jotenkin epäonnistuu ja jää katkeraksi loppuiäkseen. Minä ainakin koen sen siten että nyt on uuden elämän alku ja se voi tuoda vaikka mitä vielä tullessaan! Tällä en tarkoita suinkaan parisuhdetta, se ei edes tässä vaiheessa, vielä ainakaan, kiinnosta yhtään. Elämässä on NIIN paljon muutakin kuin parisuhde, nautin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin asumisesta ja itsenäisen ,vapaan naisen elämästä. Koen tämän uuden elämän vaiheen erittäin rikkaana ja mielenkiintoisena. Tästä rauhasta ja vapaudesta en kyllä aio luopua, aikuiset lapset ovat myös tärkeitä elämässäni ja hyvät harrastukset ja ystävät. En kyllä kaipaa enää ketään päällepäsmäri ketkua tähän rauhaan :D Mahtava tunne kun voi tehdä ihan mitä vaan ja olla pitkin ja poikin omassa kotonaan!
minulla.
Olen eronnut jo vuosia sitten petetyksi tulemisen jälkeen. En ole katkera, miksi olisin? Olen käsitellyt asian omassa päässäni ja hyväksynyt tosiasiat. Meidän suhteessa oli loppujen lopuksi paljon pielessä. Toisaalta ymmärrän ex-miestäni, miksi hän haki muualta seuraa. Tämä toinen nainen joka oli silloin kuvioissa ei siis ollut syyllinen meidän ongelmiin eikä meidän avioeroon.
Nautin myöskin omasta elämästäni, ja uskon että enään en halua ketään saman katon alle, ns.seurustelusuhde kyllä käy. Osaan itse tehdä monia ns.miesten hommia, elätän itseni eli en tarvitse miestä sen takia. Lapseni ovat jo aikuisia, eli elän kanssa ensimmäistä kertaa elämässäni vain itselleni.
Yhteenvetona voisin sanoa, että en kadun avioeroani, tottakai se silloin satutti. Mutta en olisi voinut jatkaa mieheni kanssa, koska pohja avioliitolta oli viety kokonaan, itse en olisi pystynyt rakentamaan luottamusta uudestaan. Ja se, että olisin jäänyt siihen avioliittoon "roikkumaan", itseni tuntien olisi varmaan käynyt minun mielenterveyden päälle pitkällä aikavälillä.
Kuten aikaisempi kirjoittaja totesi, elämässä paljon muitakin asioita kuin parisuhde joista voi nauttia.
Nimenomaan juuri noin elämällä on paljon muutakin annettavaa. Jostain syystä moni täällä kirjoittavista pettäjän kanssa syystä tai toisesta ovat juuri niitä katkeria, kertoohan se jo jotain kun syytellään niitä kakkosia ym. mitä täällä saa lukea. Ihminen joka ei ole katkera jatkaa elämäänsä ja on onnellinen, ymmärtää mikä meni suhteessa pieleen ja mikä johti eroon. Sellaiset kirjoittajat täällä eivät näytä olevan katkeria sen olen huomannut.oma elämäni on ainakin onnellista ja on rauhalista elää kun tietää ettei tarvitse miettiä ihmistä johon on luotto mennyt, vaikkakin olemme hyviä ystäviä yhteiselo tällaisen ihmisen kanssa vain oli mahdottomuus.
ei anteeksi antaminen tarkoita sitäkään, etteikö voisi erota. Anteeksi voi antaa vaikka sitä ei toinen pyydäkään. Mutta jos toinen sitä pyytää ja myöntyy yhteiseen kasvuun, ei se todellakaan ole mitään halveksittavaa.
Se että jos sinun miehesi on ollut kova ja piittaamaton, ei tarkoita että näin on kaikilla. Liian suuria yleistyksiä kannattaa välttää. Olen minäkin eronnut, en tosin pettämisen takia. Aivan samoin olen joutunut tekemään oman surutyöni ja antamaan anteeksi miehille ne pahat jotka minua loukkasivat. Olet joutunut myös petetyksi tavalla jonka tarkoitus oli pelkästään nöyryyttää. Tiedän sen vihan, kostonhalun ja katkeruuden mitä se herättää. Tuo anteeksi anto oli todella vaikeaa. Mutta se oli ainut tapa jolla pelastaa itsensä katkeruudelta.
