tapasin vasta kaksi kuukautta sitten miehen, jonka kanssa kolahti heti ja synkkasi heti hyvin yhteen. hän oli se aloitteen tekijä, mutta tykästyin itsekin tosi pian mieheen. hän on monella tapaa mies, joka vastaa ihannemiestäni: huomaavainen, sanoo olevansa ihastunut ja näyttää sen vielä useammin kuin sanoo (halaamalla, suutelemalla, ottamalla kainaloon, suutelemalla, olemalla lähellä), ja hänen kanssaan ei ole tylsää, vaan teemme yhdessä kaikkea kivaa.
ainut, jonka vuoksi aluksi panin vähän vastaab, on ikäeromme. olen häntä 6vuotta vanhempi.
kaikki alkoi siis aivan mahtavasti. rakastelimme ekan kerran parisen päivää sitten ja sitäkin hän kehui maasta taivaisiin ja sanoi ettei halua muita kuin mut. mutta nyt. kuin salama kirkkaalta taivaalta: ollaanko sittekki vain kavereita.. ollaan edetty liian nopeesti, en ehdi miettiin mitä haluan ja ikäero vaivaa häntäkin.
olemme nukkuneet yhdessä melkein joka yö viimeiset kolmisen viikkoa, mutta hän on usein itse halunnut tulla luokseni ja kysellyt voiko tulla yöksi. ja eikös alkuhuumassa hakuta olla paljon yhdessä..?
ikäero ei ole haitannut kumpaakaan nähdessämme, olemme puhuneet asiasta eikä hän ole näyttänyt kuinkaan että se häntä vaivaisi.
en ole saanut tämän jälkeen juteltua hänen kanssaan, hän ei ole ollut kiovin vastaanottavainen. en meinaa uskaltaa soittaa hänelle, koska en haluaisi itkeä hänen edessään (olen aika herkkä).
kirjoitin hänelle viestin jossa pyysin häntä tulemaan luokseni, juttelemaan, mutta en ole saanut vastausta.
kysynkin, onko mulla enää mitää mahdollisuutta tähän mieheen, joka tuntuu niin oikealta ja ihanalta ja joka myös itsekin vielä pari päivää sitten oli rakastunut minuun (vai onko hänessä sitten niin paljon näyttelijän vikaa)?
tämä surettaa minua, en pysty syömään, en tekemään mitään. olin todella rakastunut ja alku oli aivan ihanaa.. ps. olen 29v
ainut, jonka vuoksi aluksi panin vähän vastaab, on ikäeromme. olen häntä 6vuotta vanhempi.
kaikki alkoi siis aivan mahtavasti. rakastelimme ekan kerran parisen päivää sitten ja sitäkin hän kehui maasta taivaisiin ja sanoi ettei halua muita kuin mut. mutta nyt. kuin salama kirkkaalta taivaalta: ollaanko sittekki vain kavereita.. ollaan edetty liian nopeesti, en ehdi miettiin mitä haluan ja ikäero vaivaa häntäkin.
olemme nukkuneet yhdessä melkein joka yö viimeiset kolmisen viikkoa, mutta hän on usein itse halunnut tulla luokseni ja kysellyt voiko tulla yöksi. ja eikös alkuhuumassa hakuta olla paljon yhdessä..?
ikäero ei ole haitannut kumpaakaan nähdessämme, olemme puhuneet asiasta eikä hän ole näyttänyt kuinkaan että se häntä vaivaisi.
en ole saanut tämän jälkeen juteltua hänen kanssaan, hän ei ole ollut kiovin vastaanottavainen. en meinaa uskaltaa soittaa hänelle, koska en haluaisi itkeä hänen edessään (olen aika herkkä).
kirjoitin hänelle viestin jossa pyysin häntä tulemaan luokseni, juttelemaan, mutta en ole saanut vastausta.
kysynkin, onko mulla enää mitää mahdollisuutta tähän mieheen, joka tuntuu niin oikealta ja ihanalta ja joka myös itsekin vielä pari päivää sitten oli rakastunut minuun (vai onko hänessä sitten niin paljon näyttelijän vikaa)?
tämä surettaa minua, en pysty syömään, en tekemään mitään. olin todella rakastunut ja alku oli aivan ihanaa.. ps. olen 29v
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että et tiedä koko totuutta. Mikä miehen tilanne muuten oli? Oliko hän varmasti vapaa vai ehkä hiljattain eronnut..? En usko, että ikäerolla on yhtään mitään tekemistä asian kanssa, eihän se edes tuossa iässä ole suuri, kaikki muu merkitsee enemmän. Mutta jostakin syystä miehellä nyt on tunteet solmussa ja alkoi näköjään pelottaa. Kaipa hän pelästyi omia voimakkaita tunteitaan ja sitä, mihin ja miten nopeasti tuo kaikki etenee, jos ei lyö jarruja päälle. Mutta jotain pitää olla tuon pelon taustalla; miksi hän ei ole valmis sitoutumaan?
Ei ole oikein, että hän jättää sinut kuin nallin kalliolle. Sinä ansaitset ehdottomasti selityksiä. Jos et niitä saa, vedä omat johtopäätöksesti ja ymmärrä, että olet paremman arvoinen. Jos saat, yritä ymmärtää miehen kanta asioihin.
Toivon todella, että tilanne selviää. Tiedän juuri, kuinka piinaavaa tuo on :/
oelt oikeassa. aion soittaa hänelle tänään ja koittaa vaatia selitystä. kiitos neuvostasi :)
Kerrohan, miten kävi!