Ihminen jonka tiesi olevan sen ainoan oikean ja tärkeimmän ei kulje enää vierellä.
Miten tästä pääsee yli ja jatkaa elämää.
Nyt ei ainakaan tunnu helpolta ,vaan ylipääsemättömältä.
Miten tästä pääsee yli ja jatkaa elämää.
Nyt ei ainakaan tunnu helpolta ,vaan ylipääsemättömältä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Fyysinen työ auttaa, kunhan se on jotain yksinkertaista, kuten puiden sahaamista, lumen kolaamista. Saunan lämmitys puilla on erityisen tehokasta.
Ja sitten hoksasit että elämä ei pysähdy koskaan. Ei se sinun suruusi ja kaipaukseesi pysähdy, vaan raksuttaa sekuntti sekunnilata eteenpäin avaten itseään sellaiseksi kuin on.
Sinä pääsit jo yli ja jatkat elämääsi jokatapauksessa sellaisena kuin se on.
Mä tarjoan aina tätä ISGAF ratkaisua vaikka totuus on IDGAD(EIIDAB)
Naisena sanoisin että ehkä ei kannata pyrkiä väkisin koko ajan yli, vaan vaalia sydämessä muistoja ja välittämistäkin. Toki voi irrottautua vähän pikkuhiljaa jos voi (mutta ei pakolla), muuten ottaa uusia asioita elämään. Ajan kanssa ehkä huomaa asiasta erilaisia seikkoja ja näkökantoja. Jos toinen on vielä edes jossain puheyhteydessä tai viestin päässä niin hyvä - jos ei vastaa se oli sen epäkypsyyttä, jos kuollut niin sururyhmä tai keskusteluapua, jos liian raskasta - niin terapeutti tai ajan kanssa katsoo. Aluksi on hyvä keskustella vaikka kriisipuhelimessa (nimetömänäkin voi esim. mielenterveysseuran kriisipuhelin) tms. Tai kirkon perheasianneuvottelukeskus, voi yksinkin mennä. Jos ei koe saavansa apua puhelimitse heti, niin jollain kerralla osuu ehkä sopiva henkilö, minusta terapeutti on paras jos on osaava.
Et sinä ole ainoa tilanteessa. Moni kamppailee saman ongelman kanssa. Kun ihminen joka tuntuu omimmalta ja tärkeältä on poissa yhtäkkiä joko omasta tahdostaan tai tahtomatta, eli jotain on tapahtunut. Päivä kerrallaan, suru tulee jos on tullakseen, ja aika näyttää, itse kuitenkin voimme vaalia niitä hyviä asioita. Minusta ero tai muu hylkääminen on ikävää koska on tietämätön siitä näkeekö toista enää koskaan, kun toinen kokee erilailla. Elämää kuluu eteenpäin. Todennäköisesti toisen epäkypsyys voi johtaa eroon, tai ainakin on kaksi osapuolta suhteessa - ettei syytä itseään vaan. Kuolemantapauksessa taas, uskova jos on niin voi ajatella että näkee toisen vielä aikanaan. Ja mennyt voi olla sydämessämme, lähellämme muutenkin. Ateisti taas, ehkä tietää mikä on hänelle oikea tapa katsoa asiaa.
Ehkä meillä ihmisillä pitäisi olla sitten sen verran uskoa, että jospa kaikki ei ole niin lopullista kuin aina ajattelemme. Toinen on sen aikaa sydämessä, oli lähellä tai kaukana. Uusia näkökulmia tulee elämään välillä ja lukemalla, keskustelemalla niitä löytyy. Jokainen tietää parhaiten vastauksen, mikä tuntuu itseä vähiten ahdistavalta ajattelutavalta, tai oikealta ajattelumallilta itselle... Tai sitten terapeutti antaa uusia ajatuksia, kysymyksin eteenpäin mennen. Jos olisi viisasten kivi, antaisin hyviä vastauksia, nyt annoin vaan pohdintaa. Yleensä jos joku häviää elämästä, sitä on vaikea ymmärtää. Se tuntuu väärältä ja koittaa sopeutua ja löytää erilaisia vastauksia. Riitoja voi aina koittaa sopia jne. riippuu aina mistä on kyse.
Ne kysymykset joihin ei saa vastauksia heti, niin jossain vaiheessa löytää -toisia nopeammin, toisia hitaammin. Muistapa levätä, juoda, syödä jne. Keskustele jos joku askarruttaa. Ja aina saamme toivoa kuitenkin sitä parasta itselle, mitä haluamme. Luoda hyvää elämää, halaus.
Tuli mieleen vielä, että on ihmisiä joilla auttaa esim. erossa joku kertarepäsy jonkinasteinen unohdus ja toisilla taas ei todellakaan tai sitten joku sekäettä. Oikeastaan mitään ei voi sanoa kenenkään puolesta. On vain tunteet mitä kuunnella.
Kiitokset teille kaikille ihanille ihmisille jotka vastasitte viestiini.
Ensi viikolla on varmasti jo hiukan helpompaa ja maaliskuussa alkaa
jo aurinkokin hieman korkeammalta paistamaan.. toivottavasti.
Kiitokset vielä.