Ihan vaan kyselen mielipidettä yksinhuoltajilta...
Olen tavannut muutanan YH:n lähinnä eteläsuomesta, mutta kaikki on kaatunut aina siihen ettei lastenhoitajaa järjesty. Onko tässä syynä ettei uskalleta sanoa suoraan ettei haluta tavata enää?
Tällä jutulla EI ole tarkoitus provosoida eikä myös yleistää. Kuitenkin minusta on aika mahdoton yhtälö jos joku etsii deittiseuraa eikä kuitenkaan pääse treffeille.. Enkä ole tyhmä sen suhteen että olettaisin että kaikki aina järjestyy, pitää olla realisti ja valmis omiin myönnytyksiin.
Miten homman pitäisi jatkua? Miten homma teillä jatkuu??
Olen siis mies, ja halukas kuulemaan miesten ja naisten kommentteja/vinkkejä!!
Olen tavannut muutanan YH:n lähinnä eteläsuomesta, mutta kaikki on kaatunut aina siihen ettei lastenhoitajaa järjesty. Onko tässä syynä ettei uskalleta sanoa suoraan ettei haluta tavata enää?
Tällä jutulla EI ole tarkoitus provosoida eikä myös yleistää. Kuitenkin minusta on aika mahdoton yhtälö jos joku etsii deittiseuraa eikä kuitenkaan pääse treffeille.. Enkä ole tyhmä sen suhteen että olettaisin että kaikki aina järjestyy, pitää olla realisti ja valmis omiin myönnytyksiin.
Miten homman pitäisi jatkua? Miten homma teillä jatkuu??
Olen siis mies, ja halukas kuulemaan miesten ja naisten kommentteja/vinkkejä!!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen itse ns.yh (ällö sanana) ja sanonpa oman mielipiteeni omasta kokemuksesta.Jos nainen keksii tekosyitä,tarkoittaa se,ettei seurasi kiinnosta.Jos kerran etsii treffiseuraa luulisi aikaa sit järjestyvän,kun tarpeeksi mielenkiintoinen mies ilmestyy näkyviin:) Ainakaan itse en viitsi edes lähteä treffeille,jos mies ei kiinnosta tarpeeksi.Olkoonkin vaikka kuinka mukava tyyppi. Toisaalta,en minä ainakaan osaa sanoa päin naamaa,ettei kiinnosta.Keksii sit vaik tekosyitä,ettei voi tavata. Mut aikuisen miehen luulisi osaavan laskea 1 1 yhteen ;)
"Toisaalta,en minä ainakaan osaa sanoa päin naamaa,ettei kiinnosta.Keksii sit vaik tekosyitä,ettei voi tavata. Mut aikuisen miehen luulisi osaavan laskea 1 1 yhteen ;)"
Kyllähän sitä tietty asia tulee selville ainakin ajan kanssa jos ei muuten tavalla tai toisella. Oma näkemykseni on kuitenkin se, että aikuinen nainen (ja ihan yleisesti ihminen) osaa sanoa suoraan, ettei kiinnosta. Tekosyiden keksiminen ja kaikenlainen asioiden kiertely ei ole oikein mistään kotoisin eikä se ole mielestäni aikuismaista käytöstä.
Oon ite törmänny ihan samaan ongelmaan. Tapasin suomi24ssä yh äidin ja kaikki meni hyvin eka treffeihin asti mut sen jälkeen aikataulut on ollu lähes mahotonta sovittaa kohilleen.
Aina syynä lapset. Ihminen on mielenkiintonen mut ei ole vaihtoehtoja kuin lopettaa minunpuolelta koska ihan turhaa roikkua chatissä.
Minulla on kolme lasta ja lapset ovat aina etusijalla vaikka olisinkin kiinnostunut miehestä. Lapset kuitenkin tarvitsevat minua, miehet maailmalla pärjäävät vallan hyvin ilman meikäläistäkin.
En ensinnnäkään ihastu kuin puulla päähän lyötynä ja toiseksi minulla on malttia odotella tapaamisia sitten tapahtuvaksi kun lapset ovat isänsä luona.
Kuka jaksaa toisen kiljuvia muksuja kuunnella, harva mies alkaa sellaiseen, vaikka muija ois kuinka
vetävä.
Onko tässä syynä ettei uskalleta sanoa suoraan ettei haluta tavata enää?
