Miesystäväni deittailee netissä ja facebookissa. Hänellä on profiili siellä täällä ja on jäänyt pari kertaa kiinni niistä. Kun suuttuu niin on heti profiilit aktiivisina. Mitä tää on?? On otettu yhteen niistä muutaman kerran ja hän vain sanoo että ei hän mitään hae, kiinnostuksesta vaan... Silti pitää muhun yhteyttä joka päivä ja nähdään säännöllisesti. Olen kai jo niin tottunut tähän että ei kamalasti kirpase, mutta joskus, niinku nyt, alkaa sapettaa ja mietityttää et mitä se oikeen meinaa? Sanokaa miehet mikä merkki tää on kun itse en taida enää tajuta. Facebookkiin tulee jatkuvasti uusia kavereita, keski-ikäisiä naisia, ihan selvästi jostakin deittisivuilta. Oonko mä ihan kahjo kun tämmöseen suostun? Vai pitääkö antaa sitä tilaa ja omaa elämää tällaselle? Täh??
Nettiseuraa ja seurustelua yhtäaikaa?
woihanwee
221463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Se on tämä netti monilla kolmantena pyöränä nykyään parisuhteessa / avoliitossa / avioliitossa.
Se on joko hyväksyttävä tai sitten koitettava löytää sellainen kaveri, joka ei heti kirjaudu sisään
jonnekkin foorumille "kattelemaan ihan muuten vaan", kun silmä välttää. Tai sitten ihan vaan
luotettava siihen, että se kultu kattelee ihan muuten vaan, eikä etsi mitään / ketään netistä.
Mun mielestä sulla kaksi vaihtoehtoa,joko lopetat suhteen tai tee samoin itsekin.Katso,tykkääkö mies siitä ja onko se viatonta puuhaa hänellä.Jos on mustis sun tekemisistä,ei itselläkään puhtaat jauhot pussissa.Mä ainakin tekisin näin!
Kun poikaystävä tietää, että _sinä tiedät_ sen nettiseikkailuista.
Tuhannet ja taas tuhannet naiset taas ovat autuaan tietämättömiä miestensä
puuhista netissä. Miehet kun "sinkkuilevat" päivisin esim. työpaikoiltaan käsin
eri treffisivustoilla etsien seuraa, vaikka se oma pikkuvaimo ja lapset on jo kotona.
Nosta kissa pöydälle ja kysy, että keitä ne kaikki naiset tai ihmiset on, joita sillä on
kavereina facebookissa tai muualla.
Toisaalta, jos ei yhtään luota toiseen, vaan kyttää joka liikettä ja tekemisiä,
niin suhde on jo alusta alkaen karilla.
Saahan sitä katsella, netissäkin, katseleehan ihmiset vieraita ihmisiä työpaikoillakin,
harrastuksissa, matkoilla, työpaikan laivareissuilla, saunailloissa, baarikierroksella
kavereiden kanssa jne. ja jopa juttelevatkin vieraille ihmisille em. paikoissa.
Jos on niin mustasukkainen kumppanistaan, että toinen ei saa tehdä enää mitään,
eikä käydä missään, niin siinä käy niin, että mitä tiukempi kahle, sitä suurempi
tarve sillä kumppanilla on päästä siitä liekanarusta irti.
Woihanwee: tähän on maailma mennyt, tekniikka on tullu ihmisen iloksi...
... taitaa olla sitoutumiskyvytön, jos heti riidan jälkeen on uutta kohdetta hakemassa. Koeta jutella avoimesti ja katso uskaltaako hän tunnustaa taustalla olevan ongelmansa.
Ota jalat alles, sillä mies ystäväsi on tollo.
Olemme olleet yhdessä parisen kk, tapasimme deittipalstalla,olisin valmis poistamaan profiilini,mies ei.Vetoaa siihen että on maksettua aikaa,haluaa käyttää sen kokonaan, ettei mene hukkaan. Hukkaan?? Myös nimettömiä textareita tulee, ei oikein herätä luottamusta.On kuulema rakastumassa minuun...No mitenköhän kauan tuollainen kestää,rakastuminen??
Mitä te täällä ruikutatte, sillä nää ukot ei ole varmoja ootteko se oikee, siksi pitävät oven raollaan.
Onko tämä "rakkaasi" 50-kymppinen leskimies? Jos on , älä tulaa aikaasi häneen.Parantumaton pelimies,naisia kymmenittäin,kaikkiin muka rakastunut.
Kuulostaa niin tutulta tuo kertomasi.Älä ole sinisilmäinen, minä olin.
Onko tämä "rakkaasi" 50-kymppinen leskimies? Jos on , älä tulaa aikaasi häneen.Parantumaton pelimies,naisia kymmenittäin,kaikkiin muka rakastunut.
Kuulostaa niin tutulta tuo kertomasi.Älä ole sinisilmäinen, minä olin.
