Olen seurustellut pian kaksivuotta mieheni kanssa. Emme asu yhdessä, eikä meillä ole mitään muutakaan yhteistä. Olemme eronneet varmaan sata kertaa ja aina palanneet yhtee, useimmiten minun aloitteesta palattu. Rakastan häntä yli kaiken ja voin tosi huonosti jos emme ole yhdessä. Hänkin sanoo usein rakastavansa minua ja uskon sen. Kumminkin riita tilanteissa (mitä meillä on usein) hän muuttuu ihan eri mieheksi joka on vain ilkeä, sanoo pahasti ja katsoo vain kun itken. Hyvinä aikoina minulla on niin hyvä olla hänen kanssaan ettei voi sanoin kuvailla. Luotto on myös mennyt monen asian suhteen ja asiat mitä hän on luvannut että muuttuu, ei ole ikinä muuttunut. Rakastan häntä kovasti, mutta tiedän että meistä ei ikinä voi tulla mitään...en pysty edes jättämään häntä koska se kipu kun olen erossa hänestä on aivan sietämätön. Mitä neuvoksi? Kiitos jos luit ja vastasit!
Miten lähteä huonosta suhteesta?
Missery girl
111852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kumpikaan ei kuulosta haluavan/osaavan vaatia suhteelta yhtään nykyistä enempää. Teidän suhteessanne saa olla ilkeä toiselle, saan olla marttyyri ja itkeä tillittää yksin, saa lupailla kaikenlaista ja jättää tekemättä mitään käytännössä, saa uhata jättämisellä ja tehdäkin niin, koska kumpikin tietää, että yhteen palataan taas.
Sellaisen kuvion rikkomiseen tarvitaan molempian tahto ja halu, eikä vain puheissa vaan myös teoissa.
Lukaisepa Melody Beattien Irti läheisriippuvuudesta-niminen teos, ja mieti, mikä huonossa kohtelussa nimenomaan sinua viehättää. Onko sinulle oltu ilkeitä ja julmia lapsuudenkodissa? Tarvittaessa käy psykologilla tms. juttelemassa parisuhteestanne ja omasta tunne-elämästäsi plus toiminnastasi tässä parisuhteessa.
Lähdin juuri tuosta tilanteesta. Tosin meillä on kaks lasta ja avioliitto. Jos ei luota niin ei luota. Mihin se suhde silloin perustuu? Eron tuska on kova, mutta se hinta on maksettava jos haluaa elämältä enemmän. Haluathan sinä?
Itse täällä kituuttelen toista vuorokautta. Erosin siis sunnuntaina miesystävästäni. Ihanat hetket hänen kanssaan olivat maailman ihanimpia, mutta ne pahat hetket sitten suoraan helvetistä. Meidän on-off-suhde kesti lähes neljä vuotta. Nyt itsetunto romuna ja sattuu niin SAATANASTI!!! Mutta pakkohan tästä on joku päivä selvitä. Ja jos minä selviän niin kyllä sinäkin!
Minä taasen pääsin eroon Sunnuntaina todella ihanasta naisesta, joka määrätietoisesti pyrki ohjailemaan ja määräämään, mitä ikinä teen. Hyvistä hetkistä jää mukavat muistot, mutta ne toiset hetket yritän unohtaa. Lopussa se yritti romuttaa, mut täysin. Ja, mistään tekosesta se ei ota itselleen vastuuta. Pari päivää olen kauhulla, odottanut että anteeksi ja sit se yrittää vierittää kaiken minun niskoille. Miserylle ja memmu vointeja. yrittäkää painaa ne pahat syrjään ja jos mietitte, niin hyvissä voi piipahtaa. Mutta älkää ihmeessä ottako yhteyttä entiseen koska kaikki palaa ja mikään ei muutu. Mulla oli kyseisen naisen kanssa pidempi paussi, uskoin hullu että nyt toisin. Homma vaan oli kaksi kertaa hurjempaa kuin ensimmäisellä keralla.
Kyllä te selviätte, nyt tuntuu, että kaikki elämässänne on ohi ja loppu. Itselläni takana erosta puoli vuotta ja olo on hyvä sekä itsenäinen.
Tarina olisi voinut olla omasta kynästäni. Erosta aikaa nyt viikko. Totaalinen kuolemaolo. Onneksi käyn terapiassa ja masennuksen hoito aloitettiin jo viime kesänä.. Masennus joka osittain varmasti johtui tästä niin epävarmasta parisuhteesta. Lähdin siis itse.. Idioottina olisin halunnut vielä palata yhteen ja annoin mahdollisuuden.. Mies ei enää halunnut, onneksi.
Vihdoinkin tämä leikki loppui ja voin keskittyä omaan toipumiseeni.. Toivottavasti ihmiset oli oikeassa että alan voimaan paremmin kun eroan.
Parempaa huomista kohti.
Mullakin ilmeisesti ero käsillä juuri nyt. Tarinan tekee inhottavaksi (ja tuomittavaksi, ei tarvitse alkaa mollamaan) se, että kyseessä on varattu mies. Nyt kävi ilmi, että hänellä on ollut vielä kolmaskin nainen. Ja ties kuinka monta muutakin. Emme ole varsinaisesti seurustelleet, mutta silti tämän suhteen lopettaminen on minulle todella vaikeaa. Tiedän, että hän on johtanut minua harhaan kun aikanaan antoi minun kuvitella, että muka eroaa pian. Ei eronnut. Ja silti jäin siihen suhteeseen kiinni, kun oli niin ihanaa... No, nyt saan sitten kokea, miltä tuntuu olla "petetty". Yritän vain ajatella, että nyt pitää lähteä, kun pystyn pelastamaan itseni tästä kuviosta. Ansaitsen parempaa ja haluan joltain oikeaa rakkautta. Mutta ajatus siitä, etten enää laittaisi hänelle yhtään viestiä, en soittaisi, en vastaisi hänelle.... sattuu ihan liikaa edes ajatella. Tunnen itseni jotenkin todella huonoksi ja voimattomaksi :(
Olet ollut tietoinen miehen toisesta naisesta,ja heidän ns.erosta,mutta olet silti tupannut nenäsi tämän toisen naisen "omaisuuteen" HÄPEÄ!! Sietäisit saada kunnon kopautuksen pärstä värkkiisi!! En voi sulattaa tuollaisia ihmisiä/huorahtavia naisia!
Aivan totta... kukaan ei ansaitse tulla petetyksi.Maailmaan vaan mahtuu sellaisia playboy tyyppisiä miehiä(naisia)joille ei mikään riitä.!! Ei kannata edes antaa itsensä miettiä uutta mahdollisuutta saman tyypin kanssa, koska se suhde EI tule kuin huonontumaan. Joten arvosta itseäsi ja etsi eläämääsi oikeasti rakastava mies...sellaisiakin kun kaikesta huolimatta on...
Mä sitkeilen tässä ekaa vuorokautta. Mies petti ja valehteli, oli ilkeä ja joi paljon. Silti rakastin (ja rakastan kai edelleen) häntä. Järki vaan käski tekeen ryhtilikkeen ja lähteä nosteleen. Sattuu sattuu sattuu... Mutta only way is up!