”Paljon pahempaa olisi ollut jäädä siihen kitkuttamaan miehen kanssa…”
Se että jatkaa parisuhteessa ja tuntee katkeruutta, kertoo vain sen että todellista anteeksiantoa ei ole tehty!
omasta kokemuksestani sanoa:)
"Eli kehotat pitämään jatkuvasti yllä negatiivista ja kuluttavaa tunnetilaa? Kuitenkin tuollainen viha, häpeä ja katkeruus kuluttaa jopa fyysisesti voimia ja altistaa erilaisille sairauksille! "
Ei anteeksiantaminen ole mikään edellytys onnellisuudelle.
Minä en ole koskaan antanut anteeksi kenellekään, joka on minua vastaan rikkonut rutkasti.
Ei tämä estä minua elmästä täysipainoista elämää, sillä nämä ihmiset eivät kuulu päivittäiseen elämääni. Mikäli he sattuvat tulemaan vastaan, tilanne muuttuu olennaisesti ja teen omat temppuni, lyön vaikka leukaan tms. mitä nyt ikinä keksinkään.
nyt oikein viestisi mummomuori?
Se että kirjoitin että "pahempaa olisi ollut jäädä siihen kitkuttamaan miehen kanssa", tarkoitin sitä että itse en olisi pystynyt jatkamaan avioliittoani, koska luottamusta ei ollut enään. SE on mielestäni suhteen perusta.
Mielestäni se ei ole sama asia kuin anteeksi antaminen, olisin voinut antaa anteeksi ja jatkaa, mutta jos en luota toiseen ihmiseen,se olisi mennyt kyttäämiseksi. Pettääkö mies uudelleen ja milloin. Näin uskon että olisin toiminut jos olisin jatkanut liitossani.
Tai sitten käsitän asiat aivan väärin:)
eri asia kuin anteeksi antaminen.
Jos miehesi ei selkeästi ollut valmis katumaan ja ei edes pyytänyt anteeksi niin, että olisi ollut valmis itse muuttumaan, silloin ero on se ainoa mahdollisuus. Ymmärrän että on vaikeaa asettua sen pettäjän asemaan. Onko hän todella aidosti mukana ja haluaa miettiä syitä miksi hän toimi petollisesti ja muuttamaan niitä. Mistä sen voi tietää?
Se että annamme tuohon mahdollisuuden silloinkin kun epäilemme, on tärkeää. Luottamusta on mondelaista. Kyse on siis siitä mihin asioihin voin ja haluan luottaa toisessa? Eikä pettämisessä kyseenalaisteta montaa eri luottamuksen kohdetta?
Olen sen verran monissa liemissä keitetty että pelkkä seksuaalinen uskottomuus ei hätkäytä. Enemmän haet luottamusta siihen että toinen on rehellinen. Hän kertoo avoimesti myös sen että nyt tekee mieli tehdä jotain, mitä minä en ehkä hyväksy. Samoin että toinen kertoo jos on jo tehnyt jotain sellaista. Haluan luottaa myös siihen että jos minusta on jotain kriittistä sanomista, niin hän kertoo sen minulle eikä jollekin ulkopuoliselle.
Haluan siis luottaa siihen että minua kohtaan ollaan rehellisiä silloinkin, kun se ei minua miellytä. Ettei toinen salaa asioita vain suuttumisen pelossa. Haluan myös luottaa siihen että vaikeatkin asiat ilmaistaan ja niistä puhutaan.
Se mitä pelkään pettämisessä, on selkään puukottaminen. Minusta luodaan kuvaa, mitä en todellisuudessa ole. Koetan saada miehen ymmärtämään että hänellä on se vallan avain, jonka hän luovuttaa salapanolle. Tuo toinen nainen voi tehdä paljon pahaa, mikäli hän eli mies ei sitä estä. Tieto on valtaa.
