Asiallisia vastauksia toivoen.
Eli olen kaikin puolin ok nainen ja minulle on on muutamaan otteeseen käynyt siten, että olen ollut yhteyksissä chateissa yms. ujomman puoleisten mukavien miesten kanssa. Alkuunsa kaikki on mennyt hyvin ja olen laittanut ujouden ja kömpelyyden piikkiin pienet kommähdykset ja pitänyt niitä söpöinä ja viehättävinäkin. Jossain vaiheessa miehet ovat kuitenkin alkaneet tämän !ensimmäisen! yhteydenoton aikana ottaa esille aika voimakkaita tunteita tai pitkälle meneviä tulevaisuuden suunnitelmia, tyyliin "noh, sähän valmistut pian niin, ei tässä kauan mene kun voidaan aloittaa lasten yrittäminen" tai heti ensi tapaamisen jälkeen on laitettu kiihkeitä rakkautta vannovia tekstiviestejä. Koska olen itse rauhallinen ja hitaasti lämpenevä, on itselle tullut niistä hyvin ahdistunut olo, vaikka tosissaan kumppania etsinkin.
Jos sitten on ottanut esille asian, että edetään rauhallisesti mies on saattanut kadota kuin pieru saharaan. Toisekseen itselle on tulla näistä "hääpäivän-ehdottelijoista" sellainen ahdistunut tunne, ettei kykene vastata miehen tunteisiin yhtä nopeasti, että on parempi pistää peli poikki, ennen kuin loukkaa toista. Toisaalta miettii, onko sitä nyt itse niin ihmeellinen, että on toiselta noin jalat lyönyt alta eli onko mies vain seksin perässä. Mietityttää myös tahtooko mies itsen vain kun ei muuta saa eli on tuskallisen epätoivoinen ja "kaikki kelpaa". En ymmärrä miehistä ajatuksen kulkua, joten mieleen tulee sekin, tahtooko mies ensin sitoutumisen minulta kyetäkseen päättämään sitoutuuko itse? Oma tunne on lähinnä tahto juosta karkuun, eikä se ole mukava tunne ollenkaan sekään. Tahdon oikeasti parisuhteen.
Pidän rauhallisista ja ujoista miehistä muuten paljon ja ymmärrän, ettei sosiaaliset tilanteet ole kaikille helppoja. Onko joku samanlainen ja onko joku ratkaissut tilanteen? Miten toimia niin, että pääsee tutustumaan mieheen ensin? Uskon, että rakkaus ja kiintymys voi syntyä myös ajan kanssa, heti ekalla kertaa ei tarvi räjähtää tajunta toisen seurasta, mutta en tiedä, millä sitä aikaa saada lisää. Olen itsekin epävarma ja tarvitsen enemmän aikaa kuin yhden kohtaamisen toteamaan syntyykö jutusta mitään omalta puoleltani. Täytyykö tässä vain jatkaa toivoen samanlaisen hiturin tapaamista, vai mitä?
Eli olen kaikin puolin ok nainen ja minulle on on muutamaan otteeseen käynyt siten, että olen ollut yhteyksissä chateissa yms. ujomman puoleisten mukavien miesten kanssa. Alkuunsa kaikki on mennyt hyvin ja olen laittanut ujouden ja kömpelyyden piikkiin pienet kommähdykset ja pitänyt niitä söpöinä ja viehättävinäkin. Jossain vaiheessa miehet ovat kuitenkin alkaneet tämän !ensimmäisen! yhteydenoton aikana ottaa esille aika voimakkaita tunteita tai pitkälle meneviä tulevaisuuden suunnitelmia, tyyliin "noh, sähän valmistut pian niin, ei tässä kauan mene kun voidaan aloittaa lasten yrittäminen" tai heti ensi tapaamisen jälkeen on laitettu kiihkeitä rakkautta vannovia tekstiviestejä. Koska olen itse rauhallinen ja hitaasti lämpenevä, on itselle tullut niistä hyvin ahdistunut olo, vaikka tosissaan kumppania etsinkin.
