Olen seurustellut avomieheni kanssa pian 4 vuotta. Hän on luonteeltaan mukava, riitelemme harvoin ja hän rakastaa minua. Itseä on kuitenkin ruvennut tympimään hänen ulkonäkönsä (selvästi ylipainoinen BMI >30, usein ajamaton parta, hien haju) jopa siihen pisteeseen asti ettei seksikään tunnu kovin hehkeältä.
Hän on ainoa poikaystävä, joka minulla on ollut, muutamia teini-iän säätöjä lukuunottamatta.
En ole koskaan ollut kovin suosittu poikien keskuudessa, vaikka mielestäni olen ihan ok näköinen, liikun säännöllisesti, olen normaalipainoinen, huolehdin hygieniasta jne. Myös kaveripiirini on pitkälti sama kuin poikaystävälläni, sillä olen huono muodostamaan kaverisuhteita ja poikaystävän kaverien kanssa tulee liikuttua samoissa porukoissa.
Jo vuoden päivät olen ollut ihastunut erääseen poikaystäväni sinkkukavereista, joka on urheilullinen, hyvän näköinen jne. Hän kuitenkin suhtautuu minuun varsin "neutraalisti" eli ei osoita minkään näköistä kiinnostusta. Hän on lisäksi yksi poikaystäväni lähimpiä kavereita. Pelkäänkin,että jos kertoisin hänelle tunteistani, tulisin totaalisesti tyrmätyksi, nykyinen poikaystäväni saisi tietää ja suhde joutuisi koetukselle.. Meillä oli lyhyt "erovaihe" n. puolen vuoden ajan kun pistin poikki hänen kanssaan juuri siitä syystä että ajattelin etten hänen ulkonäköään kestä vaan haluaisin jonkun paremman näköisen. (Syyksi keksin jonkun tekaistun riidan) Jäin täysin yksin, koska itsellä ei ole sellaisia kavereita, joiden kanssa mennä istumaan iltaa ja viettämään aikaa. Siksi palasinkin hänen kanssaan yhteen ja asia korjaantui.
Tuntuukin siis liian suurelta muutokselta päästää hänestä irti varsinkin kun kaikki tietävät kuinka pitkään olemme seurustelleet ja kihloissakin olemme..Osaisiko joku sanoa jonkinnäköistä ratkaisua tälle asialle. Summattuna siis rakastan poikaystävääni jollain tasolla, tulen hänen kanssaan hyvin toimeen, mutta silti jotenkin herättelen toivoa paremman näköisestä miehestä.
Hän on ainoa poikaystävä, joka minulla on ollut, muutamia teini-iän säätöjä lukuunottamatta.
En ole koskaan ollut kovin suosittu poikien keskuudessa, vaikka mielestäni olen ihan ok näköinen, liikun säännöllisesti, olen normaalipainoinen, huolehdin hygieniasta jne. Myös kaveripiirini on pitkälti sama kuin poikaystävälläni, sillä olen huono muodostamaan kaverisuhteita ja poikaystävän kaverien kanssa tulee liikuttua samoissa porukoissa.
Jo vuoden päivät olen ollut ihastunut erääseen poikaystäväni sinkkukavereista, joka on urheilullinen, hyvän näköinen jne. Hän kuitenkin suhtautuu minuun varsin "neutraalisti" eli ei osoita minkään näköistä kiinnostusta. Hän on lisäksi yksi poikaystäväni lähimpiä kavereita. Pelkäänkin,että jos kertoisin hänelle tunteistani, tulisin totaalisesti tyrmätyksi, nykyinen poikaystäväni saisi tietää ja suhde joutuisi koetukselle.. Meillä oli lyhyt "erovaihe" n. puolen vuoden ajan kun pistin poikki hänen kanssaan juuri siitä syystä että ajattelin etten hänen ulkonäköään kestä vaan haluaisin jonkun paremman näköisen. (Syyksi keksin jonkun tekaistun riidan) Jäin täysin yksin, koska itsellä ei ole sellaisia kavereita, joiden kanssa mennä istumaan iltaa ja viettämään aikaa. Siksi palasinkin hänen kanssaan yhteen ja asia korjaantui.
