En todellakaan tiedä onko tämä viisas idea purkaa näitä tuntoja tänne, mutta kun alkaa elämä olla jo aika hajoamis pisteessä niin ei yksinkertaisesti jaksa enään välittää..So here we go...!!!
Olen elänyt tässä hyvässä parisuhteessa puolitoista vuotta. Olemme kumpikin parikymppisiä ja rakastamme toisiamme..
Kaikki alkoi pääsiäisenä kun ihastuin(niin väärin kuin se olisikin...)poikaystäväni kaveriin. Olemme kuitenkin jutelleet asiasta, minä ja poikakaverini ja minä ja sen ihastukseni. Olen nyt TOSI hyvä ystävä tämän toisen pojan kanssa. Olen osoittanut poikakaverilleni että tämä toinen on vain erittäin hyvä ystävä.
Mulla ei ole ollu oikein hyviä ystäviä aikoihin, en oikein luota ihmisiin. Liian monesti olen nimittäin saanut takkiini ystävyyssuhteissa. Tuntuu siltä ettei nainen voi naisen kaveri, kaikki menee silloin liian kieroksi. Tämä uusi ystäväni on tukenut, kuunnellut, ollut lojaalimpi ja luotettavampi kuin yksikään ystäväni 5vuoteen.
Kuitenkin parisuhteeni on kärsinyt viime aikoina paljon. Olen sen uuden ystäväni kanssa enemmän kuin poikaystäväni. Olen muutenkin masentunut, koska veljeni kuolemasta tulee kohta vuosi täyteen ja ajatukseni ovat aivan sekaisin. Töissä en pysty keskittymään ollenkaan, harrastukset eivät innosta, ja elämä ylipäätänsä ei ota onnistuakseen.
Tappelen koko ajan poikaystäväni kanssa, vaikka yleensä emme tappele ollenkaan..koska hän ei ole sellainen persoona joka jostain suuttuis. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä sitä että läheisiä surraan vielä sen vuodenkin jälkee, ja että se eka vuosi on pahin..Kun kaikki ne asiat mitkä ennen on jaettu, niin niitä ei voida enää jakaa.
Kaikki täällä meillä päin(pienestä kylästä kun olen) väittävät minun käyttävän kuollutta veljeäni tekosyynä omiin ongelmiini.
Ns. kaverit puukottavat selkään ja puhuvat paskaa koko ajan seläntakana. Joka entisestään laittaa mun suhdetta poikakaveriini tiukemalle.
En ees tiedä mitä tällä viestillä oikein haen..ajatukset on vaan yksikertaisesti niin sekaisin etten edes tiedä mitä mistään ajattelen..
Pakko kai oli jotain tänne kirjottaa..jotain tälläista sekavaa...
Olisi ehkä kiva, jos olisi joku jonka kanssa keskustella tästä..tai jotain, en tiedä..
Olen elänyt tässä hyvässä parisuhteessa puolitoista vuotta. Olemme kumpikin parikymppisiä ja rakastamme toisiamme..
Kaikki alkoi pääsiäisenä kun ihastuin(niin väärin kuin se olisikin...)poikaystäväni kaveriin. Olemme kuitenkin jutelleet asiasta, minä ja poikakaverini ja minä ja sen ihastukseni. Olen nyt TOSI hyvä ystävä tämän toisen pojan kanssa. Olen osoittanut poikakaverilleni että tämä toinen on vain erittäin hyvä ystävä.
Mulla ei ole ollu oikein hyviä ystäviä aikoihin, en oikein luota ihmisiin. Liian monesti olen nimittäin saanut takkiini ystävyyssuhteissa. Tuntuu siltä ettei nainen voi naisen kaveri, kaikki menee silloin liian kieroksi. Tämä uusi ystäväni on tukenut, kuunnellut, ollut lojaalimpi ja luotettavampi kuin yksikään ystäväni 5vuoteen.
Kuitenkin parisuhteeni on kärsinyt viime aikoina paljon. Olen sen uuden ystäväni kanssa enemmän kuin poikaystäväni. Olen muutenkin masentunut, koska veljeni kuolemasta tulee kohta vuosi täyteen ja ajatukseni ovat aivan sekaisin. Töissä en pysty keskittymään ollenkaan, harrastukset eivät innosta, ja elämä ylipäätänsä ei ota onnistuakseen.
Tappelen koko ajan poikaystäväni kanssa, vaikka yleensä emme tappele ollenkaan..koska hän ei ole sellainen persoona joka jostain suuttuis. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä sitä että läheisiä surraan vielä sen vuodenkin jälkee, ja että se eka vuosi on pahin..Kun kaikki ne asiat mitkä ennen on jaettu, niin niitä ei voida enää jakaa.
Kaikki täällä meillä päin(pienestä kylästä kun olen) väittävät minun käyttävän kuollutta veljeäni tekosyynä omiin ongelmiini.
Ns. kaverit puukottavat selkään ja puhuvat paskaa koko ajan seläntakana. Joka entisestään laittaa mun suhdetta poikakaveriini tiukemalle.
En ees tiedä mitä tällä viestillä oikein haen..ajatukset on vaan yksikertaisesti niin sekaisin etten edes tiedä mitä mistään ajattelen..
Pakko kai oli jotain tänne kirjottaa..jotain tälläista sekavaa...
Olisi ehkä kiva, jos olisi joku jonka kanssa keskustella tästä..tai jotain, en tiedä..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.