Jos sitten on ottanut esille asian, että edetään rauhallisesti mies on saattanut kadota kuin pieru saharaan. Toisekseen itselle on tulla näistä "hääpäivän-ehdottelijoista" sellainen ahdistunut tunne, ettei kykene vastata miehen tunteisiin yhtä nopeasti, että on parempi pistää peli poikki, ennen kuin loukkaa toista. Toisaalta miettii, onko sitä nyt itse niin ihmeellinen, että on toiselta noin jalat lyönyt alta eli onko mies vain seksin perässä. Mietityttää myös tahtooko mies itsen vain kun ei muuta saa eli on tuskallisen epätoivoinen ja "kaikki kelpaa". En ymmärrä miehistä ajatuksen kulkua, joten mieleen tulee sekin, tahtooko mies ensin sitoutumisen minulta kyetäkseen päättämään sitoutuuko itse? Oma tunne on lähinnä tahto juosta karkuun, eikä se ole mukava tunne ollenkaan sekään. Tahdon oikeasti parisuhteen.
Pidän rauhallisista ja ujoista miehistä muuten paljon ja ymmärrän, ettei sosiaaliset tilanteet ole kaikille helppoja. Onko joku samanlainen ja onko joku ratkaissut tilanteen? Miten toimia niin, että pääsee tutustumaan mieheen ensin? Uskon, että rakkaus ja kiintymys voi syntyä myös ajan kanssa, heti ekalla kertaa ei tarvi räjähtää tajunta toisen seurasta, mutta en tiedä, millä sitä aikaa saada lisää. Olen itsekin epävarma ja tarvitsen enemmän aikaa kuin yhden kohtaamisen toteamaan syntyykö jutusta mitään omalta puoleltani. Täytyykö tässä vain jatkaa toivoen samanlaisen hiturin tapaamista, vai mitä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
No eihän ne miehetkään pääse tutustumaan suhun jos sä karkaat heti niiden ekan töppäyksen jälkeen "kuin pieru saharaan"! Kuinkahan moni jäbä on jo särkenyt sydämensäkin sun paniikkikarkaamisiesi takia, mietipä vähän sitäkin kun niin kovasti tunnut kaikkea miettivän.
Tollanen nopea lähestyminenhän saattaa olla se sadas strategia jota ne miehet kokeilee kun muut on jo kokeiltu ja kun ne "rauhalliset alutkaan" ei ole tuottaneet muuta kuin turhautumisen tunteen molemmin puolin. Ujoudessa on kaiketi kyse sosiaalisten taitojen kankeudesta joten siksi te siinä törmäilette ja karkailette ja olette öönä, että miten tässä taas näin kävi ja mitähän mä taas tein väärin ja miten tästä eteenpäin jne jne...
Anna ihmiselle mahdollisuus tutustua suhun. Anna sille anteeks sen alkutöppäily ja heittäydy vaan mukaan tutustumaan. Silleen se pari löytyy. Ei se löydy karkailemalla ja välttelemällä ja olemalla hiljaa vaan rauhassa ja odottamalla yhtä hiljasta ja rauhallista. Menee helposti elämä ohi kun sellaista alkaa odotteleen....
Niin, olenhan minä jo oivaltanut, että vika on täällä minun päässäni kyseisissä tilanteissa. Siksi sitä kysyinkin, miten tästä paniikkitunteesta pääsee eroon. Kuvailin sitä, mistä puhun ja mitä itsellä siinä tilanteessa risteilee päässä, josko olen ajatuksineni yksin ja ihan epänormaali. Tarkoitukseni ei ollut ketään tilanteesta syyttää. Eikä nämä omatkaan sosiaaliset taidot mitään erinomaisia ole, siksi tässä varmasti sinkkuna ollaankin.
Jos sinua helpottaa, niin on oma sydämenikin särjetty, tallattu ja poljettu. Siksipä varmaan sitä onkin niin epävarma ja menee paniikkiin helposti. Suhtautuu varauksella liian äkkinäiseen lähestymiseen. Fool me once shame on you fool me twice shame on me - periaate toimii meillä naisillakin.
Yhden tapaamisen aikanako se joku klik sitten pitäisi tapahtua vai mitä sä itse olet hakemassa? Sitäkin kannattaa miettiä. Sitä asennetta jolla on menossa sen uuden ihmisen eteen. Arka ja ujo aistii erityisen herkästi toisen käytöstä ym., tai uskoo aistivansa, ja monesti sydämensä rikkonut se vasta arkana onkin ja odottaa toiselta ennen muuta tukea ja turvaa ja toveruutta este, vai olenko ihan metässä kun näin väitän?