Olen ollut tilanteessa "miehenäsi". En usko miehen ja naisen pyyteettömään ystävyyteen, mikä syntyy netissä. Ystävän etsiminen on peite- tai salanimitys oman tarpeen (seksuaalisen) tyydyttämiseen. Ei tarkoita, että ukkosi välttämättä elää kanssasi puutteessa. Hän haluaa kokeilla muita vaihtoehtoja mutta pitää myös sinut (ainakin toistaiseksi).
Jos ukkosi ja hänen "nettiystävän" kemiat, tarpeet ja halut kohtaavat niin sänkyyn päätyvät. Jos ei niin homma kaatuu ja hän on taas "omasi" kunnes löytää uuden nettifrendin. Jos äijälläsi on halu nettailla ja etsiä ystäviä netistä niin rakkaus sinuun ei ole riittävä. Elin vuosia sitten jonkin sortin kriisiä ja perustelin ITSELLENI ja samlla vaimolleni nettailuani ystävien etsimisellä. Jalkovälini oli kuitenkin todellinen käskyttäjäni.
Sulla ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Jätä hänet heti: mutta jos rakastat häntä niin... huonompi juttu sun kannalta. Jos et jätä ja ukkosi ihastuu toisen jalkoväliin (siitä ensi vaiheessa on kyse, myöhemmin voi tulla muutakin ihastelemista) niin hän jättää sinut. Lienet pakotettu katsomaan kortit loppuun. Jos hän pysyy luonasi (mistä tahansa syystä) niin nauti elämästä mutta jos uuden nettitutun etsintä jatkuu/alkaa niin vihellä peli poikki heti ja jätä ukkosi. Kyyneleitä valuu mutta uskoisin, että paljon vähemmän kuin jos seuraat hänen juttujaa pidempään. Itse uskon, että todellinen ystävyys vaatii vuosia kehittyäkseen. Pari hullun hauskaa ja kiihekää meiliä ei ystävyytt rakenna.
On minulla naisystävättäriä (tuntenut heidät lapsuudesta) mutta he ovat myös vaimoni hyviä ystäviä.
Itse nautin aikani "nettiystävästäni" kunnes jäin kiinni. Sain anteeksi ja heräsin. Sen koommin nettiystäville ei ole ollut tarvetta. Oikeissa ja vaimossa on ollut vara parempi. Aviossa n. 30v.
Voimia päätöksiin.
naiset sitten, mikä niitä "käskyttää", jos "jalkoväli" ja "kriisi parisuhteessa"ajaa varatut miehet
senssipalstoille? Netin treffipalstoilla pyörii pilvi pimein naimisissa olevia naisia etsimässä
"kirjoitteluseuraa", onko varatuilla naisilla sitten sama motiivi (jalkoväli) hyöriä netissä kuin miehilläkin?
Itsellä on facebook-profiili ja tulee aina silmäiltyä kavereiden profiileja ja niiden kavereita,
niin monilla naimisissa olevilla naisilla on kymmeniä miehiä kavereinaan, joiden kanssa tuntuvat
viettävän enemmän aikaa läpänheitossa netissä per pv. kuin oman miehensä kanssa.
Se siis ei ole viatonta läpänheittoa naisilta, vaan etsivät ehkä jotain ihan muuta?
Kiitos asiallisesta vastauksesta, näin minä olen sen miettinytkin. Eipä hyvältä näytä...
samaa..paskat kannata välittää..jos eivät ala tapailemaan.
mutta vastaan silti.
Mulla on aina ollut tuo ongelma tai vastaavanlainen, ihan siitä riippumatta, missä olen miehen tavannut. En ole muutamaan vuoteen enää epätoivoisesti miestä itselleni etsinyt, mutta tuntuu silti kamalalta, jos tämä elämä täytyy ilman kumppania viettää tai vain satunnaiseen seksiin tyytyä.
Viimeisin seurustelusuhteeni löytyi netistä -jos sitä voi seurusteluksi edes kutsua. Ongelma oli juuri tuo sama kuin teilläkin. Ongelma loppui kun niin pyysin, mutta mies ei halunnut MISSÄÄN asiassa viedä suhdettamme eteenpäin vaan se oli aina minun tehtäväni. Lopuksi ehdotin eroa ja miehen vastaus oli sama kuin kaikkeen muuhunkin: "ihan sama". Seksiseuran haussa tämä mies ei ollut, sillä hänellä täytyi olla edes jonkin verran luottamusta kumppaniin, jotta seksi onnistui (mikä sinänsä ei ollut ongelma minulle, pääasia että sitten lopulta meillä sujui kivasti makuuhuoneessa)
Nyt olen deittaillut täällä jonkin aikaa ja ongelma on sama. Kirjoittelen todella fiksunoloisten ja ihan kivannäköistenkin miesten kanssa, he ovat tapaamisissa sitä mitä kuvissakin ja osoittautuvat ns. järkeviksi, mutta nettiaktiivisuus jatkuu ja jatkuu. Itse koen sen nöyryyttäväksi.
Yhdelle miehelle olen sanonut ein ekojen treffien jälkeen. Ihan fiksu kaveri, mutta eleli edelleenkin 35-vuotiaana vanhempiensa luona ja suhteita hänellä oli kertomansa mukaan takana pyöreät nolla. En vaan innostunut, liian epäitsevarma ja ujo (hiljainen) kaveri minulle.