Ellei sinun miehesi ollut valmis kasvamaan, juttuhan on siinä. Sinun vain täytyy antaa se anteeksi hänelle. Hän vain ei kykene olemaan tasavertaisessa suhteessa omasta syystään. Hän ei halunnut miettiä luottamuksen syntymistä ja siihen vaikuttuvista seikoista uudelleen? Ehkä hänelle ei merkinnyt sinun rakkautesi tai luottamus niin paljoa, että hän olisi rakentanut sen varaan suhdetta uudelleen?
se on niille joilla ei tunteita ole. Ellei ole kykyä asettua toisen asemaan eikä myötätuntoa niin ihan helppo juttu. Silloin täytyy olla myös sietokykyä sille että useimmat muutkin ihmiset kohtelevat sinua samoin. Ei sinulle tarvis antaa anteeksi mitään, oma on tyhmyytesi.
Oma juttunsa on mikä sitten on täysipainosta elämää…
"Ellei ole kykyä asettua toisen asemaan eikä myötätuntoa niin ihan helppo juttu. "
Häh? Miten nuo liittyvät siihen, että mulkvisteille pitäisi antaa anteeksi?
Kyllä minä osaan asettua toisen asemaan, se on kiinni siitä, että haluanko. Jonkun asemaan voin haluta asettua ja siksi antaa anteeksi, kun taas toiselle minulle ei ole mitään haluja siihen. Tämmöiset ihmiset joutuvat paskalistalle ja jos tavataan, silloin ei hyvä heilu.
"Silloin täytyy olla myös sietokykyä sille että useimmat muutkin ihmiset kohtelevat sinua samoin. "
Jep, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Siksipä minulla ei olekaan tapana pettää kumppaneitani.
"Oma juttunsa on mikä sitten on täysipainosta elämää…"
no sulle se on sitä että kaikenmaailman idiooteille aivan tavan pettureista perversseihin pedofiileihin, pitäsi osata aina antaa kaikki anteeksi. Ei kiitos.
niin vaikeaa? Itsellesihän sinä siitä saat hyvän olon?
Joskus loukaava teko vaan on niin suuri, että suurinta mahdollista anteeksiantoa on se, että
"unohtaa" koko asian ja pystyy jatkamaan elämäänsä ilman katkeruutta. Itseltäni tuo prosessi vei
kymmenen vuotta.
Kunnolla anteeksi en anna koskaan. Niiden, jotka eivät ole itse kokeneet mitään erittäin törkeää temppua toisen taholta, on helppo jeesustella anteeksiannolla, miten se vapauttaa..
että takuulla olen.
Se että anteeksi antaminen on todella prosessi, ja se voi kestää pitkään, on aivan totta. Jos tuohon prosessiin ei ole tukea muualta tai siihen liittyvistä asioista ei ole kyllin tietoa, se todella venyy.
Esimerkkinä on se viha joka minulla oli nuorena sukulaisiani ja etenkin mummoani kohtaan, vei minut masennukseen. Kyse oli kielteisestä elämänkatsomuksesta sekä jatkuvasta nöyryyttämisestä. Onneksi sain kuitenkin vuosien mittaan suunnattua tuon tunteen rakentavaan toimintaan. Näin jälkeenpäin ymmärrän että he olivat oman aikakautensa luomia ja uskoivat tekevänsä oikein. Annoin siis sen anteeksi ja samoin sen että heillä ei riittänyt voimaa henkiseen kehittymiseen.
Olen antanut anteeksi myös eräälle, jota voi kutsua psykopaatiksi. Kaikkein vaikeinta oli hänen kohdallaan hyväksyä, ettei hänelle edes kosto toimi. Se että hän on sellainen, ei hän itse mahda mitään. Se on parantumaton tila, ja hänen läheisyydestään vain on pysyttävä kauempana. Manipulointiin on suhtauduttava mieluummin suojaamalla itsensä kuin lähtemällä taisteluun. Näiden vuoksi olen kyennyt antamaan hänelle anteeksi.
Ajatuksen anteeksi annon merkityksestä on siis se, että itse vapautuu tuon toisen vaikutuksesta niin, ettei hän enää pysty aiheuttamaan tunnekuohuja tai järkytä mielentasapanoa muutoinkaan.
vaikeata hyväksyä, ettei kaikilla ole lapsellisen naiivia maailmankatsomusta?
Etkö itse kykene mitenkään hyväksymään ihmisten erilaisuutta? Esimerkiksi sitä, että suurimmalle osalle ihmisistä rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi on ihan luontainen toimintamalli ja paljon helpommin toteuettavissa kuin myös mulkvistit kattava jeesuksen armollisuus.