Joka tapauksessa ihmiseen ei tutustu hetkessä, se vaan on niin. Et sä voi tietää yhdestä tekstarista tai yhen tapaamisen perusteella millainen joku mies oikeesti on ja mitä se susta oikeesti hakee. Sehän voi vetää vaikka mitä elvistä ekoilla treffeillä jotta olis jotenkin coolimpi tai jotain, arka kun on eikä uskalla esiintyä omana "harmaana" itsenään.
Ihmisen ajatuksistakin saa kiinni vasta ajan myötä ja jos se alku menee päin mettiä mutta jatkuukin uusilla treffeillä niin tukeehan se silloin molempien turvallisuuden ja onnen tunnetta, niin sun kuin sen ujon miehenkin joka luuli jo että nonni taas mokasin.
Siispä kandeis uskaltaa olla vähän uteliaampi ja haastaa se uus kokelas pidempiaikaiseen seurusteluun, siis yhteiseen toimintaan, ei vaan kahvilla istuskeluun. Leffaan, konserttiin, lenkille tms. jotta tulee yhteisiä kokemuksia jotka sitten huuhtoo mennessään takuuvarmasti ne ennakkoluulot ja pelot molemmilta.
Nimenomaan sitä aikaa kaipaisinkin. Ehkä en ollut tarpeeksi suorasanainen. Puhun nyt esimerkiksi kokemuksesta, joissa mies kysyy minulta arviota, miten nopeasti ajattelen parisuhteen voivan olla siinä pisteessä, että voidaan aloittaa lapsen hankinta. Mies ilmoittaa omaksi mielipiteekseen sen, että hänen mielestään puolen vuoden tapailun jälkeen voisi ajatella kihlausta ja lapsentekoa. Hän myös kyselee ovatko kuukautiseni normaalit ja terveydentilaani. Koko keskustelu pyörii lasten saamisen ympärillä. Se oli pelottava kokemus. Ja menin paniikkiin, kyllä. Jälkeenpäin mietin, jos tilanne olisi muuttunut ajan kanssa, en osaa sanoa. Mutta keskustelu oli ahdistava ja pelottava, koska kyse oli ensimmäisestä keskustelusta.
Toinen esimerkki, tekstiviestipommittelija, joka siitä huolimatta, että olimme sopineet toiset treffit lähetti noin kerran tunnissa tekstiviestin, jossa vannoi menettäneensä sydämensä ja rakastuneensa kiihkeästi. Kyllä tunnustan, pelästyin tilannetta myös silloin. Aikaa olisin voinut antaa enemmän ja sanoa suoraan, että hän ahdisti pommittamisellaan ja liiallisella vuolaudellaan. Hän omien sanojensa mukaan tahtoi myös yksien treffien jälkeen kiivaasti sitoutua.
Kolmas esimerkki, katoaja. Keskustelemme messengerissä.Hän ei kuuntele sanaakaa mitä sanon, ei reagoi tutustumisyrityksiini ja vaatii että palaan linjoille hänen osoittamallaan kellon lyömällä, eikä suostu hyväksyä ehdotustani seuraavasta keskustelusta seuraavana päivänä, joka olisi minulle ollut opiskelun vuoksi parempi. Kirjoitan haluavani edetä hitaasti, mies poistuu äkkinäisesti linjalta ja poistaa minut listaltaan. Tuohon en oikein tiedä, mitä olisin voinut tehdä toisin.
Nyt kirjoitettuna esimerkit näyttävät ihan hulluilta. Tältä tilanteet näyttäytyivät minulle. Ymmärrän, että heidän tarkoituksensa ovat ehkä olleet erilaiset, mutta ymmärrätkö, että nuo voivat näyttää myös erittäin pelottavilta ja ahdistavilta. Keskimmäisessä esimerkissä tiedän itse toimineeni väärin. Olisi pitänyt malttaa ja puhua suoraan, pupu meni pöksyyn. Ensimmäinen tyyppi oli hiukan karmea ja kolmas vaikutti jo jotenkin sairaalta. En tiedä. Tarkoitus ei ole ketään loukata, vaan oikeasti tutustua ihmiseen. Olisi mukava oikeasti tavata ihminen, joka kuuntelee mitä sanon ja haluaa minun tutustuvan häneen kunnolla.