Tuntuukin siis liian suurelta muutokselta päästää hänestä irti varsinkin kun kaikki tietävät kuinka pitkään olemme seurustelleet ja kihloissakin olemme..Osaisiko joku sanoa jonkinnäköistä ratkaisua tälle asialle. Summattuna siis rakastan poikaystävääni jollain tasolla, tulen hänen kanssaan hyvin toimeen, mutta silti jotenkin herättelen toivoa paremman näköisestä miehestä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanot rakastavasi poikaystävääsi, mutta sitten kuitenkin tunnut häpeävän hänen ulkonäköään ja hienhajuaan. Oletko tosiaan noin pintapuolinen ihminen?
Ehkä olet vain riippuvainen poikaystävästäsi, ja seurustelet hänen kanssaan, kun et uskalla päästää irti. Et uskalla jättäytyä epävarmuuteen, miten käy kun jätät hänet...
Jos todella rakastat, ulkonäkö ei ole rakkauden este! Ylipainoinen ihminen todennäköisesti hikoilee enemmän, ja hiki haisee. Voisit hienovaraisesti vihjata, että hienhajuun voisi olla apua esim. sopivista pesuaineista ja antiperspiranteista. Samoin voisit yhtä hienosti viestittää, että hikiset vaatteen voisi vaikkapa vaihtaa päivittäin. Ikävä kyllä, hikinen ihminen ei omaan nenäänsä haise yhtään niin vastenmieliselle kuin toisen mielestä.
Hassua, että mainitsit jopa hänen painoindeksinsä, onko se jokin hyvän poikaystäväkandidaatin paremmuuden mitta? Mun ei ole tullut mieleenkään edes miettiä, millaiset painoindeksit läheisilläni on!
Oletko itsekään ihan täydellinen?
Kuvitteletko, että vain täydellisen poikaystävän kanssa olisit onnellinen?
Ainakin sä käytät sitä poikakaveriasi hyväksesi. Näithän sä miten sun kävi kun heittäydyt ihan omillesi.
Jos sulla olis omia kavereita, et tarvisi (oman teoriasi mukaan) sitä kihlaamaasi poikakaveria yhtään mihinkään.
Ja kun on pienet piirit, on helpointa ihastua sen jäseniin. Niin on käynyt monelle. Kiva sitten katsella sitä uuden poikakaverin parasta kaveria joka on sun exä...
Mikäkö neuvoksi.
Miten olis sitoutuminen siihen kihlattuun oikein tosimielellä. Miten olis alkaa ohjata sitäkin pitämään itsestään parempaa huolta. Miten olis alkaa kannustamaan sitä, sen sijaan että luikit mäkeen aina kun sua ittees alkaa nyppiä toisen ulkonäkö.
Ihmisessä on niin paljon muutakin pintaa johon tarttua kuin vaan kroppa ja sen mittasuhteet. Riippuu tietysti siitä mikä sulle on kumppanissasi tärkeintä, sen luonne ja persoona vaiko sen habitus.
Ja sekin on hyvä muistaa, että hyvännäköinen jätkä ei välttämättä ole mukava poikakaverina. Sehän voi olla myös helpommin muiden naisten vietävissä jahka se itekin hiffaa, että hei, mähän saan kenet haluun.
Että silleen.
"Hän on luonteeltaan mukava, riitelemme harvoin ja hän rakastaa minua"...niin, monet naiset ovat toivoneet tällaista miehestä, mutta näin miehenä on tullut todettua myös, että mitä veemäisempi ukko, sitä varmemmin sitä "pesää" irtoaa. Liekö tässä sitten perää, jaa-ah.
"En ole koskaan ollut kovin suosittu poikien keskuudessa, vaikka mielestäni olen ihan ok näköinen"...niinhän sitä luulisi, MUTTA: on vain 2 naistyyppiä, jota perus-miehet(ei pelimiehet) karttavat: rumat ei kiinnosta, ja liian kauniitten edessä ei riitä "muna".
"mutta silti jotenkin herättelen toivoa paremman näköisestä"...muista, että sillä tulevalla ukolla voi olla kahta veemäisempi kaveripiiri, joka saattaa valikoida ihmisiä samalla perusteella, kuin sinäkin...puhumattakaan siitä, että maailman harvinaisin ilmestys on mies, jolla riittää ulkonäköä valitakseen seuransa, mutta joka valitsee siitä huolimatta seuransa ns.sisäisen kauneuden mukaan..
"Osaisiko joku sanoa jonkinnäköistä ratkaisua tälle asialle"..ole rehellinen, ja eroa...tai sitten kerrot rehellisesti, mitä olet mieltä miehesi ulkonäöstä-ja ratkaisu sen mukaan. Siperia opettaa nääs aina, tavalla tai toisella. Se ei pelaa, joka pelkää.