Ei ainakaan minun puoleltani olisi. Sanon kyllä, jos ei kiinnosta, mutta olenkin aika suora ja rehellinen persoona, ihan siksi ettei toinen suotta toivo. Joskus vaan on niin, ettei aikaa löydy. Mutta sittenhan tapaamisen voi sopia vaikka pidemmän ajan päähän. Ongelmahan on väliaikainen. Siis jos tutustuminen onnistuu ja mies on riittävä kiinnostunut pysyäkseen kuvioissa, niin parisuhteessahan voidaan tavata lastenkin kanssa, jolloin tilanne helpottuu. Itse aloitin suhteeni puhumalla paljon puhelimessa ja tapaamalla kun aikaa oli. Ero siihen, että ei ole aikaa ja siihen, että ei kiinnosta on yhteydenottojen aktiivisuudessa ja yrityksessä sopia se tapaaminen seuraavaan vapaaseen viikonloppuun. Toisaalta joka vapaahetkeä ei voi olettaa sijoitettavaksi uuteen suhteeseen.
Miten homman pitäisi jatkua? Miten homma teillä jatkuu??
Miehen pitäisi saavuttaa naisen luottamus ja olla riittävän kiinnostunut panostaakseen alun onnistumiseen. Kyllä se toive on, että homma jatkuu muutamassa vuodessa siihen, että mies olisi osa perhettä.
Huom. Vastauksia on vasmasti yhtä paljon kuin yh:ta, ei ole kovin heterogeeninen ryhmä.
Päivitys...viestiketjun aloittajalta.
Viimeisimmän tapauksen mysteeri selvisi, 5v lapsi ei halunnut äidin tapailevan ketään. Sitä en tiedä onko juttu tosi ja kykeneekö lapsi tässä iässä hahmottamaan kyseisiä asioita?
Tästä asiasta haluaisin myös mielipiteitä, onko kyseiseen asiaan törmätty??
Siis että lapsi ohjaa vanhempia?
En kysy tätä siksi että väittäisin vastaan vaan siksi etten tiedä lapsista tarpeeksi!!
Voi olla että yh:lla ei ole sitä kuuluisaa tukiverkostoa minne ne lapset laittaa treffien ajaksi! Ja kun vuorotyöntekijänä tarhaankin saa viedä vain jos on itse töissä niin mihin ne lapset sitten laitetaan? Olen tullut siihen tulokseen että yritän seurustelua uudelleen vasta 10 vuoden päästä sillä silloin lapset ovat jo isoja eikä tätä ongelmaa ole. Noo tulee vähän pitkä kuiva kausi mutta minkäs teet kun kaikkea ei voi saada :)
Mulla päinvastainen kokemus oman muksun kohdalla.Hän oli sitä mieltä,että minunkin etsittävä uusi mies.Jopa itse etsi uutta miestä kaupasta ,pankista ja jopa pihamme ruohonleikkaajaa ehdotti:D Ihana poika mulla:) Itse en vaan kestä ajatusta uudesta suhteesta,siksi sinkku.
Täällä sellainen lähihuoltaja (siis en yh vaikkakin käytännössä) että parin mukavan miehen kanssa on ekat tai tokat tapaamiset viety läpi noin viisivuotiaan kanssa. Kerran oli taidenäyttelykäynti, kerran kaunis kaupunginpuutarha kohteena. Vähän ennen lähtöä kerroin lapselle, että tavataan setä nimeltä "Kalle" siellä kivassa paikassa mihin mennään, siis äidin kirjekaveri. Ja oikein hyvin meni, hauskaa oli kaikilla,
vaikka ei parisuhteita syntynytkään. Vaatii tietysti kykyä arvioida mies täysjärkiseksi, luotettavaksi jo etukäteen. Mutta jos kiinnostusta on aidosti, asioita voi järjestää monin tavoin.
Ja mielestäni todellakaan viisivuotiaalta ei kysytä että "hauatko että äiti alkaa seukata miehen kanssa". Se ei ole mahdollista lapsen kypsyysaste huomioiden. On itsestäänselvää, että aikuiset päättävät aikuisten asioista.
Oispa tämmöisiä kuin yllä oleva kirjoittaja ja myös sen yläpuolella oleva enemmän liikkeellä!!!!
Itselläni on 8 v poika yhteishuoltajuudessa ja elän edelleen yksin pojan kanssa koska poika on noin viisivuotiaana sanonut minulle että ethän isi ota toista naista.Olen eronnut 5,5 vuotta sitten ja odotan että poika kasvaa ja ehkä alkaa ymmärtää pikkuhiljaa että minulla voisi olla joku nainen.
Kyllä lapsen toiveita voi kuunnella sillä ne tulevat sydämmestä,eikä minulla tulisi mieleenikään raahata poikaa jonnekin treffeille,huomiohan pitäisi olla siinä vastapuolessa eikä lapsessa.Lapsihan osaa kuten tiedämme huomionottamisen.