Minusta aloittaja on toiminut aivan oikein.
Mies, joka on heti perustamassa perhettä tai aloittamassa heti parisuhdetta on etsimässä vain ja ainoastaan seksiä ja panoa! . . . Eikä silloin nainen ketään loukkaa, jos torjuukin miehen. Ei sellaisella miehellä ole tunteita naistakaan kohtaan! Sellaista miestä ajaa vain himo!!
Se on aivan totta, että mies yrittää saada ensin naisen ihastumaan itseensä, ennen kuin mies uskaltaa rakastua naiseen. Ja sitten, kun nainen ihastuu/rakastuu mieheen, mies huomaakin, ettei nainen ollutkaan sellainen, kuin mitä hän (mies) ajatteli/toivoi naisen olevan.
Mistä sitten tietää, et tulevatko rakkauden tunnustukset mieheltä aidosti sydänmestä, vai ovatko ne vain pelkkiä katteettomia tyjiä sanoja. . . Aidot tunteet säilyvät "pienistä" vastoinkäymisistä huolimatta.
"Mies, joka on heti perustamassa perhettä tai aloittamassa heti parisuhdetta on etsimässä vain ja ainoastaan seksiä ja panoa! . . . Eikä silloin nainen ketään loukkaa, jos torjuukin miehen. Ei sellaisella miehellä ole tunteita naistakaan kohtaan! Sellaista miestä ajaa vain himo!!"
Tai sitten ne on niitä epätoivoisia reppanoita, jotka ihan oikeasti näkevät kaksi lasta ja farmariauton mielikuvissaan heti, kun jonkun naisen kanssa pääsevät tutustumisasteelle. Jotkuteivät vaan tajua, kuvittelevat heti jotakin, vaikka ei olisi koskaan tavattukaan. Minun kokemukseni mukaan netissä liikkuu paljon juuri näitä sosiaalisesti rajoittuneita, jotka pitävät netissä juttelua suunnilleen kihlauksena. Epätoivoisuus on se eka asia, joka minulla tulee tuollaisista mieleen. Uskon, että jos ujosta tyypistä on kyse niin tämä teoria on todennäköisempi kuin tuo "panomies"-teoria.
Ujouskin voi olla vain rooli, aivan samoin kuin tyhjät sanat ja lupauksetkin.
Takertuja ei tule toimeen, eikä ymmärrä edes itseään, kuinka sit muitakaan.
Aika paljon olet kehitellyt teorioita asian ympärille :) Mun on kuitenkin sanottava, ett jos joku on lähinnä seksin takia suhdetta rakentamassa, niin tuskin sellainen tyyppi alkaa ensitöikseen puhua lapsista ja avioliitoista kovin nopeasti. Se teoria siis tuntuu melko kaukaa haetulta. Paljon loogisempi selitys olisi se, että niillä miehillä on ollut oikeasti halua perheen perustemiseen, ja ongelma on ollut lähinnä erinlaisissa aikataulu haluissa kyseisen asioiden suhteen. Eli korkeintaan jalat alta lyönnillä olet vahvistanut miesten haluja, etkä suinkaan muuttanut niitä toisiksi.
Itse haen suhdetta ensisijaisesti läheisyyden ja seksin takia, en aviliiton, en lapsien, enkä ehkä edes yhdessä asumistakaan, (en tiedä edes haluanko sellaisia, tuskin). Ahdistuisin ja panikoisin varmaan yhtälailla kuin sinä jos joku käyttäytyisi niin kuin kerroit. Mielummin olen ilman koko elämän kuin lähden lupailemaan avioliittoa ja lapsia seksin tai läheisyyden toivossa.
hulluutta olisi pilatamahtava nussuttelukausi jollain vauvan änkeämisellä..
*henkinen välikuolema edes ajatellessa moista typeryyttä*
Ap. hakkaa vielä päätäs varmuudenvuoksi seinään ja kysy "Mistä näitä hulluja oikein tulee?" Ei toi ole normaalia.