Ikää mulla on 30-vuotta ja aivan liian paljon olen nuoren naisen elämästäni viettänyt sinkkuna: ei säännöllistä seksiä, läheisyyttä, kumppanuutta, kaveria, ei avecia kavereiden häissä, ei seuraa yleisinä juhlapäivinä...vituttaa ja kyllästyttää ja alkaa jo surettaakin.
En tiedä olenko oikeassa, mutta seuraava on tullut mieleeni. Jääkö osa (siis oikeastaan aika suurikin osa) porukasta kiinni siihen, että voi arvioida arvoaan suhdemarkkinoilla netissä? Eli ei enää pystytä kiinnostumaan kenestäkään, koska veri vetää vielä enemmän avaamaan oman postilaatikkonsa ja tarkistamaan, millaiset tyypit ovat vastanneet ilmoitukseen.
Toisaalta, ihan sama ongelma mulla on ollut live-elämässäkin eli sitoudutaan melkein, mutta vaan melkein.
Toisaalta, ehkä vika on minussa ja kukaan ei koe minua potentiaaliseksi naiseksi loppuelämää ajatellen, mutta onhan sekin väärin pitää toista vaan "varalla". Kyllä sitten pitäisi olla kokonaan ilman toisen seuraa.
Mutta toivottavasti tämä elämä ei ole ihan näin julmaa, miltä on tähän asti näyttänyt. Elämässä on paljon kivoja asioita, mutta tämänikäisenä naisena kaipaan vaan ihan hirveästi VAKITUISTA miestä rinnalleni (ja päällenikin tietysti ;-)
eli jos toinen hakee samalla jotain netistä tai mistä vaan ei olla sitouduttu suhteeseen ! Halutaan katsella.Rakkautta tämä ei ole, rakastunut ei todellakaan hae muuta. That´s it.
Tiiäkkö, oon miettiny ihan samaa asiaa itekkin... eikä enää varmaan sattuis jos se nyt häipyis kuvioista. Erona vaan tohon sun tilanteeseen on et meil on yhteinen talo ja 2 lasta. Mä oon kerran saanu sen vastaamaan "sähän kuulostat siltä että mä pettäsin sua" kun kysyin et miks se on niil deittisivuilla ja ettiikö se seuraa. Jota ei sanonut hakevansa. Ihan huvikseen oli niihin mennyt. Että luotto pelaa!!
Kyllä mulle on nyt selvinny ja aivot auennu. Ei tommonen ihminen pysty/halua sitoutua, saa mennä, tai siis pysyä siellä sivuillaan, mä jatkan matkaa. Sitä on niin toisaalta tottunu ja toisaalta niin lähellä ettei huomaa mikä on normaalia? Jos seurustellaan niin sillon seurustellaan eikä siinä tarvita nettidaameja itsetuntoa paikkaamaan. Nykyään on niin helppoo kaikki tää pettäminen, että musta tuntuu et raja häipyy monella eikä pidä sitä minään jos onkin profiilit siellä täällä ja fb täynnä naisia, sairasta. Mut täähän on valintakysymys mihin suostuu ja mihin ei. Mä en enää suostu!
...tuota päätöstäsi. Kun aikaa on kulunut vuoden verran niin huomaat tuon olleen ainoa oikea ratkaisu. Saatat huomata, että elämäkin on kivempaa kun mielessä ei kokoajan tarvii pyöriä toisen nettiseikkailut. Voimia!
...huomasin sen jo nyt heti. Aurinko alkaa paistamaan niin sisällä kun ulkona :) Suosittelen muillekin! Eii jäädä uhreiksi vaan eletään omaa elämää, ilman nettideittejä!
Mitä sanotta mies istuu f-bookissa aamulla, heti kun saa silmänsä auki ja illa viellä puolenyön jälkeen ja siinä välillä. Kaverit on kaikki outoja suurinosa naisia joille viestittelee ,soittelee musiikkia rakkauslauluja ja laittelee kuvia. Olen antanut olla omassa arvossa. Kaikki on niin salaista eihän tämäole tervettä ja normaalia käyttäytymistä. Onko sitä nettipettämistä? Ainakin loukkaa omaa naiseuttani ja tulee p ...mainen olo. Vai onko se niin ,että ne fiksut ja miesten naurattajat istuvat päivät netissä, tämä on sitä nykyaikaa josta olen pudonnut kärryiltä jo aikaa.
Nainen ja saman kohtalon kokenut - kampaaja vinkkasi miehen olevan deittisivuilla, mutta enpä uskonut ennen kuin itse näin.
Siellä se "oma kulta" etsi yksinelävänä sinkkuna tasokasta seuraa kaiken kivan merkeissä.
Ja nyt saa tosiaan etsiä sinkkuna seuraa - ei kuulemma mitää vakavaa, ihan vaan omaksi iloksi kun olin itse töissä.
Adjö och tack - mulle riitti ja niinpä olen itse nyt sinkku ja etsin seuraa tositarkoituksella!!!