Tapasin ihanan miehen. Olimme kumpikin tahoillamme naimisissa, mutta liittomme olivat pahasti karilla. Se olikin se meitä yhdistävä tekijä, josta ajauduimme toistuvasti keskustelemaan. Hyvin nopeasti suhteemme muodostui syväksi ystävyydeksi ja sitten rakkaudeksi. Emme koskaan vieneet asioita millekään toiselle tasolle silti, koska kunnioitimme liittojamme ja puolisoitamme.
Oma liittoni päätyi eroon aika nopeasti. Se ei ollut yllätys, eikä ero ollut enää kriisi, kun surutyö avioeron suhteen oli tehty etukäteen, jo muutaman vuoden aikana. Rakastamani mies päätyi kuitenkin jatkamaan omaa liittoaan ja kyetäkseen siihen, katkaisemaan kaiken yhteyden kanssani - minkä sinällään ymmärään.
Tästä kaikesta on jo aikaa, olen ollut vapaa nainen jo pitkään. Mutta suren edelleen sitä ystävääni, rakastettua, jota en koskaan saanut. Avioerosta olen päässyt yli ja välit exään ovat asialliset ja kunnossa. Mutta tuosta toisesta en vain pääse yli. En ole kyennyt tapailemaan miehiä, vaikka tilaisuuksia ja tarjouksia tulee ja sinällään en toivoisi mitään muuta niin kuin oikeaa ihmistä rinnalleni.
Tämä kaikki syö minua rotan lailla. Olen itse itseni vankila. Onko kukaan muu ajautunut samanlaiseen tilanteeseen? Miten tästä ikinä pääsee pois?
Oma liittoni päätyi eroon aika nopeasti. Se ei ollut yllätys, eikä ero ollut enää kriisi, kun surutyö avioeron suhteen oli tehty etukäteen, jo muutaman vuoden aikana. Rakastamani mies päätyi kuitenkin jatkamaan omaa liittoaan ja kyetäkseen siihen, katkaisemaan kaiken yhteyden kanssani - minkä sinällään ymmärään.
Tästä kaikesta on jo aikaa, olen ollut vapaa nainen jo pitkään. Mutta suren edelleen sitä ystävääni, rakastettua, jota en koskaan saanut. Avioerosta olen päässyt yli ja välit exään ovat asialliset ja kunnossa. Mutta tuosta toisesta en vain pääse yli. En ole kyennyt tapailemaan miehiä, vaikka tilaisuuksia ja tarjouksia tulee ja sinällään en toivoisi mitään muuta niin kuin oikeaa ihmistä rinnalleni.
Tämä kaikki syö minua rotan lailla. Olen itse itseni vankila. Onko kukaan muu ajautunut samanlaiseen tilanteeseen? Miten tästä ikinä pääsee pois?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo, koettu on, ja pois siitä pääsee siten, että käsittelee sen asian järjellä ja tekee lopun tunteessa piehtaroimisesta.
Se tyyppi osui vaan niin oikeaan saumaan kun sun parisuhde meni päin persettä, joten totta kai se teki suhun lähtemättömän vaikutuksen. Se teki sitten kuitenkin oman päätöksensä ja sä omasi, joten sekin asia on jo selvä. Tietysti sä kaipaat sitä yhä koska olet nyt yksin ja partnerin puutteessa. Ei sille tarpeelle ja epätoivolle voi kuitenkaan antaa kaikkea valtaa. Siispä päästä irti menneistä ja ala elämään elämääsi eteenpäin, muutenhan sä junnaat paikallasi ja rotat syö sut.
Mä lähdin kotipesästäni katteleen taas ulkomaailmaa, hankin harrastuksia ja sain uusia ystäviä sitäkin kautta, aktivoiduin niiden ihmisten ansiosta ja aloin taas nauttia elämästäni itsenäisenä aikuisena naisena.
Siinä tuli sitten vastaan kaikenlaisia miehiäkin, joidenkin kanssa sujui vain hetken, yhdestä tuli lopulta uus puoliso ja sille olen nyt synnyttänyt jo kaksi lastakin, ja elämä on todella ihanaa.
Toivon että se mua muinoin auttanut ritari on yhtä onnellinen tykönään, missä lieneekin, mutta ei sen ihmisen muisteleminen aiheuta mussa enää epätoivosta uikutusta saavuttamattoman perään, päinvastoin, olen edelleenkin ilonen että se auttoi mut paskan elämäntilanteen yli.
Asioiden pyörittäminen mielessä aina samaa rataa on se myrkky johon ei saa itseään hukuttaa. Sillä tavalla sustakin voi tulla vaikka kuinka katkera ämmä jota ei ykskään tasapainoinen mies kauan kattele.
Sä haluat olla tasapainossa ja valmis kohtaamaan uuden kumppanisi, etkä raahata ikuisesti perässäsi jotain saavuttamatonta raatoa jonka muisteleminenkin satuttaa sua. Siitä raadosta sun on itse vapautettava itsesi, sillä muut ei kykene siihen ulkoa käsin.
Olet oikeassa. Lohdullista kai, että tästä voi päästä yli. Etenkin siinä olet oikeassa, että tunteita mielessään pyörittelemällä ja vatvomalla ei voita mitään. Olen tehnyt ja teen juuri sitä! Kai pitäisi vaan hyväksyä todellakin tosiasiat ja jatkaa. Vaikka sitten väkisin torjumalla mielestään ne ajatukset.
Mutta miten onnistuit sitten deittailemaan? Oliko alku hankalaa? Etkö verrannut kaikkia miehiä siihen "ritariin"?
Sinun pitäisi tehdä juuri päinvastoin kun ":kaikenkokenut:" sanoi. Hän on unohtanut tunteensa, aloittanut uuden elämän, mutta mitä hän oppi? Ei mitään niin.
Tunteet on tehty tunnettaviksi. Sinä et kasva koskaan jos vain unohdat ne ja menet taas eteenpäin kunnes taas sydämesi särkyy, tapahtui se sitten huomenna tai 20 vuoden päästä. Mutta se tapahtuu uudelleen ja uudelleen, jos et kohtaa tunteitasi. Virheistä oppii. Irti päästäminen on sitä että kokee surut jolloin sinä voit oikeasti olla vapaa menneisyydestäsi. Voit toki yrittää vain unohtaa menneet niinkuin ":kaikenkokenut:" sanoi, mutta tunteet jäävät sisällesi, halusit tai et.
Tunteita pyörittelemällä ja asiaa vatvomalla voitat rauhaa sisälläsi. Sinä paranet tuntemalla tunteesi. Oletkin tehnyt sitä jo ja se on hyvä. Elämästä tulee onnellinen, mutta sitä ennen pitää surra.
Minulla on ollut joitain tyttöjä, joiden kanssa on ollut/jäänyt jotain riitaa, mutta aina olen yrittänyt sitten sopia, tunteet ainakin minulla kuumeni jonkun verran sitten sellaisissa..
Mutta lopulta.. pääsee yli, tietenkin se lisää elämän viisautta sinänsä, oman aikansa kestää.
1 tyttö oli, se joutui menemään pois, se oli hirvittävä kokemus, sitten nyrkkeilytreeni-kaverit tulivat hakemaan salille.. se lähti siitä sitten..
Olen poika jooh.
Ne auttavat hyvin sitten, jos on niin hyviä kavereita että ymmärtävät, minäkin vähän yritin vaan piiloutua sinne jonnekin, sitten kaverit tulivat hakemaan salille..
Mököttäminen ei auta hah.