miten jaksan... meillä tilanne tämä, ollaan seurusteltu 7kk, mutta tää kaukosuhde juttu rassaa, me joudutaan juoksee 3 eri kaupungin väliä. oon välillä tosi rikki kun en näe miestäni :/ sit kun en tiiä hänen menoistaan jne kun en tiiä kotikaupungistaan mitään. pari kertaa käynyt mut ei muuta.. en vahdi hänen tekemisiään, en tosiaan, mut inhottaa se etten tiiä hänen elämästään siellä oikeen mitään. miten te jaksatte, miten paljon näette jne?
KAUKOSUHDE
hanna
111492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itselläni on kaukosuhde. tosin näemme joka viikonloppu toisiamme, olemme kihloissa ja kesällä muutamme yhteen, olemme seurustelleet alle puolivuotta mutta yhteiselo toimii, jos uskot ja luotat kumppaniisi ja tiedät että hän rakastaa sinua ja samoin on sinulla niin suhteenne toimii.
Erikoinen määritelmä yhteiselolle, että on tunnettu joitakin kuukausia ja asutaan eri kaupungeissa.
Yhteiselo on kai yhdessä elämistä. Yhdessä eläminen on aivan erilaista kuin seurustelu. Sinulla, Marjaana, on kyllä vielä näkemättä miten se toimisi.
Pianhan sen näet,kun muutatte yhteen. Ja onnea yhteiseloon!
Tää on vaikea juttu. Riippuu sun miehestä Hanna. Jos miehelles riittää että sillä on sut, kaikki on mitä todennäköisimmin hyvin. Katkerana voin todeta että toisen tyypin miehet (jotka kyllä välittää puolisostaan tai tyttöystävästään)antavat omien halujensa mennä edelle. Teillä näyttää olevan aika nuori suhde. Mikä sen parempaa kuin kaksi eri elämää.. Yksi sun kanssa ja toinen siellä kotikaupungissaan. Kannattas varmaan alkaa tutustumaan siihen kotikaupunkiin. Yhteiselämä mun mielestä on kuitenkin sitä että ollaan yhdessä tai vähintään tiedetään missä toinen menee. Jos äijälläs ei ole pelkoa siitä, että edellisen illan kaato voi tulla teitä vastaan kaupassa, on kynnys olla pettämättä aika matala. Mut kaikki riippuu miehestä. Ei ole väliä miten ihana ja kaunis itse olet. Miesten päässä liikkuu eri asiat. Valitettavasti.
mun mies kyllä kertoo haluavansa mut, ja vain mut. soittaa kyllä ja pistää viestiä, ei kylläkään ole kiinnostunut mun tekemisistä kovinkaan paljoa. pyytää mua luokseen sinne missä asuu ja on esitellyt mut kavereilleen ja porukoilleen.. ja tulee kyllä munkin luokse, mut on tää rassaavaa kun ei tosiaan nähdä kun sillon tällön. uskallanko luottaa vaan? ei kai muukaan auta? jos epäilen, ei sitäkään jaksa kauaa. ja sit varmasti hankkii paremman jos epäilen jatkuvasti, eikö vaan?
4kk jaksoin 800km välimatkaa mieheeni, pakkasin kamani ja muutin hänen luokseen. Tuona 4kk aikana näimme ns. ensitapaamisen jälkeen 2 kertaa. Välissä 2kk putkeen oltiin erossa. Kyllä siinä jo kävi mielessä epätoivo ja turhautuminenkin, mutta en halunnut antaa periksi sillä tiesin että tähän juttuun kannattaa panostaa. Ja niin kannattikin! Onneksi on nämä nykyaikaiset yhteydenpitovälineet kun on kännykkää (joissa on vielä KAMERAKIN!), internettiä ja webkameraa. Posti kulkee ja ainahan voi toiselta paidan pyytää lähettää nuuhkittavaksi.
Kliseistä sanoa, mutta omalle kohdalleni kolahti: Kyllä aina kaikki jotenkin järjestyy.
kiva kuulla miten jotkut on valmiita muuttamaan yhteen kun oma kulta asuu kaukana... mä en ole valmis, saati mun mieheni. oon yrittänyt saada sitä muuttamaan samaan kaupunkiin, turhaan, ymmärrän kyllä miksi. harrastus ja koulu eri kaupungissa, vaikkakin mäkin käyn samaisessa kaupungissa koulua mutta eri paikkakunnalta. rakastan sitä miestä ylikaiken mut tää hajottaa mut kun ei oo yhteistä aikaa. inhottaa suunnattomasti se ettei vloppuna voida olla yhdessä, tai kun on esim juhannus ym niin katellaan sitten vierestä muita pareja ja miettii sitä mitä oma kulta tekee... että tuntuu pahalta!
Mikä muu, kun molempien työ, voi erottaa kaksi rakastunutta ihmistä juhannuksena toisistaan?
ei siinä ehdi käydä toisessa kaupungissa,esim juhannuksena..
Vai ei miestä kiinnosta sinun menemiset??? Luuletko, että alkaa jossain vaiheessa tilanne muuttuu? Kokemuksesta voin sanoa, että miehiä tosiaan on kahta tyyppiä, kuten joku edelläkin kirjoitti.On näitä tylsyyteenkin asti suoria ja rehellisiä... Ja sitten näitä "kiireisiä" työllä poissaolojaan selittäviä.
Ole vain miehen kanssa, joka on tehnyt arvojärjestyksensä jo tässä vaiheessa sinulle selväksi. Ensin "työ" (= oma vapaus tulla ja mennä) ja sitten jotain... ja viimeisenä sinä. Jos arvojärjestys sopii sinulle eihän siinä mitään ongelmaa pitäisi olla? Olin kuitenkin rivien välistä lukevinani, että kaipaisit seurustelukumppani, jonka kanssa oikeasti voisit jakaa elämäsi.
Joten mieti tarkkaan haluatko olla ikuinen arvolistan häntäpään edustaja nykyiselle miehellesi vai kenties jollekin se ykkönen?
Tee valinta ja tule onnelliseksi!
Minun mieheni asuu maapallon toisella puoliskolla mutta olemme olleet etä suhteessamme jo 3 vuotta ja kaikki on ollut ihanaa. Koskaan en ole epäillyt tai ollut mustasukkainen. Suhteemme on hyvä vaikkakin olemme pitkiäkin aikoja erossa, mutta yhdessä olo kuittaa pitkän ikävän. Vihdoinkin olen muuttamassa hänen luokseen asumaan ja odotan vain sitä hetkeä kun näen hänet, olemme olleet erossa 10 kk. Soitellaan päivittäin ja kirjoitellaan, käytetään messengeriä jne .. Lähetellään pieniä ylläreitä, itse asiassa vaikka ikävä on suuri niin kuiteskin tää aika on ollut parasta mun elämässäni olen vihdoinkin löytänyt oikean rakkauden.
Meillä myös piiiitkääää välimatka. Näemme toisiamme noin 2kk:den välein. Välillä on ollut turhautumista kun on niin ikävä mutta aika jännä juttu ikäväänkin tottuu. Luottamus pelaa puolin ja toisin. Onneksi kuitenkin tämä etä suhde loppuu elokuuhun kun mieheni tulee tänne asumaan.