Jos rakastuisin vielä joskus johonkin naiseen ehtisin esitellä pojan sille moneen kertaan.
Olen ollut yksin puolisen vuotta, ja tapaamiset olen järjestänyt silloin kun lapset ovat olleet isällään. Ketään en ole lapsille esitellyt, tosin kyllä he tietävät että haluaisin löytää jonkun miehen elämääni koska olen yksinäinen. Ei ole lasten asia päättää aikuisten asioista.
Haluan kuitenkin suojella lapsiani uusilta pettymyksiltä. Eromme oli jo heille kova paikka, ja siksi en halua esitellä heille ketään, joka aiheuttaisi uuden hylkäämiskokemuksen nopeasti. Enkä aio esitellä ketään "ystävänä", "kaverina" saatikka "fuckbuddyna", vaan jos jonkun esittelen, niin hän on sitten jo vakavasti otettava seurustelukumppani.
Mutta siis alkuperäiselle vastaus: voi olla tottakin, itsenikään ei ole ihan helppo järjestää tapaamisia. Minä kyllä sanon suoraan jos ei kiinnosta, en halua huijata ketään enkä käyttää lapsiani tekosyynä.
Ensinnäkin, wau ja syvä kumarrus! Kirjoitat aidosti, kunnioittavasti ja kypsästi. :)
Olen jonkun verran näitä kuullut, että lapsesta ja uudesta kumppanista tulee kilpailijoita. Ei kovin hyvä asetelma. Kyllä aikuisten tulisi olla samalla puolella, ei lasta vastaan, vaan lapsen puolesta. Ja tapailuvaiheessa 5-vuotiaan ei todellakaan tarvitse tietää, missä äiti tai isä silloin on. "ei halunnut äidin tapailevan ketään", siis eikö edes ystäviään tai tuttujaan??? Onhan lapsellekin hyväksi, että vanhemmilla on sosiaalista elämää! Eihän pienelle lapselle sanota, että nyt äiti menee tapaamaan yhtä miestä ja katsotaan muuttasko se sitten joskus meille... Jos juttu etenee suhteeksi asti, niin sitten lapsen voi tutustuttaa uuteen ihmiseen.
Minulla omakohtainen kokemus siitä,miten pieni lapsi voi kokea uuden suhteen.Olimme mieheni kanssa ihan juuri eronneet,ehkä n 3kk olimme asuneet erillään.Exmies löysi uuden naisen ja jostain kumman syystä halusi heti esitellä lapselle naisen.Lapsi oli 6v.No,ei varmaankaan kyläilyssä olisi ollut mitään ihmeellistä,mutta poika oli nähnyt isän ja uuden naisystävän pussailevan.Lapsi oli hämmenytynyt ja aikansa kiehnättyään kotonamme kertoi kyläreissusta.Ja tuli ilmi,että isällä uusi nainen.Ei siinäkään mitään,mutta yhtäkki muksu purskahti itkemään! Ja minä hädissäni,että mikäs nyt! Poika surkeana nyyhkytti,ettei isä enää rakasta häntä!! Minä selitin lapselle,että isä rakastaa aina poikaansa,mutta aikuinen tarvitsee myös toisen aikuisen kaverikseen.Selitin pojalle,että on kiva kun iskällä on ystävä,ettei tarvitse asua yksin.Itsellä sydän sykkyrällä,kun mietti,miltä pojasta tuntui.
Elii kun löydätte uuden kumppanin,miettikää tarkoin ensimmäistä tapaamiskertaa lapsen kanssa.Ettei tule väärinkäsityksiä eikä kukaan pahoittaisi mieltään.
No meillä ei takuulla päättäisi tästä asiasta, mutta edelleen on niin monta tapaa hoitaa näitä asioita.
En todellakaan veisi lasta ekatreffeille. Mitä jos siellä onkin odottamassa se puskaraiskaaja tai muuten pimeä tyyppi? Mitä lapsi ajattelee, kun miehiä pyörii kuvioissa, mutta kukaan ei jääkään. Ei tapahdu meillä kyllä. Homma saa jäädä, jos mies ei edes tällä tasolla ymmärrä lapsiperheen arvomaailmaa...
Itse olen ns. yh-äiti ja sanon suoraan jos ei kiinnosta. Koska sillon menee molempien aika hukkaan, enkä tykkää vedätyksestä itsekkään. On ajateltava molempia, valitettavasti kaikki eivät tee niin.