Huh huh. Mummomuorilla meni taas... anna vain anteeksi kaikille, jotka ovat sinua vastaan rikkoneet vai miten se raamatullisesti sanotaankaan. Kaikki ihmiset ei anna anteeksi, jos heitä on pahasti loukattu ja petetty. Minäkään en anna. Mutta en silti ole katkera. Elämä kuljettaa eteenpäin ja olen onnellinen, vaikka olenkin tullut petetyksi enkä ole sitä exälleni koskaan anteeksi antanut. Enkä anna. Älä sinä mummomuori tai kukaan muukaan käske anteeksi antamaan. Ilman sitäkin voi elää onnellista ja tasapainoista elämää. Niin se vaan on. Tai sitten me vaan käsitämme anteeksi annon merkityksen täysin eri tavalla, voihan se olla niinkin.
käsitämme tuon sanan sisällön eri tavoin. Ilmeisesti olet ehkä antanutkin anteeksi, mutta et vain osaa kytkeä tuota sanaan anteeksi anto?
Siis ”Hyväuskoinen, viaton, lapsellinen, typerä, lapsekas” eikö myös tuollainen vihaaminen ole aika lapsekasta ja typerää toimintaa?
Toki jokainen saa tehdä itselleen ihan niin huonon olon kuin huvitta, mutta siitä ei sitten kannata syyttää muita.
Enkös sanonut että toki vihaaminen ja katkeruus ovat se helpoin tie – ainakin aluksi.
toki anteeksi antamine on vaikeampi ja hankalampi, koska siinä täytyy kohdata itsensä realistisesti. Mieluummin sitä pitää itsestään vähän koreamman kuvan itsensä silmissä?
on kuvitella, että kuka tahansa voi antaa kenelle tahansa mitä tahansa anteeksi ja pitää sitä vielä jonain onnellisen elämän ehtona.
"toki anteeksi antamine on vaikeampi ja hankalampi"
Mikä tuossa oikein takaa paremman elämän?
Niin ja kaikilla ei ole edes halua siihen. Eikä se elämää pilaa, jos ei katkeroidu ja pelkkä tavanomainen vihahan ei katkeroita. Aikanaan vihakin laantuu, mutta ei se todellakaan tarkoita että ollaan annettu anteeksi. Ehei.
Tajuatko? No et tietenkään, koska jeesustelu on se sun juttus.
ilmaisu. Mitä on ”tavanomainen viha”?
Ehkä kuitenkin osaat erottaa toisistaan kaksi asiaa. Vihan ja suuttumuksen tunne on luonnollinen tunne, kun on esim. loukattu. Mitä nopeimmin sen tunteen purkaa ja osaa käsitellä sitä sublimoimalla, sitä nopeammin se lakkaa hallitsemasta. Kun tunnekuohut eivät hallitse, asiaa voi katsoa etäämmältä ja ymmärtää mitä oikeasti tapahtui.
Toinen asia on että tuota tunnetta alkaa pitää tietoisesti yllä. Silloin omilla mielikuvilla on suuri osuus. Vihan takana on usein mm. kateus ja mustasukkaisuus. Tämä johtaa taas katkeruuteen, sillä vihaava ihminen tavallaan jää taisteluasemiin. On siis usein muisteltava tuota vastenmielistä tilannetta tai ihmistä, jotta saa aikaan vihantunteen. Elimistö puolestaan reagoi siihen stressireaktiolla. Tunnet olosi vahvaksi ja voimakkaaksi, mikä on pettävä tunne. Näin tulet sitoneeksi itsesi esim. tuohon ihmiseen vahvemmin ja tarvitset häntä aina kun haluat kokea tuon vahvuuden tunteen. Ilman häntä siis et kykene tuntemaan itseäsi vahvaksi.
Anteeksi antaminen tarkoittaa siis sitä, että et enää anna tuon tunteen hallita itseäsi. Se ihminen ei enää aiheuta tätä tunnetta. Osaat vaikka siirtää sen suuttumuksen asiaan, poispäin siitä ihmisestä. Anteeksi antaminen ei siis tarkoita sitä, että nielee pahan olonsa ja jättää koko asian käsittelemättä. Se aiheuttaa ihan yhtä pahan olon kuin avoin vihaaminen.
Mieleeni tuli tuosta ”tavanomaisesta” vihasta kaksi asiaa. Onko se samaa kuin rasismi, sovinismi, fundamentalistinen uskovaisuus tai aatteellisuus? Eli pikemmin vihamielisestä asenteesta olisi kysymys. Toinen oli että tarkoitit ehkä suuttumusta? Kun käytin vastaavaa ilmaisua ”tavanomainen rakkaus” ei tee onnelliseksi, huomaat varmaan mitä ajan takaa. Jos tuon ilmaisee ”tavanomainen ihastuminen” ei tee onnelliseksi, se on ymmärrettävämpi.
https://www.terapiaa.fi/Masennus/taustasyit%E4/katkeruus.htm
Olen näissä asioissa aika lailla samoilla linjoilla kuin Mummomuori. Itse koen anteeksi antamisen aika olennaiseksi osaksi onnellista elämää - se on sitä irtipäästämistä. Ei se ole sama asia kuin että hyväksyisi itselleen tehdyt vääryydet tai että päästäisi loukanneen osapuolen kuin koiran veräjästä eikä se ole toisen posken kääntämistä. Minä annan anteeksi ennen kaikkea itseni takia, koska vihaaminen, katkeruus ja pahan muistelu kuluttavat ennen kaikkea minua itseäni. Useimmiten se loukkaaja ei lainkaan kärsi minun negatiivisista tunteistani. Hän on jo satuttanut minua pahasti, miksi ihmeessä soisin hänelle vielä sen, että hän jatkaa piinaamistani tulevaisuudessakin ja vieläpä minun suosiollisella avustuksellani?
Eipä se helppoa ole eikä siihen taida olla mitään oikotietä. Annoin anteeksi isälleni sen, ettei hän osannut eikä kyennyt olemaan läsnäoleva isä tyttärelleen. Yllättäen tosiaan auttoi kuuleminen hän lapsuudestaan ja taustojen ymmärtäminen. Olen yhä sitä mieltä, että hän toimi huonosti, mutta tehty mikä tehty, sitä on turha enää märehtiä.
Miehelleni en ole vielä täysin kyennyt antamaan anteeksi, mutta toisaalta tapahtumatkin ovat suhteellisen tuoreita. Todella vaikeaa kuitenkin on antaa anteeksi sille naiselle. Enää en useimmiten koe vihaavani häntä enkä halua kostaa tai tehdä asioita loukataukseni häntä, mutta suhtautumiseni häneen on yhä negatiivinen ja koen olevani "kilpasilla" hänen kanssaan, en miehen suosiosta vaan jollain abstraktimmalla tasolla. Koen, että minun pitäisi olla kauniimpi, parempi, vahvempi ja mitäkaikkea, jotta voisin olla itseeni tyytyväinen. Tästä en pidä lainkaan, sillä ei ole oikein ja hyvä, että sillä naisella on näin suuri valta minuun. Kehityssuunta tuntuu kuitenkin olevan parempaan päin ja toivon, että vähitellen pystyn antamaan anteeksi hänellekin.
Munat veke ja linnaan.
Akat voi ommella umpeen ja panna sitten nunnaluostariin.
Näin on, ja elämä hymyilee jälleen. Kunnon kansalaiset voi kulkea taas vapaina kaduilla kun kaikki itsekkäät ja muuten vinksahtaneet petturipaskat on pantu kuriin. Laki ja järjestys poliisivaltiossa rules!
Jahka se supernamu tulee itselle eteen ja tapahtuu jotain mitä ei koskaaaan pitänyt tapahtua...
Muta ei täällä kande noin viisaita höpistä, täällä vaan lynkataan ja nostetaan samalla omaa häntää. Lapset täällä vouhkaa, ei aikuisia ole nähtykään.
Mutta se on totta, että niin kauan sitä kivittää muita kunnes sattuu olemaan itse se joka lipsahti vaikkei niin pitänyt ikinä tapahtua.
Sitten vaan tänne itkemään kun ukko jätti tai akka heitti ulos. Jee, and life goes on!